Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2016:64

Ulosottokaari - Ulosmittaus - Yrityskiinnitys - Maksunsaantijärjestys

Diaarinumero:S2013/454
Taltio:2053
Antopäivä:07.10.2016

A:lle tuleva tilatuki, luonnonhaittakorvaus (Lfa) ja ympäristötuki oli lainvoimaisesti ulosmitattu ensimmäisen kerran 28.11.2011. Kyseisten maataloustukien maksajana kunnan maataloustoimisto oli 1.12.2011 suorittanut ulosottomiehelle tukien määrän. Maksuhetkellä maataloustukien myöntämisestä A:lle ei ollut vielä tehty muutoksenhakukelpoista päätöstä.

A:n irtaimeen omaisuuteen oli vahvistettu yrityskiinnitys ja kiinnitetty haltijavelkakirja oli pantattu pankille ennen kuin A oli hakenut kyseisiä maataloustukia. Pankki vaati, että ulosmitatut maataloustukisaatavat luetaan kuuluvaksi yrityskiinnityksen piiriin.

Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, että maataloustuet olivat hakemuksen jättämisellä tulleet yrityskiinnityksen piiriin ja että yrityskiinnityksen tuottaman etuoikeuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että ulosmittaus oli toimitettu jo ennen lopullisen saamisoikeuden syntymistä tukiin.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Ulosmittaukset ja kihlakunnanvoudin päätös

Ulosmittaukset

Pohjois-Savon ulosottoviraston ulosottomies oli päätöksillään 28.11.2011 ja 1.12.2011 ulosmitannut A:lle tulevat tilatuen, luonnonhaittakorvauksen (Lfa) ja ympäristötuen, joiden maksajana on ollut X:n kaupungin maataloustoimisto. Ulosmittaukset olivat lainvoimaisia. Maataloustoimisto oli 1.12.2011 tilittänyt ulosottomiehelle näitä maksuja 9 466,15 euroa. Ulosottomiehen virkavarain tilillä olevat varat oli ulosmitattu vielä 25.1.2012.

Asianosaiskeskustelu

Ulosottomies oli 25.1.2012 toimittanut asianosaiskeskustelun sen selvittämiseksi, oliko Suomenselän Osuuspankilla (pankki) pantinhaltijana yrityskiinnityksen perusteella etuoikeutta edellä mainituissa ulosmittauksissa ulosmitattuun elinkeinotuloon. Pankki oli 28.11.2011 ulosottomiehelle ilmoittanut käyttävänsä oikeuttaan A:lle ja hänen puolisolleen B:lle tuleviin EU-tukiin vahvistettujen yrityskiinnitysten perusteella. Pankki oli vaatinut, että A:n omaisuutena ulosmitatut maataloustukisaatavat luettiin kuuluvaksi pankin hallussa olevan yrityskiinnityksen piiriin. Pankilla oli ilmoituksensa mukaan 1.12.2011 A:lta erääntynyttä saatavaa 12 749,44 euroa ja saatavaa kaikkiaan 227 203,62 euroa. Veloissa yhteisvelallisena oli B.

Kihlakunnanvoudin päätös 1.2.2012

Ulosottomies totesi, että yrityskiinnityslain 3 §:n mukaan yrittäjän kassavarat, saatavat, arvopaperit ja muu rahoitusomaisuus olivat yrityskiinnityskelpoisia.

Oikeusministeriön 26.3.2007 päivätyn ohjeen kohdan 5 mukaan tavallisessa panttauksessa etukäteen tehty panttaus tai saatavan siirto tuli sitovaksi tuen myöntämispäivästä. Tukien maksatus tapahtui kuitenkin pääsääntöisesti ennen maaseutuviranomaisen tekemää lopullista tuen myöntämispäätöstä. Näissä tilanteissa panttaus tuli tehokkaaksi maksatushetkellä. Turun hovioikeuden vuonna 2002 antaman ratkaisun mukaan viimeksi mainitussa tilanteessa edellytyksenä oli lisäksi, että maataloustuet tulivat velallisen tai pantinsaajan hallintaan.

