Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen - Rangaistuslajin valinta - Petos - Pahoinpitely

Diaarinumero:	R2017/972
Taltio:	1196
Antopäivä:	5.6.2018
ECLI-tunniste:	ECLI:FI:KKO:2018:44

A:n syyksi oli luettu pahoinpitely ja kaksikymmentäviisi petosta. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 22.11.2016 (nro 16/148984) ja Turun hovioikeuden tuomio 30.10.2017 (nro 17/143424) kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Juhani Paiho sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kai Kokko, Kaarina Syysvirta ja Teija Vainiopää. Esittelijä Jenni Sihvonen.

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi, yhdyskuntapalveluksi tai valvontarangaistukseksi ja että koventamisperustetta ei sovelleta.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut syytekohdassa 1 A:n syyksi pahoinpitelyn (tekoaika 4.1.2015) ja syytekohdissa 2 - 26 yhteensä 25 petosta (tekoajat 9.7.2015 - 4.11.2015) ja tuominnut hänet niistä yhteiseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on soveltanut petosten osalta A:n aikaisempaan rikollisuuteen perustuvaa koventamisperustetta. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n aikaisempi rikollisuus edellytti vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomana.

2. Hovioikeus, jonka käsiteltävänä A:n valituksen johdosta on ollut petosrikosten otsikointi sekä rangaistuksen mittaaminen ja lajivalinta, on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus on todennut, että lukuisten samankaltaisten petosrikosten tekeminen lyhyellä aikavälillä osoitti tekojen erityistä suunnitelmallisuutta.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

Rangaistuksen mittaamisen perusteista

4. Perussäännökset rangaistuksen mittaamisesta ovat rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:ssä. Yhteisen rangaistuksen mittaamisesta säädetään rikoslain 7 luvun 5 §:ssä.

5. Samalla kerralla tuomittavana olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa yhteistä rangaistusta lieventävästi tai sitä korottavasti. Rikoslain 7 luvun säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksentekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävänä seikkana voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tekijä on tehnyt vain yhden rikollisen teon, joka kuitenkin täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Toisaalta keskinäinen yhteys voi olla koventamisperuste esimerkiksi silloin, jos rikollinen toiminta osoittaa suunnitelmallisuutta (HE 40/1990 vp s. 32).

6. Vaikka yhteinen rangaistus mitataan rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti lähtemällä ankarimmin rangaistavan rikoksen rangaistuksesta ja lisäämällä siihen oikeudenmukaiseksi arvioitu osa muiden rikosten rangaistuksesta, tarkoituksena on viime kädessä kuitenkin pyrkiä kokonaisrangaistukseen, joka on oikeudenmukaisessa suhteessa tuomittavana olevien rikosten kokonaisuuteen (HE 40/1990 vp s. 31). Tämä on erityisen perusteltua silloin kun rikokset liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Pahoinpitely

7. A:n syyksi on syytekohdassa 1 luettu pahoinpitely, jonka rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

8. Käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta asianomistajan kertomuksesta ilmenee, että asianomistaja oli ystävänsä kanssa nähnyt itselleen entuudestaan tuntemattoman A:n painivan toisen henkilön kanssa erään yökerhon edustalla ja soittanut hätäkeskukseen. Tämän jälkeen A oli käynyt ensin asianomistajan ystävän ja sitten asianomistajan kimppuun näiden ollessa poistumassa paikalta.

9. Pahoinpitelyn syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli aluksi puristanut asianomistajaa molemmista käsivarsista. Asianomistajan yrittäessä päästä irti A:n otteesta A oli kampittamalla kaatanut asianomistajan maahan. A oli tämän jälkeen potkaissut maassa makaavaa asianomistajaa kylkeen, selkään ja takaraivoon. Asianomistajan noustua ylös maasta A oli vielä lyönyt asianomistajaa kädellä kasvoihin. Pahoinpitelystä oli aiheutunut asianomistajalle ainakin kipua ja verinen naarmu poskeen, minkä lisäksi hänen vasen kätensä ja olkapäänsä olivat kipeytyneet.

10. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO 2004:106 ja KKO 2017:7 on ollut kysymys rangaistuksen mittaamisesta pahoinpitelyistä, jotka ovat olleet tekotavoiltaan osaksi samankaltaisia kuin A:n syyksi luettu teko.

11. Ensin mainitussa ratkaisussa KKO 2004:106 vastaaja oli kadulla ilman edeltävää syytä tehnyt ruumiillista väkivaltaa kolmelle henkilölle lyöden heitä nyrkillä kaulaan ja pään alueelle. Vastaajalle tuomittiin 30 päivän vankeusrangaistus.

