X Oy oli asiakkaidensa omistama osakeyhtiö. Asiakkaat olivat arvonlisäverolain 44 §:ssä tarkoitettua vakuutustoimintaa harjoittavia yhtiöitä. X Oy ylläpiti lakisääteisessä työeläkevakuuttamisessa tarvittavia tietojärjestelmiä. X Oy:n myymät palvelut olivat välttämättömiä yhtiön asiakkaiden harjoittaman lakisääteisen työeläkevakuuttamisen kannalta. X Oy myi palvelut asiakkaille omakustannushintaan ja kunkin jäsenen maksettavaksi tuli vain sen oma osuus kustannuksista.

X Oy:n myymät palvelut eivät olleet sellaisinaan ostettavissa kilpailluilta markkinoilta. Palvelut olivat asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjä palveluja. Koska vastaavia palveluja ei ollut muualta saatavissa, asiakkaat olisivat ostaneet palvelut X Oy:ltä riippumatta siitä, myikö X Oy palvelut arvonlisäverolliseen vai arvonlisäverottomaan hintaan. Asiakkaat olivat X Oy:n osakkaita voidakseen käyttää päätäntävaltaa yhtiössä ja voidakseen siten vaikuttaa X Oy:n tuottamien palvelujen sisältöön ja niiden kehittämiseen. X Oy:n myymien palvelujen ei voitu näissä olosuhteissa katsoa vääristävän kilpailua.

X Oy:n ja sen asiakkaiden katsottiin muodostavan arvonlisäverolain 60a §:ssä tarkoitetun itsenäisen yhteenliittymän. X Oy:n ei tullut suorittaa arvonlisäveroa tämän yhteenliittymän jäsenille myymistään palveluista. Ennakkoratkaisu ajalle 10.9.2014–31.12.2015.

Arvonlisäverolaki 44 §, 60a §; Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 132 artikla 1 kohta f alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-407/07 (Stichting Centraal Begeleidingsorgaan voor de Intercollegiale Toetsing) ja asiassa C-8/01 (Assurandor-Societet, joka edustaa Taksatorringenia)