• PDF

KKO 2013:65 – Väärennysaineiston hallussapito ja laintulkinta

Lakimies 2/2014 s. 280–287
9.4.2014
Oikeustapauskommentti

Kysymys on korkeimman oikeuden ratkaisussa siitä, miten

on oikeudellisesti tulkittava rikoslain 33 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa käytettyä sanamuotoa hankkii ja oliko A:n katsottava hankkineen itselleen väärennetyn todistuskappaleen väärennysaineiston hallussapidon tunnusmerkistön

täyttävällä tavalla tilanteessa, jossa hän ei ollut saanut väärennettyjä passeja konkreettisesti haltuunsa passien jäädessä matkalla viranomaisten haltuun – tullipostiin. Toiseksi ratkaisussa oli kysymys A:n tahallisuuden arvioinnista.

Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että jo yleiskielessä hankkimisena voidaan pitää sellaista toimintaa, jossa aineisto tilaamistoimen seurauksena on tilaajan saatavissa. Näin ollen ilmaisun sanamuotoon perustuvalla tulkinnalla päädyttiin siihen, että väärennysaineiston hallussapitoa koskeva tunnusmerkistö

täyttyy hankkimisen osalta jo ennen sitä hetkeä, kun väärennetty aineisto on henkilön konkreettisessa hallinnassa. Lisäksi KKO perusteli ratkaisuaan systemaattisella tulkinnalla ja myös yleisemmin rikoslain johdonmukaisuuteen perustuvilla näkökohdilla.

Korkeimman oikeuden kantaa siihen, että tullin puuttumista asiaan oli pidettävä vain sellaisena satunnaisena seikkana, jolle ei voida antaa tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitystä, on pidettävä erittäin perusteltuna rikosoikeudellisen vastuun tehokkaan toteutumisen ja rikosten ennalta ehkäisyn kannalta. (Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Tulli - Väärennys - Väärennysaineiston hallussapito