Räjähdesäännösten rikkominen - Laillisuusperiaate - Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

Diaarinumero:	R2019/920
Taltio:	53
Antopäivä:	21.1.2021
ECLI-tunniste:	ECLI:FI:KKO:2021:4

Hovioikeus oli lukenut A:n syyksi vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 125 §:n mukaisena räjähdesäännösten rikkomisena sen, että A oli räjäytystyötä suorittaessaan laiminlyönyt räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä säädetyn velvollisuuden varmistaa ennen räjäytystä, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä.

Kun mainitussa asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rangaistavuus räjähdesäännösten rikkomisena ei käynyt laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi laista, A:han kohdistettu syyte räjähdesäännösten rikkomisesta hylättiin.

RL 3 luku 1 §

L vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 125 §

VNA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011) 16 §

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 3.7.2018 nro 18/128792 ja Turun hovioikeuden tuomio 7.10.2019 nro 19/143160 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Merja Maunuksela ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Nora Viikari, Teija Vainiopää ja Juuso Lehtinen.

A:lle myönnettiin valituslupa. A vaati valituksessaan, että syyte räjähdesäännösten rikkomisesta hylätään.

Syyttäjä vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Asian tausta

1. A on 19.5.2016 panostajana suorittanut räjäytyksen rakennustyömaalla.

2. Käräjäoikeus on syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli huolimattomuudesta rikkonut räjähdesäännöksissä säädettyä räjähteiden käytön turvallisuusvaatimuksiin liittyvää velvollisuutta ennen jokaista sytyttämistä varmistaa, ettei turvallisuussuunnitelmassa määritellyllä vaarallisella alueella ole ihmisiä. Sen vuoksi käräjäoikeus on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslaki) 78 ja 125 §:n sekä räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetus) 16 §:n nojalla lukenut A:n syyksi räjähdesäännösten rikkomisen. Käräjäoikeus on jättänyt hänet rikoslain 6 luvun 12 §:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

3. Hovioikeus ei ole A:n valituksen johdosta muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. A:n haettua muutosta hovioikeuden tuomioon Korkein oikeus on ottanut viran puolesta tutkittavakseen, onko räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisen rangaistavuus räjähdesäännösten rikkomisena määritelty lainsäädännössä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

5. Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Säännös ilmaisee rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, jonka mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Perustuslain 8 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on ilmaistu vastaavin tavoin.

6. Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään arvioinut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta niin sanottuja avoimia rangaistussäännöksiä eli blankorangaistussäännöksiä. Näillä tarkoitetaan säännöksiä, joissa rangaistavan teon tunnusmerkistöä ei määritellä rangaistusuhan sisältävässä säännöksessä, vaan rangaistavan käyttäytymisen osalta viitataan muihin säännöksiin tai viranomaisen antamiin määräyksiin. Korkein oikeus on ratkaisuissaan ottanut huomioon eduskunnan perustuslakivaliokunnan tällaiselle lainsäädäntötekniikalle asettamat tavoitteet. Perustuslakivaliokunta on esittänyt tavoitteiksi, että 1) rangaistusuhan sisältävästä laintasoisesta säännöksestä lähtevä niin sanottu valtuutusketju rangaistavan teon tunnusmerkistön sisältävään normiin on täsmällinen, 2) että rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset kirjoitetaan rikossäännöksiltä vaadittavalla tarkkuudella, 3) että nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus ja 4) että kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp s. 8). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä blankorangaistussääntelyä tapauskohtaisesti arvioitaessa sitä on kuitenkin saatettu pitää laillisuusperiaatteen kannalta riittävän täsmällisenä, vaikka se ei olekaan täyttänyt kaikkia edellä mainittuja tavoitteita.

7. Ennakkopäätöksessä KKO 2008:105 Korkein oikeus katsoi, että eläintautilakiin sisältyvän rangaistussäännöksen ja saman lain nojalla annetun asetuksen säännöksen, jossa kiellettiin siipikarjan ulkonapito riskialueilla, välinen valtuutusketju oli katkeamaton ja riittävän täsmällinen (kohta 16). Kielletyn menettelyn teonkuvaus oli yksiselitteinen, ja kiellon kytkentä eläintautilakiin ilmeni täsmällisesti asetuksen johtolauseesta. Se, ettei kieltosäännöksen yhteydessä ollut nimenomaisesti viitattu asianomaiseen rangaistussäännökseen, oli lakitekninen ratkaisu, joka ei sellaisenaan aiheuttanut epäselvyyttä siitä, että kiellon rikkominen oli tarkoitettu säätää rangaistavaksi (kohta 18). Johtopäätöksenään Korkein oikeus lausui, että rangaistuksen tuomitsemiselle ei ollut laillisuusperiaatteesta johtuvaa estettä (kohta 20). Korkein oikeus päätyi vastaavaan johtopäätökseen ratkaisussa KKO 2010:14, jossa katsottiin, että säännöksistä ilmenevä valtuutusketju oli täsmällinen ja syytteessä tarkoitetun menettelyn rangaistavuus kävi muutenkin rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla ilmi asianomaisista säännöksistä (kohdat 14-16).

8. Ennakkopäätöksessä KKO 2015:22 Korkein oikeus on purkanut hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion ja hylännyt syytteen sillä perusteella, että sovelletussa rangaistussäännöksessä ei ollut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta syytteessä mainittuun huolellisuusvelvoitteen sisällön täsmentävään toimintaohjeen määräykseen (kohta 10). Toimintaohjeessa ei ollut myöskään ilmaistu, että sen määräysten rikkominen olisi rangaistavaa, eikä siitä muutoinkaan ilmennyt, että ohjeessa olisi kysymys sovelletussa rangaistussäännöksessä tarkoitetuista määräyksistä (kohta 11).

Estääkö laillisuusperiaate syyksi lukemisen tässä tapauksessa?

9. Kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:n 7 kohdan mukaan räjähdesäännösten rikkomiseen syyllistyy muun ohella se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta kyseisen lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti rikkoo räjähteiden käyttöä koskevaa lain 78 §:ssä säädettyä velvollisuutta. Lain 78 §:ssä säädetyistä velvollisuuksista on A:n syyksi luetun menettelyn kannalta merkityksellinen pykälän 2 momentin säännös, jonka mukaan räjähteiden käytössä tulee noudattaa säädettyjä turvallisuusvaatimuksia. Syyttäjä on tällaisena turvallisuusvaatimuksena viitannut räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksen 16 §:n säännökseen, jonka mukaan ennen jokaista sytyttämistä on varmistettava, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä eikä ylimääräisiä räjähteitä.

10. Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetus on säädetty työturvallisuuslain nojalla, eikä se siten ole kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:n johdantokappaleessa tarkoitettu kyseisen lain nojalla annettu asetus. Kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:ssä ei siten ole sellaista laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetukseen, että kyseisessä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta voitaisiin rangaista räjähdesäännösten rikkomisena. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksesta ei ilmene, että asetus olisi kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 78 §:n 2 momentissa tarkoitettu säädös, eikä myöskään se, että asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen olisi rangaistavaa.

11. Edellä todetun perusteella A:ta koskeva syyte räjähdesäännösten rikkomisesta on hylättävä.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan ja syyte räjähdesäännösten rikkomisesta 19.5.2016 hylätään.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka Koponen, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Juha Mäkelä. Esittelijä Jussi Virtanen.