Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos - Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

Diaarinumero:	R2015/898
Taltio:	892
Antopäivä:	2.5.2017

A oli tuonut laittomasti maahan 13,7 kilogrammaa 48-prosenttista amfetamiinia. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen matkailuauton Liettuasta Suomeen tarkoituksenaan jatkaa Norjaan. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu. Ks. KKO:2017:9

RL 6 luku 3 §
RL 6 luku 4 §
RL 50 luku 2 §

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 8.9.2014 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 7.9.2015 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Henrik Härkönen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä sekä hovioikeuden jäsenet Heikki Rautiola ja Kati Lavi-Waltari.

A:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen mittaamisen osalta.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen, koska A oli tuonut laittomasti Liettuasta Suomeen 13,7 kilogrammaa amfetamiinia, jonka pitoisuus oli ollut 48 prosenttia. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että A:n oli ollut määrä kuljettaa saamiensa ohjeiden mukaisesti huumausaine-erän sisältänyt matkailuauto Liettuasta Suomen kautta Norjaan.

2. Käräjäoikeus on ottanut rangaistuksen mittaamisen keskeiseksi lähtökohdaksi rikoksen kohteena olevan huumausaineen laadun ja määrän. Käräjäoikeus on todennut, että huumausainetta oli ollut erittäin suuri määrä ja että sen pitoisuus oli ollut tavanomaista käyttövahvuutta selvästi korkeampi. Käräjäoikeus on tuominnut A:n kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

3. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin katsonut, että A:lle tuomittavan rangaistuksen tuli huumausaineen määrän ja pitoisuuden perusteella olla hyvin ankara. Asiassa ei kuitenkaan ollut tullut ilmi, että A olisi ollut määräävässä asemassa huumausaineeseen nähden tai osallistunut rikoksen suunnitteluun, vaan hänen tehtävänsä oli ollut huumausaineen kuljettaminen. Näistä syistä hovioikeus alensi A:n rangaistuksen yhdeksäksi vuodeksi vankeutta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle tuomittavasta rangaistuksesta. Arvioitavana on erityisesti se, miten rangaistuksen mittaamisessa tulee ottaa huomioon A:n osuus huumausaineen laittomassa maahantuonnissa eli se, että hänen tehtävänään oli ollut toimia huumausaineen kuljettajana eli niin sanottuna kuriirina.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

5. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Tekijän syyllisyys viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2008:85 kohta 4).

6. Rikoslain 6 luvun 4 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan myös rikoksen tekotapa vaikuttaa törkeysarvosteluun, vaikka sitä ei mainita lainkohdassa erikseen. Tekotapojen erot heijastavat pääsääntöisesti teon vaihtelevaa vahingollisuutta tai vaarallisuutta taikka ne kertovat tekijän syyllisyyden asteesta. Tekotapaa määrittävien piirteiden kuten esimerkiksi tekijän aseman merkitys määräytyy sen mukaan, mitä ne kertovat teon vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta tai tekijän syyllisyydestä (HE 44/2002 vp s. 189 - 190).

7. Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta laisinkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102 kohta 19).

Rangaistuksen mittaaminen huumausainekuriirille

8. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan kymmenen vuoden enimmäisrangaistusta tarvitaan kaikkein törkeimpiä ja vaarallisimpia rikoksia varten (HE 180/1992 vp s. 14).

9. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä. Pitkään käytössä olleiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa näiden seikkojen merkitystä harkittaessa (KKO 2011:108 kohta 11). Rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät siten rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

10. Kuten Korkein oikeus on lausunut asiassa KKO 2017:9 (kohta 12), huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä. Tehtävän osoittama syyllisyys voi tällöin vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

11. Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussa KKO 2017:9 punninnut huumausainekuriirin rangaistukseen vaikuttavia seikkoja (kohdat 15 ja 16). Korkein oikeus on päätynyt siihen, että määrättäessä rangaistusta huumausainerikoksessa kuriirina toimineelle henkilölle on kiinnitettävä huomiota kuriirin maahantuoman huumausaineen laadun ja määrän lisäksi kuriirin osuuteen rikoksen tekemisessä ja muihin hänen syyllisyyteensä vaikuttaviin tekijöihin. Ainakin jos kuriirin osuus rikoksen tekemisessä on rajattu tarkoin vain kuljetustehtävään eikä hän ole tavoitellut rikoksella muuta hyötyä kuin vähäistä palkkiota eikä rikoksen tekemiseen liity muitakaan hänen syyllisyyttään lisääviä piirteitä, kuriirin rangaistuksen on perusteltua olla huomattavasti alempi kuin rikoksen suunnitelleiden ja sen keskeisten vaiheiden toteuttamisen järjestelleiden ja sen tuottamaa hyötyä tavoitelleiden henkilöiden rangaistus (kohta 17).

12. Mainitussa ratkaisussa vastaaja oli tuonut laittomasti maahan 7 884 grammaa 38 - 45-prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. Hän oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Asiassa ei ollut näytetty, että vastaaja olisi osallistunut rikoksen suunnitteluun tai huumausaineen hankintaan, että hänen tarkoituksenaan muin toimenpitein olisi ollut osallistua huumausaineen levittämiseen taikka että hän olisi tullut hyötymään huumausaine-erän Suomessa tapahtuvasta laittomasta levittämisestä luvattua palkkiota enempää. Korkein oikeus otti rangaistusta mitatessaan huomioon teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi vastaajan epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi hänet viideksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen eli rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

13. A on tuonut laittomasti maahan 13,7 kilogrammaa amfetamiinia eli hyvin suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta. Amfetamiinin pitoisuus on ollut 48 prosenttia eli se on ollut keskimääräistä voimakkaampaa. Huumausaineen laadun ja määrän sekä teko-olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että huumausaineiden maahantuonti on liittynyt organisoidun rikollisryhmän toimintaan, mistä A:n on täytynyt olla perillä. Nämä seikat puoltavat rangaistuksen mittaamista rangaistusasteikon yläpäästä.

14. Toisaalta asiassa on katsottu selvitetyksi, että A oli osallistunut amfetamiinin laittomaan maahantuontiin kuljettamalla huumausaine-erän sisältäneen ajoneuvon saamiensa ohjeiden mukaisesti Liettuasta Suomeen tarkoituksenaan jatkaa edelleen Norjaan. A ei ollut ollut määräävässä asemassa huumausaineeseen nähden tai osallistunut rikoksen suunnitteluun, vaan hänen tehtävänsä oli ollut huumausaineen kuljettaminen.

15. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittavan rangaistuksen tulee, hänen osuutensa rajoittuessa yksinomaan kuriirina toimimiseen, olla huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän maahantuonnista tulisi muutoin tuomita. Kaikkien edellä todettujen seikkojen perusteella Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta kuuden vuoden vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu vankeusrangaistus alennetaan kuudeksi vuodeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Ari Kantor, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Esittelijä Jukka Siro.