Asianajaja - Valvonta - Kurinpidollinen seuraamus - Esteellisyys

Diaarinumero:	S2014/84
Taltio:	1411
Antopäivä:	21.6.2016

Ilman lakimääräisiä perillisiä kuollut A oli vuonna 1998 tehnyt testamentin perustettavan säätiön hyväksi ja nimennyt X:n testamentin toimeenpanijaksi. A oli vuonna 2006 tekemällään uudella testamentilla peruuttanut aiemman testamenttinsa ja määrännyt omaisuutensa B:lle. X oli hakemuksessaan pyytänyt itsensä tai toissijaisesti asianajaja Y:n määräämistä A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi sekä asiaa käsiteltäessä esittänyt väitteen vuonna 2006 tehdyn testamentin pätemättömyydestä. Tehtävään määrätty Y oli häntä koskevassa valvonta-asiassa ilmoittanut hoitaneensa toimeksiantoja X:n edustamalle taholle.

Korkein oikeus katsoi, että Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta oli toiminut harkintavaltansa puitteissa, kun se oli ratkaisussaan katsonut Y:n olleen esteellinen pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi, ylittäneen toimivaltansa ja toimineen puolueellisesti ja määrännyt Y:lle seuraamusmaksun.

L asianajajista 5 § 1 mom

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan täysistuntoratkaisu 14.12.2012, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 19.11.2013 sekä vaatimukset ja vastaukset Korkeimmassa oikeudessa kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juha Paimela, Pirjo Aaltonen ja Tarja Raiskinen.

Oikeuskanslerille myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan oikeuskansleri vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään valvontalautakunnan ratkaisun varaan.

Asianajaja Y vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Asian tausta

1. A oli kuollut 25.10.2010 ilman perintökaaressa tarkoitettuja lakimääräisiä perillisiä. Hänen perintönsä oli siten menevä perintökaaren 5 luvun mukaisesti valtiolle.

2. A oli 8.2.1998 tehnyt testamentin perustettavan säätiön hyväksi sekä nimennyt testamentin toimeenpanijaksi sittemmin edesmenneen serkkunsa ja toissijaisesti tämän tyttären X:n. Nämä henkilöt oli tarkoitus valita myös perustettavan säätiön ensimmäisen hallituksen jäseniksi.

3. A oli 2.2.2006 tehnyt uuden testamentin, jolla hän oli peruuttanut aiemmat testamenttimääräyksensä ja määrännyt omaisuutensa perheelle B. Viimeksi mainitun testamentin toimeenpanijaksi hän oli määrännyt oikeustieteen kandidaatti C:n.

4. X oli 16.11.2010 vireille panemassaan hakemuksessa pyytänyt itsensä määräämistä A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi. Toissijaisesti X oli pyytänyt, että asianajaja Y määrättäisiin kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. B:t 2.2.2006 tehdyn testamentin saajina ja C testamentin toimeenpanijana olivat vastustaneet X:n hakemusta ja pyytäneet puolestaan 29.11.2010 vireille panemassaan hakemuksessa, että C määrätään kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. Käräjäoikeus oli 11.2.2011 antamassaan päätöksessä katsonut, että tehtävään tulisi tässä tilanteessa määrätä täysin ulkopuolinen henkilö, sekä määrännyt X:n toissijaisen vaatimuksen mukaisesti asianajaja Y:n pesänselvittäjäksi ja jakajaksi kuolinpesään. Hovioikeus ei ollut 23.5.2011 antamallaan päätöksellä muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

5. Perhe B on kannellut asianajaja Y:n menettelystä Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnalle. Kantelijat ovat lausuneet muun muassa, että Y:n ei olisi tullut ottaa vastaan pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävää eikä hän myöskään ollut saattanut mahdollisen esteellisyyden aiheuttanutta asiakassuhdettaan X:ään tuomioistuimen tietoon. Edelleen Y oli heidän mukaansa tehnyt A:n jälkeen laaditun perukirjan luonnokseen perusteettomia, vain toisen osapuolen esittämiä huomioita vainajan terveydentilasta. Suuri osa Y:n toimista, esimerkiksi neuvottelut Valtiokonttorin edustajien kanssa, oli tähdännyt A:n tekemän viimeisimmän testamentin mitätöimiseen.