12. Ratkaisussa KKO 2017:7 vastaajan syyksi oli luettu muun ohella uhrin kasvoihin ja ylävartaloon nyrkillä lyömällä suoritettu pahoinpitely. Lisäksi toisen henkilön suorittama uhrin lyöminen pyykkikorilla oli luettu vastaajan syyksi rikoskumppanuuden perusteella. Uhrille oli aiheutunut kivun lisäksi oikeaan silmäkulmaan liimausta edellyttänyt haava ja vasempaan silmään ompeleita vaatinut haava, kylkeen voimakasta paineluarkuutta sekä vasemman etusormen murtuma. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus yksin tästä pahoinpitelystä olisi joitakin kuukausia tavanomaisesta pahoinpitelystä tuomittavaa keskipituista vankeusrangaistusta pidempi. Korkein oikeus viittasi ratkaisuun KKO 2014:6, jossa oli todettu noin kolmen ja puolen kuukauden vankeusrangaistuksen osoittavan tavanomaisesta pahoinpitelystä tuomittavaa vankeusrangaistuksen tasoa.

13. Tässä tapauksessa pahoinpitely on suoritettu julkisella paikalla täysin yllättäen ja se on kohdistunut A:lle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön, joka ei ole millään tavoin provosoinut A:ta. Käytetty väkivalta on erityisesti maassa maanneen uhrin päähän kohdistuneen potkaisemisen osalta ollut vakavaa siitäkin huolimatta, että asianomistajan vammat ovat jääneet tekoon nähden varsin lieviksi. Korkein oikeus katsoo, että tekoa voidaan pitää vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan vakavampana kuin ratkaisusta KKO 2004:106 ilmeneviä tekoja, mutta toisaalta jossain määrin lievempänä kuin ratkaisussa KKO 2017:7 kysymyksessä ollutta pahoinpitelyä. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi syytekohdassa 1 luetusta pahoinpitelystä olisi noin kolme ja puoli kuukautta vankeutta.

Petokset

14. A:n syyksi on kohdissa 2 - 26 luettu 25 petosta. Myös petokselle säädetty rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Kaikissa petosteoissa on ollut kyse samanlaisesta menettelystä, jossa A on laatinut myynti-ilmoituksia verkkopalveluun salaten sen, että hänellä ei ole ollut aikomustakaan lähettää ilmoitusten kohteena olleita tavaroita ostajille saatuaan niistä maksun. Myydyt tavarat ovat olleet pääasiassa lippuja erilaisiin tapahtumiin, ja asianomistajille aiheutuneet vahingot ovat olleet tekoa kohden 20 - 270 euroa kokonaisvahingon ollessa noin 3 400 euroa. Kaikki rikokset on tehty noin neljän kuukauden aikana.

15. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisuja rangaistuksen määräämisestä käsillä olevan kaltaisesta petosrikollisuudesta. Tilastollisista selvityksistä ilmenee, että petoksesta tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus on ollut kolmesta viiteen kuukautta silloin, kun tekijän syyksi luetaan useita rikoksia, joista petos on ankarin (Seuraamusjärjestelmä 2016 s. 95).

16. A on tehnyt suuren määrän laadultaan samankaltaisia rikoksia suhteellisen lyhyen ajanjakson kuluessa. Korkein oikeus katsoo, että tällainen menettely osoittaa suunnitelmallisuutta ja johdonmukaista pyrkimystä laittoman hyödyn saamiseen. Toisaalta rikosten voidaan katsoa muodostavan ajallisen ja toiminnallisen jatkumon, jossa A:n toiminnan motivaatioperusta on pysynyt samana siitäkin huolimatta, että jokainen rikos on edellyttänyt erillistä rikoksentekopäätöstä.

17. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:88 (kohta 27) katsonut, että tilanteessa, jossa rikokset muodostivat laatuunsa, tekotapaansa ja ajalliseen yhteyteensä nähden jatkumon ja vastaajien toiminnan motivaatioperusta oli pysynyt samana, aina uudesta rikoksesta johtuva kokonaisrangaistusta lisäävä vaikutus oli vähäisempi verrattuna tilanteeseen, jossa rikoksilla ei ollut mitään keskinäistä yhteyttä. A:n syyksi on siis luettu varsin suuri määrä petoksia, joiden voidaan katsoa muodostavan ajallisen ja toiminnallisen jatkumon. Selvää on, että yhteinen motivaatioperusta vaikuttaa yhteistä rangaistusta lieventävästi. Koska kunkin petosrikoksen yksittäinen rangaistusarvo on vähäinen ja niiden mekaaninen huomioon ottaminen vaikuttaisi liiaksi rangaistuksen määrään, Korkein oikeus katsoo, että rangaistuksen mittaamisessa petoksia on tässä tilanteessa perustelluinta arvioida kokonaisuutena.

