Jos työntekijä täytettyään 20 vuotta on ollut saman työnantajan työssä taikka palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana menettänyt työkykynsä siinä määrin, ettei voi itseään työllä elättää, ja jos hän ei omista varoistaan tai aviopuolisonsa tahi lapsiensa huolenpidolla voi saada elatustaan, on hänellä oikeus voimiensa mukaista työtä vastaan saada kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajaltaan tai, jos niin kohtuulliseksi harkitaan, hänen perillisiltään tahi liikkeen taikka yrityksen omistajalta. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole työntekijällä, jonka ensimmäinen työsuhde on alkanut työntekijäin eläkelain (395/61) tultua voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1962 tai jonka kohdalla sanotussa laissa tarkoitettu eläketapahtuma on sattunut 10 vuoden kuluttua mainitusta ajankohdasta. (8.7.1961/399)

Sitä oikeutta elatuksen saamiseen, josta tässä pykälässä on säädetty, työntekijällä ei kuitenkaan ole, jos hän on työkykynsä menetyksen aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut sen rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällä tai muulla törkeällä tuottamuksellaan.