• PDF

Todennäköisyystahallisuus tappotahallisuuden alarajana

Lakimies 5/2013 s. 957–965
16.10.2013
Oikeustapauskommentti

Ennakkoratkaisussa KKO 2012:98 (ään.) oikeudellinen ongelma on muotoiltu kysymykseksi siitä, onko B:n kuolema ollut A:n teon varsin todennäköinen seuraus. Enemmistö on vastannut kysymykseen kieltävästi. Koska A:n tekoa ei ole tästä näkökulmasta tahalliseksi katsottu, ei sitä myöskään ole luettu tekijän syyksi tappona. A tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Toisaalta A:n käyttämän

väkivallan määrä, voimakkuus ja pitkäkestoisuus on hätkähdyttävä. B puolestaan ei ollut tehnyt väkivaltaa eikä kyennyt puolustamaan itseään. A ei ollut paikalle tulleiden kahteen otteeseen esittämästä pyynnöstäkään soittanut hätäkeskukseen, vaan viivytellyt avun hankkimisessa – vieläpä jatkanut B:n pahoinpitelyä. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen tappoon, koska hänen oli täytynyt käsittää B:n kuoleman olevan väkivallan varsin todennäköinen seuraus. Tästä tuomioistuin ei kuitenkaan koskaan voi olla varma. Oikeudellisesti olisikin mielekästä voida kysyä, eikö piittaamattoman rikoksentekijän pitäisi käsittää ottavansa tietyissä olosuhteissa kielletyn riskin uhrin kuolemasta. Suomen oikeudessa kiellettyä riskinottoa arvioidaan kuitenkin vakiintuneesti huolimattomuutena eli tuottamuksena. Lainkäyttäjä on pakotettu tutkimaan rikoksentekijän menettelyä ainoastaan tämän tekohetkellä mieltämän seurauksen todennäköisyyden asteen perusteella.

Asiasanat
• Kuolemantuottamus - Tahallisuus (rikosoikeudessa) - Tappo