Yhdistys harjoitti avustustoimintaa. Yhdistys osti ulkomaalaiselta myyjältä, joka ei ollut rekisteröitynyt Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi välttämättömyystarvikkeita kuten elintarvikkeita, vaatteita, peitteitä ja lääkkeitä. Tavarat toimitettiin myyjän Suomessa olevasta varastosta ostajan Suomessa olevaan varastoon jaettavaksi myöhemmin puutteenalaisille ja katastrofin uhreille Suomessa tai toisessa EU-maassa. Yhdistyksen oli suoritettava tavaroiden ostosta arvonlisäveroa AVL 9 §:n 1 momentin perusteella. Arvonlisäveroa ei ollut kuitenkaan suoritettava silloin, kun kyse oli covid-19-epidemiasta johtuvan tartunnan ehkäisemiseen, testaamiseen ja hoitoon välittömästi liittyvistä tavaroista, jotka käytettiin AVL 38 c §:n 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen.

Yhdistys osti välttämättömyystarvikkeita ulkomaalaiselta myyjältä, joka ei ollut rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa myös siten, että tavarat toimitettiin ensin yhdistyksen Suomessa olevaan varastoon ja vietiin myöhemmin EU:n ulkopuolelle jaettavaksi kriisialueella apua tarvitseville. Lisäksi yhdistys osti tietokoneita yhdistyksen työntekijöiden myöhemmin käytettäväksi kriisialueella EU:n ulkopuolella.

Välttämättömyystarvikkeiden ja tietokoneiden ostoon ei voitu soveltaa AVL 70 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Kun tavarat varastoitiin ensin Suomessa ja kuljetettiin vasta myöhemmin EU:n ulkopuolelle kyse ei ollut suoraan EU:n ulkopuolelle kuljetettavien tavaroiden myynnistä.

Asiassa oli lisäksi arvioitavana, voidaanko ostoihin soveltaa arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan c alakohtaa. Jäsenvaltio voi toteuttaa kyseisen säännöksen mukaisen vapautuksen joko suorana verottomuutena tai artiklan 2 kohdan nojalla palautusmenettelyä soveltaen. Tältä osin on huomattava, että koska välttämättömyystarvikkeiden lopullinen käyttötarkoitus ei ollut ostohetkellä vielä todettavissa mainitussa arvonlisäverodirektiivin säännöksessä tarkoitettu arvonlisäverovapautus olisi voitu myöntää ainoastaan palautusmenettelyä soveltaen. Lisäksi arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan c alakohta koskee ainoastaan hyväksytyille yhteisöille luovutettuja tavaroita, minkä oli katsottava tarkoittavan jäsenvaltion hyväksymiä yhteisöjä. Näistä syistä kyseistä säännöstä ei voitu pitää sillä tavoin sisällöltään ehdottomana ja riittävän täsmällisenä, että se olisi ollut suoraan sovellettavissa.

Lisäksi yhdistys teki välttämättömyystarvikkeiden ja tietokoneiden yhteisöhankintoja siten, että tavarat toimitettiin ensin yhdistyksen Suomessa olevaan varastoon ja vietiin myöhemmin EU:n ulkopuolelle jaettavaksi kriisialueella apua tarvitseville tai ne olivat myöhemmin yhdistyksen työntekijöiden käytössä kriisialueella EU:n ulkopuolella. Arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä ei ole säännöstä, jonka perusteella kyseisen kaltaisten tavaroiden yhteisöhankinta tai maahantuonti olisi säädetty arvonlisäverottomaksi. Kyse oli siten yhteisöhankinnasta ja maahantuonnista, josta yhdistyksen oli suoritettava arvonlisäveroa.

Ennakkoratkaisu ajalle 15.10.2021-31.12.2022.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 9 § 1 momentti, 38 c § 1 ja 2 momentti, 70 § 1 momentti 2 kohta, 72 f § 1 kohta ja 2 kohta, 94 § 1 momentti 12 kohta; Yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 (tullittomuusasetus) 74 artikla 1 kohta ja 2 kohta; Komission päätös (EU) 2020/491, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2021/660, covid-19-epidemian vaikutusten torjumiseksi vuonna 2020 tarvittavien tavaroiden tuonnille myönnettävästä vapautuksesta tuontitulleista ja arvonlisäverosta 1 artikla 2 kohta; Arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 140 artikla a alakohta ja b alakohta, 143 artikla 1 kohta a alakohta, 146 artikla 1 kohta c alakohta ja 2 kohta

KHO 18.8.2022 H 2463 (osittain kumottu ja poistettu)