Luonnolliset henkilöt A ja B omistivat kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen sijoitustoimintaa harjoittavan C Corp:n siten, että kumpikin omisti 50 prosenttia yhtiön osakekannasta. Hakijat omistivat kokonaisuudessaan myös suomalaisen E Oy:n siten, että kumpikin omisti 50 prosenttia yhtiön äänivaltaisista Y-osakkeista. E Oy omisti puolestaan kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen sijoitustoimintaa harjoittavan D Inc:n osakekannan.

Hakemusasiakirjojen mukaan C Corp:n oli tarkoitus sulautua D Inc:iin. Sulautumisessa ei ollut tarkoitus antaa sulautumisvastiketta. Toissijaisesti sulautumisessa voitiin antaa kummallekin hakijalle yksi D Inc:n osake sulautumisvastikkeena heidän omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa.

Asiassa oli kyse siitä, sovelletaanko A:n ja B:n verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta, jos C Corp. sulautuu D Inc:iin hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla, eikä sulautumisessa anneta sulautumisvastiketta lainkaan tai jos A:lle ja B:lle annetaan vastikkeena yksi D Inc:n uusi osake kummallekin.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa kuvatussa tilanteessa kyseessä ei ollut EVL 52 a §:n 2 kohdan mukainen sisaryhtiösulautuminen, koska vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön kaikki osakepääomaa edustavat osakkeet olivat eri osakkeenomistajien hallussa. Hakijoiden verotuksessa ei voitu näin ollen soveltaa EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta, jos C Corp. sulautuu hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla D Inc:iin, eikä sulautumisvastiketta anneta.

Ennakkoratkaisuhakemuksen toisen kysymyksen osalta keskusverolautakunta totesi, ettei EVL 52 a §:ssä säädetä vastikeosakkeiden määrästä. Hakemusasiakirjoissa kuvatussa tilanteessa hakijoiden omistamien sulautuvan yhtiön osakkeiden arvo siirtyisi E Oy:n kokonaan omistaman D Inc:n osakkeiden arvon lisäykseksi. Sulautumisen jälkeen kumpikin sulautuvan yhtiön osakkeenomistaja omistaisi noin 0,0998 % vastaanottavan yhtiön osakekannasta. Hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa kyse ei hakijoiden kannalta olisi yritysjärjestelysäännösten tarkoittamasta verotuksen lykkääntymisetuun oikeuttavasta järjestelystä, vaan varallisuuden siirtämisestä luonnollisilta henkilöiltä vastaanottavalle yhtiölle nimellistä vastiketta vastaan. EVL 52 a §:n tarkoitus huomioon ottaen sulautumista ei voitu pitää lainkohdassa tarkoitettuna sulautumisena, kun omistuksen jatkuvuus ei sulautumisen jälkeen säily.

Edellä mainituin perustein keskusverolautakunta katsoi, että hakijoiden verotuksessa ei voitu soveltaa EVL 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta, jos C Corp. sulautuu hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla D Inc:iin siten, että C Corp:n osakkeenomistajat saavat nimellisenä vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kumpikin yhden D Inc:n liikkeeseen laskeman uuden osakkeen.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2020.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 a §, 52 b § 4 mom.; Tuloverolaki 28 §

KHO 25.3.2021 T 129 vuosikirja (kumottu)