Liikepankki A otti käyttöön käteisluottotilin, jonka puitteissa asiakas voi maksaa ostoksia A:n kanssa yhteistyösopimuksen tehneissä kauppa- ja palvelualan liikkeissä. Luottotiliä voitiin käyttää ainoastaan ostosten tekemiseen yhteistyösopimuksen tehneissä liikkeissä eikä luottotilin käyttöön liittynyt oikeutta nostaa rahaa. Asiakas voi tehdä luottotilin enimmäismäärän puitteissa toistuvasti ostoksia edellä tarkoitetuissa liikkeissä. Luottotilin käyttöön ei liittynyt luottokorttia tai muuta vastaavaa tunnistetta. Ostosten tekeminen edellytti kussakin yksittäistapauksessa A:lta saatavaa myyntilupaa. Myyntilupa oli tarpeen sen seikan varmistamiseksi, että ostos oli asiakkaalle myönnetyn luottolimiitin puitteissa ja että asiakas muutoinkin noudatti luottotilin ehtoja. A veloitti käytetystä luotosta luottotilisopimukseen merkityn kiinteän koron. Luoton takaisinmaksu tapahtui kuukausittain. Katsottiin, että A:n käyttöön ottamasta käteisluottotilistä tehtävä sopimus oli leimaverolain 47 a §:ssä tarkoitettu sopimus, josta ei ollut suoritettava leimaverolain 47 §:ssä säädettyä leimaveroa. Ennakkotieto ajalle 1.1.1995 ‐ 31.12.1996.

Leimaverolaki_47_a_§

EI MUUTOSTA KHO 20.12.1995 T 5263 ATK