Vakuutusalalla toimiva A Oy omisti Euroopan talousalueen ulkopuolisella lainkäyttöalueella X sijaitsevan B-nimisen vahinkovakuutuskonsernin. Valtaosassa B-konsernin kaikista lainkäyttöalueella X tarjottavista vakuutussopimuksista vakuutuksenantajana oli konserniin kuuluva vahinkovakuutusyhtiö C Ltd, joka sijaitsi toisella Euroopan talousalueen ulkopuolisella lainkäyttöalueella Z. Oli mahdollista, että C Ltd:n verotuksen tosiasiallinen taso lainkäyttöalueella Z on alhaisempi kuin 3/5 Suomessa asuvan yhteisön verotuksen tasosta täällä.

D Ltd oli samaan konserniin kuuluva vakuutusten välittämistä harjoittava yhtiö, joka vastasi C Ltd:n vakuutustuotteiden jakelusta X-lainkäyttöalueella palvelusopimuksen nojalla. D Ltd välitti myös määrättyjen muiden konsernin ulkopuolisten vakuutusyhtiöiden tuotteita. Hakemusasiakirjojen mukaan C Ltd:n ja D Ltd:n välinen palvelusopimus kattoi vakuutusten välittämisen ja siihen liittyvän asiakaspalvelun lisäksi erinäisiä tukipalveluja.

Hakemusasiakirjojen mukaan C Ltd harjoitti lainkäyttöalueellaan Z varsinaista vakuutustoimintaa ja teki vakuutuspäätöksiä eli harjoitti niin sanottua underwriting-liiketoimintaa, johon sisältyi muun muassa vakuutettavien riskien valintaa, vakuutusten hinnoittelua ja väärinkäytösten torjuntaa. C Ltd hallinnoi jälleenvakuuttamista ja valvoi sijoitusten hallinnointiin liittyvää työtä. C Ltd:ssä käsiteltiin merkittävimmät vahinkoilmoitukset ja hallinnoitiin ja valvottiin D Ltd:lle ulkoistettujen pienempien vahinkoilmoitusten käsittelyä, underwriting-toiminnon tukipalveluita sekä väärinkäytöksen torjunnan toimenpiteitä. C Ltd hyväksyi kaikki vakuutustuotteita ja niiden hinnoittelua koskevat muutokset, mutta D Ltd teki näitä koskevia ehdotuksia.

Hakemusasiakirjojen mukaan C Ltd:llä oli noin 30 työntekijää sekä omat taloushallinto-, aktuaari- ja riskienhallintatiiminsä. C Ltd:llä oli toimitilat lainkäyttöalueella Z, jossa myös yhtiön hallitus kokoontui. Enemmistö hallituksen jäsenistä asui lainkäyttöalueella Z. C Ltd:n tulo kertyi pääasiallisesti vakuutusmaksutuotoista, jotka D Ltd keräsi asiakkailta ja välitti C Ltd:lle. C Ltd kantoi vakuutusriskin myöntämistään vakuutuksista ja maksoi vakuutuskorvaukset vakuutuksenottajille.

Asiassa oli arvioitavana, täyttääkö A Oy:n lainkäyttöalueella Z sijaitseva tytäryhtiö C Ltd ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain 3 §:ssä säädetyt taloudellista toimintaa koskevan poikkeuksen edellytykset, jolloin kyseistä ulkomaista yksikköä ei pidetä ulkomaisena väliyhteisönä.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoista saadun selvityksen perusteella C Ltd oli todellisuudessa asettautunut asuinvaltioonsa ja tosiasiallisesti harjoitti siellä taloudellista toimintaa väliyhteisölain 3 §:n 1 momentin mukaisesti. Kun lisäksi otettiin huomioon, että C Ltd harjoitti vakuutustoimintaa toimialalla vakiintuneessa liiketoimintamallissa, jossa sen tulot muodostuivat pääasiassa vakuutusmaksuista, se kantoi vakuutusriskin myöntämistään vakuutuksista ja maksoi vakuutuskorvaukset vakuutuksenottajille, keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa C Ltd:n tulon on kokonaisuutena arvioiden selvitetty pääasiallisesti kertyneen lainkäyttöalueellaan väliyhteisölain 3 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti harjoittamasta teolliseen tuotantotoimintaan verrattavasta muusta tuotanto- tai palvelutoiminnasta.

Hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa C Ltd:iin voitiin näin ollen soveltaa väliyhteisölain 3 §:n mukaista taloudellisen toiminnan poikkeussäännöstä, jos lisäksi väliyhteisölain 3 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdissa säädetyt edellytykset yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita ja tietojenvaihtoa koskien täyttyvät niinä verovuosina, joille ennakkoratkaisu on annettu.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2021-2022.

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä

Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 3 §