18. Vaikka yksittäisille asianomistajille rikoksista aiheutuneet vahingot ovat olleet varsin vähäisiä, kysymys on yksityishenkilöistä, joille yksittäisen vahingon merkittävyys voi olla erilainen. Koska kysymys on useiden erillisten rikosten muodostamasta kokonaisuudesta, ei olennaista merkitystä voida A:n väittämin tavoin antaa sille, minkälainen rangaistus vastaavan kokonaisvahingon aiheuttaneesta yhdestä petoksesta tulisi määrättäväksi.

19. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus pelkästään syytekohtien 2 - 26 petoksista olisi noin 6 - 7 kuukautta vankeutta.

Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

20. Syytekohtien 2 - 26 petoksissa on kysymys rikoksista, jotka yksittäin arvioituna olisivat sakolla sovitettavissa. Näin ollen rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittamaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi on otettava syytekohdan 1 pahoinpitely, josta kohdan 13 mukaisesti olisi yksin tuomittava noin kolmen ja puolen kuukauden vankeusrangaistus.

21. Pahoinpitelyllä ja petoksilla ei ole sellaista keskinäistä yhteyttä, joka tulisi huomioitavaksi yhteisen rangaistuksen mittaamisessa. Arvioitaessa petosten vaikutusta yhteiseen rangaistukseen on otettava huomioon, että rikoksia on jo edellä kohdissa 16 - 19 arvioitu osin rikoslain 7 luvun 5 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti.

22. Korkein oikeus katsoo, että syytekohtien 2 - 26 vaikutus yhteiseen rangaistukseen on tässä tapauksessa viisi kuukautta. Näin ollen oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:lle syytekohdista 1 - 26 ennen koventamisperusteen arviointia olisi kahdeksan ja puoli kuukautta vankeutta.

Koventamisperuste

23. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tekijän aikaisempi rikollisuus on rangaistuksen koventamisperuste, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

24. Oikeuskäytännössä koventamisperustetta on sovellettu tyypillisesti silloin, kun tekijä on toistuvasti syyllistynyt samoihin tai samankaltaisiin rikoksiin. Koventamisperusteen soveltamista harkittaessa on toisaalta kiinnitettävä rikosten toistamisen ohella huomiota myös tuomittavana olevan ja aikaisemman rikoksen laatuun. Lain edellyttämän piittaamattomuuden on katsottu tulevan todistetuksi ennen kaikkea silloin, kun rikokset ovat suunniteltuja ja harkittuja (ks. HE 125/1975 II vp s. 13 ja HE 44/2002 vp s. 195).

25. A on aikaisemmin, vuosina 2011 ja 2014 tuomittu neljä kertaa useita petoksia käsittäneistä rikossarjoista. Näistä tuomioista kolme ensimmäistä käsittävät rikoksia, jotka olisivat voineet tulla samalla kertaa käsiteltäväksi. A on siten saanut tuomion muodossa varoituksen kaksi kertaa ennen syyllistymistään nyt käsiteltäviin rikoksiin. A on aloittanut syytekohtien 2 - 26 petosten tekemisen noin vuoden kuluttua vapauduttuaan suorittamasta viimeisintä tuomiotaan, jonka antamisesta ei ollut rikosten teon aloittamisen aikana kulunut kuin noin puolitoista vuotta. Kyseisen aikaisemman tuomion kohteena olleet rikokset oli tehty noin kaksi vuotta ennen nyt käsiteltäviä rikoksia.

26. Korkein oikeus katsoo, että samankaltaisten suunniteltujen ja harkittujen rikosten toistuva uusiminen lyhyen ajanjakson sisällä osoittaa A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Näin ollen rangaistuksen mittaamisessa syytekohtien 2 - 26 osalta on perusteltua soveltaa A:n aikaisempaa rikollisuutta koskevaa koventamisperustetta, kuten alemmat oikeusasteetkin ovat tehneet. Koventamisperusteen vaikutus A:lle tuomittavaan rangaistukseen on puolitoista kuukautta.

27. Oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:lle on kaikkien rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavien seikkojen perusteella 10 kuukauden vankeusrangaistus. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.

Rangaistuslajin valinta

28. Korkein oikeus katsoo A:n aikaisemman rikollisuuden edellyttävän, että vankeusrangaistus tuomitaan ehdottomana.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu rangaistus alennetaan 10 kuukaudeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Heikki Kemppinen.