Vakuutusyhtiö B Oy:n tarjoamien vakuutustuotteiden valikoimaan kuului yksilöllinen sijoitussidonnainen sijoitusvakuutus, jossa vakuutuksenottajan maksamia vakuutusmaksuja vastaavan vakuutussäästön arvonkehitys sidottiin vakuutuksenottajan valitsemien ja vakuutusyhtiön määrittämien sijoituskohteiden arvonkehitykseen. Sijoituskohteita ei räätälöity yksittäisille vakuutuksenottajille, vaan vakuutusyhtiön määrittämä sijoituskohteiden valikoima oli kaikille asiakkaille sama.

Vakuutuksenottajalla, vakuutetulla tai edunsaajalla ei ollut omistus- tai muita oikeuksia vakuutukseen liitettyihin sijoituskohteisiin. Vakuutusyhtiö kattoi sijoitussidonnaisten vakuutusten vastuuvelan mahdollisimman tarkasti vakuutuksen arvonkehitystä määrääviin sijoituskohteisiin kuuluvin varoin.

Vakuutusyhtiö suunnitteli tarjoavansa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden esittää allokaatiomuutospyynnön yhteydessä ehdon kohde-etuutena olevan sijoituskohteen rajahinnasta, jonka toteutuessa vakuutuksen allokaatiomuutos toteutetaan.

Keskusverolautakunta totesi, että kyse oli ehdollisesta muutoksesta vakuutussopimuksen kohde-etuuksiin, eikä allokaatiomuutoksesta seurannut vakuutusyhtiön velvollisuutta luovuttaa tiettyä yksilöityä kohde-etuutta määriteltyyn rajahintaan. Keskusverolautakunta katsoi hallituksen esitykseen 275/2018 vp. viitaten, ettei hintarajaa koskevaa ehtoa pidetty tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna oikeutena päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla vakuutuksessa kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan.

Selvityksen perusteella vakuutuksenottajalla ei ollut muitakaan tuloverolain 35 b §:n 1 momentissa listatuista oikeuksista. Siten A:n sijoittaessa hakemuksessa kuvattuun sijoitussidonnaiseen vakuutukseen A:n verotuksessa ei sovellettu tuloverolain 35 b §:n mukaista eräiden vakuutusten erityistä verotusmenettelyä.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2025.

Tuloverolaki 35 b § 1 momentti

(lainvoim. tarkistettava, valitettu)