Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Työaikalain soveltamisalasta poikkeaminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellisessä työssä

Junni, Jussi

Lakimies 3–4/2022 s. 419–443
15.6.2022
Referee-artikkeli

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa tarkastellaan työaikalain (872/2019) soveltamisalaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hengellisessä työssä. Ensinnäkin tarkastellaan sitä, mitä EU:n työaikadirektiivissä (2003/88/EY) ja työaikalaissa säädetyllä työaika-autonomiaedellytyksellä tarkoitetaan, ja millaiset tekijät evankelis-luterilaisen kirkon hengellisen työn viranhaltijoiden työn järjestelyissä ja virkaehdoissa yhtäältä puoltavat ja toisaalta kyseenalaistavat työaika-autonomian olemassaoloa. Toiseksi tarkastellaan sitä, milloin työaikalain 2 §:n 1 momentin tehtäväluettelon soveltamisalapoikkeuksia on mahdollista soveltaa kirkon hengellisessä työssä ja milloin ei.

Tarkastelun metodina on lainoppi. Työaikalain soveltamisalaa peilataan EU:n työaikadirektiivin (2003/88/EY) tarkoitusta vasten hyödyntäen EU:n tuomioistuimen sekä kansallisten tuomioistuintemme ratkaisukäytäntöä työaikadirektiivin ja työaikalakien soveltamisesta. Tarkastelun kohteena on myös Kirkon virka- ja työehtosopimuksen merkitys työaika-autonomiaa rajaavana ja siten työaikalain mukaista työaikasääntelyä edellyttävänä tekijänä. Keskeinen lähde on myös työneuvoston vuonna 2020 antama lausunto (TN 1480–20), jossa arvioidaan sekä työaika-autonomiaedellytyksen että työaikalain 2 §:n 1 momentin poikkeusluettelon soveltumista kirkon hengellisen työn viranhaltijoiden työhön. Artikkelin johtopäätösosiossa otetaan esille myös de lege ferenda -näkökulma.

(Edilex-toimtius)

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.