Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2016:80

Työsopimus - Työsopimuksen ehtojen muuttaminen - Työsopimuksen päättäminen - Työsopimuksen irtisanominen - Työsopimuksen purkaminen

Diaarinumero:S2014/547
Taltio:2327
Antopäivä:11.11.2016

Yhtiö oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen ilmoittanut työntekijöilleen toimipaikan lakkauttamisesta ja työntekijöiden siirtymisestä työskentelemään toisessa kaupungissa sijaitsevaan yhtiön toimipaikkaan. Työntekijä, jonka työsopimukseen oli kirjattu työn suorittamispaikaksi yhtiön vanha toimipaikka, ei ollut saapunut uuteen toimipaikkaan ilmoitetun muuttoajankohdan jälkeen. Yhtiö oli katsonut työntekijän olevan perusteetta poissa työstä ja purkanut työsopimuksen.

Korkein oikeus katsoi, että työnantaja voi irtisanomisen vaihtoehtona yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa ilmoittamalla riittävän selvästi tiedot irtisanomisperusteesta, muutettavasta ehdosta ja sen voimaantuloajankohdasta sekä seurauksista siinä tapauksessa, ettei työntekijä hyväksy muutettua ehtoa.

Yhtiöllä oli sinänsä ollut oikeus irtisanoa työsopimus sen toiminnoissa tapahtuneiden muutosten johdosta tai tällä perusteella muuttaa työsopimuksen työntekopaikkaa koskevaa ehtoa irtisanomisaikaa noudattaen. Kun yhtiö oli laiminlyönyt vedota irtisanomisperusteeseen asianmukaisella tavalla ja purkanut työsopimuksen ennen työntekijän irtisanomisajan päättymistä, työntekijällä oli oikeus saada korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä palkkaa irtisanomisajalta. Ks. KKO:1991:105 ­ KKO:1991:187 ­ KKO:1996:89 ­ KKO:1997:83 ­ KKO:2005:29 ­ KKO:2009:17

TSL 7 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne, vastaus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 4.10.2012 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 24.4.2014 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Vesa Komulainen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Esa Hakala, Anna-Liisa Hyvärinen ja Ilkka Lahtinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oy:lle myönnettiin valituslupa.

X Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään tai toissijaisesti, että X Oy velvoitetaan maksamaan hänelle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisena hyvityksenä 30 000 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. X Oy oli siirtänyt toimintojaan Porvoon Kilpilahteen ja luopunut Espoon Keilarannan toimipisteestä, jossa A oli työskennellyt. Muutto Porvooseen oli tapahtunut 10. - 12.12.2010. A, jonka työsopimuksessa työn suorittamispaikaksi oli määritelty Espoon Keilaranta, ei ollut saapunut Porvooseen muuton jälkeen 13.12.2010 eikä myöskään 3.1.2011, joka oli ensimmäinen työpäivä alun perin ilmoitetun muuttoajankohdan 1.1.2011 jälkeen. Perusteettomana pitämänsä työstä poissaolon perusteella yhtiö on katsonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 8 luvun 3 §:n nojalla purkautuneeksi 27.12.2010 alkaen.

2. A on vaatinut käräjäoikeudessa, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä ja työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tai toissijaisesti yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalaki) mukaista hyvitystä mainitun lain mukaisten velvoitteiden laiminlyömisen johdosta. Yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta yksipuolisesti työnjohto-oikeuden perusteella muuttaa työntekopaikkaa koskevaa työsopimuksen ehtoa. Yhtiö ei ollut myöskään irtisanonut A:n työsopimusta. A oli ollut työsopimuksensa mukaisesti työnantajan käytettävissä 5.1.2011 saakka.

3. Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä. A:lle oli ilmoitettu työntekopaikan muutoksesta irtisanomisaikaa noudattaen. Koska A ei ollut saapunut Porvooseen eikä ilmoittanut pätevää syytä poissaololleen, hänen työsopimuksensa oli katsottu purkautuneeksi. Yhtiö on käräjäoikeudessa katsonut myös, että työpaikan muutto noin 50 kilometrin päähän kuului työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

4. Käräjäoikeus on todennut tuomiossaan, että A:n työntekopaikaksi työsopimuksessa oli sovittu Espoon Keilaranta. Tällaisessa tilanteessa työnantaja ei voinut työnjohto-oikeutensa nojalla ilman työsopimuksen päättämisperustetta tai vetoamatta siihen asiallisessa järjestyksessä muuttaa työntekopaikkaa koskevaa sopimusehtoa edes sellaisessa tilanteessa, että työmatkan pituus säilyisi samana tai lyhenisi.

