Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2017:38

Työsopimus - Työsopimuksen päättäminen - Työsopimuksen irtisanominen - Sopimussuhteen hiljainen pidennys

Diaarinumero:S2015/836
Taltio:1232
Antopäivä:8.6.2017

Työnantaja oli irtisanonut A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä, koska A:n työtehtävät olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Työnantaja oli ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen ottanut samankaltaisiin työtehtäviin sellaisia työntekijöitä, joita oli tarvittaessa kutsuttu töihin lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin.

Kysymys siitä, mitä merkitystä määräaikaisen lisätyövoiman käytöllä oli irtisanomisen perusteen laillisuutta arvioitaessa.

Kysymys myös siitä, oliko työsopimus jatkunut työsopimuslain 6 luvun 5 §:n mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana A:n jatkettua yhtiön kanssa sopimansa mukaisesti työskentelyä yhtiössä irtisanomisajan päättymisen jälkeen.

TSL 6 luku 5 §
TSL 7 luku 1 §
TSL 7 luku 3 §
TSL 7 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli 21.3.2011 lukien työskennellyt B Oy:n palveluksessa Turun lentoasemalla turvatarkastajana ja lähtöselvittäjänä toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Yhtiössä oli 12.9.2012 ja 24.10.2012 välisenä aikana käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden taustalla oli muun ohella yhtiön asiakkaan Ryanair Ltd:n (jäljempänä myös Ryanair) ilmoitus siitä, että se lopettaa liikennöinnin Turun lentokentällä. A:n työsopimus oli 12.2.2013 irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 12.3.2013. Alkuvuonna 2013 oli irtisanottu myös kolme muuta työntekijää. Yhtiö oli irtisanomisaikana esittänyt A:lle allekirjoitettavaksi irtisanomisilmoituksen muutos -nimisen asiakirjan, jonka mukaan tämä jatkaisi työskentelyä 30.9.2013 asti. A ei ollut suostunut allekirjoittamaan asiakirjaa mutta oli kuitenkin jatkanut työskentelyä yhtiön palveluksessa mainittuun päivämäärään asti. Yhtiö oli ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen käyttänyt turvatarkastajan tehtävissä myös niin sanottuja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä.

Kanne Vantaan käräjäoikeudessa

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä sekä irtisanomisajan palkka, molemmat määrät korkoineen.

Yhtiössä tarjolla ollut työ ei ollut vähentynyt pysyvästi ja olennaisesti. Yhtiö oli irtisanomisen aikoihin lisännyt tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden käyttöä, ja he olivat tehneet töitä, josta A oli irtisanottu. A olisi voitu sijoittaa näihin tehtäviin.

Yhtiö oli irtisanomisen jälkeen yksipuolisesti peruuttanut irtisanomisen ja antanut A:n työskennellä syyskuun loppuun 2013 saakka. Työsuhde oli työsopimuslain 6 luvun 5 §:n mukaisesti jatkunut hiljaisesti hyväksymällä toistaiseksi voimassa olevana irtisanomisajan päätyttyä 12.3.2013. Työsuhteen päättäminen olisi edellyttänyt uutta työsopimuksen päättämisperustetta.

Vastaus

Yhtiö vaati, että kanne hylätään.

A:n irtisanomisaikaa oli hänen suullisella hyväksynnällään pidennetty. Kysymys ei ollut ollut irtisanomisen peruuttamisesta ja työsuhteen hiljaisesta pidentämisestä. A:n työtehtäviä ei ollut korvattu käyttämällä tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä, vaan tällaisen työvoiman käyttö oli jo vuosia liittynyt kausivaihteluihin ja ruuhkahuippujen tasoittamiseen. Kysymys ei ollut ollut uusista työntekijöistä. Irtisanomisten lisäksi yhtiö oli vähentänyt merkittävästi tarvittaessa töihin kutsuttujen työntekijöiden käyttöä.

Käräjäoikeuden tuomio 29.10.2014

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että yhtiössä tarjolla ollut työ oli olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden tekemien työtuntien määrä oli yhtiössä vähentynyt olennaisesti verrattaessa vuosia 2012 - 2014. Työtunneissa oli lisäksi jokaisena vuonna selvästi havaittavaa kausivaihtelua siten, että kesää kohti mentäessä tuntien määrä oli kasvanut, kun taas kesän jälkeen tuntien määrä oli vähentynyt.

