Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

KKO 2011:102 – Rangaistuksen mittaaminen seksuaalirikoksessa – teon vai tekijän teon jälkeisen toiminnan arvottamista?

Tolvanen, Matti

Lakimies 4/2012 s. 606–613
28.6.2012
Oikeustapauskommentti

Tiivistelmä

Tapauksessa KKO 2011:102 syytettynä ollut isoisä oli useiden vuosien aikana viidellä eri kerralla kosketellut pojantyttärensä rintoja sekä sukuelintä vaatteiden alta ja päältä. Koskettelut olivat alkaneet, kun tyttö oli ollut lähes 7-vuotias. Tämän jälkeen syytetty oli kosketellut tyttöä aika ajoin siten, että kaikkiaan koskettelukertoja oli ollut kuuden vuoden aikana yhteensä ainakin viisi. Tapauksessa oli kysymys lapsen seksuaalisen hyväksikäytön normaalin ja törkeän tekomuodon välisestä rajanvedosta. Korkein oikeus otti myös kantaa rangaistuksen mittaamisen perusteisiin, oman rikoksen selvittämisen vaikutukseen rangaistukseen ja valintaan ehdottoman ja ehdollisen vankeusrangaistuksen välillä.

Arvioidessaan teon vahingollisuutta KKO painotti tekijän ja uhrin suurta ikäeroa, lapsen nuorta ikää ja tekojen samankaltaisuutta. Korkein oikeus oli päätynyt siihen, ettei rikos ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska teot olivat pysyneet koskettelun tasolla ja tekojen määrä pitkänä ajanjaksona viittasi pikemminkin satunnaisiin tekoihin kuin jatkuvaan ja tietoiseen pyrkimykseen lapsen hyväksikäyttöön. Tolvasen mukaan ratkaisu on kritiikille altis, vaikka KKO perustelikin varsin laajasti tunnusmerkistön valintaa. Tolvanen katsoo kommentissaan, että lisääntynyt tieto lapsen seksuaalisen hyväksikäytön haitallisuudesta ja se, ettei tunnusmerkistössä edellytetä seurauksen aiheutumista, olisivat puoltaneet päinvastaista lopputulosta. Äänestyksessä vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos korosti, että läheisen aikuisen suorittama seksuaalinen teko on lapselle erityisen vahingollinen, koska henkilö, johon lapsi luottaa ja johon hänen pitäisi voida turvautua, toimii tavalla, jota lapsi ei voi ymmärtää ja josta teosta hän ei voi puhua kenellekään. Tällainen teko on itsessään ja omiaan aiheuttamaan lapselle vaikeita ristiriitoja ja pitkäaikaista vahinkoa. Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos painotti nimenomaan uhrinäkökulmaa katsoessaan, että teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tolvasen mukaan KKO:n enemmistön kokonaisarvostelu oli tekijäkeskeinen ja se, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan uhrille erityistä vahinkoa, näyttää painaneen punninnassa kovin vähän.

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.