Jos ulosottomiehen maksukielto oli saapunut maaseutuelinkeinoviranomaiselle ennen kunnan tekemää tuen myöntämispäätöksen antamista taikka ennen tuen ennakollista maksamista, oli maksukieltoa sitä ennen kyseessä olevalle viranomaiselle saapuneesta panttausta / siirtoa koskevasta ilmoituksesta huolimatta noudatettava. Jos ulosottomiehen maksukielto oli saapunut maaseutuelinkeinoviranomaiselle kunnan tekemän valituskelpoisen tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, aikaprioriteetti ratkaisi ulosmittauksen ja panttauksen etuoikeuden.

Kerrotun oikeusministeriön ohjeen 6 kohdan mukaan maataloustuet voivat olla myös yrityskiinnityksen alaisia.

Ulosottolakiin oli tullut muutoksia vuonna 2007. Ulosottokaaren 4 luvun 64 ja 65 §:ssä säädettiin elinkeinotuen ulosmittauksesta ja kyseisten säännösten perusteella ulosmittaus oli mahdollista ennen saatavan syntyä.

Kihlakunnanvouti katsoi, että maataloustuet muodostuivat saataviksi siinä vaiheessa, kun maaseutuelinkeinoviranomainen oli tehnyt valituskelpoisen tuen myöntämispäätöksen ja vasta tämän jälkeen maataloustuki voi kuulua yrityskiinnityksen alaiseen omaisuuteen yrityskiinnityslain 3 §:n ja oikeusministeriön ohjeen mukaisesti ja tuottaa sille laissa säädetyn etuoikeuden suhteessa ulosmittaukseen.

Siinä tapauksessa, että ulosmittaus oli tehty ja maksukielto oli saapunut maaseutuelinkeinoviranomaiselle ennen tuen myöntämispäätöstä, ratkaistiin ulosmittauksen ja yrityskiinnityksen välinen etuoikeus aikaprioriteetin perusteella vastaavalla tavalla, kuin ratkaistiin oikeusministeriön ohjeen kohdan 5 mukaan erityispanttauksen etuoikeus.

Koska tässä tapauksessa ulosmittaukset tilatuesta, luonnonhaittakorvauksesta (Lfa) ja ympäristötuesta oli tehty ja maksukiellot lähetetty 28.11.2011 ja 1.12.2011 ja tilatuen perusteella ulosottoviraston virkavarain tilille kertyneiden varojen osalta ulosmittaus toimitettu vielä 25.1.2012 eli siis ennen kuin maataloustukien valituskelpoiset päätökset oli tehty ja ennen kuin pankki tai velallinen olivat saaneet tukia määräysvaltaansa, pankilla ei ollut etuoikeutta ulosmitattuihin maataloustukiin. Näin ollen pankin valvonta oli hylättävä.

Mainituilla perusteilla ulosottomies hylkäsi pankin valvonnan yrityskiinnityslain 3 §:n nojalla eikä merkinnyt pankin saatavaa 1.2.2012 päivättyyn asianosaisluetteloon.

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätös 5.11.2012

Pankki valitti käräjäoikeuteen ja vaati, että sen valvonta etuoikeusvaatimuksineen hyväksytään.

Velkojista Verohallinto antoi käräjäoikeudelle lausuman ja ulosottomies kirjallisen lausunnon.

Käräjäoikeus totesi, että maataloustuki voitiin ulosmitata saajan veloista (ks. esim. KKO 1993:155 ja 1999:3 sekä Linna - Leppänen: Ulosmittaus ja myynti (2007) s. 295 - 299). Luonnollisen henkilön julkisyhteisöiltä saamat maataloustuet ulosmitattiin noudattaen ulosottokaaren 4 luvun 64 §:n mukaista toistuvan elinkeinotulon ulosmittausta koskevaa säännöstä. Kertasuoritteinen tuki ulosmitattiin muuna elinkeinotulona ulosottokaaren 4 luvun 65 §:n mukaisesti.

Käräjäoikeus totesi, että yrityskiinnityslain 3 §:n mukaan yrityskiinnitys koski elinkeinotoimintaan kuuluvaa irtainta omaisuutta, muun muassa saatavia. Maataloustuet voivat siten kuulua yrityskiinnityksen tuottaman panttioikeuden piiriin.