Asiassa oli edelleen selvitetty, että tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä oli yhtiössä käytetty jo pitkään tasoittamaan toiminnan kausivaihteluita. Kanteessa mainitut tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa tuntityöntekijöinä jo ennen A:n irtisanomista. Työntekijöitä ei voinut heidän työsopimustensa sanamuotokaan huomioon ottaen verrata uusiin työntekijöihin. Heitä käytettiin tasaamaan työvoiman tarpeen kausivaihteluita eikä korvaamaan vakituista henkilökuntaa. Yhtiön ei ollut tällaista työvoimaa käyttämällä näytetty pyrkineen A:n työsuhdeturvan kiertämiseen.

Se, että yhtiössä oli käytetty tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä, ei sellaisenaan osoittanut, että yhtiössä tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, kun muu asiassa esitetty näyttö tuki vastakohtaista päätelmää.

Myöskään se, että A oli työskennellyt yhtiössä määräaikaisena vakituisten työntekijöiden kesälomien sijaisena vielä irtisanomisen jälkeen, ei osoittanut, että tarjolla oleva työ ei olisi vähentynyt. Lisätyövoiman käyttämisen oli näytetty johtuneen työn luonteen aiheuttamasta työn määrän vaihtelusta.

Työsuhteen väitetyn hiljaisen pidentämisen osalta käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli irtisanomisaikana esittänyt A:lle irtisanomisilmoituksen muutos -nimisen, 8.3.2013 päivätyn asiakirjan, jota A ei ollut suostunut allekirjoittamaan. A oli häntä kuultaessa kertonut ilmoittaneensa, ettei hän suostunut määräaikaiseen työsuhteeseen. Hän oli kuitenkin asemapäällikön kanssa sopinut, että hän jatkaa syyskuun loppuun asti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Asemapäällikkö oli häntä kuultaessa kertonut, että kyse oli ollut irtisanomisajan pidennyksestä ja että A oli palkattu määräajaksi tuuraamaan.

Käräjäoikeus katsoi A:n omastakin kertomuksesta ilmenneen, että hän oli ymmärtänyt ja ollut tietoinen, että työsuhde jatkui vain määräajan. Sillä seikalla, oliko työ tulkittavissa määräaikaiseksi työsuhteeksi vai irtisanomisajan pidennykseksi, ei ollut merkitystä. Kysymys ei ollut työsopimuslain 6 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta työsuhteen hiljaisesta pidennyksestä, joten A:lla ei ollut oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Inka Grönqvist.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.10.2015

A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Yhtiö vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esa Hakala, Ari Kyllönen (eri mieltä) ja Risto Niemiluoto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllönen katsoi näyttämättä jääneen, että asianosaiset olisivat tehneet määräaikaisen työsopimuksen tai että yhtiö olisi esittänyt sille laillisen perusteen. Työsuhde oli sen vuoksi jatkunut toistaiseksi voimassa olevana. Lisäksi hän lausui, että tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden työsopimusten mukaan kukin työvuoro muodosti oman määräaikaisen työsuhteensa. Sen vuoksi yhtiön olisi tullut tarjota työtä ensisijaisesti A:lle. Kyllönen katsoi selvitetyksi, että yhtiö oli lisännyt tällaisen työvoiman käyttöä kesällä 2013. Lisäksi se, että A:n oli annettu työskennellä yhtiön palveluksessa 30.9.2013 asti, osoitti osaltaan, ettei yhtiössä tarjolla ollut työ ollut 12.3.2013 olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Näillä perusteilla Kyllönen hyväksyi kanteen kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän osalta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hänen työsopimuksensa päättämiselle ollut laillinen peruste. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksessaan A toisti kanteensa.

Yhtiö vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Ratkaisu valituslupahakemukseen

Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä oli siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä A:lle ei myönnetty valituslupaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa Turun lentoasemalla 21.3.2011 lähtien turvatarkastajana ja lähtöselvittäjänä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Yhtiössä on 12.9. ja 24.10.2012 välisenä aikana käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden taustalla on muun ohella ollut yhtiön asiakkaan Ryanair Ltd:n ilmoitus siitä, että se ei enää jatka liikennöintiä Turun lentokentällä. A:n työsopimus on 12.2.2013 irtisanottu päättymään 12.3.2013. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut tuotannolliset ja taloudelliset syyt. A on kuitenkin jatkanut työskentelyä yhtiössä 30.9.2013 asti. Yhtiö on ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen käyttänyt turvatarkastajan tehtävissä useita niin sanottuja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä.

