Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy myi lämmitysenergiaratkaisuja urakoimalla maalämpölaitoksia asiakkaiden omistamilla tai hallitsemilla kiinteistöillä. A Oy tarjosi asiakkaille nk. elinkaarisopimusta, jossa asiakas maksoi kuukausittaista hintaa lämmöntuotannosta. Asiakkaalla oli tietyin edellytyksin oikeus lunastaa maalämpölaitos aikaisintaan 10 vuoden päästä. Vastikkeen perusteena ei elinkaarisopimuksessa ollut ainoastaan rakentamiskustannukset, vaan sen lisäksi myös rahoituskustannukset, ylläpito sekä sopimustyypistä riippuen myös lämpöenergian määrä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakija ja A Oy olivat sopineet keskinäisellä puitesopimuksella, että maalämpölaitoksen valmistumisen yhteydessä A Oy siirtäisi laitosta koskevan elinkaarisopimuksen hakijalle.

Keskusverolautakunta oli 26.1.2022 antamallaan ennakkoratkaisulla 2/2022 katsonut, että elinkaarisopimuksen perusteella veloitettua kiinteää kuukausimaksua sekä maalämpölaitoksen lunastuksen yhteydessä veloitettua lunastuskorvausta oli pidettävä vastikkeena rakentamispalvelun luovuttamisesta.

Palvelua oli pidettävä yhtenä kokonaispalveluna. Arvonlisäverolain ja -direktiivin pääsäännön mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyi suoriteperusteisesti silloin, kun myyty palvelu oli suoritettu. Tämän tarkoituksena oli, että arvonlisäveron suorittamisajankohta määräytyi sen perusteella, milloin liiketoimet tosiasiassa suoritettiin. Hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa kokonaisvastikkeen määrä ei ollut tiedossa maalämpölaitoksen käyttöönoton hetkellä, vaan sen määrä riippui hakemuksessa todetusti muun muassa kymmenen vuoden aikana myytävän lämmön määrästä, käytetystä sähköstä ja sen hinnasta, siitä lunastiko asiakas lämpölaitosta itselleen ja koska lunastus mahdollisesti tapahtui sekä indeksikorotusten suuruudesta. Arvonlisäverolain 15 §:n 4 momentti ei tullut sovellettavaksi asiassa, koska palvelukokonaisuuden ei ollut katsottava olevan arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettu kokonaishoitopalvelu sen vuoksi, ettei vastikkeen ollut katsottava määräytyvän käytön tai käytettävyyden perusteella. Hakemuksessa kuvatussa tilanteessa palvelua kuitenkin suoritettiin koko sopimuskauden ajan. Näin ollen ja kun otettiin huomioon järjestelyn taloudellinen ja kaupallinen todellisuus, rakentamispalveluna pidettävä palvelukokonaisuus oli katsottava myytävän hakijan asiakkaalle jatkuvaluonteisesti sopimuskauden aikana. Tällöin veron suorittamisvelvollisuus syntyi kunakin kalenterikuukautena sen aikana suoritetun palvelun osalta.

Ennakkoratkaisu ajalle 25.10.2022-31.12.2023.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 15 § 1 momentti 1 kohta ja 4 momentti, 135 § 1 momentti ja 136 § 1 momentti; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 63 artikla; Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-224/18, Budimex S.A., EU:C:2019:347