5. A oli 15.6.2010 pidetyssä tiedotustilaisuudessa tullut tietoiseksi työntekopaikan muuttumisesta. Lisäksi A oli saanut 4.10.2010 sisäisellä tiedoksiannolla ilmoituksen toimipaikkansa muutoksesta. Tässä ilmoituksessa oli sanamuotonsa perusteella ollut kysymys lähinnä työnantajan ilmoituksesta eikä siinä ollut kysytty työntekijän suostumusta työsuhteen olennaisen ehdon muuttamiseen tai vedottu irtisanomisperusteeseen, mikäli työntekijä ei noudata ilmoitusta. Toteutuneessa menettelytavassa yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta työnjohto-oikeutensa nojalla pelkällä ilmoituksella muuttaa työsuhteen olennaisena ehtona pidettävää A:n työntekopaikkaa. A:n irtisanomisaika oli ollut kuusi kuukautta. Korvauksena irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä yhtiön oli maksettava A:lle täysi palkka tältä ajalta eli 30 777,38 euroa viivästyskorkoineen.

6. Käräjäoikeus on katsonut myös, ettei yhtiöllä ollut ollut oikeutta käsitellä A:n työsopimusta purkautuneena. A oli ilmoittanut olevansa työnantajan käytettävissä Espoon Keilarannassa ja siten pätevän syyn poissaololleen. Yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 13 989,72 euroa viivästyskorkoineen.

7. Yhtiön valituksesta hovioikeus on tuomiossaan todennut, että työsuhteen olennaisen ehdon yksipuolinen muuttaminen oli pääsääntöisesti mahdollista ainoastaan työsopimuslain 7 luvussa säädetyn irtisanomisperusteen nojalla. Työnantaja voi muuttaa ehtoa yksipuolisesti irtisanomalla työntekijän työsopimuksen ja tarjoamalla työntekijälle uutta työsopimusta uusilla ehdoilla. Työnantaja voi myös niin sanottua ilmoitusmenettelyä noudattaen yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoa irtisanomisperusteeseen vedoten ja irtisanomisaikaa noudattaen. Ehdon yksipuolinen muuttaminen edellytti, että työnantaja ilmoittaa muutoksesta ja sen perusteesta työntekijälle niin selkeästi, että työntekijä ymmärtää työnantajan muutostarkoituksen. Yhtiö ei ollut tiedotustilaisuudessa 15.6.2010 vedonnut irtisanomisperusteeseen A:n työsopimuksen ehdon muuttamiseksi siten, että A:n olisi yhtiön ilmoituksen perusteella pitänyt tulla tietoiseksi yhtiön tarkoituksesta muuttaa hänen työsopimustaan.

8. Hovioikeus on katsonut edelleen, ettei myöskään 24.6.2010 päivätystä asiakirjasta, jonka yhtiö oli pyytänyt henkilöstöä allekirjoittamaan, ollut ilmennyt, että sen tarkoituksena olisi työntekijän työsopimuksen muuttaminen tai että työntekijä lomakkeen allekirjoittamalla hyväksyisi työskentelypaikan siirron ja sitä kautta työsopimuksen ehdon muuttamisen. Yhtiön ei voitu myöskään katsoa vedonneen lomakkeella irtisanomisperusteeseen työsopimuksen ehdon muuttamiseksi. Vasta yhtiön A:n kirjoitukseen 15.12.2010 toimittamassa vastineessa oli ensimmäisen kerran todettu, että A:n työsuhteen ehtoa oli tarkoitus muuttaa irtisanomisaikaa noudattaen.

9. Hovioikeus on katsonut, ettei yhtiö ollut ennen vastinetta 15.12.2010 vedonnut irtisanomisperusteeseen eikä ilmoittanut tarkoituksestaan muuttaa A:n työsopimuksen työskentelypaikkaa koskevaa ehtoa niin selkeästi ja vaikeuksitta ymmärrettävästi, että A:n olisi tullut ymmärtää yhtiön tarkoitus. A:n työsopimuksen irtisanomisajan oli katsottava alkaneen 15.12.2010. Työskentelypaikkaa koskevan ehdon muutos olisi tullut voimaan irtisanomisajan päättymisestä 15.6.2011 lukien.

10. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut näytetty, että A ei olisi ollut työnantajan käytettävissä irtisanomisajallaan työsopimuksessa sovitussa työntekopaikassa. Koska työsopimuksen käsittelemiselle purkautuneena 27.12.2010 lukien ei ollut ollut perusteita, yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. A oli myös oikeutettu irtisanomisajan palkkaan ajalta 1.1. - 15.6.2011. Hovioikeus on vapauttanut yhtiön velvollisuudesta maksaa A:lle työsopimuksen mukaista palkkaa ajalta 1. - 5.1.2011 ja alentanut hänelle maksettavaksi tuomitun irtisanomisajan palkan määrän 28 072,70 euroksi viivästyskorkoineen. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi.

11. Korkeimmassa oikeudessa on yhtiön valituksen johdosta kysymys siitä, onko yhtiö riittävällä tavalla 15.6.2010 tai 24.6.2010 vedonnut irtisanomisperusteeseen A:n työsopimuksen työntekopaikkaa koskevan ehdon muuttamiseksi, ja onko ehdon muuttamisessa noudatettu irtisanomisaikaa. Lisäksi kysymys on siitä, onko yhtiöllä ollut oikeus käsitellä A:n työsopimusta purkautuneena 13.12.2010 tai viimeistään 1.1.2011 lukien hänen jäätyään saapumatta työskentelemään Porvoon toimipisteeseen. Mikäli yhtiön katsotaan lain mukaisesti muuttaneen työsopimuksen ehtoa, asiassa on A:n toissijaisen vaatimuksen perusteella kysymys siitä, onko hänellä oikeus yhteistoimintalain mukaiseen hyvitykseen.

Työsopimuksen olennaisen ehdon muuttamisesta työnantajan toimenpitein

12. Työsopimuslaissa on säädetty työnantajan työnjohto- ja valvontavaltaan kuulumattomasta oikeudesta muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa vain lain 7 luvun 11 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan työnantaja saa yksipuolisesti muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi 3 §:ssä tarkoitetulla irtisanomisperusteella irtisanomisaikaa noudattaen. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

13. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (KKO 1991:105, KKO 1991:187, KKO 1996:89, KKO 1997:83, KKO 2005:29, KKO 2009:17) on katsottu, että työnantaja voi irtisanomisen sijasta yksipuolisin toimenpitein irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen muuttaa työsuhteen olennaisia ehtoja kuten työtehtäviä, palkkaa ja työntekopaikkaa. Ennakkopäätöksissä ei ole tarkemmin otettu kantaa ehdon muuttamisessa noudatettavaan menettelyyn eikä siihen, miten tilannetta on arvioitava, jos työntekijä ei suostu noudattamaan työsopimusta muutetussa muodossaan.

14. Ratkaisussa KKO 1996:89 on kuitenkin todettu, että oikeuskäytännössä omaksuttu työsopimusoikeudellinen oikeusohje on pitkälti ilmaus yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden soveltamisesta. Niiden mukaisena pääsääntönä on, ettei sopimuksen kumpikaan osapuoli voi ilman toisen osapuolen suostumusta muuttaa ainakaan sopimuksen olennaista ehtoa. Irtisanomisenvaraisissa sopimussuhteissa on sopimuksen irtisanomista kuitenkin saatettu käyttää keinona ensisijaisesti sopimusehtojen muuttamiseksi neuvotteluteitse joko muuttamalla vanhaa sopimusta tai tekemällä uusi sopimus eikä niinkään sopimussuhteen päättämiseksi. Perusteluissa lausutaan edelleen, että tämän mukaisesti palkan alentaminen irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen on toimenpide, joka sinänsä hyvin sopeutuu sekä työsopimusoikeudellisiin että yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin. Näin voidaan katsoa asian olevan siitä riippumatta, toteutetaanko toimenpide nimenomaisesti työsopimuksen irtisanomisella ja siihen liittyvällä tarjouksella uudeksi työsopimukseksi vai asiallisesti samaa tarkoittavalla irtisanomisperusteisella ilmoituksella palkan alentamisesta irtisanomisajan jälkeisestä ajankohdasta lukien.

