A Oy:n osakkeista omisti sen emoyhtiö B Oy 90 prosenttia ja yhtiön toimitusjohtaja C 10 prosenttia. C ei omistanut B Oy:n osakkeita. A Oy:n oli tarkoitus antaa emoyhtiölleen konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain mukainen konserniavustus. Koska konserniavustuksen jakaminen enemmistöosakkaalle vähentää vähemmistöosakkaan näkökulmasta yhtiön voitonjakokelpoisia varoja, A Oy aikoi kompensaationa jakaa nykyisestä yhtiöjärjestyksestä poikkeavalla tavalla osinkoa pelkästään vähemmistöosakas C:lle.

Edellä mainituin tavoin yhtiöjärjestyksen osingonjakomääräyksistä poiketen suoritettavaan kompensaatioon ei sovellettu C:n verotuksessa osinkoa koskevia säännöksiä. Kyseessä ei myöskään ollut muu tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettu pääomatulo. C:n saama suoritus katsottiin hänen ansiotulokseen.

A Oy:n yhtiöjärjestystä oli tarkoitus muuttaa siten, että yhtiön osakkeet jakautuisivat kahteen osakesarjaan, joista toisen sarjan osakkeenomistajille voitaisiin suorittaa konserniavustusta. Toisen sarjan osakkeenomistajilla oli tällöin yhtiöjärjestyksen mukaan oikeus osingon saamiseen. Jaettavan osingon peruste oli yhtiöjärjestyksen määräyksessä määrätty täsmällisesti siten, ettei osakkailla ollut harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisesta osakesarjojen kesken.

Mikäli konserniavustusta kompensoiva osinko jaettiin C:lle osakeyhtiölaissa säädetyssä järjestyksessä sekä muutetun yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaisesti ja osakkaiden osakeomistusta vastaavassa suhteessa suoritettuun konserniavustukseen, osinkoon sovellettiin mitä tuloverolain 33 b §:ssä säädetään muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verottamisesta.

Osingonjako ei vaikuttanut konserniavustuksen käsittelyyn verotuksessa. Ennakkoratkaisu vuosille 2008 - 2010.

Tuloverolaki 29 §, 32 §, 33 b § ja 61 § 1 mom; Laki konserniavustuksesta 2 § ja 3 §