Väliaikainen turvaamistoimi - Muutoksenhaku - Kantelu

Diaarinumero:	S2012/612
Taltio:	558
Antopäivä:	10.3.2016

Työehtosopimuksen voimassa ollessa työntekijäjärjestö oli aloittanut lakon työnantaja F:n yrityksessä. F haki käräjäoikeudessa väliaikaista turvaamistoimenpidettä, jolla lakko kielletään. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevin perustein työntekijäjärjestöillä oli oikeudellista tarvetta saada kanteluteitse tutkituksi kysymys väliaikaisen turvaamistoimenpiteen laillisuudesta. Koska lakon kieltävää kieltotuomiota ei voitu antaa käräjäoikeudessa eikä muussakaan menettelyssä, käräjäoikeuden olisi tullut jättää hakemus tutkimatta. (Ään.)

Helsingin käräjäoikeuden päätös 5.6.2012 ja Helsingin hovioikeuden päätös 13.6.2012 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Timo Jääskeläinen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Pertti Lattunen, Merja Söderström ja Terhi Mattila. Esittelijä Lotta Pöllänen.

Työntekijäyhdistyksille myönnettiin valituslupa.

Työntekijäyhdistykset vaativat valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, niiden tekemä kantelu tutkitaan ja käräjäoikeuden päätös väliaikaista turvaamistointa koskevassa asiassa poistetaan.

Työnantajat vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Asian tausta

Turvaamistoimihakemus

1. Finnair Oyj, Finnair Engine Services Oy ja Finnair Technical Services Oy (työnantajat) ovat 5.6.2012 Helsingin käräjäoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan muun ohella vaatineet, että käräjäoikeus ensin väliaikaisella ja myöhemmin lopullisella turvaamistoimipäätöksellä kieltää muun muassa Ammattiliitto Pro ry:tä, Finnairin Tekniset ry:tä ja Suomen Lentovirkailijat ry:tä (työntekijäyhdistykset) aloittamasta, jatkamasta tai uudistamasta työtaistelutoimenpidettä, joka liittyy Finnairin 11.4.2012 julkistamiin suunnitelmiin moottorihuollon ulkoistamisesta, laitehuollon toimintojen sopeuttamisesta ja näihin liittyen mahdollisista henkilöstövähennyksistä työrauhavelvoitteen voimassa ollessa. Työnantajat ovat lisäksi vaatineet, että turvaamistoimen noudattamiseksi asetetaan kunkin vastaajayhdistyksen osalta 400 000 euron uhkasakko.

2. Työnantajat ovat hakemuksessaan katsoneet, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n edellytykset turvaamistoimen myöntämiselle täyttyvät. Niillä on oikeus vaatia, että työntekijäyhdistykset eivät jatka laitonta lakkoa. Uhka laittomasta työtaistelusta on konkreettinen ja se voi merkitä yhtiön koko liiketoiminnan keskeytymistä. Liiketoiminnan häiriöt ja mahdollinen keskeytyminen aiheuttavat Finnairille mittavat vahingot. Työtaistelutoimenpiteen uhasta oli ilmoitettu 4.6.2012 ja sen oli määrä alkaa 5.6.2012.

Käräjäoikeuden päätös väliaikaisesta turvaamistoimesta

3. Käräjäoikeus on hakemuksen saapumispäivänä hyväksynyt hakemuksen väliaikaisen turvaamistoimen osalta ja todennut, että päätös on voimassa kunnes toisin määrätään. Käräjäoikeuden päätös on annettu vastaajia kuulematta, koska turvaamistoimen tarkoitus saattaisi käräjäoikeuden mukaan muuten vaarantua.

4. Kihlakunnanvouti on 6.6.2012 määrännyt vakuudesta, joka työnantajien tuli antaa siltä varalta, että turvaamistoimi osoittautui tarpeettomaksi, ja pannut turvaamistoimen täytäntöön.

5. Käräjäoikeus on annettuaan väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen varannut työntekijäyhdistyksille tilaisuuden vastauksen antamiseen. Vastaus on toimitettu käräjäoikeuteen 7.6.2012. Vastauksessaan työntekijäyhdistykset ovat vaatineet, että käräjäoikeus välittömästi hakijoita kuulematta peruuttaa väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen. Ne ovat viitanneet oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:ään ja todenneet, että kantajat ovat keskeyttäneet lakon. Tarvetta väliaikaiselle turvaamistoimenpiteelle ei enää ole.