2. A on kanteessaan vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ensisijaisesti sillä perusteella, että hänen työsuhteensa oli jatkunut toistaiseksi voimassa olevana irtisanomisajan päätyttyä, koska yhtiö oli sallinut hänen jatkaa työskentelyä ja siten hiljaisesti hyväksymällä jatkanut työsuhdetta. Toissijaisesti A on katsonut, että irtisanomiselle ei ollut ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita siihen nähden, että yhtiö oli lisännyt tarvittaessa työhön kutsuttavien henkilöiden käyttöä tehtävissä, joista A oli irtisanottu, eikä näitä tehtäviä ollut tarjottu A:lle.

3. Yhtiön vastustettua kannetta alemmat oikeudet ovat hylänneet sen katsoen ensiksi, että A:n työsopimussuhdetta ei ollut hiljaisesti jatkettu toistaiseksi voimassa olevana. Tätä kysymystä arvioitaessa merkitystä ei ollut sillä, oliko työn jatkuminen irtisanomisajan jälkeen tulkittava määräaikaiseksi työsopimukseksi tai irtisanomisajan pidennykseksi. Toiseksi alemmat oikeudet ovat katsoneet, että tarjolla ollut työ oli yhtiössä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olivat olleet tasaamassa ruuhkahuippuja eikä heitä ollut verrattava uusiin työntekijöihin. Tällainen tilapäinen lisätyövoiman käyttö ei sellaisenaan osoittanut, että yhtiössä tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi.

4. A:lle asiassa myönnetty valituslupa on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä, onko hänen työsopimuksensa päättämiselle ollut laillinen peruste. Mainitun pykälän 3 momentin nojalla Korkein oikeus perustaa tätä kysymystä koskevan arvionsa hovioikeuden hyväksymän käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa todettuihin seikkoihin.

5. Asiassa on kysymys ensin siitä, onko A:n työsuhde päätetty ilman lainmukaista päättämisperustetta sen vuoksi, että hänen työsuhteensa olisi työsopimuslain 6 luvun 5 §:n mukaisesti jatkunut toistaiseksi voimassa olevana, koska yhtiö oli sallinut hänen jatkaa työskentelyä ja siten hiljaisesti hyväksynyt työsuhteen jatkumisen.

6. Toiseksi kysymys on siitä, onko yhtiöllä ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A:n työsopimus tarjolla olleen työn olennaisen ja pysyvän vähentymisen vuoksi siihen nähden, että yhtiö on ennen irtisanomista ja sen jälkeen käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joissa A oli työskennellyt. Kysymys on erityisesti siitä, onko tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä pidettävä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina uusina työntekijöinä, sekä siitä, onko mainitun luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettu yhtiön velvollisuus tarjota irtisanomisen vaihtoehtona A:lle muuta työtä koskenut myös sitä työtä, jota tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olivat tehneet.

Työsuhteen hiljainen pidennys

7. Sopimussuhteen hiljaista pidennystä koskevassa työsopimuslain 6 luvun 5 §:ssä säädetään, että jos työnantaja sallii työntekijän jatkaa työtä sopimuskauden tai irtisanomisajan päättymisen jälkeen, katsotaan sopimussuhdetta jatketun toistaiseksi. Työsopimuslain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos on sovittu pidemmästä ajasta, tämän sijasta on noudatettava kuuden kuukauden irtisanomisaikaa.

8. Työsopimuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp s. 93) mukaan lain 6 luvun 5 § tulee sovellettavaksi ensinnäkin silloin, kun työnantaja sallii työntekijän jatkaa työntekoa sovitun työsopimuskauden päättymisen tai sovitun työn tai työkohteen valmistumisen jälkeen. Toiseksi pykälässä säädetään nimenomaisesti työsuhteen jatkumisesta toistaiseksi myös silloin, kun työnantaja sallii työntekijän jatkaa työntekoa irtisanomisajan päättymisen jälkeen. Sopimussuhteen hiljainen pidennys edellyttää, että työnteko jatkuu työnantajan suostumuksella tai ainakin niin, että työnantaja tietoisena työnteon jatkamisesta ei puutu asiaan.

9. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että määräaikainen sopimus muuttuu sopimussuhteen hiljaisen pidennyksen myötä toistaiseksi voimassa olevaksi. Jos työnteko sen sijaan jatkuu työnantajan ja työntekijän sopimuksen tai yhteisen käsityksen mukaan rajoittuen vain seuraavaan työkohteeseen, sopimusta katsotaan jatketun uudella määräaikaisella sopimuksella. Jos sopijapuolet ovat erimielisiä siitä, jatkettiinko sopimusta uudella määräaikaisella sopimuksella vai salliko työnantaja jatkaa työntekoa pykälässä tarkoitetulla tavalla, työsuhteen kestoa koskevassa riidassa näyttövelvollisuus on sillä, joka väittää sovitun uudesta määräaikaisesta sopimuksesta (HE 157/2000 vp s. 93).

10. A:n työsopimus on 12.2.2013 irtisanottu päättymään 12.3.2013. Riidatonta on, että irtisanomisaikana hänelle on annettu allekirjoitettavaksi irtisanomisilmoituksen muutos ­-niminen asiakirja, jonka mukaan työsuhde jatkuisi 30.9.2013 asti. A ei ole allekirjoittanut asiakirjaa, mutta hän on jatkanut työskentelyä yhtiössä. Käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta A:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli ilmoittanut, ettei hän suostunut määräaikaiseen työhön. Hän on kuitenkin kertonut sopineensa esimiehensä kanssa työskentelyn jatkamisesta 30.9.2013 asti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yhtiön edustaja C on puolestaan kertonut, että kyseessä oli irtisanomisajan pidennys ja A:n palkkaaminen määräajaksi tuuraamaan.

11. Osapuolet ovat edellä selostetuin tavoin irtisanomisaikana sopineet työskentelyn jatkamisesta 30.9.2013 asti. A on nimenomaisesti kiistänyt sopineensa määräaikaisesta työsopimuksesta ja yhtiökin on katsonut, että kyse oli ollut irtisanomisajan pidennyksestä. Näin ollen A:n ja yhtiön on katsottava sopineen siitä, että heidän välisensä toistaiseksi voimassa ollut työsopimus jatkui vielä irtisanomisajan jälkeen yhdessä sovittuun päivämäärään asti. Molempien osapuolten tiedossa on ollut, että toiminnan kausivaihteluista johtuen kesäaikana on yhtiössä ollut lisätyövoiman tarvetta. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa tällaisen sopimisen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen päättymisestä sovittuna ajankohtana vasta irtisanomisajan jälkeen ei ole perusteltua katsoa merkinneen hiljaista sopimista siitä, että työsopimus jatkuisi sovitun päättymisajankohdan jälkeenkin toistaiseksi voimassa olevana.

12. Edellä selostetuilla perusteilla A:n vaatimukset ovat perusteettomia siltä osin kuin ne perustuvat siihen, että sopimussuhde oli irtisanomisajan jälkeen jatkunut työsopimuslain 6 luvun 5 §:n nojalla toistaiseksi voimassa olevana.

Onko irtisanomiselle ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet

Sovellettavat säännökset

13. Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Selvitys työn vähentymisestä ja lisätyövoiman käytöstä

14. Alemmat oikeudet ovat katsoneet selvitetyksi, että Ryanairin toiminnassa tapahtuneet muutokset olivat aiheuttaneet B Oy:n Turun lentoasemalla tarjolla olleen työn vähentymistä A:n irtisanomishetkellä olennaisesti ja pysyvästi. Myös tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden tekemien töiden määrä oli vähentynyt olennaisesti vuodesta 2012 vuoteen 2014. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että A:n irtisanomisen 12.2.2013 jälkeen tarvittaessa työhön kutsuttavilla työntekijöillä on teetetty töitä vain satunnaisesti ennen toukokuuta 20l3. Tämän jälkeen tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät ovat tehneet reilusti yli 40 tuntia viikossa aina syyskuun puoliväliin asti. Lokakuun 2013 ja joulukuun 2013 välisenä aikana tarvittaessa töihin kutsuttavilla työntekijöillä on D:tä lukuun ottamatta teetetty töitä vain satunnaisesti ja lyhytkestoisesti. D:nkin tekemät työtunnit ovat lokakuussa olleet lähinnä koulutusta ja harjoittelua, ja ne ovat vähentyneet marraskuusta 2013 lähtien.

15. Yhtiöllä on siten lähtökohtaisesti ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste vähentää työvoimaa Turun lentoasemalla. Perustetta irtisanomiseen ei kuitenkaan ole silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, mikä merkitys irtisanomisperusteen arvioinnissa on sillä, että yhtiö on käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joista A on irtisanottu.

