Liikepankki X teki sijoituksia yrityksiin kommandiittiyhtiömuotoisen pääomasijoitusrahaston kautta. Rahastoa hallinnoi X:n tytäryhtiö. Sijoittajan rahastoon tekemää sijoitusta ei ollut tarkoitettu pysyväksi ja sijoitusaika oli kymmenen vuotta rahaston perustamisesta lukien. Rahaston toiminnan tarkoitus ja luonne sekä X:n toimiala huomioon ottaen X:n kyseisessä yhtiössä omistamaa osuutta pidettiin sijoitusomaisuutena. X:n vähennyskelpoista menoa oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 29 §:n nojalla se osa osuuden hankintamenosta, joka verovuoden päättyessä ylitti osuuden käyvän arvon. Rahaston purkamisesta mahdollisesti syntyvä tappio oli X:n verotuksessa vähennyskelpoinen.

X oli myöntänyt velkakirjaluoton Y Oy:lle, josta pääomasijoitusrahasto omisti noin 40 prosenttia erään yksityishenkilön omistaessa noin 60 prosenttia. Kun otettiin huomioon X:n toiminta yrityspankkina ja se, että kyse oli velkakirjaluotosta, joka rinnastui pankin muuhun vastaavaan luototukseen, ei pääomasijoitusrahaston kautta omistetulta yhtiöltä olevaa saamista pidetty EVL 16 §:n 7 kohdassa tarkoitetulta yhtiöltä olevana saamisena. Tällaisen luoton lopulliseksi todettu arvonaleneminen oli X:n verotuksessa vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu vuosille 2004-2006.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 11 §, 16 § 7 kohta ja 29 §