6. Työntekijäyhdistykset ovat lisäksi vastustaneet varsinaisen turvaamistoimen määräämistä ja katsoneet, että hakemus tulee hylätä. Ne ovat muun ohella todenneet, ettei käräjäoikeudella ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltaa kieltää aloittamasta työtaistelutoimenpidettä tai velvoittaa lopettamaan se eikä asettaa kiellon tehosteeksi sakon uhkaa. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetut edellytykset eivät ole täyttyneet. Yhdistykset ovat katsoneet, ettei hakijoilla ole vastaajia vastaan sellaista oikeutta, joka voitaisiin vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Työrauhasta on sovittu työehtosopimuksissa, joissa osapuolina ovat olleet työntekijäyhdistykset ja Palta ry.

Kantelu hovioikeuteen

7. Työntekijäyhdistykset ovat kannelleet hovioikeuteen 8.6.2012 käräjäoikeuden väliaikaisesta turvaamistoimipäätöksestä. Kantelussa yhdistykset ovat tapahtumienkulun osalta viitanneet käräjäoikeudelle 7.6.2012 toimittamaansa vastaukseen. Ne ovat lisäksi todenneet Palta ry:n jättäneen samana päivänä työtuomioistuimelle turvaamistoimeen liittyvän pääasiakanteen. Yhdistykset ovat vaatineet hovioikeutta poistamaan käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistointa koskevan päätöksen, koska yhdistykset ovat kärsineet haittaa heitä kuulematta annetusta lainvastaisesta päätöksestä ja koska asiassa on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe. Kantelijat olivat riidattomasti keskeyttäneet lakon. Käräjäoikeuden olisi välittömästi tämän havaittuaan eli viimeistään kantelijoiden vastauksen tiedoksi saatuaan tullut peruuttaa väliaikainen turvaamistoimi.

8. Hovioikeus on kuullut työnantajia, jotka ovat 12.6.2012 hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa katsoneet, että kantelu on jätettävä tutkimatta.

Hovioikeuden päätös

9. Hovioikeus on päätöksellään 13.6.2012 jättänyt kantelun tutkimatta. Se on katsonut, että käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistoimea koskeva päätös ei ole sellainen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitettu lainvoimaiseen tuomioon rinnastuva oikeudellinen ratkaisu, josta voitaisiin kannella. Väliaikaisen turvaamistoimen osalta laki antaa mahdollisuuden poiketa perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatusta oikeudesta tulla kuulluksi. Väliaikainen ratkaisu on kuitenkin voimassa ainoastaan siihen saakka, kunnes vastapuolta on kuultu ja vaatimus on sen jälkeen lopullisesti tutkittu. Hovioikeus on edelleen viitannut siihen, että asian käsittely on käräjäoikeudessa kesken sekä siihen, että kantelijat ovat käräjäoikeudelle toimittamassaan vastauksessa vaatineet turvaamistoimen tutkimatta jättämistä ja hylkäämistä pääosin samoin perustein kuin kantelussa. Kantelijoilla on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden lopulliseen turvaamistoimiratkaisuun. Hovioikeus on lisäksi todennut, ettei se voi kantelun perusteella ratkaista turvaamistoimihakemuksen aineellisia edellytyksiä.

Tapahtumat hovioikeuden päätöksen jälkeen

10. Työtuomioistuin on 19.6.2012 antanut tuomion Palta ry:n 7.6.2012 nostaman kanteen johdosta. Työtuomioistuin on tuomiossaan velvoittanut työntekijäyhdistykset maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa.

11. Työnantajat ovat 26.6.2012 pyytäneet, että käräjäoikeus peruuttaa väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen. Pyynnön mukaan välitöntä uhkaa laittomien työtaistelujen toimeenpanolle ei enää ole. Osapuolet ovat sopineet erimielisyytensä, joka liittyi yhtiön moottori- ja laitehuollon järjestelyihin. Osapuolet ovat sovintosopimuksessa sitoutuneet ylläpitämään työrauhaa.

12. Käräjäoikeus on 27.6.2012 antamallaan päätöksellä peruuttanut väliaikaisen turvaamistoimen ja todennut, että sen oikeusvaikutukset lakkaavat. Turvaamistointa koskevan hakemuksen käräjäoikeus on jättänyt sillensä.

13. Työnantajien Korkeimmalle oikeudelle tässä asiassa toimittaman vastauksen mukaan Ammattiliitto Pro ry on 5.7.2012 nostanut käräjäoikeudessa työnantajia vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa korvausta on vaadittu väliaikaisen turvaamistoimen aiheuttamasta vahingosta.

Valitus ja vastaus Korkeimmassa oikeudessa

14. Työntekijäyhdistykset ovat Korkeimmassa oikeudessa vaatineet, että hovioikeuden 13.6.2012 tekemä päätös, jolla hovioikeus jätti kantelun tutkimatta, kumotaan, hovioikeudelle tehty kantelu tutkitaan ja käräjäoikeuden 5.6.2012 antama päätös väliaikaista turvaamistointa koskevassa asiassa poistetaan.

