Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Urakkasopimus

Diaarinumero:	S2016/883
Taltio:	402
Antopäivä:	19.2.2018
ECLI-tunniste:	ECLI:FI:KKO:2018:13

Urakoitsija vaati kanteessaan tilaajalta suoritusta urakan loppuselvitystilaisuudessa osin riitaisiksi jääneistä muutos- ja lisätyösaatavista sekä urakkahinnan loppusuoritusta. Tilaaja kiisti kanteen vedoten asiassa loppuselvitystilaisuuden jälkeen saavutettuun sovintoon. Käräjäoikeus katsoi osapuolten saavuttaneen sovinnon kaikista urakkaan liittyvistä erimielisyyksistä ja hylkäsi kanteen.

Urakoitsija vetosi valituksessaan hovioikeudelle muun ohella siihen, että riidattomiksi muodostuneiden saatavien maksuliikennettä kuvannutta asiakirjaa oli tulkittu sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti sovinnoksi eikä ratkaisussa ollut otettu huomioon rakennusurakan vakiintuneita käytäntöjä rakennusaikaisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että urakoitsijan valituksen johdosta hovioikeudessa ei ollut kysymys yksinomaan näytön uudelleen arvioimisesta ja että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

OK 25 a luku 11 §

Espoon käräjäoikeuden tuomio 15.6.2016 nro 9352 ja Helsingin hovioikeuden päätös 26.9.2016 nro 1358 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anne Ali-Rekola ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Kontio, Johanna Jylhä ja Petri Mylläri.

Urakoitsijalle myönnettiin valituslupa.

Urakoitsija vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, sille myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.

Tilaaja vaati valituksen hylkäämistä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Tilaaja ja urakoitsija olivat 2.3.2012 allekirjoittaneet urakkasopimuksen luhtitalon ja pienkerrostalon rakentamisesta. Urakassa oli sovittu noudatettavaksi rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998). Kiinteäksi urakkahinnaksi oli sovittu 5 382 049,50 euroa. Urakan vastaanottotarkastus oli pidetty 29.8.2013 ja taloudellinen loppuselvitystilaisuus 27.3.2014. Tilaisuus oli keskeytynyt riitaisena.

2. Urakoitsija oli 22.4.2014 lähettänyt tilaajalle sähköpostiviestin, jonka otsikkona oli "K-Oy, sovintoesitys". Viestissä urakoitsija viittaa riitaisena päättyneeseen taloudelliseen loppuselvitykseen ja ehdottaa sovinnolliseen ratkaisuun pääsemiseksi tilaajalle pitkälti samankaltaisia ehtoja kuin mitä urakoitsija oli taloudellisessa lopputilityksessä esittänyt.

3. Tilaaja oli puolestaan 30.5.2014 lähettänyt urakoitsijalle sähköpostiviestin otsikolla "Maksuliikenteen sovintoehdotus". Viestissä tilaaja oli esittänyt seuraavaa: "Jotta saisimme tämän asiamme mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti molempia tyydyttävään lopputulokseen, ehdotamme oheisen liitteen mukaista maksujärjestelyä. Eli maksamme vielä maksamattomat urakkaerät sekä liitteessä eritellyt lisä- ja muutostyölaskut. Tästä summasta kuittaamme urakan myöhästymisestä aiheutuneet viivästyssakot."

4. Sähköpostiviestin liitteenä on ollut asiakirja, joka oli nimetty tilaajan ja urakoitsijan väliseksi rahaliikenteeksi. Sen on todettu pohjautuneen urakoitsijan laatimiin yhteenvetolaskelmiin. Liitteeseen on kirjattu laskutetut maksamattomat urakkaerät, tietyt lisä- ja muutostyöt sekä urakkasopimuksen mukainen viivästyssakko.

5. Urakoitsija on vastannut viestiin vaatien liitteeseen lisättäväksi työmaa-aikaisia muutoksia ja lisäyksiä. Lisäksi urakoitsija vaati, että liitteen kohta "urakkasopimuksen mukainen viivästyssakko" muutetaan muotoon "tilaajan määräämä viivästyssakko". Viivästyssakkoa koskevan kohdan tultua muutetuksi urakoitsijan esittämään muotoon urakoitsija on 2.6.2014 ilmoittanut sähköpostitse tilaajalle, että "Tämä rahaliikennelaskelma on ok".

