Asiassa oli ensinnäkin kysymys siitä, oliko hakijan sivuliikkeeltään A ostamat palvelut, jotka liittyivät sivuliikkeen suorittamiin vakuuksien käsittelyyn, katsottava arvonlisäverosta vapautetuksi rahoituspalveluksi.

Keskusverolautakunta totesi tältä osin, että EUT:n vakiintuneen oikeuskäytännön (esimerkiksi asia C-2/95, SDC) mukaan rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksenä oli, että palvelut muodostivat kokonaisuutena arvioiden sellaisen erillisen kokonaisuuden, jolla täytettiin arvonlisäverottomaksi säädetyn rahoituspalvelun erityisiä ja olennaisia tehtäviä.

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan hakijan sivuliike A suoritti kaikki vakuuksien käsittelyyn liittyneet tehtävät, pois lukien fyysisten vakuusdokumenttien siirto ja arkistointi. Kyseisen sivuliikkeen vastuu palvelun tuottamisessa ei siten rajoittunut pelkästään hallinnollisiin, aineellisiin tai teknisiin tehtäviin, vaan hakemuksessa todetusti kyseinen sivuliike suoritti vakuuksiin liittyen muun muassa vakuuskirjojen valmistelun ja vakuusjärjestelyn juridisen selvittämisen. Kun sivuliike A vastasi muilta osin kuin fyysisten vakuuskirjojen siirtoon ja arkistointiin liittyneestä vakuuksien käsittelyä koskevasta palvelusta kokonaisuudessaan, voitiin sen vastuun katsoa ulottuvan vakuuksien käsittelyn erityisiin ja olennaisiin osatekijöihin.

Lisäksi hakijan sivuliikkeet A ja B suorittivat hakijan myöntämiin lainoihin liittyneitä rahansiirtoja. Asiassa oli tältä osin toiseksi kysymys siitä, oliko hakijan sivuliikkeiltään ostamat rahansiirtopalvelut katsottava arvonlisäverosta vapautetuksi rahoituspalveluksi.

Keskusverolautakunta totesi tältä osin, että EUT:n asiassa C-2/95, SDC, antaman tuomion mukaan tilisiirroille tunnusomaisen oikeudellisen ja taloudellisen muutoksen aiheutti pelkästään rahojen siirto tililtä toiselle riippumatta siirron syystä. Kun sivuliikkeet A ja B vastasivat rahansiirtoa koskevasta palvelusta kokonaisuudessaan, kyse ei ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyissä olosuhteissa ollut pelkän aineellisen tai teknisen suoritteen tarjoamisesta, vaan sivuliikkeiden vastuun voitiin katsoa ulottuvan tilisiirtojen erityisiin ja olennaisiin osatekijöihin. Sivuliikkeen A suorittamien tukipalvelujen, kuten lainaan liittyneiden asiakirjojen sisällön ja lainan edellytysten täyttymisen varmistamisen, oli katsottava sisältyvän maksuliikettä koskevaan palvelukokonaisuuteen.

Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa oli katsottava, että hakijan sivuliikkeiltään ostamat palvelut muodostivat sellaisen EUT:n vakiintuneessa oikeuskäytännössä tarkoitetun erillisen kokonaisuuden, joka täytti arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun maksuliikkeen ja 7 kohdassa tarkoitetun takaustoiminnan sekä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vakuuksien käsittelyä sekä d alakohdassa tarkoitettujen maksuja ja tilisiirtoja koskevien liiketoimien erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Näin ollen hakemuksessa tarkoitetut hakijan sivuliikkeiltään ostamat palvelut, jotka liittyivät vakuuksien käsittelyyn ja lainoihin liittyviin rahansiirtoihin, oli katsottava arvonlisäverolain 41 ja 42 §:ssä tarkoitetuiksi rahoituspalveluiksi.

Ennakkoratkaisu ajalle 1.4.2022-31.12.2023.

Ratkaisu julkaistaan vain lyhennelmänä.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 41 ja 42 §; Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta c ja d alakohta; Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-2/95, Sparekassernes Datacenter (SDC)