Arvioidessaan kysymystä saatavan syntymisen ajankohdasta ja sen merkityksestä ulosmittauksen ja yrityskiinnityksen kannalta käräjäoikeus totesi, että ulosottokaaren 4 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan velallisen saatava voitiin ulosmitata, vaikkei velallisella vielä ollut lopullista saamisoikeutta, jos saatava oli riittävästi yksilöity sopimuksessa tai kun velallinen oli vaatinut toiselta suoritusta sopimuksen tai lain perusteella. Esimerkiksi maataloustukisaatava voitiin ulosmitata silloin kun velallinen oli hakenut kyseistä tukea ilman, että ulosottomiehen tarvitsi odottaa päätöstä tuen myöntämisestä (Ks. Linna - Leppänen, mainittu teos, s. 299). Kun saatava voitiin ulosmitata jo ennen sen syntymistä, se merkitsi, että ulosotto-oikeudellisesti asiaa arvioitiin eri tavoin verrattuna siihen miten saatavan katsottiin siviilioikeudellisesti tulevan saajan omaisuudeksi.

Yrityskiinnityslain 3 §:n mukaan yrityskiinnitys koski elinkeinoharjoittajan saatavia. Koska edellä selostettu ulosottokaaren 4 luvun 8 §:n 2 momentin säännös oli luonteeltaan poikkeuksellinen ja koski vain ulosottomenettelyä, käräjäoikeus katsoi, että yrityskiinnityksen osalta saatavaa oli pidettävä elinkeinoharjoittajan omaisuutena vasta siitä alkaen kun saatava oli yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden mukaan syntynyt ja oli siten tullut osaksi elinkeinonharjoittajan omaisuutta. Kun kysymys oli säädöksiin perustuvasta julkisista varoista myönnettävästä maataloustuesta, jota elinkeinonharjoittaja oli hakenut ja jonka myöntämisestä viranomainen päätti, käräjäoikeus katsoi, että siviilioikeudellisessa mielessä maataloustuen oli katsottava syntyneen saatavaksi ja elinkeinonharjoittajan irtaimeksi omaisuudeksi vasta siinä vaiheessa kun viranomainen oli tehnyt lopullisen päätöksen tuen myöntämisestä tai tuen määrä sitä ennen oli maksettu elinkeinonharjoittajalle.

Käräjäoikeus katsoi siten, että niin sanottu syntyvä saatava voitiin ulosmitata, mutta yrityskiinnityksen tuottaman panttioikeuden piiriin se ei vielä kuulunut.

Arvioidessaan etukäteen tehtyä panttausta ja maataloustuen ulosmittausta käräjäoikeus totesi, että ulosottomenettelyssä noudatettavaksi tarkoitetun ulosottovirastoille osoitetun maataloustukien ulosmittausta koskevan 26.3.2007 päivätyn oikeusministeriön ohjeen ja Valtakunnanvoudinviraston samasta asiasta syyskuussa 2012 antaman ohjeen mukaan etukäteen tehty panttaus tuli sitovaksi tuen myöntämispäivänä. Tukien maksatus tapahtui kuitenkin pääsääntöisesti ennen maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemää lopullista tuen myöntämispäätöstä. Näissä tilanteissa panttaus tuli edellä mainittujen ohjeiden mukaan tehokkaaksi maksatushetkellä. Edellä mainittujen ohjeiden mukaan, jos ulosottomiehen maksukielto oli saapunut maaseutuelinkeinoviranomaiselle ennen kunnan tekemän tuen myöntämispäätöksen antamista taikka ennen tuen ennakollista maksatusta, oli maksukieltoa sitä ennen kyseessä olevalle viranomaiselle saapuneesta panttausta koskevasta ilmoituksesta huolimatta noudatettava. Ohjeiden mukaan, jos ulosottomiehen maksukielto oli saapunut maaseutuelinkeinoviranomaiselle kunnan tekemän valituskelpoisen tuen myöntämispäätöksen jälkeen, aikaprioriteetti ratkaisi ulosmittauksen ja panttauksen välisen etuoikeuden. Edellä mainituista ohjeista ilmenevien oikeusperiaatteiden mukaan asia oli ratkaistu eräässä Turun hovioikeuden 5.3.2002 antamassa päätöksessä, joka koski maataloustuen ulosmittausta. Hovioikeus oli silloin lausunut, että pankin, jolle maataloustuet oli etukäteen ehdollisesti pantattu, oikeus maataloustukiin voi panttauksen perusteella syntyä vasta niitä koskevan valituskelpoisen päätöksen myötä. Hovioikeuden mukaan pankin oikeus maataloustukiin voi syntyä edellä kerrottua ennenkin, mikäli maaseutuelinkeinoviranomainen valitsi tuet maksettaviksi ja niitä koskevien maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisten lupaedellytysten täyttymisen myötä siirsi tuet maksettavaksi niin, että ne tulivat velallisen tai pankin määräysvaltaan.

