Asiassa oli ratkaistavana, tuliko Verohallinnon hakijalle maksama autoveron vientipalautuksen määrä lukea osaksi ajoneuvon myynnistä laskettua voittomarginaalia eli veron perustetta.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa tilanteessa hakija myi ajoneuvon hakijan toisessa EU-maassa sijaitsevalle tytäryhtiölle tai ulkopuoliselle autoliikkeelle ja kuljetti sen ostajalle toiseen EU-maahan. Tämän jälkeen hakija haki autoveron vientipalautusta Verohallinnolta myydystä ajoneuvosta, ja jos edellytykset palautukselle täyttyivät, Verohallinto palautti autoveroa viedystä ajoneuvosta hakijalle. Hakemuksen ja annetun lisäselvityksen mukaan vientipalautuksen määrä ei ollut osa kauppahintaa eikä vientipalautuksen lopullinen määrä vaikuttanut asiakkaan kanssa sovittuun kauppahintaan. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan yhtiö sovelsi ajoneuvojen osalta arvonlisäverolain 79 k §:ssä tarkoitettua yksinkertaistettua verokausikohtaista menettelyä.

Keskusverolautakunta totesi, että hakijan esittämässä tilanteessa marginaaliverotus ei tosiasiassa kohdistunut hakijan saamaan voittomarginaaliin, eli saatujen vastikkeiden ja ostohintojen yhteismäärän erotukseen, kun autoveron osuus oli laskelmalla otettu huomioon ostohintojen yhteismäärää lisäävänä eränä, vaikka sen myyntihetkellä jäljellä oleva määrä tultiin saamaan vientipalautuksena takaisin ja voitiin ennakoida myyntihinnassa. Tällöin ostohinnan sisältämä, mutta vientipalautuksena takaisin saatu autoveron osuus jäi verottamatta ja marginaaliverolaskelma osoitti toiminnan olevan marginaaliverotuksen kannalta tappiollista tai vähemmän kannattavaa vientipalautuksena takaisin saadun määrän verran. Hakijan toimintaan kohdistuva voittomarginaalin verotus ei siten kuvannut esitetyssä tilanteessa hakijan toiminnan taloudellista todellisuutta.

Ottaen huomioon marginaaliverojärjestelmän tarkoitus ja se, että vientipalautuksen yksinomaisena tarkoituksena oli poistaa Suomen ulkopuolelle käytettäväksi vietyyn ajoneuvoon sisältynyt Suomen autovero, sekä arvonlisäverolain 79 k §:n 4 momentti, keskusverolautakunta katsoi asiaa kokonaisuutena arvioiden, että hakijan oli näissä olosuhteissa oikaistava ostohintojen yhteismäärää lisäämällä verokauden voittomarginaaliin toisiin EU-maihin myydyistä ajoneuvoista saamansa vientipalautuksen määrä. Hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa vientipalautuksen huomioon ottamatta jättäminen voittomarginaalia eli veron perustetta määritettäessä olisi merkinnyt hakijalle myönnettävää järjestelmän tarkoituksen vastaista perusteetonta etua.

Ennakkoratkaisu ajalle 17.5.2022-31.12.2023.

Äänestys 6-1

Arvonlisäverolaki 73 § 1 mom, 79, 79 a § 1 mom, 79 j § 1 mom ja 79 k §; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 312 artiklan 1 kohta, 313, 314 ja 315 artikla

(lainvoim.tarkistettava, valitettu)