15. Korkein oikeus toteaa, että työntekijän oikeudellisen aseman ja työnantajalta edellytettävän menettelyn kannalta on merkityksellistä, rinnastetaanko työsopimuksen olennaisen ehdon yksipuolinen muuttaminen oikeusvaikutuksiltaan työsopimuksen irtisanomiseen ja uuden työsopimuksen tarjoamiseen, samoin kuin se, millä tavoin työsuhde päättyy, jos työntekijä ei hyväksy työnantajan ilmoittamaa ehtomuutosta. Useiden työntekijän suojaksi säädettyjen säännösten soveltaminen riippuu siitä, millä tavoin ja kenen aloitteesta työsuhde päättyy. Esimerkiksi työsopimuslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Saman luvun 6 §:n 1 momentissa on säädetty työnantajan takaisinottovelvollisuudesta työsuhteen päättymistä seuraavan yhdeksän kuukauden aikana, jos hän tarvitsee työntekijöitä samankaltaisiin tehtäviin, joita lain 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Työnantaja, joka on työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on lain 12 luvun 2 §:n mukaan määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Työsuhteen olennaisen ehdon muuttamisessa noudatettavan menettelyn oikeudellisella arvioinnilla on merkitystä myös työttömyysturvalain 2 a luvussa tarkoitetun karenssiajan harkinnassa sekä yhteistoimintalain säännösten soveltamisen ja oikean yhteistoimintamenettelytavan valinnan kannalta.

16. Kun kysymyksessä on laissa sääntelemätön tilanne, jossa työnantaja työntekijän vahingoksi irtisanomisen vaihtoehtona yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa, menettelyn muotovaatimuksia arvioitaessa on otettava huomioon ensiksikin työntekijän suojeluperiaate. Vaikka sopimuksen ehtojen muuttaminen on toimenpiteenä ja vaikutuksiltaan työntekijälle yleensä lievempi kuin työsuhteen irtisanominen, ei menettelytapavaatimuksissa ole lähtökohtaisesti perusteltua poiketa siitä, mitä irtisanomisesta on säädetty. Työntekijän on työsopimuksen ehtoja muutettaessa tärkeä tietää, että toimenpiteen taustalla on työnantajan näkemyksen mukaan irtisanomiseen oikeuttava syy, että työsopimus entisin ehdoin tämän vuoksi päättyy ja että työnantaja kuitenkin tarjoaa työsuhteen jatkamista ilmoittamillaan muutetuilla ehdoilla. Työntekijän on myös tärkeä tietää, että jollei hän hyväksy näin tarjottuja ehtoja, työsuhde päättyy irtisanomisajan kuluttua sanottuun työnantajan toimittamaan irtisanomiseen.

17. Korkein oikeus toteaa toisaalta, että kun kysymys on irtisanomisen sijaan tarjotusta työsopimuksen jatkamisesta muutetuin ehdoin, työnantajalta edellytettävässä menettelytavassa voidaan ottaa huomioon, ettei hänen tavoitteenaan ole työsuhteen päättäminen. Vanhan työsopimuksen irtisanomista ja uuden tarjoamista tarkoittavien erillisten menettelyjen sijasta työsopimuksen olennaisten ehtojen muutos on käytännössä toteuttavissa myös yhdellä toimenpiteellä, kuten kohdassa 13 mainituissa ennakkopäätöksissä on katsottu. Työsopimuksen olennaisen ehdon muuttamiseen tähtäävän ilmoituksen tulee kuitenkin edellä tarkoitetuin tavoin sisältää riittävän selvät tiedot irtisanomisperusteesta, muutettavasta ehdosta ja sen voimaantuloajankohdasta samoin kuin siitä, mitä seuraa, ellei työntekijä hyväksy tarjousta. Työntekijän on toisin sanoen voitava punnita vaihtoehdot ja tarvittaessa riitauttaa ilmoitettu irtisanomisperuste.