Käräjäoikeus katsoi, että edellä mainituista oikeusministeriön ja Valtakunnanvoudinviraston ohjeista ilmenevät panttauksen vaikutusta maataloustukien ulosottomenettelyyn koskevat periaatteet soveltuivat myös arvioitaessa yrityskiinnityksen tuottaman panttioikeuden vaikutusta ulosottomenettelyssä.

Tässä tapauksessa asianosaiskeskustelua koskevan pöytäkirjan mukaan X:n kaupungin maataloustoimistolle oli lähetetty ulosmittauspäivinä (28.11.2011 ja 1.12.2011) maksukiellot. Pöytäkirjan mukaan maataloustoimisto oli tilittänyt maataloustuet ulosottomiehelle 1.12.2011. Pöytäkirjan mukaan valituskelpoinen päätös luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta oli tehty 15.12.2011. Tilatuesta ei ollut vielä 25.1.2012 mennessä tehty valituskelpoista päätöstä.

Käräjäoikeus piti edellä mainituista oikeusministeriön ja Valtakunnanvoudinviraston ohjeista ilmeneviä periaatteita voimassa olevan oikeuden mukaisina ja katsoi, että kun tässä tapauksessa ulosottomies oli lähettänyt maksukiellon maataloustoimistoon ennen tukien maksamista velalliselle ja ennen valituskelpoisen tukipäätöksen tekemistä, pankilla ei ollut yrityskiinnityksen tuottamaa etuoikeutta maataloustukiin.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että osuuspankilla ei ollut yrityskiinnityksen tuottamaa panttioikeutta ulosmitattuihin maataloustukiin. Osuuspankki ei ollut esittänyt, että sillä olisi ulosottoperuste A:han nähden niistä saatavista, jotka pankki oli valvonut asianosaiskeskustelussa.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Pulkka.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 26.3.2013

Pankki valitti hovioikeuteen ja vaati, että ulosmitattujen varojen katsottiin kuuluvan pankin hallussa olevan yrityskiinnityksen piiriin ja että pankin valvonta hyväksytään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Hakkarainen, Pirjo Soininen ja Tuija Silvento. Esittelijä Jussi Huuskonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Pankille myönnettiin valituslupa. Pankki vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että ulosmitattujen varojen vahvistetaan kuuluvan yrityskiinnityksen piiriin ja että pankin valvonta hyväksytään.

A ja A:n muut velkojat eivät käyttäneet niille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja ratkaistavina olevat kysymykset

1. Ulosottomies oli 28.11.2011 ja 1.12.2011 lainvoimaisesti ulosmitannut A:lle tulevat tilatuen, luonnonhaittakorvauksen (Lfa) ja ympäristötuen (maataloustuet). Maataloustukien maksaja X:n kaupungin maataloustoimisto oli 1.12.2011 tilittänyt näitä maksuja ulosottoon 9 466,15 euroa.

2. Suomenselän Osuuspankki oli ulosottomiehen 25.1.2012 toimittamassa asianosaiskeskustelussa ilmoittanut käyttävänsä oikeuttaan A:lle tuleviin EU-tukiin yrityskiinnitysten perusteella. A oli pankin mukaan pantannut pankista otettujen luottojen vakuudeksi liiketoimintansa yrityskiinnityskelpoiseen omaisuuteen vahvistetun haltijavelkakirjan. Yrityskiinnitys oli vahvistettu ja velkakirja pantattu ennen ulosmittauksia. Velkakirja ja panttaussitoumus olivat pankin hallussa. Pankilla oli A:lta erääntynyttä saatavaa. Pankki oli asianosaiskeskustelussa vaatinut, että A:n omaisuutena ulosmitatut, asianosaiskeskustelukutsussa mainitut maataloustukisaatavat luetaan kuuluvaksi pankin hallussa olevan yrityskiinnityksen piiriin.