6. Urakoitsija vaati 25.9.2014 vireille tulleessa kanteessaan, että tilaaja velvoitetaan suorittamaan sille muutos- ja lisätyösaatavia sekä urakkahinnasta puuttuva suoritus yhteismäärältään 176 777,60 euroa.

7. Tilaaja kiisti kanteen vedoten asianosaisten välillä 2.6.2014 tehtyyn sovintosopimukseen, joka kattoi kaikki urakkaan liittyvät erimielisyydet.

8. Käräjäoikeus katsoi, että tilaaja oli voinut perustellusti luottaa siihen, että urakkaa koskevat erimielisyydet oli kokonaisuudessaan sovittu osapuolten kesken 30.5. - 2.6.2014 käydyssä sähköpostikirjeenvaihdossa, mikä myös urakoitsijan oli tullut ymmärtää. Asianosaiset olivat 2.6.2014 saavuttaneet sitovan sovinnon kaikista urakkaan liittyvistä erimielisyyksistä, eikä urakoitsija voinut enää esittää urakkaan liittyviä vaatimuksia. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

9. Urakoitsija valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiin viitaten hovioikeus ei myöntänyt urakoitsijalle jatkokäsittelylupaa.

11. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää urakoitsijalle jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

12. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Mainitun lainkohdan sanamuodolla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan sitä, että lupa tulee järjestelmän soveltamisalaan kuuluvassa valitusasiassa myöntää aina jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan. Luvan myöntämiselle asetettu kynnys on näin ollen matala. (HE 105/2009 vp s. 60)

13. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse saman pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Niin kuin lain esitöissäkin (HE 105/2009 vp s. 34 - 35) on todettu, 2 momentin mukaista korotettua kynnystä jatkokäsittelyluvan myöntämiselle sovelletaan vain sellaisiin valituksiin, jotka perustuvat yksinomaan näytön arvioinnin riitauttamiseen. Säännös ei sitä vastoin tule sovellettavaksi, jos valitus perustuu näytön arvioinnin virheellisyyden lisäksi myös virheelliseen lain soveltamiseen.

Käräjäoikeuden ratkaisu ja valitus hovioikeuteen

14. Käräjäoikeus on ratkaisussaan katsonut asianosaisten 1 ja 2 kohdissa mainittujen sähköpostiviestien sanamuodon ja sisällön osoittavan varsin selvästi, että sovintoehdotuksen tarkoituksena on ollut sopia kaikista osapuolten välisistä riitaisuuksista.

15. Sähköpostiviestien ohella käräjäoikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että urakoitsija oli ennen riitaisena päättynyttä taloudellista loppuselvitystilaisuutta toimittanut tilaajalle asiakirjan, joka oli otsikoitu "Lopputilitys 27.1.2014 neuvottelun pohjalta", sekä ensimmäisen yhteenvetolaskelman. Lisäksi urakoitsija oli heti loppuselvitystilaisuuden jälkeen ilmoittanut tilaajalle sähköpostitse, että tilaaja oli pitänyt ensimmäistä yhteenvetolaskelmaa lopputilityksenä, vaikka urakoitsija oli useissa kirjeissään ilmoittanut lähettävänsä tilaajalle yleisten urakkaehtojen mukaisen lopputilitysraportin, josta näkyivät myös riitautuneet erät. Käräjäoikeus katsoi, että tilaaja oli tällä perusteella ollut tietoinen, että urakoitsijalla oli ollut muitakin vaatimuksia kuin yhteenvetolaskelmaan kirjatut.

16. Vielä käräjäoikeus on todennut, ettei urakoitsija ollut väitetyssä sovintosopimuksessa saanut hyväkseen mitään, mitä ei olisi jo aiemmissa neuvotteluissa todettu riidattomaksi osapuolten välillä. Tilaaja oli sovintosopimuksen perusteella maksanut urakoitsijalle ainoastaan 27 565,39 euroa, ja urakoitsijan vaatimukset vielä tämän suorituksen jälkeenkin olivat olleet 176 777,60 euroa. Lisäksi urakoitsija oli sovinnon mukaan hyväksynyt myös 83 000 euron suuruisen viivästyssakon, jonka urakoitsija oli aiemmin kiistänyt jo sillä perusteella, että sitä ei ollut vaadittu YSE 1998 -ehtojen mukaisessa määräajassa. Näillä perusteilla tilaaja oli käräjäoikeuden mukaan voinut jossain määrin epäillä urakoitsijan tarkoitusta asiassa.

