B aikoi sijoittaa A Oy:n uuteen yksityishenkilöille tarjottavaan pitkäaikaissäästämisen ratkaisuun. Kyseisessä vakuutustuotteessa yhdistyivät kapitalisaatiosopimuksena toteutettava säästöosa sekä riskiosa, joka käsitti sairauskuluvakuutuksen tavoin toteutetun vakavan sairauden turvan. Riskiosan kattamia vakavia sairauksia olivat syöpä, sydäninfarkti ja aivohalvaus. Vakuutus ei sisältänyt kuolintapausturvaa.

Säästöosan vakuutussäästö muodostui vakuutuksenottajan kertasuorituksena tai kuukausittain maksamista vakuutusmaksuista, joiden ohella vakuutussäästöä kartuttivat vakuutussäästölle sijoituskohteittain arvonnousuna muodostuneet tai korkona maksetut tuotot. Vakuutussäästöä vähensivät vakuutusmaksuista perityt maksut sekä kuukausittain vakuutussäästöistä peritty riskiosan maksu. A Oy omisti sijoituskohteet, joihin säästöosan maksuista kertyneet varat oli sijoitettu. B:llä oli ainoastaan vakuutussopimukseen perustuva saamisoikeus A Oy:ltä

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatun säästöosasta ja riskiosasta muodostuvan vakuutustuotteen riskiosan maksuilla ei ollut välitöntä yhteyttä säästöosan tuottoon, vaan että riskiosan maksuja oli pidettävä läheisemmin hakijan elantomenoihin liittyvinä suorituksina. Siten hakemuksessa kuvattuja vakuutussäästöistä perittyjä riskiosan maksuja ei tullut vähentää vakuutussuorituksista laskettaessa hakijan verotuksessa hakemuksessa kuvatun vakuutustuotteen tuottoa.

Riskiosan maksujen voitiin verotuksessa katsoa kohdistuvan ensisijaisesti vakuutusmaksuina maksettuun säästöosan pääomaan, mikäli hakijan ja A Oy:n välisen sopimuksen ehdoissa ei ollut muuta sovittu. Siltä osin kuin riskiosan maksut kohdistettiin säästöosaan vakuutusmaksuina maksettuun pääomaan, riskiosan maksujen periminen tuli rinnastaa verotuksessa pääoman palauttamiseen. Tällöin hakijalle muodostui säästöosan vakuutuspääomasta perittävistä riskiosan maksuista veronalaista tuloa vain siltä osin kuin vakuutuspääomasta perityt riskiosan maksut perittiin säästöosalle kertyneestä tuotosta.

Tuloverolain 34 §:n 2 momentin mukaan henkivakuutuksena pidetään vain sellaista vakuutussopimusta, jossa on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta ja joka kuuluu vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1–3. Hakemuksessa oli todettu, että kun säästöosa oli kapitalisaatiosopimus, siinä ei ollut vakuutettua henkilöä eikä siinä ollut määritelty mitään vakuutustapahtumaa, joka päättäisi sopimuksen säästöosan osalta. Kapitalisaatiosopimus ei myöskään kuulu vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1–3. Siten henkivakuutusta koskevaa tuloverolain 34 §:n 3 momentin 1 kohdan säännöstä ei tullut soveltaa hakemuksessa kuvattuun kapitalisaatiosopimukseen perustuvaan vakuutustuotteeseen. Vakuutuksen säästöosan perusteella hakijalle maksettavien suoritusten verokohtelun kannalta asiassa ei siten ollut merkitystä, maksettiinko suoritukset yli kahden vuoden pituisena ajanjaksona vai ei.

Tuloverolaki 29 §, 32 §, 34 §:n 2 mom. ja 3 mom.