6. Valvontalautakunta on täysistuntoratkaisussaan 14.12.2012 katsonut, että Y oli hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet) 3.3 kohdan perusteella ollut esteellinen toimimaan A:n kuolinpesän pesänselvittäjänä ja -jakajana ja ottamaan vastaan tehtävää koskeneen toimeksiannon. Valvontalautakunta on todennut, että Y oli ilmoituksensa mukaan hoitanut ja hoiti edelleen toimeksiantoja X:n edustamalle taholle. X oli 8.2.1998 tehdyssä testamentissa nimettynä toissijaisena toimeenpanijana ja testamentin saajan, perustettavaksi aiotun säätiön lukuun vaatinut itsensä tai toissijaisesti Y:n määräämistä pesänselvittäjäksi. X oli samassa yhteydessä esittänyt väitteitä myöhemmän, 2.2.2006 tehdyn testamentin pätemättömyydestä. X:stä oli siten tullut asianosaistaho kuolinpesään liittyneessä testamenttiriidassa.

7. Valvontalautakunta on lausunut myös, että Y oli jo ennen pesänselvittäjä- ja pesänjakajamääräyksen antamista neuvotellut X:n kanssa ja tullut tietoiseksi jälkimmäisestä testamentista ja testamentteihin liittyneestä intressiristiriidasta. Vaikka Y:n toimeksiannot X:n edustamalta taholta eivät olleet liittyneet kysymyksessä olevaan kuolinpesään, Y:llä oli kuitenkin ollut asiakassuhde kuolinpesässä asianosaisasemassa olleeseen X:ään. Edelleen Y oli antaessaan suostumuksensa pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään jättänyt ilmoittamatta tuomioistuimelle esteellisyydestään. Näin menetellessään Y oli tapaohjeiden 3.5 kohdan vastaisesti toiminut asianajajakunnan arvoa alentavasti ja tavalla, joka oli ollut omiaan vähentämään luottamusta asianajajakuntaan. Vielä valvontalautakunta on todennut, että Y oli selvittäessään testamentin moiteperusteita ja ilmoittaessaan siihen liittyneistä selvityksistään oikeudenomistajana olleelle Valtiokonttorille ylittänyt toimivaltansa pesänselvittäjän tehtävässään ja menetellyt siinä puolueellisesti. Y oli laajentaessaan tällä tavoin tehtäväänsä aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia ja siten menetellyt tapaohjeiden 4.1 kohdan vastaisesti.

8. Seuraamusta harkitessaan valvontalautakunta on todennut, että Y oli pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävässään esteellisenä ja asiakkaansa intressissä ryhtynyt aktiivisesti selvittämään testamentin moiteperusteita, vaikka menettely oli selkeästi ristiriidassa tehtävään liittyvän puolueettomuus- ja riippumattomuusvaatimuksen kanssa. Valvontalautakunta on pitänyt raskauttavana seikkana sitä, että Y oli tuomioistuimen määräämänä pesänselvittäjänä ja -jakajana käyttänyt väärin saamiaan toimivaltuuksia. Valvontalautakunta on määrännyt Y:n maksettavaksi 10 000 euron määräisen seuraamusmaksun, jota määrättäessä on otettu huomioon Y:n menettelyn moitittavuus, kokemus asianajotehtävistä ja hänen taloudelliset olonsa.

9. Y on valittanut Helsingin hovioikeuteen valvontalautakunnan ratkaisusta vaatien sen kumoamista ja hänelle määrätyn seuraamusmaksun poistamista tai sen lieventämistä varoitukseksi. Hovioikeus on kuullut asiassa Suomen Asianajajaliittoa ja oikeuskansleria sekä kantelun tehnyttä B:tä.

