Tuomari - Tuomioistuimen päätösvaltaisuus

Diaarinumero:	S2015/677
Taltio:	1333
Antopäivä:	16.6.2017

Käräjänotaari oli laamannin määräyksestä toiminut käräjäoikeuden puheenjohtajana työoikeudellisessa riita-asiassa, jossa ratkaisua ei voinut suoraan perustaa lakiin ja sen esitöihin eikä oikeuskäytäntöön. Asiaa pidettiin laatunsa vuoksi vaikeana ratkaista. Käräjäoikeus ei sen vuoksi ollut ollut päätösvaltainen.

KäräjäoikeusL (581/1993) 17 § (608/2011) 3 mom

Toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa B Oy:n (yhtiö) palveluksessa 10.11.1998 lukien työskennellyt A oli lomautettu toistaiseksi 27.12.2011 lukien. A:lle oli myönnetty 1.10.2013 lukien täysi työkyvyttömyyseläke. Tämän jälkeen hän oli 2.1.2014 irtisanonut työsopimuksensa. Yhtiö oli 17.1.2014 maksanut A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 4 921,82 euroa.

Yhtiö vaati kanteessaan, että A velvoitetaan palauttamaan yhtiölle aiheettomasti maksettu irtisanomisajan palkka.

Perusteinaan yhtiö esitti, että A:n työsopimus oli täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamisen myötä rauennut jo ennen työsopimuksen irtisanomista. A ei ollut oikeutettu irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, koska hän ei ollut irtisanonut työsopimustaan ollessaan lomautettuna. Korvaus oli siten maksettu perusteetta.

A vaati, että kanne hylätään. Perusteinaan A lausui, että korvausta ei ollut maksettu aiheettomasti. A:n oikeus irtisanomisajan palkkaan yli 200 päivää jatkuneen lomautuksen perusteella oli syntynyt jo vuonna 2012. Tämän jälkeen hän oli voinut vedota tähän oikeuteen milloin tahansa. A:n työsopimus ei ollut voinut raueta ilman nimenomaisia työsopimuksen päättämistoimia. Irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus oli luonteeltaan korvausta ennen lomautusta tehdystä työstä. Oikeus tähän korvaukseen oli säilynyt A:lla työsuhteen päättymiseen 2.1.2014 asti. Kysymyksessä olevan 200 päivän säännön tarkoituksena oli turvata työntekijälle kaikissa tilanteissa, joissa työsuhde päättyi pitkään lomautukseen, irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus. Kanteen hyväksyminen olisi siten lainsäätäjän tarkoituksen ja työntekijän suojelun periaatteen vastaista.

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että A:n edellytykset tehdä työtään olivat lopullisesti hävinneet ja hänen työsopimuksensa oli rauennut, kun hänelle oli myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen voitiin rinnastaa työntekijän suorittamaan työsopimuksen päättämiseen. Ei olisi lainsäätäjän tarkoituksen mukaista, että työnantaja voisi vapautua korvausvastuusta roikottamalla työntekijän lomautusta siihen asti, kunnes työntekijä saisi myönteisen eläkepäätöksen. Tällaisessa tilanteessa työnantaja saisi perusteetonta hyötyä sellaisen sattumanvaraisen seikan kuin täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen perusteella. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus totesi, että asia oli ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että yhtiöllä oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Sen vuoksi asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Asian on ratkaissut käräjänotaari Matti Pyöriä.

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen.

A vaati, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi, että A:n työsopimus oli rauennut, kun A:lle oli myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Hovioikeus totesi, että lomauttamista oli lähtökohtaisesti pidettävä irtisanomisen sijasta käytettävänä väliaikaisena toimenpiteenä, jonka luonteeseen kuului ennakointi työnteon jatkumisesta tulevaisuudessa. Lomautetun työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan oli korvausta siitä, että työntekijä ei ollut lomautuksen yhteydessä saanut irtisanomisajan palkkaansa. A:lla oli siten katsottava olleen oikeus irtisanomisajan palkkaan jo silloin, kun lomautusta oli käytetty irtisanomisen sijasta.

Sillä, että A:n työsopimus oli lomautuksen kestettyä yli 200 päivää päättynyt ilman varsinaista päättämistointa, ei ollut oikeudellista merkitystä. Koska työnantajalla ei tällöin ollut oikeutta vaatia työntekijältä enää irtisanomisajan palkkaa vastaavaa työsuoritusta, työnantaja ei voinut myöskään kieltäytyä maksamasta työntekijälle korvausta irtisanomisajan palkan menetyksestä. A:lle ei siten ollut maksettu irtisanomisajan palkkaa perusteetta.

Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeudessa vahinkonaan, koska asia oli ollut oikeudellisesti epäselvä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lea Nousiainen, Sisko Heimonen ja Toni Savolainen.

Yhtiölle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden laamanni antoi häneltä käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta pyydetyn lausuman.

Yhtiö ja A antoivat lausuman johdosta omat lausumansa.