X Oy:n menettelyn arviointi

18. Asiassa on riidatonta, että X Oy:llä on ollut peruste irtisanoa A:n työsopimus työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla sen johdosta, että yhtiö on siirtänyt toimintojaan Espoon Keilaniemestä Porvoon Kilpilahteen, ja toimipaikka Espoossa on lakkautettu. Yhtiö on edellä kuvatuin tavoin voinut irtisanomisen sijasta muuttaa A:n työsopimuksen työntekopaikkaa koskevaa ehtoa irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen. Yhtiön on kuitenkin tullut ilmoittaa ehdon muutoksesta ja sen perusteesta edellä kohdassa 17 tarkoitetuin tavoin niin selvästi, että siitä ilmenee kysymyksessä olevan irtisanomisen sijasta tehtävä työsopimuksen ehdon muutos, joka tulee voimaan irtisanomisajan kuluttua, ja että työsuhde päättyy työnantajan irtisanomana, jos A ei suostu noudattamaan työsopimusta muutetussa muodossaan.

19. Yhtiö on katsonut tiedotustilaisuuden 15.6.2010 olleen riittävä ilmoitus irtisanomisperusteesta ja työsuhteen ehdon muutoksesta. Yhtiön mukaan suullinen ilmoitus täytti työsopimuksen päättämisilmoitusta koskevan työsopimuslain 9 luvun 4 §:n mukaiset edellytykset. A oli ollut tilaisuudessa paikalla ja oli ymmärtänyt yhtiön muuttoaikeet ja niiden merkityksen omiin työehtoihinsa. Yhtiö oli riittävällä tavalla vedonnut irtisanomisperusteeseen toteuttamansa muutoksen perusteena.

20. Korkein oikeus toteaa, että tiedotustilaisuudessa henkilökunnalle on ilmoitettu toimipaikan sulkemisesta ja henkilöstön siirtymisestä Porvooseen viimeistään 1.1.2011. A on ollut läsnä mainitussa tilaisuudessa. Hovioikeus on todennut A:n ja todistajana kuullun X Oy:n henkilöstöpäällikön kertomuksista riidattomasti ilmenneen, että tiedotustilaisuudessa oli ilmoitettu, ettei yhdenkään työntekijän työsopimusta tulla irtisanomaan eikä työsopimuksiin tehdä muutoksia. Yhtiö ei ole edes väittänyt, että henkilökunnalle olisi tällöin ilmoitettu kysymyksessä olevan irtisanomisen sijasta tehtävä muutos työsuhteen ehtoihin. Jo tällä perusteella on selvää, ettei A:n irtisanomisajan voida katsoa alkaneen tiedotustilaisuudessa annetusta ilmoituksesta.

21. Yhtiö on katsonut A:n joka tapauksessa vastaanottaneen riittävän ymmärrettävän tiedon toimipaikan muutoksesta viimeistään 24.6.2010, jolloin yhtiön edustajat olivat toimittaneet A:lle henkilökohtaisesti osoitetun kirjallisen ilmoituksen työn suorittamispaikan muutoksesta. Asiakirja oli otsikoitu "Muutos työntekopaikkaan", ja ilmoituksessa oli nimenomaisesti todettu työntekopaikan olevan viimeistään 1.1.2011 lähtien Porvoo. Yhtiö on vedonnut ilmoituksessa siihen, että sen toiminta Espoossa päättyy. Tämä oli samalla se seikka, joka oli muodostanut laillisen irtisanomisperusteen. Työnantajan ei ollut ollut tarpeen irtisanomisperusteeseen vedotessaan vedota niihin lainkohtiin, joissa asiasta säädetään.

22. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön edellä kohdissa 19 ja 20 selostetun tiedotustilaisuuden jälkeen työntekijöilleen toimittamassa toimipisteen muutosta koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa ei ole mainittu irtisanomisperusteesta tai irtisanomisajan alkamisesta. Ilmoituksen otsikkona on sinänsä ollut "Muutos työntekopaikkaan" ja ilmoituksesta käy ilmi, että työntekopaikka on viimeistään 1.1.2011 lähtien Porvoo. Asiakirjasta ei kuitenkaan riittävän selvästi ja ymmärrettävästi ilmene, että kyse on ollut irtisanomisen vaihtoehdosta ja että työntekopaikan muutosta koskevan ehdon noudattamatta jättämisestä seuraa työsuhteen päättyminen. Työntekijän on ilmoituksen sisällön mukaan ollut tarkoitus allekirjoituksellaan vahvistaa saaneensa tiedoksi toimipaikan muutoksen. A ei ole suostunut allekirjoittamaan ilmoitusta. Ilmoitus on päivätty 24.6.2010 ja kahden todistajan allekirjoituksin on todistettu, että tieto on annettu A:lle. A:n mukaan hän oli saanut ilmoituksen tiedokseen vasta 4.10.2010. Korkein oikeus toteaa, ettei sillä, milloin A tosiasiassa on saanut kysymyksessä olevan kirjallisen ilmoituksen toimipaikan siirrosta, ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska ilmoituksesta ei edellä selostetulla tavalla ole ilmennyt sen tarkoittavan irtisanomisperusteella tapahtuvaa muutosta A:n työsopimuksen työntekopaikkaa koskevaan ehtoon. Yhtiön ei voida katsoa tälläkään ilmoituksella vedonneen irtisanomisperusteeseen A:n työntekopaikan muuttamiseksi.