10. Hovioikeus on 19.11.2013 antamallaan päätöksellä kumonnut valvontalautakunnan ratkaisun ja poistanut Y:lle määrätyn seuraamusmaksun. Hovioikeus on katsonut, ettei X ole ollut asianosainen asiassa eikä Y:llä ole myöskään ollut esteellisyyden synnyttävää asiakassuhdetta X:ään. Valvontalautakunnan viittaamaa intressiristiriitaa ei hovioikeuden mukaan ollut syntynyt eikä Y siten ollut ollut esteellinen toimimaan A:n kuolinpesän pesänselvittäjänä ja -jakajana. Y:n ei ollut tarvinnut saattaa tuomioistuimen tietoon seikkoja, joiden johdosta valvontalautakunta oli katsonut hänet esteelliseksi. Pesänselvittäjän ja -jakajan tehtäviä koskevien säännösten yleisluonteisuus, niukkuus ja hajanaisuus huomioon ottaen hovioikeus on katsonut, ettei Y:n menettely pesänselvittäjänä ollut ollut yksiselitteisen moitittavaa niin, että hänelle olisi perusteltua määrätä kurinpidollinen seuraamus.

Vaatimukset ja vastaus Korkeimmassa oikeudessa

11. Oikeuskansleri on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään valvontalautakunnan ratkaisun varaan. Oikeuskansleri on katsonut, ettei hovioikeudella ole ollut oikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita kumota valvontalautakunnan ratkaisua, jossa Y:n on katsottu yksiselitteisen selvästi loukanneen hyvää asianajajatapaa. Hovioikeus ei ole perustanut päätöstään Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2009:10 mukaisesti siihen, että valvontalautakunnan ratkaisu olisi kohtuuton, ilmeisen virheellinen tai ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten vastainen. Hovioikeus on puuttunut valvontalautakunnan ratkaisuun tavalla, joka on ristiriidassa asianajajien tapaohjeiden luonteen sekä valvontalautakunnan ensisijaisen aseman kanssa, kun kysymys on tapaohjeiden tulkinnasta, niiden sisällön määrittämisestä ja noudattamisen valvonnasta.

12. Y on vastauksessaan vaatinut, että oikeuskanslerin valitus hylätään. Y on katsonut, että hän on ollut tapaohjeiden 3.3 kohdan nojalla esteetön eikä hän ole ollut esteellinen myöskään tapaohjeiden 6 luvussa mainittujen esteellisyyttä koskevien tarkempien ohjeiden perusteella. Y:n mukaan tapaohjeiden esteellisyyssäännöt vastaavat asiallisesti tuomarilta sekä pesänselvittäjältä ja -jakajalta lain ja oikeuskäytännön mukaan vaadittavaa esteettömyyttä. Lisäksi Y on lausunut, että hän oli menetellyt pesänselvityksessä puolueettomasti asian olosuhteet huomioon ottaen. Joka tapauksessa esteellisyyskysymykseen sekä pesänselvittäjän ja jakajan tehtävien sisältöön on liittynyt myös tulkinnanvaraisuutta.

13. Oikeuskanslerin valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko Y menetellyt hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 3.3, 3.5 ja 4.1 kohtien vastaisesti siten, että siitä tulee määrätä hänelle kurinpidollinen seuraamus. Asiassa tulee kuitenkin ensin arvioitavaksi, missä määrin tuomioistuimen asiana on valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa arvioida hyvän asianajajatavan sisältöä.

Hyvän asianajajatavan lähteistä ja asianajajien valvonnasta

14. Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät asianajajista annetun lain (asianajajalaki) säännöksistä, Suomen Asianajajaliiton (asianajajaliitto) säännöistä ja asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista (tapaohjeet). Voimassa olevat tapaohjeet on vahvistettu 15.1.2009, ja ne ovat tulleet voimaan 1.4.2009.

15. Tapaohjeiden 1.1 kohdan mukaan hyvä asianajajatapa ilmenee lain säännösten ja tapaohjeiden lisäksi muista asianajajaa velvoittavista ohjeista, valvonta- ja kurinpitoasioissa annetuista ratkaisuista ja asianajajakunnan omaksumista hyväksyttävistä käytännöistä. Edelleen mainitussa kohdassa todetaan, että "Tapaohjeet eivät kuitenkaan kuvaa hyvän asianajajatavan sisältöä tyhjentävästi. Sen vuoksi kaikkea, mitä tapaohjeissa ei ole nimenomaisesti kielletty, ei välttämättä voida pitää sallittuna. Asianajajaliiton toimielinten päätökset ja muut kannanotot sisältävät tulkintoja hyvän asianajajatavan sisällöstä. Asianajajan on noudatettava hyvää asianajajatapaa sen lisäksi, mitä laissa on määrätty määräyksen- ja nimityksenvaraisen tai muun asianajotehtävän hoitamisesta".

