Asiassa oli kyse A Oy:n myymien purentakiskojen «arvonlisäverokäsittelystä».

Purentakiskot valmistettiin hammaslääkärin tekemien tutkimusten perusteella. Tämän jälkeen asiakas käytti purentakiskoa omaehtoisesti ja purentakiskon hoitava vaikutus perustui tähän purentakiskon käyttämiseen eikä hammaslääkärin suorittamiin hoitotoimenpiteisiin.

Kun otettiin huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 14.11.2016 T 4802 lausuttu, purentakiskoa ei voitu pitää sellaisena AVL 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hoitoon tavanomaisesti liittyvänä tavarana, jonka hoitotoimen harjoittaja luovuttaa hoidon yhteydessä.

Kun purentakiskoa ei voitu pitää myöskään AVL 36 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna hammasproteesina, purentakiskon myynnistä tuli suorittaa «arvonlisäveroa».

Ennakkoratkaisu ajalle 16.2.2018–31.12.2019.

Äänestys 5-2.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 momentti 1 kohta, 17 §, 18 §, 34 §, 35 §, 36 § 3 kohta; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta b, c ja e alakohdat

KHO 21.11.2018 T 5397 lyhyt ratkaisuseloste (ei muutosta)