Hakija oli sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettu säilytysyhteisö, joka tarjosi sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetuille sijoitusrahastoille ja rahastoyhtiöille lakisääteisiä säilytyspalveluja. Hakijalla oli Finanssivalvonnan lupa toimia säilytysyhteisönä.

Asiassa on kysymys siitä, olivatko hakijan sijoitusrahastoilta ja rahastoyhtiöiltä veloittamat säilytyspalkkiot korvausta arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetusta verosta vapautetusta erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnista.

Sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetut sijoitusrahastot ja rahastoyhtiöt olivat korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2016:69 tarkoitetulla tavalla valtion erityisen valvonnan alaisia. Kun otettiin huomioon edellä mainittu vuosikirjaratkaisu ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, hakemuksessa tarkoitetut rahastot ja rahastoyhtiöt, joille hakija luovutti säilytyspalveluja, olivat arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja.

Asiassa oli tämän jälkeen ratkaistava, täyttivätkö hakemuksessa tarkoitetut palvelut verottomalta erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnilta vaadittavat edellytykset.

Hakemuksessa tarkoitetut palvelut muodostivat kokonaispalvelun, jonka arvonlisäverokohtelu määräytyi yhtenäisesti. Hakemuksessa kuvatussa kokonaispalvelussa pääsuoritteeksi oli katsottava sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetyt säilytysyhteisön tehtävät.

Unionin tuomioistuin oli 9.12.2015 antamassaan tuomiossa asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid, todennut oikeuskäytäntöönsä ja asiassa C-169/04, Abbey National, annetun tuomion 65 ja 71 kohtiin viitaten, etteivät yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten säilytysyhteisön tehtävät kuulu kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan (tuomio asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid, 74 kohta). Mainittu kuudennen direktiivin säännös vastasi voimassa olevan arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

Sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetun säilytysyhteisön tehtävät kohdistuivat pääasiallisesti rahaston varojen sälyttämiseen sekä sijoitusrahastojen toiminnan valvontaan ja tarkastukseen. Näin ollen hakemuksessa tarkoitetut säilytysyhteisön lakisääteiset tehtävät vastasivat keskeisiltä osiltaan Unionin tuomioistuimen asiassa C-169/04, Abbey National, kyseessä olleen direktiivissä 85/611 tarkoitetun omaisuudenhoitajan toimintoja.

Direktiivimuutoksilla (2009/65/EY ja 2014/91/EU) säilytysyhteisöjen vastuuta oli lisätty ja niiden tehtävistä säännelty yksityiskohtaisemmin, mutta tehtävät liittyivät edelleen säilytysyhteisön valvontaroolin toteuttamiseen. Edellä mainituilla perusteilla asiassa oli katsottava, että hakemuksessa tarkoitetut säilytysyhteisön sijoitusrahastoilta ja rahastoyhtiöiltä veloittamat säilytyspalkkiot eivät olleet korvausta arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetusta verosta vapautetusta sijoitusrahaston hallinnointipalvelusta, eivätkä näin ollen arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja verottomia rahoituspalveluja.

Hakijan oli suoritettava arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitetuista säilytyspalkkioista.

Ennakkoratkaisu ajalle 24.2.2017 – 31.12.2018

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 § 1 mom, 41 §, 42 § 1 mom 6 kohta ja 3 mom; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta g alakohta; Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-169/04, Abbey National, C-275/11, GfBk, ja C-595/13, Fiscale Eenheid; Sijoitusrahastolaki 2 § 4 ja 5 kohta sekä 5 luku (175/2016); Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista 2 luku 4 §, 7 luku 4 §, 10 luku 4 § sekä 15 luku

KHO 27.3.2018 T 1446 vuosikirja (ei muutosta)