17. Käräjäoikeus piti myös uskottavana tilaajan edustajien kertomusta siitä, että yhteenvetolaskelmien tarkoitus oli jäänyt heille epäselväksi. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että vaikka tilaaja olisikin ymmärtänyt yhteenvetolaskelmien osoittavan ainoastaan riidattomia eriä, tämä tietoisuus ei ollut estänyt käyttämästä laskelmaa sovinnon pohjana ja esittämästä siihen pohjautuvaa sovintoehdotusta. Tilaajan ei siten ollut voitu olettaa ymmärtävän, että urakoitsija sovintoehdotuksen hyväksymisellään olisi tarkoittanut vain urakan riidattomia eriä.

18. Urakoitsija on valituksessaan hovioikeudelle vedonnut perusteinaan muun muassa siihen, ettei asiakirjan sanamuoto viitannut sovintosopimuksen syntymiseen. Maksuliikenteen sovintoehdotus oli ollut vain saatesähköpostiviestin otsikko. Asiakirjan sanamuoto ei sisältänyt sanoja sovintosopimus tai sopimus vaan termin rahaliikenne. Urakoitsijan vaatimuksesta viivästyssakkoa koskeva kohta oli muutettu muotoon, josta ilmeni, että viivästyssakko oli yhä riitainen. Kun urakan erimielisyydet sovitaan ja taloudellinen loppuselvitys saadaan onnistuneesti päätökseen, urakoissa vakiintuneen käytännön mukaan saavutettuun ratkaisuun kirjataan, ettei osapuolilla ole muita vaatimuksia toisiaan kohtaan. Vaikka tilaajan edustaja oli kertomuksensa mukaan ollut jo aiemmin useampaan otteeseen siinä käsityksessä, että asia oli lopullisesti sovittu, ei väitettyyn sovintosopimukseen ollut otettu mainintaa siitä, että kyse oli kokonaissovinnosta.

19. Lisäksi väitetty sovintosopimus oli vastannut täysin urakoitsijan laatimaa yhteenvetolaskelmaa, josta ilmenivät riidattomat saatavat. YSE 1998 -ehtojen mukaan urakoitsija oli oikeutettu saamaan näistä heti maksun. Kokonaissovinto olisi merkinnyt urakoitsijalle yli 200 000 euron vaatimuksista luopumista. Taloudellinen loppuselvitys oli ollut erittäin riitainen. Ei ollut uskottavaa, että useita riitakysymyksiä sisältävä ja taloudelliselta merkitykseltään suuri asia sovittaisiin ilman sovintoneuvotteluita lyhyillä sähköpostiviesteillä.

Korkeimman oikeuden arviointi

20. Korkein oikeus toteaa, että sopimuksen tulkinnassa sopimusasiakirjan sisällön ohella merkitystä on muun muassa sopimuksen valmisteluun liittyvällä kirjallisella materiaalilla, osapuolten lausumista saatavilla tiedoilla ja heidän toiminnallaan sopimussuhteen eri vaiheissa. Lisäksi merkitystä voidaan antaa esimerkiksi alan kielenkäyttö- ja menettelytavoille. Epäselviä sopimusehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi.

21. Sopimuksen tulkinnassa näyttökysymykset ovat kiinteässä yhteydessä asian oikeudelliseen arviointiin. Keskeisessä asemassa ovat asiassa esitetyn sopimuksen tulkinta-aineiston perusteella tehtävät oikeudelliset johtopäätökset. Korkein oikeus katsoo, että kysymys ei hovioikeudessa urakoitsijan valituksen perusteella ole ollut yksinomaan näytön uudelleen arvioinnista. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentin mukainen korotettu lupakynnys ei siten tule asiassa sovellettavaksi.

22. Korkein oikeus katsoo, että väitetyn sovintosopimuksen sanamuoto ei ole ollut yksiselitteisen selvä. Käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa osapuolten eri tulkintavaihtoehtoja tukevien argumenttien punninnalle. Käräjäoikeus on päätynyt tulkinnassaan sopimuksen laatijalle edulliseen tulkintaan. Urakoitsija on kiistänyt käräjäoikeuden tekemät johtopäätökset ja vedonnut seikkoihin, jotka tukevat tulkintaa, jonka mukaan osapuolten sopimus olisi koskenut vain riidattomia eriä. Käräjäoikeuden ratkaisun ja urakoitsijan valituksessaan esittämien seikkojen perusteella asiassa on ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, joten hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Tässä tilanteessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella.

Hovioikeuden päätös kumotaan ja urakoitsijalle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Juha Mäkelä.