Hakija omisti alle yhden prosentin osuuden A Oy:n osakekannasta. Yhdysvaltalaisen B Inc:n oli tarkoitus hankkia koko A Oy:n osakekanta siten, että hakija ja muut A Oy:n osakkeenomistajat vaihtoivat osakkeensa B Inc:n noteerattuihin kantaosakkeisiin. Järjestelyn toteutuessa A Oy:n oli tarkoitus jatkaa toimintaansa entisenlaisena ja yhtiön pääkonttorin oli tarkoitus pysyä Suomessa.

Koska B Inc. ei ollut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:ssä tarkoitettu yhtiö, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattuun järjestelyyn ei voitu soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä.

Asiassa oli vielä arvioitava, edellyttikö SEUT 49 artiklan sijoittautumisvapaus tai SEUT 63 artiklan pääomien vapaa liikkuvuus kyseessä olevan järjestelyn kohtelemista veroneutraalina järjestelynä tilanteessa, jossa hankkivana yhtiönä oli ns. kolmannessa valtiossa asuva yhtiö.

Keskusverolautakunta totesi, että verokohtelu voi kuulua sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63 artiklan soveltamisalaan. Sen määrittämisessä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö jommankumman liikkumisvapauden soveltamisalaan, on otettava huomioon kyseisen lainsäädännön tarkoitus (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2012, Test Claimants in the FII Group Litigation, C-35/11, 89 ja 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company, C-190/12, 25 kohta).

Siltä osin kuin hakija oli vedonnut asiassa SEUT 63 artiklan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten kieltoon, keskusverolautakunta totesi, että Euroopan unionin tuomioistuimen Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa C-48/11 A Oy antaman tuomion mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n kaltaiset kansalliset säännökset, joita sovelletaan järjestelyihin, jotka koskevat yhtiön omistamista tai omistusosuuden hankintaa yhtiössä, kuuluvat sijoittautumisvapauden alaan (kohta 19). Unionin tuomioistuin on asiassa C 35/11 Test Claimants in the FII Group Litigation antamassaan tuomiossa (kohta 100) samoin kuin asiassa C-464/14 SECIL (kohta 42) todennut, että koska EUT-sopimuksessa ei uloteta sijoittautumisvapautta kolmansiin valtioihin, on vältettävä tulkitsemasta SEUT 63 artiklan 1 kohtaa kyseisten valtioiden kanssa vallitsevien suhteiden osalta siten, että taloudelliset toimijat, jotka eivät kuulu sijoittautumisvapauden alueellisen soveltamisalan piiriin, voisivat hyötyä sijoittautumisvapaudesta (tuomio 11.9.2014, Kronos International, C 47/12, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 10.4.2014, Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company, C 190/12, 31 kohta).

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatussa järjestelyssä oli kyse tilanteesta, jossa yhdysvaltalainen B Inc. sijoittautui Euroopan unionin alueelle hankkimalla A Oy:n osakekannan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sijoittautumisvapautta ei uloteta kolmansiin valtioihin. Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että arvioitaessa sitä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö jommankumman liikkumisvapauden soveltamisalaan, on ensisijaisesti sovellettava sijoittautumisvapautta koskevia säännöksiä. Asiassa oli siten kysymys siitä, että yhdysvaltalaisen B Inc:n sijoittautumiseen Suomeen eivät sovellu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n säännökset eikä hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ollut kyse osakkeita vaihdossa luovuttavan osakkaan verokohtelun arvioimisesta yritysjärjestelykokonaisuudesta erillisenä sijoitustoimintana. Siten ennakkoratkaisuna oli lausuttava, että hakemuksessa kuvattuun järjestelyyn, jossa hakija vaihtoi omistamansa A Oy:n osakkeet yhdysvaltalaisen B Inc:n osakkeisiin, ei hakijan verotuksessa voitu soveltaa tuloverolain 45 §:n 5 momentissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä olevia osakevaihtoa koskevia säännöksiä tai niitä vastaavia periaatteita. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2022.

Äänestys 4-3

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

Tuloverolaki 45 § 5 mom.; Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 § ja 52 f §; Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 artikla ja 63 artikla

KHO 31.8.2023 taltionumero 2458 (KHO 2023:74) (ei muutosta)