16. Asianajajalain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan asianajajia valvovan riippumattoman valvontalautakunnan on määrättävä asianajajalle kurinpidollinen seuraamus, jos asianajajan todetaan valvonta-asian käsittelyssä ilmi tulleiden seikkojen johdosta menetelleen vastoin hyvää asianajajatapaa. Pykälän 6 momentin mukaan seuraamus voidaan jättää määräämättä, jos asianajaja menettelyllään vain vähäisessä määrin rikkoo asianajajan velvollisuuksia ja menettelyä on sen haitallisuuteen nähden pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

17. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2009:10 (kohdat 10 ja 11) ja KKO 2015:30 (kohta 14) todennut, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Tavan sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina. Niissä korostuvat kysymykset kurinpitoratkaisujen mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

Y:n menettelyn arviointi

Esteellisyys

18. Tapaohjeiden 3.3 kohta sisältää yleisen säännön siitä, että asianajajan on tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön. Tapaohjeiden tulkinnan apuvälineeksi asianajajaliitossa on laadittu kommentaari (31.1.2011), jossa todetaan määräyksenvaraisten tehtävien osalta seuraavaa: "Määräyksenvaraisia tehtäviä koskevat lain säännökset eivät aina huomioi kaikkia hyvään asianajajatapaan sisältyviä sääntöjä, mutta asianajajan tulee itse pitää ne mielessään. Jos asianajaja on hyvän asianajajatavan perusteella esteellinen hoitamaan määräyksenvaraista tehtävää, ei hän saa ottaa sitä vastaan, vaikka tuomioistuin ei tätä esteellisyyttä huomioisi" (s. 7).

19. Y on määrätty kuolinpesän pesänselvittäjän ja pesänjakajan tehtäviin. Esteellisyyttä arvioitaessa on näin ollen otettava huomioon sekä pesänselvittäjän että pesänjakajan tehtävät ja asema. Tältä osin merkityksellistä on erityisesti se, että pesänjakajalla on laaja toimivalta ratkaista kuolinpesän jakamiseen liittyvät riitaisuudet. Kuten ratkaisussa KKO 2011:57 (kohta 4) on todettu, pesänjakajan velvollisuutena on ratkaista muun ohella sellaiset testamentin olemassaoloa, pätevyyttä, tulkintaa tai peruuttamista koskevat riitakysymykset, joissa ei ole kysymys perillisen testamentin saajaa vastaan kohdistamasta moitekanteesta, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi.

20. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2011:31 (kohta 5) ja KKO 2013:32 (kohta 13) todennut, että pesänjakajan tehtävä voidaan rinnastaa tuomarin tehtävään. Näin ollen tuomaria koskevat esteellisyysperusteet antavat hyvän lähtökohdan arvioida pesänjakajaksi esitetyn henkilön mahdollista esteellisyyttä. Valvontalautakunta on ratkaisukäytännössään puolestaan katsonut, että pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävänä on puolueettomana toimijana selvittää ja jakaa kuolinpesä, ja pitänyt tehtävään määrättyä asianajajaa hyvän asianajajatavan asettamien vaatimusten perusteella esteellisenä, vaikka käräjäoikeus oli katsonut, ettei tämä laissa säädetyillä perusteilla ollut esteellinen tehtävään (Valvontalautakunnan ratkaisu 15.12.2006). Asianajaja on katsottu esteelliseksi toimimaan pesänselvittäjänä ja -jakajana myös tilanteessa, jossa hänellä on ollut samanaikaisesti hoidettavanaan pesän osakkaan hänelle antama toimeksianto, vaikka tehtävä ei ole millään tavoin liittynyt pesänselvitykseen tai jakoon (Valvontalautakunnan ratkaisu 29.4.2010).

