Hakemusasiakirjojen mukaan hakija oli monialaisesti toimiva perheyhtiö, joka yhtiöjärjestyksen mukaan harjoitti myös sijoitustoimintaa. Hakija oli sijoittanut noin 20 miljoonan euron suuruisen varallisuuden kolmen eri ulkopuolisen varainhoitajan kautta. Sijoitustoimintaa ei rahoitettu vieraalla pääomalla.

Yhtiössä oli viisihenkinen sijoitusneuvosto, jonka tehtävä oli ensisijaisesti ollut luoda tavoitteet ja konkreettinen strategia sijoitustoiminnalle. Päivittäinen kaupankäyntivaltuutus oli varainhoitajilla, joita sijoitusneuvosto valvoi puheenjohtajan johdolla. Merkittävimmissä kaupantekotilanteissa varainhoitajat pyysivät luvan transaktioon sijoitusneuvostolta. Yhtiöllä oli vuosina 2013-2018 ollut vuosittain yhteensä noin 50-180 lunastusta ja merkintää, joista pääosa oli tehty erilaisilla rahasto-osuuksilla.

Hakija aikoi siirtää sijoitusvarallisuutensa, varainhoitajien kanssa tehdyt sopimukset sekä sijoitusneuvoston osittaisjakautumisella uuteen sijoitusliiketoimintaa varten perustettavaan osakeyhtiöön. Uuteen yhtiöön siirtyi vain vähäisissä määrin velkoja eikä lainkaan käyttöomaisuutta. Jakautumisen jälkeen toimitilat vuokrattiin hakijalta, ja myös taloushallinnon palvelut hankittiin hakijalta.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa kyse ei ollut sellaisesta yhtiön liiketoimintaan liittyvästä varojen ja velkojen kokonaisuudesta, joka organisatorisesti muodostaisi itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön. Sen sijaan siirron kohteena oli ulkopuolisten varainhoitajien kautta sijoitettuja rahoitusarvopapereita, joilla siirtävä yhtiö ei harjoittanut aktiivista elinkeinotoimintaa. Suunnitellussa osittaisjakautumisessa siirrettävä varallisuus koostui näin ollen yksittäisistä varallisuuseristä, jotka eivät muodostaneet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n 2 momentissa tarkoitettua liiketoimintakokonaisuutta. Tämän vuoksi sijoitusvarallisuuden siirtoon ei voitu soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n osittaisjakautumista koskevia säännöksiä.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2020.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 c §

KHO 1.10.2020 T 3837 (kumottu)