3. Ulosottomies hylkäsi 1.2.2012 tekemällään päätöksellä pankin valvonnan katsoen, että pankilla ei ollut yrityskiinnityslain mukaista etuoikeutta ulosmitattuihin maataloustukiin.

4. Pankki valitti käräjäoikeuteen ja vaati, että pankin valvonta hyväksytään ja että ulosmitattujen maataloustukien katsotaan kuuluvan pankin hallussa olevan yrityskiinnityksen tuottaman etuoikeuden piiriin. Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että yrityskiinnityksen osalta saatavaa oli pidettävä elinkeinonharjoittajan omaisuutena vasta siitä alkaen, kun saatava oli yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden mukaisesti syntynyt ja oli siten tullut osaksi elinkeinonharjoittajan omaisuutta. Käräjäoikeuden mukaan siviilioikeudellisessa mielessä maataloustuen oli katsottava syntyneen saatavaksi ja elinkeinonharjoittajan irtaimeksi omaisuudeksi vasta siinä vaiheessa, kun viranomainen oli tehnyt lopullisen päätöksen tuen myöntämisestä tai kun tuen määrä oli sitä ennen maksettu elinkeinonharjoittajalle. Tässä tapauksessa X:n kaupungin maataloustoimistolle oli lähetetty ulosmittauspäivinä 28.11.2011 ja 1.12.2011 maksukiellot ja maataloustoimisto oli tilittänyt maataloustuet ulosottomiehelle 1.12.2011. Valituskelpoinen päätös luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta oli tehty 15.12.2011 eikä tilatuesta ollut vielä 25.1.2012 mennessä tehty tällaista päätöstä. Käräjäoikeus esittämillään perusteilla katsoi, että kun tässä tapauksessa ulosottomies oli lähettänyt maksukiellon maataloustoimistoon ennen tukien maksamista velalliselle ja ennen valituskelpoisen tukipäätöksen tekemistä, pankilla ei ollut yrityskiinnityksen tuottamaa etuoikeutta ulosmitattuihin maataloustukiin. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

5. Pankin valitettua hovioikeuteen ja vaadittua, että ulosmitattujen varojen katsotaan kuuluvan pankin hallussa olevan yrityskiinnityksen piiriin ja että pankin valvonta hyväksytään, hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätöksen.

6. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, ovatko pankin asianosaiskeskustelussa valvomat A:n maataloustukisaatavat kuuluneet yrityskiinnityksen piiriin. Jos maataloustukisaatavat ovat kuuluneet yrityskiinnityksen piiriin, asiassa on lisäksi kysymys siitä, mikä merkitys on sillä, että saataviin kohdistui ulosmittaus ja olisiko pankin valvonta tullut hyväksyä.

Ovatko maataloustuet kuuluneet yrityskiinnityksen piiriin

7. Yrityskiinnityslain 1 §:n mukaan kaupparekisteriin merkityn elinkeinonharjoittajan omistama elinkeinotoimintaan kuuluva irtain omaisuus voidaan kiinnittää ja sen hallintaa luovuttamatta pantata saamisen vakuudeksi siten kuin siinä laissa säädetään. Lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kiinnitys koskee irtaimesta omaisuudesta kassavaroja, saatavia, arvopapereita, arvo-osuuksia ja muuta rahoitusomaisuutta. Lain 7 §:n mukaan yrityskiinnitys tuottaa panttioikeuden elinkeinonharjoittajan kiinnityskelpoiseen omaisuuteen. Panttioikeus syntyy, kun panttivelkakirja, johon merkityn sitoumuksen vakuudeksi yrityskiinnitys on vahvistettu, on annettu eri sitoumuksen täyttämisestä pantiksi.

8. Yrityskiinnitykselle on ominaista, että se kohdistuu vakuudenantajan itsensä hallussa ja määräämisvallassa kulloinkin olevaan omaisuuteen. Yrityskiinnityksen kohteena olevan omaisuuden laatu ja määrä voivat siten vaihdella kiinnityksen voimassaoloaikana. Yrityskiinnitys koskee myös rahoitusomaisuutta ja sen tuottama panttioikeus kohdistuu panttivelkakirjan panttauksen ajankohtana vakuudenantajalla oleviin ja sen jälkeen syntyviin saataviin.

