Asiassa oli kysymys MBA ja EMBA-koulutuspalveluista perittävistä maksuista. X oli lakisääteistä koulutusta antava oppilaitos, joka järjesti myös muun ohessa MBA- ja eMBA-koulutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön keskusverolautakunnalle antaman lausunnon mukaan MBA-koulutuksia ei järjestetä lain nojalla eikä niihin saada lain nojalla valtion avustusta. Lausunnon mukaan MBA-palvelujen myynti Suomessa tapahtuu kilpailuolosuhteissa.

EU:n perustamissopimuksen ja «arvonlisäverodirektiivin» säännösten ja niitä koskevan tulkintakäytännön mukaan kukin jäsenvaltio asettaa itse koulutuspoliittiset tavoitteensa ja päättää koulutusjärjestelmästään ja sen sisällöstä. «Arvonlisäverokohtelu» määräytyy näiden kansallisten valintojen perusteella. Jäsenvaltion verotusvaltaan kuuluvan koulutuksen «arvonlisäverovapauden» määräytyminen toisen valtion valintojen perusteella kilpailutilanteessa olisi näiden EU-oikeuden periaatteiden vastaista.

Kilpailuolosuhteissa jäsenvaltiossa tapahtuvan koulutuksen «arvonlisäverokohtelu» ei siten voi määräytyä sen perusteella, olisiko koulutus mahdollisesti jossain muussa valtiossa lakisä��teistä koulutusta. Tällaisen ulkomaisen ja suomalaisen koulun järjestämän koulutuksen asettaminen samaan verotukselliseen asemaan ei ole syrjivää. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 2017:79 ei ole ratkaistu kysymystä selkeästi keskenään kilpailevien koulutusten verokohtelusta.

Suomessa kilpailuolosuhteissa järjestetyn koulutuksen verokohtelun suhteen merkitystä ei siten ole sillä, että vastaavaa koulutusta annetaan ulkomailla siellä suoritettavaan korkeakoulututkintoon oikeuttavana. Mikäli tällainen Suomessa järjestetty koulutus ei ole täällä asetettujen koulutustavoitteiden mukaista, on se Suomen «arvonlisäverolain» mukaan verollista koulutuksen järjestäjästä riippumatta.

X:n koulutusohjelmien myynti tapahtui liiketaloudellisin perustein eikä kyse ole lakisääteisestä koulutuksesta. Näin ollen X ei voinut käsitellä Suomessa tarjoamansa ja hakemuksessa tarkemmin selostamansa MBA ja EMBA-tutkinnon suorittamisesta koostuvan palvelukokonaisuuden myyntiä «arvonlisäverottomana» «arvonlisäverolain» 39 ja 40 §:n perusteella. Keskusverolautakunta katsoi, että X:n tuli suorittaa «arvonlisäverolain» 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan «arvonlisäveroa» liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta palvelun myynnistä.

Ennakkoratkaisu ajalle 2.3.2018–31.12.2019

«Arvonlisäverolaki» 1 §, 2 §, 39 §, 40 §, 190 a §

KHO 28.12.2018 T 6191 vuosikirja (ei muutosta)