Asiassa oli kysymys purkukulujen vähennysoikeudesta ja niiden laskemista oman käytön veron perusteeseen tilanteessa, jossa hakija purki kiinteistöllä olevan rakennuksen tarkoituksenaan rakentaa uudet rakennukset perustajaurakointina kahdelle asunto-osakeyhtiölle. Hakija veloitti muutaman kuukauden ajalta verollista vuokraa kiinteistön aiemman omistajan velvoitteiden täyttämiseksi.

Hakija oli hankkinut kiinteistön tarkoituksenaan purkaa sillä olevat rakennukset ja rakentaa tilalle uudet. Purkukustannukset eivät näissä olosuhteissa kohdistuneet kiinteistöllä harjoitettuun vuokraustoimintaan vaan uudisrakennusten rakentamiseen. Purkukustannukset olivat siten osa uudisrakennuksen rakentamiskustannuksia ja niiden vähennysoikeus määräytyi samalla tavoin kuin uudisrakennuksen rakentamiskustannusten vähennysoikeus. Hakija oli oikeutettu vähentämään purkukulujen arvonlisäveron arvonlisäverolain 102 § mukaisesti.

Rakentamispalvelun oman käytön perusteeseen luettavia kustannuksia ovat muun muassa maahan ja rakennukseen kohdistuvista rakennustöistä aiheutuneet kustannukset. Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan tuli lukea purkukulut oman käytön veron perusteeseen osana uudisrakennuksen rakennuskustannuksia hakemuksessa kuvatussa tilanteessa.

Ennakkoratkaisu ajalle 25.8.2017–31.12.2018.

Arvonlisäverolaki 31 § 1 momentin 2 kohta, 75 §, 102 §, 190 a § Hallituksen esitys HE 88/1993 vp Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-29/08 (AB SKF), C-104/12 (Wolfram Becker), C-32/03 (I/S Fini H)

KHO 4.5.2018 T 2085 vuosikirja (ei muutosta)