Lisätyövoiman käytön merkitys irtisanomisperusteen arvioinnissa

16. Korkein oikeus toteaa, että merkitystä tämän kysymyksen arvioinnissa on ensinnäkin sillä, ovatko tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olleet toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vai onko kukin heidän suorittamansa työjakso muodostanut oman määräaikaisen, tuon työjakson voimassa olleen työsopimuksen. Määräaikaisen työntekijän työsuhteen jatkaminen määräajan päättyessä voidaan nimittäin rinnastaa uuden työntekijän ottamiseen, mikä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti osoittaa, ettei perustetta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomiselle taloudellisista tai tuotannollisista syistä ole. Sitä vastoin sen, että työnantaja jatkaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevien, tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden käyttöä irtisanomisen jälkeen, ei voida välttämättä katsoa merkitsevän työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua uuden työntekijän ottamista.

17. Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös se, onko tarvittaessa työhön kutsuttavan lisätyövoiman käyttö ollut tilapäistä vai pysyvää. Tällaisen lisätyövoiman käyttö tilapäisesti esimerkiksi sesonkiluonteisten ruuhkahuippujen tasoittamiseksi ei vielä sellaisenaan osoita sitä, että tarjolla oleva vakituinen työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos sen sijaan tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä käytetään muutoinkin kuin tilapäisesti ja etenkin jos heitä on runsaasti, tämä voi viitata siihen, että tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Työnantaja ei siten voi irtisanomisen jälkeen lisätä pysyvästi tilapäisen työvoimansa käyttöä antamalla heille lisätyötä, johon irtisanottu työntekijä olisi soveltunut.

18. Yhtiössä A:n työsuhteen päättymisen jälkeen työskennelleet tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät ovat kukin solmineet helmikuun 2005 ja helmikuun 2012 välisenä aikana työsopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jossa on sovittu työsuhteen keskeisistä ehdoista. Sopimuksen voimassaolo on määritelty sopimuksessa seuraavasti: "Erikseen kutsuttava työntekijä, jonka työsopimus on voimassa erikseen kunkin työtehtävän ajan." Sopimuksen mukaan työaika sovitaan kulloinkin erikseen.

19. Asiassa on riidatonta, että tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden kukin työjakso on heidän sopimustensa mukaisesti muodostanut oman määräaikaisen työsopimuksensa. Näin ollen heitä voidaan tässä mielessä pitää uusina työntekijöinä. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että yhtiö on käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia määräaikaisia työntekijöitään tasoittamaan toiminnan kausivaihteluita. Korkein oikeus katsoo, että tällainen lisätyövoiman tilapäinen käyttö ei merkitse sitä, että toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa työskennelleiden työntekijöiden tekemä kokoaikainen työ ei olisi yhtiön osoittamalla tavalla vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tähän nähden on perusteltua katsoa, että yhtiöllä on ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste A:n toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomiselle, vaikka yhtiö on hänen työsopimuksensa irtisanomisen jälkeenkin jatkanut palveluksessaan olleiden tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden käyttämistä tilapäisesti ruuhkahuippujen tasoittamiseksi niissä tehtävissä, joita A oli suorittanut.

Työntarjoamisvelvollisuus

20. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentista kuitenkin vielä seuraa, että A:n työsopimusta ei ole saanut irtisanoa, jos hän on ollut sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Asiassa on tältä osin Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, olisiko tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille osoitettua määräaikaista työtä tullut tarjota ensisijaisesti A:lle.

21. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanottavalle myös määräaikaista työtä (TT 2006:70, TT 2011:87). Tällaisen työn tarjoamisvelvollisuutta irtisanottavalle irtisanomisen vaikutusten lykkäämiseksi voidaan pitää perusteltuna silloin, jos tarjolla oleva työ ei ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista.

22. A on jatkanut työskentelyä yhtiössä 30.9.2013 asti. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tämän jälkeen tarvittaessa työhön kutsuttavilla työntekijöillä on D:tä lukuun ottamatta teetetty töitä vain satunnaisesti ja lyhytkestoisesti. Työvuorolistoista ilmenee, että D:n lokakuussa 2013 tekemät työtunnit ovat sisältäneet paljon koulutusta ja harjoittelua ja että hänenkin tekemänsä työtunnit ovat vähentyneet merkittävästi marraskuusta 2013 lähtien. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että yhtiö ei ole laiminlyönyt työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettua velvollisuuttaan tarjota työtä A:lle.

Johtopäätös

23. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B Oy:llä on ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A:n työsopimus. Hänen työsopimuksensa päättämiselle on siten ollut laillinen peruste.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Tuomo Antila. Esittelijä Outi Anttila.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.