9. Maataloustuki on luonteeltaan elinkeinotukea. Sen saannin edellytyksistä ja siitä menettelystä, jonka mukaisesti tukea haetaan ja tuen myöntämisestä päätetään, säädetään maataloustukia koskevassa lainsäädännössä. Maataloustuki on maatalouselinkeinon lakiin perustuva säännöllinen rahoitusmuoto, vaikka tukea on vuosittain erikseen haettava.

10. Nyt kyseessä oleviin maataloustukiin sovellettavan, ulosmittaushetkellä voimassa olleen maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 2 §:n mukaan tukea koskeva hakemus oli tehtävä kirjallisesti ja allekirjoitettava. Milloin tukea oli myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakijalle lähetetty kirje tuen myöntämisestä katsottiin tuen myöntäneen viranomaisen päätökseksi. Tuen saaminen on edellyttänyt sitä, että tuen hakija on tehnyt hakemuksen sekä osaltaan muutoinkin sen, mitä häneltä tuen saamiseksi on voitu edellyttää. Tämän jälkeen tukea koskevan päätöksen tekeminen ja tuen maksaminen saajalle ovat jääneet viranomaistoiminnan varaan.

11. Korkein oikeus katsoo, että jo asianmukaisen tukihakemuksen jättämiselle voidaan edellä kuvatussa vakiintuneessa järjestelmässä perustellusti antaa merkitystä arvioitaessa sitä, milloin sittemmin myönnettyä maataloustukea on pidettävä yrityskiinnityslain 3 §:ssä tarkoitettuna saatavana. Hakemuksen tekemisen jälkeen elinkeinonharjoittajan oikeus tukeen täsmentyy hakijan maataloustuen maksajaan kohdistuvaksi saamisoikeudeksi. Saamisoikeus vahvenee lopulliseksi, kun asianomainen viranomainen tekee tuen maksamista koskevan myönteisen päätöksen. Tässä asiassa esitetyn selvityksen mukaan maataloustuet käytännössä maksetaan jo ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Hakemuksen perusteella maksettavan tuen on siten perusteltua katsoa jo hakemuksen jättämisen jälkeen kuuluvan rahoitusomaisuudeksi luettavana saatavana elinkeinonharjoittajan yrityskiinnityksen piiriin.

12. Kysymys siitä, milloin tuet kuuluvat hakijan irtaimeen omaisuuteen vahvistetun yrityskiinnityksen piiriin, arvioidaan yrityskiinnityslain perusteella ja siis erillään siitä, missä vaiheessa ne ovat saatavina ulosoton kannalta riittävän yksilöityjä.

13. Pankki on ilmoittanut käyttävänsä oikeuttaan A:lle maksettaviin maataloustukiin tämän irtaimeen omaisuuteen 9.2.2000 vahvistetun yrityskiinnityksen perusteella. A on 11.1.2005 allekirjoitetulla panttaussitoumuksella pantannut pankista ottamiensa luottojen vakuudeksi pääomaltaan 21 000 euron määräisen haltijavelkakirjan, jonka maksamisen vakuudeksi kiinnitys oli vahvistettu. Yrityskiinnitys on vahvistettu ja kiinnitetty haltijavelkakirja on pantattu pankille ennen kuin A on hakenut puheena olevia maataloustukia. Pankilla oli 1.12.2011 A:lta erääntynyttä saatavaa 12 749,44 euroa ja yhteensä saatavaa 227 203,62 euroa. Sen perusteella, mitä edellä on lausuttu, Korkein oikeus katsoo, että A:lle tulleet tuet ovat kuuluneet yrityskiinnityksen piiriin niiden hakuajankohdasta lukien.

Ulosmittauksen suhde yrityskiinnityksen piiriin kuuluviin varoihin

14. Ulosottokaaren 4 luvussa säädetään ulosmittauksesta. Saatava voidaan luvun 8 §:n 2 momentin mukaan ulosmitata, vaikkei velallisella vielä ole lopullista saamisoikeutta, jos saatava on riittävästi yksilöity sopimuksessa tai kun velallinen on vaatinut toiselta suoritusta sopimuksen tai lain perusteella.