21. X on 8.2.1998 päivätyssä testamentissa määrätty testamentin toimeenpanijaksi toissijaisesti siltä varalta, että hänen isänsä ei voisi ottaa tehtävää vastaan. X on pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä esittänyt väitteen myöhemmän, 2.2.2006 päivätyn testamentin pätemättömyydestä. Y on antaessaan suostumuksen tehtävään ollut tietoinen X:n väitteestä ja testamentteihin liittyneestä ristiriitatilanteesta. X ei ole itse ollut perillisen asemassa, joten testamentin pätemättömyyttä koskevan väitteen ratkaiseminen olisi kuulunut Y:n toimivaltaan pesänjakajana, mikäli väite olisi perinnönjaon yhteydessä esitetty. X:llä on siten ollut asema sellaisessa testamentin pätemättömyyttä koskevassa asiassa, joka olisi voinut tulla Y:n pesänjakajana ratkaistavaksi.

22. Y on vastauksessaan valvontalautakunnalle ilmoittanut, että hän oli aikaisemmin hoitanut ja hoiti tuolloin edelleen toimeksiantoja X:n edustamalle taholle, mutta toimeksiannot eivät olleet liittyneet A:n kuolinpesään. X oli kuitenkin asioinut näiden toimeksiantojen johdosta Y:n kanssa. Korkein oikeus toteaa, että kohdassa 20 mainitun Korkeimman oikeuden ja valvontalautakunnan ratkaisukäytännön perusteella arvioituna Y:llä on ollut X:ään sellainen asiakkuussuhde, jonka vuoksi hän on ollut esteellinen pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään riippumatta siitä, ovatko hänen toimeksiantonsa X:ltä liittyneet A:n kuolinpesään. Asianajajalla voi varsinaisen asiakkaan lisäksi olla muita asiakkaaseen rinnastettavia tahoja, jotka on otettava huomioon esteellisyyssäännöksiä sovellettaessa.

23. Korkein oikeus katsoo, että valvontalautakunta ei ole ylittänyt harkintavaltaansa, kun se on katsonut X:n olleen asianosaistaho kuolinpesään liittyneessä testamenttiriidassa ja kun se on päätynyt siihen, että Y:llä on ollut esteellisyyden aiheuttava asiakkuussuhde X:ään.

Esteellisyydestä ilmoittaminen

24. Y on antanut käräjäoikeudelle suostumuksensa siihen, että hänet määrätään pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi kuolinpesään. Hän ei kuitenkaan ole suostumuksensa yhteydessä tai muutoinkaan ilmoittanut käräjäoikeudelle X:ään liittyvästä asiakkuussuhteestaan. Käräjäoikeus on ratkaisunsa perustelussa todennut, että tehtävään on syytä määrätä täysin ulkopuolinen henkilö ja että Y on asiassa ulkopuolinen. Käräjäoikeuden perustelulausumasta päätellen tiedolla asiakkuudesta olisi ilmeisesti ollut merkitystä pesänselvittäjäksi ja jakajaksi määrättävän henkilön esteettömyyden arvioinnissa.

25. Asianajajakunnan perusarvoja koskevan tapaohjeiden 3.5 kohdan (kunniallisuus) mukaan asianajajan on täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti ja esiinnyttävä asiallisesti ja moitteettomasti. Asianajajan on asianajotoiminnassaan ja muutenkin vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Kohdan sanamuoto on yleisluontoinen. Tapaohjeiden kommentaarissa (31.1.2011) on mainitun sääntökohdan osalta todettu, että siinä tarkoitettu kunniallisuus on käsitteenä aikaan ja paikkaan sidottua ja että kunniallisuuden tulkinta on jätetty valvontalautakunnalle, mutta jokainen asianajaja voi arvioida oman toimintansa tämän perusarvon kautta (s. 8).

26. Korkein oikeus toteaa, että sen arviointi, millainen menettely voi mainitussa tapaohjeen kohdassa tarkoitetulla tavalla alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan, tapahtuu luontevimmin valvontalautakunnassa. Korkein oikeus katsoo, että valvontalautakunta ei ole ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan Y:n toimineen tapaohjeiden 3.5 kohdan vastaisesti jättäessään ilmoittamatta käräjäoikeudelle esteellisyytensä arviointiin liittyvästä seikasta.

