Asiassa oli kyse siitä, oliko B Oy:llä, C Oy:llä ja D Oy:llä oikeus muodostaa keskenään arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettu verovelvollisuusryhmä hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa.

Hakemuksen mukaan B Oy harjoitti pääasiassa arvonlisäverotonta sijoitusrahastotoimintaa toimien A-konserniin kuuluvien sijoitusrahastojen hallinnointiyhtiönä, C Oy ainoastaan arvonlisäverotonta vakuutusasiamiestoimintaa ja D Oy pääasiallisesti arvonlisäverotonta toimintaa välittämällä sijoitusrahasto-osuuksia sekä vakuutuspalveluita. Kyseiset yhtiöt kuuluivat rahoitus- ja vakuutustoimintaa harjoittavaan A-konserniin, jonka emoyhtiö oli A Oyj. A Oyj omisti B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n osakekannat ja yhtiöiden hallintoelimissä toimi samoja henkilöitä muun muassa toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Keskusverolautakunta totesi, että arvonlisäverolain 13 a §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 76/1994 vp) mukaan ryhmään kuuluvien yritysten ei tarvitsisi muodostaa kirjanpitolaissa (655/73) tarkoitettua konsernia. Riittävää olisi, että ryhmän jäsenillä olisi toisiinsa 3 momentissa tarkoitetut läheiset rahoitukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet. Yrityksillä voitiin katsoa olevan läheiset rahoitukselliset suhteet esimerkiksi silloin, kun yritys omisti merkittävän osan toisen yrityksen osakkeista.

Keskusverolautakunta katsoi, että A Oyj:n omistaessa B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n osakekannat, edellytys riittävän läheisistä rahoituksellisista suhteista ei B Oy:n, C Oy:n ja D Oy:n kesken täyttynyt. Näin ollen B Oy:llä, C Oy:llä ja D Oy:llä ei ollut oikeutta muodostaa keskenään arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettua verovelvollisuusryhmää hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa.

Ennakkoratkaisu ajalle 26.8.2021-31.12.2022.

Arvonlisäverolaki 13 a §; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 11 artikla

KHO 18.3.2022 H 844 (ei muutosta)