15. Saatavien etuoikeusjärjestystä koskevan velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (maksunsaantilaki) mukaan määrätään se järjestys, jossa velkojille suoritetaan maksu ulosotossa, kun velallisen varat eivät riitä kaikkien saatavien suorittamiseen. Jos pakkotäytäntöönpanossa jaettavat varat eivät riitä kaikkien saatavien maksamiseen, on velkojilla lain 2 §:n mukaan yhtäläinen oikeus saada maksu näistä varoista saataviensa suuruuden mukaisessa järjestyksessä, jollei toisin säädetä.

16. Mainitun maksunsaantilain 5 §:n 1 momentin nojalla saatavalle, jonka vakuutena on yrityskiinnityslaissa tarkoitettu yrityskiinnitys, jaetaan konkurssissa ennen muita saatavia 50 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta sen jälkeen, kun on suoritettu laissa mainitut tietyn etuoikeuden omaavat saatavat, joista nyt ei ole kysymys. Loppuosalle saatavaa maksu suoritetaan pääsääntöisesti 2 §:stä ilmenevän perusteen mukaisesti. Lain 5 §:n 2 momentin mukaan ulosmittauksessa saatavalla, jonka vakuutena on yrityskiinnitys, on tämän pykälän mukainen etuoikeus kiinnitettyyn omaisuuteen tämän täydestä arvosta.

17. Maataloustuki on jo hakemuksen tekemisen jälkeen sillä tavoin yksilöity saatava, että se voidaan ulosottokaaren 4 luvun 8 §:n 2 momentin perusteella ulosmitata. Maataloustuet onkin ulosmitattu 28.11.2011 ja 1.12.2011 A:n tukihakemusten perusteella.

18. Yrityskiinnitys on vahvistettu ja kiinnitetty haltijavelkakirja on pantattu pankille ennen kuin A on hakenut puheena olevia maataloustukia. Kysymyksessä olevat maataloustuet ovat hakemuksen jättämisellä tulleet yrityskiinnityksen piiriin. Sillä seikalla, että ulosmittaus on toimitettu jo ennen kuin lopullinen saamisoikeus tukiin on A:lle syntynyt, ei ole yrityskiinnityksen tuottaman etuoikeuden kannalta merkitystä. Itse ulosmittaus ei maksunsaantilain mukaan tuota etuoikeutta suhteessa yrityskiinnitykseen. Yrityskiinnitykseen perustuvalla pankin saatavalla on siten ulosmittauksessa etuoikeus kiinnitettyyn omaisuuteen täydestä arvosta.

19. Pankki on 28.11.2011 ilmoittanut ulosottomiehelle käyttävänsä oikeuttaan yrityskiinnityksen perusteella A:lle tuleviin maataloustukiin. Pankki on asianosaiskeskustelussa valvonut edellä mainitut saatavansa yrityskiinnityksen tuottamin etuoikeuksin. Näin ollen pankilla on etuoikeus saada suoritus saavilleen ulosottomiehelle 28.11.2011 ja 1.12.2011 suoritettujen ulosmittausten perusteella kertyneistä varoista.

Asian palauttaminen ulosottomiehelle

20. Pankin valvonta on 1.2.2012 pidetyssä asianosaiskeskustelussa hylätty, vaikka pankille olisi edellä mainituin tavoin tullut vahvistaa etuoikeus saatavansa täyteen määrään asti A:lta ulosmitattuihin maataloustukiin. Tämä antaa aiheen muutoksen tekemiseen asianosaisluetteloon ja ulosottomenettelyn jatkamiseen, mikä edellyttää asian palauttamista ulosottomiehelle.

Päätöslauselma

Ulosottomiehen, käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Pohjois-Savon ulosottoviraston ulosottomiehelle, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Korkein oikeus määrää, että käräjäoikeuden 27.2.2012 antama täytäntöönpanon keskeyttämismääräys jää voimaan siihen saakka, kunnes ulosottomies on ratkaissut asian.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Mika Huovila. Esittelijä Kari Vesanen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.