Menettely pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävässä

27. Valvontalautakunta on katsonut, että Y on pesänselvittäjänä toimiessaan ylittänyt toimivaltansa, käyttänyt saamaansa toimivaltaa väärin ja toiminut tehtävässään puolueellisesti ja tarpeettomia kustannuksia aiheuttaen. Valvontalautakunta on arvioinut Y:n toimintaa pesänselvittäjän ja jakajan tehtäviin yleisesti sovellettavien oikeusohjeiden perusteella ja katsonut Y:n menetelleen vastoin tapaohjeiden 3.5 ja 4.1 kohtia.

28. Asianajajan huolellisuutta ja tehokkuutta koskevan tapaohjeiden 4.1 kohdan mukaan tehtävät on hoidettava huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Myös tämä tapaohjeiden kohta on kohdan 3.5 tavoin sanamuodoltaan yleisluontoinen.

29. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:32 (kohdat 11 ja 12) todennut, pesänselvittäjän tehtävänä on ottaa kuolinpesän varat hallintoonsa ja selvittää kuolinpesä jakoa varten. Selvittäjä voi joutua tehtävässään hoitamaan kuolinpesää useiden tahojen kuten perillisten, testamentin saajien ja velkojien edut huomioon ottaen. Kun eri tahojen edut saattavat olla keskenään ristiriidassa, selvittäjän on toimittava puolueettomasti kaikkien edut huomioon ottaen. Pesänselvittäjän tehtäviin ei kuulu ryhtyä toimiin, joissa ei ole kysymys kuolinpesän kaikkien etutahojen edusta. Hänen ei siten ole sopivaa ryhtyä esimerkiksi avustamaan yhtä tai joitakin osakkaita asioissa, joiden tarkoituksena on valmistella jakoa varten osakkaan jakoaseman parantamista tai jako-osuuden lisäämistä jonkun tai joidenkin muiden osakkaiden kustannuksella.

30. Y on valvontalautakunnalle antamassaan vastauksessa kertonut tehneensä hankkimiensa sairaala- ja potilaskertomusten perusteella Valtiokonttorille yhteenvedon A:n terveydentilaa koskeneista seikoista ja A:n kelpoisuudesta testamentin tekemiseen jälkimmäisen 2.2.2006 tehdyn testamentin tekoaikana. Hänen tarkoituksenaan oli ollut antaa "Valtiokonttorille eväät ottaa kantaa mahdolliseen testamentin moitteeseen".

31. Korkein oikeus toteaa, että pesänselvityksen aikana on syntynyt A:n 2.2.2006 ja 8.2.1998 tekemien testamenttien pätevyyttä ja voimassaoloa koskeva ristiriitatilanne. Y:n vastauksessaan kertoma menettely on tähdännyt siihen, että Valtiokonttori olisi voinut moittia A:n 2.2.2006 B:n hyväksi tekemää testamenttia, jolloin moitekanteen menestyessä A:n aikaisempi 8.2.1998 perustettavan säätiön hyväksi tekemä testamentti olisi voinut tulla voimaan. Ensiksi mainitun testamentin pätemättömäksi julistaminen on ollut myös Y:hyn asiakkuussuhteessa olleen X:n pyrkimyksenä. Korkein oikeus katsoo, että Y ei ole näin toimiessaan menetellyt tehtävässään puolueettomasti ja tasapuolisesti. Valvontalautakunta ei näin ollen ole ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan Y:n menetelleen pesänselvittäjän tehtävässään tapaohjeiden 3.5 ja 4.1 kohtien vastaisesti.

Johtopäätökset

32. Korkein oikeus katsoo, että valvontalautakunta on toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan Y:n menetelleen tapaohjeiden 3.3, 3.5 ja 4.1 kohtien vastaisesti. Valvontalautakunnalla on ollut riittävät perusteet määrätä Y:lle hänen menettelynsä johdosta kurinpidollinen seuraamus. Seuraamusmaksua ei voida pitää kohtuuttomana seuraamuksena Y:n hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä.

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun lopputuloksen varaan. Asianajaja Y:lle määrätty 10 000 euron seuraamusmaksu jää siten voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Jarmo Littunen. Esittelijä Pertti Lenkkeri.