Hakemuksen mukaan A:n entinen työnantaja B Oy oli ottanut A:lle vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen. Vakuutus oli siirretty A:lle 1.12.2015 sen seurauksena, että A:n työsuhde B Oy:n kanssa oli päättynyt. Siirron jälkeen vakuutuksen säästöpääomaa ei oltu kerrytetty vakuutusmaksuilla, mutta A oli kuitenkin maksanut vakuutuksen hoitokulut sekä henkivakuutusmaksut itse. Hakemuksen mukaan kyseinen eläkevakuutus oli nyt tarkoitus siirtää A:lta hänen nykyiselle työnantajalleen C Oy:lle siten, että kaikki eläkevakuutuksen velvoitteet sitoisivat sellaisenaan C Oy:tä.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa esitetyn perusteella kyseisen eläkevakuutuksen pääoma oli kertynyt pelkästään A:n aiemman työnantajan B Oy:n maksamista suorituksista ja että vakuutuksen siirron jälkeen pääomaa kerryttävät suoritukset tekisi A:n nykyinen työnantaja C Oy. Kun tähän nähden otettiin huomioon tuloverolain 68 §:n 2 momentin säännöksen sanamuoto, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta, jonka ehdot eivät siirron yhteydessä muuttuneet, voitiin pitää A:n verotuksessa tuloverolain 68 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työnantajan työntekijälleen ottamana vapaaehtoisena yksilöllisenä eläkevakuutuksena sen jälkeen, kun vakuutus oli siirretty A:lta C Oy:lle.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2020.

Tuloverolaki 68 § 2 mom.