23. A on 26.11.2010 päivätyllä, yhtiön johtoryhmän jäsenille osoitetulla, tiedonannoksi otsikoimallaan asiakirjalla ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt työnantajan aikomusta yksipuolisesti muuttaa hänen työsopimuksensa kohtaa "työn suorittamispaikka" ja ettei hän aikonut siirtyä työskentelemään Porvooseen. A on tiedustellut yhtiön kantaa siihen, kuinka hänen tulee toimia Porvooseen muuton jälkeen 13.12.2010 alkaen. Hän on myös todennut, ettei toimipisteen muutto hänen käsityksensä mukaan ollut peruste työsopimuksen irtisanomiselle tai purkamiselle.

24. Yhtiön toimitusjohtaja ja henkilöstöpäällikkö ovat 13.12.2010 allekirjoittaneet A:lle vastineen, jossa on muun ohella todettu, että työntekijälle oli ilmoitettu työsuhteen ehdon muutoksesta irtisanomisaikaa noudattaen ja että muutos astui voimaan 1.1.2011. Mikäli henkilö ei saapunut työntekopaikalle normaaliin tapaan, siihen suhtauduttiin kuten mihin tahansa luvattomaan poissaoloon. Yhtiön vastineessa on myös katsottu työnantajan voineen vaatia kohtuullisessa ajassa vastausta siihen, suostuiko henkilö siirtymään Porvooseen, ja todettu, että allekirjoittaneelta oli pyydetty kannanotto allekirjoituksella kuusi kuukautta ennen siirtoa Porvooseen. A on saanut vastineen tiedokseen 15.12.2010.

25. Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeus, että A:n on 13.12.2010 allekirjoitetun vastineen johdosta tullut ymmärtää, että yhtiön tarkoituksena on ollut irtisanomisperusteeseen vedoten muuttaa A:n työsopimuksen työntekopaikkaa koskevaa ehtoa. A:n kuuden kuukauden irtisanomisaika on siten alkanut vastineen vastaanottamisesta 15.12.2010 ja päättynyt 15.6.2011. Työntekopaikkaa koskevan ehdon muutos ei ole voinut tulla voimaan ennen viimeksi mainittua ajankohtaa.

26. Yhtiö on valituksessaan katsonut, että se oli joka tapauksessa voinut työnjohto-oikeutensa nojalla määrätä A:n työskentelemään Porvoossa 13.12.2010 lukien, koska A:lla oli ollut velvollisuus tehdä matkustusta vaativaa työtä. A on kiistänyt väitteen. Yhtiö on myös hovioikeudessa vedonnut siihen, että A oli aikaisemminkin tehnyt matkatyötä Espoon ulkopuolella, minkä vuoksi yhtiö oli voinut edellyttää häneltä Porvoossa työskentelyä. Yhtiö ei kuitenkaan ole tarkemmin selvittänyt A:n velvollisuutta matkatyön tekemiseen eikä sitä, millä perusteella A:lla olisi vastoin kiistämistään ollut 13.12.2010 lukien jatkuva velvollisuus matkatyön tekemiseen Porvoossa. A:lla ei voida katsoa tälläkään yhtiön esittämällä perusteella olleen velvollisuutta työskennellä 13.12.2010 lukien Porvoon toimipaikassa.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja irtisanomisajan palkka

27. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun perusteluineen A:n työsopimuksen purkautuneena pitämistä, hänelle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaksi tuomittua korvausta ja irtisanomisajan palkkaa koskevalta osalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.