Kysymyksenasettelu

1. A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiö on 27.12.2011 lomauttanut A:n toistaiseksi. Lomautuksen jatkuttua yli 200 päivää A:lle on 1.10.2013 lukien myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. A on irtisanonut työsopimuksensa 2.1.2014, minkä jälkeen yhtiö on maksanut A:lle työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisen, irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen 4 921,82 euroa.

2. Yhtiö on A:ta vastaan nostamassaan kanteessa vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan yhtiölle takaisin aiheettomasti saamansa korvauksen. Yhtiö on kanteensa tueksi esittänyt, että A:n työsopimus oli työkyvyttömyyseläkepäätöksen johdosta 1.10.2013 rauennut, eikä A:n tämän jälkeen suorittamalla työsopimuksen irtisanomisella ollut enää oikeudellista merkitystä. A:lla ei sen vuoksi ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

3. Käräjäoikeuden laamanni on käräjäoikeuslain 17 §:n (608/2011) 2 momentin 1 kohdan nojalla määrännyt käräjänotaarin toimimaan asiassa puheenjohtajana. Käräjänotaari on käsitellyt asian yhden tuomarin kokoonpanossa ja ratkaissut sen oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n nojalla yksin kirjallisen valmistelun perusteella. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

4. Yhtiön valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus ei ole muuttanut tuomion lopputulosta.

5. Yhtiön haettua muutosta hovioikeuden tuomioon Korkein oikeus on ottanut viran puolesta tutkittavakseen, onko käräjäoikeuden notaarilla ollut toimivalta käsitellä ja ratkaista käsillä oleva riita-asia. Korkeimmassa oikeudessa on siten kysymys käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta.

Käräjänotaarin toimivaltaa koskeva sääntely

6. Käräjäoikeuden päätösvaltaisuus määräytyy asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä voimassa olleiden säännösten mukaan (KKO 2003:5). Käräjänotaarin toimivallasta säädettiin tätä asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä käräjäoikeuslain 17 §:ssä. Käräjäoikeuslaki on kumottu 1.1.2017 voimaan tulleella tuomioistuinlailla (673/2016), jolloin käräjänotaarin toimivaltaa koskevat säännökset on siirretty samana päivänä voimaan tulleen tuomioistuinharjoittelusta annetun lain (674/2016) 14 - 16 §:ään. Käräjänotaarin toimivalta on lainmuutoksen yhteydessä pysynyt samana kuin aikaisemmin, vaikka käräjäoikeuslain 17 §:n säännökset on jaettu kolmeen eri pykälään tuomioistuinharjoittelusta annetussa laissa (ks. HE 7/2016 vp s. 128).

7. Käräjäoikeuslain 17 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan käräjänotaari saa ilman eri määräystä käsitellä ja ratkaista muiden ohella oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä ja 14 §:ssä tarkoitettuja niin sanottuja summaarisia riita-asioita. Kysymys on lähtökohtaisesti yksinkertaisista, selvistä ja riidattomista asioista, joissa sovinto on sallittu ja jotka yleensä ratkaistaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:ssä, 13 §:ssä ja 14 §:ssä säädetyin edellytyksin vastausta pyytämättä tai valmistelua kirjallisen vastauksen pyytämisen jälkeen jatkamatta.

8. Mikäli vastaus annetaan ja siinä kannetta vastustetaan oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla, asian käsittelyä jatketaan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 15 §:ssä säädetyllä tavalla. Käräjänotaarilla ei käsittelyn näin jatkuessa enää ole käräjäoikeuslain 17 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista toimivaltaa käsitellä asiaa, vaikka se alun perin olisi tullut vireille summaarisena riita-asiana.

9. Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan laamanni voi määrätä virassa kaksi kuukautta olleen käräjänotaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana, jos asia on riita-asia, joka koskee asuinhuoneiston vuokrausta tai jossa riidan kohteena oleva rahamäärä taikka omaisuuden tai etuuden arvo on pääomaltaan enintään 20 000 euroa. Puheenjohtajana toimimisella tarkoitetaan lainkohdassa sitä, että käräjänotaari voi ratkaista asian joko kirjallisesti oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n nojalla tai istunnossa (ks. HE 278/2010 vp s. 18).

10. Käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa on kielletty määräämästä käräjänotaaria käsittelemään yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista. Kuten lainkohdan esitöissä todetaan, säännös velvoittaa laamannia seuraamaan käräjänotaareille jaettavien asioiden laatua ja laajuutta (LaVM 41/2010 vp s. 4).

11. Hallituksen esityksessä tuomioistuinharjoittelua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 278/2010 vp s. 20 - 22) ehdotettiin käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin kumoamista tarpeettomana. Esityksessä katsottiin, että laamannin velvollisuutena olisi lainkohdan kumoamisesta huolimatta edelleenkin kussakin yksittäistapauksessa tarkoin huolehtia siitä, että käräjänotaarin ratkaistavaksi annetaan vain sellaisia asioita, joista hän taitonsa ja kokemuksensa perusteella selviää. Lakivaliokunta kuitenkin katsoi hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 41/2010 vp s. 4) tuomioistuinharjoittelijan toimivaltuuksien laajentamisen tuolloin esitetyllä tavalla edellyttävän, ettei käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momenttia kumota. Lakivaliokunta perusteli 3 momentin säilyttämistä muun muassa sillä, että se on käytännössä antanut hovioikeuksille mahdollisuuden valvoa notaareiden toimivaltuuksien käyttöä ja mahdollistanut tuomioistuinharjoittelussa tapahtuneen virheen korjaamisen palauttamalla asian käsittely käräjäoikeuteen.

12. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2002:12 katsonut, ettei notaaria yleensä ollut syytä määrätä käsittelemään työturvallisuusrikosasiaa, koska näissä asioissa oli usein vaikeita näyttö- ja oikeuskysymyksiä ja koska niiden vähäinen lukumäärä teki niistä tavallista vaikeampia käsitellä ja ratkaista. Ennakkoratkaisussa KKO 2002:75 Korkein oikeus on toisaalta katsonut, ettei riitainen yksityishenkilön velkajärjestelyä koskeva asia ollut aina käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikea, vaikka yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa oli useita avoimia säännöksiä, jotka jättivät tuomioistuimelle harkintavaltaa, ja vaikka laki velvoitti tuomioistuimen myös oma-aloitteisesti selvittämään asiaa. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että velkajärjestelyn keskeisistä laintulkintakysymyksistä, kuten edellytyksistä ja esteistä, oli annettu useita oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkoratkaisuja.

Korkeimman oikeuden kannanotot

13. Arvion tekeminen siitä, onko asia käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikea, kuuluu ensi sijassa käräjäoikeuden laamannille hänen harkitessaan käräjänotaarin määräämistä toimimaan puheenjohtajana asiassa. Koska tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus on oikeudenkäynnin ehdoton edellytys, käräjäoikeuden päätösvaltaisuus tulee kuitenkin ottaa viran puolesta huomioon muutoksenhakuasteissa silloinkin, kun syynä siihen on liian vaikean asian määrääminen käräjänotaarin käsiteltäväksi.

14. Edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun arvioon voivat tapauskohtaisesti vaikuttaa myös käräjänotaarin henkilöön liittyvät seikat kuten hänen kokemuksensa ja taitonsa (ks. HE 278/2010 vp s. 21 - 22). Ylemmissä oikeuksissa nämä seikat ilmenevät yleensä arvioitaessa muutoksenhaun perusteella asian käsittelyn asianmukaisuutta käräjäoikeudessa ja siinä tehdyn ratkaisun oikeellisuutta. Kuitenkin useat riita-asiat ovat laatunsa tai laajuutensa vuoksi niin vaikeita, ettei käräjänotaaria henkilökohtaisista ominaisuuksistaan riippumatta voida määrätä käsittelemään niitä puheenjohtajana. Myös tiettyihin asiaryhmiin kuuluvat asiat ovat niiden vaikeusasteen vuoksi lähtökohtaisesti sopimattomia käräjänotaarin käsiteltäväksi. Tällaisia ovat paitsi ratkaisussa KKO 2002:12 todetut työturvallisuusrikosasiat myös työoikeudelliset riita-asiat.

Arviointi tässä tapauksessa

15. Asia ei ole laaja eikä siten laajuutensa perusteella vaikea. Ratkaisevaa on siten se, onko asia ollut laatunsa puolesta liian vaikea käräjänotaarin ratkaistavaksi.

16. Yhtiö on kanteessaan vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan yhtiölle takaisin siltä saamansa irtisanomisajan palkka. A:n vastustettua kannetta asiassa on ollut kysymys siitä, onko vähintään 200 päivää lomautettuna olleella työntekijällä oikeus saada työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus, jos työntekijä on irtisanonut työsopimuksensa vasta sen jälkeen, kun hänelle oli myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Asiassa on siten kysymys työoikeudellisesta riita-asiasta.

17. Työsopimuslaissa ei ole säännöksiä työsopimuksen raukeamisesta. Asian arvioinnissa on näin ollen syytä ottaa huomioon yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet ja arvioida niiden soveltuvuutta käsillä olevassa työsuhdeturvaa koskevassa tilanteessa. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin sanamuodosta tai esitöistä ei voida päätellä, onko säännöstä tarkoitettu sovellettavaksi myös silloin, kun vähintään 200 päivää lomautettuna olleelle työntekijälle myönnetyn eläkkeen johdosta työsopimus on rauennut ennen työsopimuksen irtisanomisilmoitusta. Huomioon ottaen myös sen, että ratkaistavana olevasta oikeuskysymyksestä ei ole annettu ohjaavaa ennakkoratkaisua, Korkein oikeus katsoo, että kysymys on oikeudellisesti selvästi tavanomaista vaikeammasta työoikeudellisesta riita-asiasta.

18. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että asia on ollut käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikea ratkaista sen laadun vuoksi. Käräjänotaaria ei sen vuoksi olisi saanut määrätä toimimaan siinä puheenjohtajana.

19. Koska käräjäoikeus ei ole ollut asian ratkaistessaan päätösvaltainen, käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot on poistettava ja asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa valmisteluvaiheesta.

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot poistetaan.

Asia palautetaan Kymenlaakson käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Samuli Sillanpää.