Oikeus Suomen rannikkoon liittyvän mannermaajalustan ja sen sisustan tutkimiseen sekä sen alueella olevien jäljempänä 3 §:ssä tarkoitettujen luonnonvarojen hyväksikäyttöön kuuluu Suomen valtiolle.

Mannermaajalustalla tarkoitetaan tässä laissa Suomen aluemeren ulkopuolella olevaa, siihen liittyvää merenpohjaa ja sen sisustaa siihen rajaan saakka, joka määräytyy Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 tehdyn mannermaajalustaa koskevan yleissopimuksen 1 ja 6 artiklan mukaan taikka josta Suomen ja vieraan valtion kanssa on sanotun 6 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti sovittu.

Valtioneuvoston erikseen myöntämällä luvalla voi Suomen kansalainen tai oikeuskelpoinen yhteisö tai säätiö saada 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuden. Vastaavan oikeuden valtioneuvosto voi myöntää myös ulkomaan kansalaiselle tai oikeuskelpoiselle ulkomaiselle yhteisölle tahi säätiölle, mikäli siihen harkitaan olevan erityistä syytä.

Lupa voidaan myöntää myös määräajaksi tai toistaiseksi. Siinä on määrättävä ehdot, jotka katsotaan turvallisuuden ja yleisen edun kannalta välttämättömiksi tai jotka valtioneuvosto muutoin harkitsee tarpeellisiksi. Luvassa määrättyjä ehtoja voidaan olosuhteiden muuttuessa tarkistaa.

Milloin 1 momentissa mainittua lupaa hakee päteväksi katsottava laitos suorittaakseen tieteellisessä tarkoituksessa mannermaajalustaan kohdistuvia fysikaalisia tai biologisia tutkimuksia, älköön hakemusta evättäkö, ellei erityistä syytä siihen ole.

Mannermaajalu...