A Oy tuotti omistamilleen konserniyhtiöille erilaisia arvonlisäverollisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. A Oy myös vastasi koko konsernin rahoituksen järjestämisestä joko myöntämällä luottoja konserniyhtiöille tai tarjoamalla lyhytaikaista rahoitusta konserniyhtiöille konsernitilijärjestelmän kautta. A Oy peri konserniyhtiöille myöntämästään rahoituksesta korkoa. Lisäksi A Oy oli ottanut koko konsernin kattavia vakuutuksia, joiden vakuutusmaksut se laskutti edelleen konserniyhtiöiltä.

Asiassa oli ensin arvioitavana, suorittiko konsernin emoyhtiönä toimiva A Oy hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa erillisiä ja itsenäisiä arvonlisäverosta vapautettuja rahoitus- tai vakuutuspalveluja, vai muodostivatko A Oy:n suorittamat palvelut yhden jakamattoman palvelukokonaisuuden.

A Oy:n suorittamien palvelujen myötä konserniyhtiöt saivat toiminnassaan tarvitsemansa rahoituksen sekä vakuutusturvan, joita oli pidettävä konserniyhtiöiden näkökulmasta tavoitteina sinänsä. Rahoituksen ja vakuutusten järjestämiseen liittyvät palvelut eivät siten olleet konserniyhtiöiden kannalta ainoastaan keino nauttia parhaissa mahdollisissa olosuhteissa A Oy:n suorittamista asiantuntija- ja hallintopalveluista. Keskusverolautakunta katsoi, että A Oy suoritti konserniyhtiöille useita erillisiä palveluja, joiden arvonlisäverokäsittely määräytyi itsenäisesti.

Kun A Oy järjesti konserniyhtiöille rahoitusta joko myöntämällä luoton tai tarjoamalla lyhytaikaista rahoitusta konsernitilijärjestelmän kautta, kyse oli AVL 41 §:ssä ja 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista luotonantoa koskevista arvonlisäverottomista rahoituspalveluista. Vakuutuksien järjestämistä koskevassa palvelussa oli kyse AVL 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvonlisäverottomasta vakuutuspalvelusta.

Asiassa oli toiseksi arvioitavana, oliko A Oy:llä oikeus vähentää yleiskulujen sisältämät arvonlisäverot täysimääräisesti hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa.

A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää yleiskulujen sisältämää arvonlisäveroa siltä osin kuin yleiskuluja käytettiin vähennykseen oikeuttamattomaan rahoitus- ja vakuutuspalvelujen myyntiin. A Oy:llä oli oikeus AVL 131 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vähentää yleiskulujen sisältämä arvonlisävero siltä osin kuin yleiskuluja käytettiin AVL 41 §:ssä tarkoitettujen rahoituspalvelujen tai AVL 44 §:ssä tarkoitettujen vakuutuspalvelujen myyntiin sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä.

A Oy saattoi tietyissä tilanteissa omistaa konserniyhtiön osakkeet siten, että se ei suorittanut kyseiselle konserniyhtiölle lainkaan palveluja. Keskusverolautakunta katsoi, että kun A Oy omisti konserniyhtiön osakkeet, mutta ei suorittanut kyseiselle konserniyhtiölle lainkaan palveluja, tässä osakeomistuksessa oli kyse arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toiminnasta. A Oy:n toiminta oli tältä osin vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa, joka oli huomioitava yleiskulujen vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä.

Ennakkoratkaisu ajalle 15.10.2021–31.12.2022

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § 1 momentti 2 kohta, 44 § 1 momentti, 102 § 1 momentti 1 kohta, 117 §, 131 § 1 momentti 2 kohta; Arvonlisäverodirektiivi 135 artikla 1 kohta a ja b alakohta, 169 artikla 1 kohta c alakohta, 173 artikla 2 kohta c alakohta; Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-907/19 (Q-GmbH), C-607/14 (Bookit Ltd), C-108/14 ja C-109/14 (Larentia + Minerva), C-224/11 (BG? Leasing sp. z o.o.); KHO 2015:135, KHO 2015:188, KHO 2017:36

KHO H3221 9.11.2022 vuosikirja (ei muutosta)