• PDF

Ihmisoikeuksien valot, varjot ja kliseet

Lakimies 4/2014 s. 597–600
30.6.2014
Lyhyempi kirjoitus

Tarkastelen työssäni aluksi ihmisoikeuksia teoreettisesta näkökulmasta. Ajatus yhteiskunnan toimintaa ohjaavista ja tärkeistä korkeimmista periaatteista tai oikeuksista ei ole tietenkään uusi, sillä esimerkiksi John Locke esitti jo 1600-luvulla tunnetun teoriansa korkeimmista, ikuisista ja perustavanlaatuisista oikeuksista, jotka hänen mielestään asettavat rajoituksia poliittisen vallan käytölle. Minkälaisia teemoja väitöskirjani seitsemän artikkelia sitten käsittelevät?

Juristin urani alkupuolella olin kiinnostunut esimerkiksi keskeisistä kansainvälisen pakolaisoikeuden luomista teoreettisista standardeista. Pian kuitenkin huomasin, että oikeuden formaalien standardien analysoiminen on tärkeää mutta riittämätöntä. Voimmehan olla teorian tasolla yksimielisiä siitä, että ketään ei saa kohdella halventavasti, vaikka käytännössä olisimme tuon normin sisällöstä ja vaatimuksista täysin eri mieltä. Pyrin väitöskirjallani osoittamaan, että jokainen ihmisoikeuskysymys on samanaikaisesti sekä poliittinen (policy) että oikeudellinen kysymys ja kliseisen ihmisoikeuskäsityksen välttäminen edellyttää, että tämä yhteys ja oikeuden ja politiikan välinen liike pidetään näkyvissä. Kaikkein innokkaimmatkaan ihmisoikeuksien puolestapuhujat eivät varmasti halua ihmisoikeuksien muuttuvan eräänlaiseksi naiiviksi humanismiksi tai ihmisoikeusteologiaksi, jolla oletetaan olevan poliittisen kiistelyn ulkopuolelta kansan pariin laskeutuva sanoma, jota ihmisoikeusasiantuntijat edistävät. (ET)

Asiasanat
• Ihmisoikeudet - Oikeusteoria