Hakija oli Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka aikoi hankkia jälkimarkkinoilta 1.000 euron nimellisarvoisia Y-joukkovelkakirjalainaan liittyviä joukkovelkakirjoja. Hakija aikoi pitää mainitut joukkovelkakirjat omistuksessaan niiden erääntymispäivään saakka.

Kyseiselle velkakirjalle maksettiin vuosittain korkotuottoa, jonka määrä riippui korkojakson 12 kuukauden euribor-koron suuruudesta ja sen päälle maksettavasta korkomarginaalista. Laina oli laskettu liikkeeseen osana A AB:n ja B Oyj:n joukkovelkakirjaohjelmaa, jota koskevan ohjelmaesitteen oli hyväksynyt Irlannin Keskuspankki.

Lainan liikkeeseenlaskija oli ruotsalainen A AB, jonka oli tarkoitus sulautua suomalaiseen C Oyj:öön. Sulautumisen seurauksena joukkovelkakirjoihin liittyvät liikkeeseenlaskijan oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät yleisseuraantoperiaatteen mukaisesti A AB:lta C Oyj:lle. Sulautuminen oli tarkoitus toteuttaa Suomen ja Ruotsin osakeyhtiölakien sekä muiden soveltuvien siviilioikeudellisten säännösten mukaisesti.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa kuvatun sulautumisen jälkeen velkakirjalle kertyvän koron maksoi hakemusasiakirjojen mukaan C Oyj:n suomalainen pääliike yhtiölle siirtyneen velvoitteen perusteella. Kun tähän nähden otettiin huomioon korkotulon lähdeverosta annetun lain 3 §:n sekä 20 §:n 2 momentin sanamuoto, keskusverolautakunta katsoi, että se osa korosta, joka oli kertynyt sulautumisen jälkeiseltä ajalta, oli sellaista Suomesta saatua tuloa, josta tuli suorittaa korkotulon lähdeveroa. Ennakkoratkaisu vuosille 2018 ja 2019.

Ään. 5-1

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

Laki korkotulon lähdeverosta 2 §, 3 § ja 20 § 2 mom.