Liikepankki A ei ollut velvollinen perimään leimaveroa, jos se myönsi asiakkaalleen 280 000 markan velkakirjaluoton, jonka vakuutena oli 300 000 markan arvoiset kiinnitetyt haltijavelkakirjat, kun asiakkaalla oli tarkoitus pantata myöhemmin samat velkakirjat myös hakijapankin kanssa sovitun 200 000 markan pankkitakauksen vastasitoumuksen vakuudeksi. Jos velkakirjat pantattiin ensin mainitun pankkitakauksen vakuudeksi ja sen jälkeen luoton vakuudeksi, lainasopimus oli leimattava 180 000 markan osalta. Jos liikepankki A myönsi 200 000 markan lisäluoton asiakkaalleen, jolla ennestään oli pankista leimaverosta vapaa 200 000 markan suuruinen laina, ja tämän lainan vakuutena olleet 200 000 markan arvoiset kiinnitetyt haltijavelkakirjat pantattiin myös lisälainan vakuudeksi, tuli lisäluottoa koskeva lainasopimus leimata koko pääomansa määrästä. Leimaverovelvollisuuteen ei vaikuttanut se, jos alkuperäinen laina oli otettu muusta kuin hakijapankista. Jos liikepankki A myönsi asiakkaalleen 200 000 markan velkakirjaluoton ja luoton vakuudeksi pantattiin yhteensä 300 000 markan arvoiset kiinnitetyt haltijavelkakirjat, jotka olivat myös hakijapankin aikaisemmin antaman 300 000 markan TEL-lainaa koskevan pankkitakauksen vastasitoumuksen vakuutena, lainasopimus oli leimattava koko pääomansa määrästä. Jos 300 000 markan arvoiset kiinnitetyt haltijavelkakirjat olivat muun kuin hakijapankin myöntämän 300 000 markan pankkitakauksen ja leimaverosta vapaan luoton vakuutena, hakijapankin myöntämä velkakirjaluotto, jonka vakuudeksi samat velkakirjat pantattiin jälkipanttauksena, tuli leimata koko pääomansa määrästä. Ennakkotieto ajalle 1.1.1995-31.12.1996.

Leimaverolaki_47_§_(979/84), Leimaverolaki_48_§

KUMOTTU KHO 31.1.97 T 205