15. Työnantajat ovat vaatineet valituksen hylkäämistä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

16. Valitus Korkeimmassa oikeudessa koskee hovioikeudelle tehtyä kantelua. Hovioikeus on jättänyt kantelun tutkimatta, koska se on katsonut, ettei käräjäoikeuden väliaikainen turvaamistoimi ole kantelukelpoinen lainvoimaiseen tuomioon rinnastuva päätös. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi on työntekijäyhdistysten valituksen perusteella saatettu kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut tutkia sille tehty kantelu.

17. Jos hovioikeuden olisi tullut tutkia kantelu, on seuraavaksi arvioitava, voidaanko kantelu ottaa Korkeimmassa oikeudessa suoraan ratkaistavaksi ja onko käräjäoikeuden ratkaisua rasittanut kantelussa esitetty menettelyvirhe, jonka johdosta käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistointa koskeva päätös tulisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 6 §:n mukaan poistaa ja tarvittaessa palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

18. Käräjäoikeus on hovioikeuden tutkimatta jättämisratkaisun jälkeen 27.6.2012 peruuttanut väliaikaisen turvaamistoimen ja jättänyt turvaamistoimihakemuksen sillensä. Hovioikeuden päätöksen aikainen tilanne on siten muuttunut. Käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistointa koskevan päätöksen oikeusvaikutukset eivät enää ole voimassa.

19. Asiassa on tästä syystä ensin ratkaistava kysymys siitä, onko työntekijäyhdistyksillä väliaikaisen turvaamistoimen voimassaolon päättymisen jälkeen oikeudellista tarvetta saada ratkaisu siitä, oliko hovioikeus menetellyt virheellisesti jättäessään yhdistyksen kantelun käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistointa koskevasta päätöksestä tutkimatta ja siitä, oliko asian käsittelyssä käräjäoikeudessa tapahtunut kantelussa väitetyllä tavalla asianosaisen kuulemisen ja muultakin osalta menettelyvirhe. Työntekijäyhdistyksen vaadittua Korkeimmassa oikeudessa käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistointa koskevan päätöksen poistamista asiassa on lopuksi arvioitava, onko käräjäoikeus voinut määrätä asiassa väliaikaisen turvaamistoimen.

Onko hakijoilla oikeudellinen tarve saada valituksensa Korkeimman oikeuden tutkittavaksi?

20. Väliaikainen turvaamistoimi on tarkoitettu tilapäiseksi järjestelyksi. Se voidaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin säännöksen mukaan antaa vastapuolta kuulematta ja se on voimassa, kunnes toisin määrätään. Tyypillisesti väliaikaisen turvaamistoimen voimassaolo päättyy, kun asiassa tehdään varsinaista turvaamistointa koskeva ratkaisu. Turvaamistointa koskevaan päätökseen voidaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hakea muutosta erikseen. Pykälän 2 momentista ilmenee, ettei väliaikaista turvaamistointa koskevaan ratkaisuun saa hakea muutosta.

21. Kantelun kohteena oleva väliaikainen turvaamistoimi on johtanut työntekijäyhdistysten aloittaman työtaistelutoimen lopettamiseen, mikä on ollut turvaamistoimihakemuksen ilmeinen tarkoituskin. Turvaamistoimi on tämän jälkeen työnantajapuolen hakemuksesta peruutettu ennen lopullisen turvaamistoimen antamista. Korkein oikeus toteaa, ettei asianomaisilla työntekijäyhdistyksillä ole ollut tilaisuutta tulla kuulluiksi lakon lopettaneen väliaikaisen turvaamistoimen edellytyksistä ennen sen määräämistä eivätkä ne ole saaneet väliaikaisen turvaamistoimen edellytyksiä ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi.

22. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käytännössään katsonut, ettei väliaikaiseen turvaamistoimeen rinnastuva väliaikaismääräys pääsääntöisesti merkitse sellaista henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa oikeudellista ratkaisua, joka voisi kuulua Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan. Kuitenkin silloin, kun väliaikaismääräyksellä voidaan vaikuttaa pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin kulkuun olennaisin tavoin eivätkä määräyksellä aiheutetut oikeuksien loukkaukset ole oikeudenkäynnin myöhemmissä vaiheissa oikaistavissa, voidaan väliaikaismääräykseen soveltaa 6 artiklaa ja sen soveltamista koskevia oikeusturvan takeita. Edellytyksenä kuitenkin on, että väliaikaismääräyksessä ja pääasiassa tulee olla kysymys 6 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta tai velvollisuudesta, minkä lisäksi edellytyksenä on, että väliaikaismääräyksellä sen erityisen luonteen ja tarkoituksen valossa jo tosiasiassa päätettiin tehokkaasti mainitusta oikeudesta (Micallef v. Malta, suuri jaosto, 15.10.2009, kohdat 84 ja 85).

23. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Kuczera v. Puola, 14.9.2010 mainittuja väliaikaismääräystä koskevia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita sovellettiin turvaamistoimiin. Tuomiossa Mercieca ja muut v. Malta, 14.6.2011 ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että väliaikaista tuomiota koskevaa muutoksenhakukieltoa voitiin arvioida ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan valossa, koska muutoksenhaku olisi koskenut samoja oikeuksia ja velvollisuuksia kuin pääasia (kohta 35). Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että mainittu muutoksenhakukielto loukkasi ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Tuomion mukaan riittävää ei aina ole se, että asianosaisella on muutoksenhakuoikeus lopullisen tuomion yhteydessä myös väliaikaisen tuomion osalta, koska väliaikana sattuneita vahinkoja ei ehkä saada korjatuksi.

24. Tässä tapauksessa työnantajayhdistykset ovat pyytäneet turvaamistoimena kiellettäväksi voimassa olevaan työehtosopimukseen kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen. Työtaistelutoimenpide on päättynyt jo väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen antamisen vaikutuksesta. Kun turvaamistoimi on tullut peruutetuksi, aiottu tarkoitus on näin ollen saavutettu jo väliaikaisella turvaamistoimella eikä väliaikaisella turvaamistoimella mahdollisesti aikaansaatua oikeudenloukkausta voida tällaisessa tapauksessa oikeudenkäynnin myöhemmissä vaiheissa enää oikaista.

25. Korkein oikeus katsoo, että kyseistä väliaikaista turvaamistointa koskevaa päätöstä on tässä tapauksessa pidettävä sellaisena oikeudellisena ratkaisuna, jolla jo on edellä kohdissa 22 ja 23 kuvatuissa ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa tarkoitetulla tavalla tehokkaasti päätetty ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta. Asian käsittelyssä on näin ollen noudatettava menettelyä, joka turvaa kansainvälisiin sopimusvelvoitteisiin ja perustuslain 21 §:ään perustuvien oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden toteutumisen.

26. Kysymyksessä olevan väliaikaisen turvaamistoimen tosiasiallisten vaikutusten vuoksi hakijoilla on perusteltu oikeudellinen tarve saada vastaus siihen kysymykseen, onko asiassa menetelty lainmukaisesti. Koska hovioikeus ei ole tutkinut hakijoiden väliaikaista turvaamistointa koskevaa kantelua, hakijoilla on ollut tarve saattaa alempien oikeuksien menettely asiassa Korkeimman oikeuden tutkittavaksi. Tutkiessaan valituksen Korkein oikeus ensiksi arvioi hovioikeuden ratkaisua jättää hakijoiden tekemä kantelu tutkimatta.

Olisiko hovioikeuden tullut tutkia sille tehty kantelu?

27. Hovioikeuden tutkimisvelvollisuutta arvioitaessa on ensiksi ratkaistava, onko väliaikainen turvaamistoimi tässä tapauksessa ollut sellainen tuomioistuimen ratkaisu, joka voi olla kantelun kohteena. Toiseksi on arvioitava sitä, mikä vaikutus väliaikaista turvaamistointa koskevalla muutoksenhakukiellolla on tässä tapauksessa.

28. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan voidaan lainvoimainen tuomio tehdystä kantelusta poistaa tuomiovirheen perusteella. Edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä on tapahtunut jokin saman pykälän 1 - 4 kohdissa mainittu oikeudenkäyntivirhe. Mainituissa lainkohdissa on kysymys oikeudenkäyntivirheistä, jotka ovat vaikuttaneet jutun lopputulokseen tai jotka muuten vaarantavat asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kantelu voi saman luvun 16 §:n mukaan koskea myös sellaista oikeudellista ratkaisua, joka on rinnastettavissa lainvoimaiseen tuomioon.

29. Tuomion lainvoima tarkoittaa oikeudellisen ratkaisun lopullisuutta siinä merkityksessä, ettei lainvoimaiseen tuomioon voida enää hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Väliaikaisessa turvaamistoimiasiassa annettu päätös ei ole lopullinen eikä siten sellainen lainvoimainen tuomio, joka voisi olla kantelun kohteena. Hakijoiden oikeus kannella väliaikaista turvaamistointa koskevasta päätöksestä riippuu siten ensiksi siitä, onko tällainen päätös rinnastettavissa lainvoimaiseen tuomioon oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

30. Kantelun kohteena on ollut käräjäoikeuden työnantajien hakemuksesta 5.6.2012 tekemä väliaikaista turvaamistointa koskeva päätös. Kuten hovioikeuden päätöksestä ilmenee, kysymyksessä olevan turvaamistoimiasian käsittely oli vireillä käräjäoikeudessa silloin, kun väliaikaisesta turvaamistoimesta tehtyä kantelua käsiteltiin hovioikeudessa. Hovioikeuden päätöksessä todetaan, että kantelijoilla on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden lopulliseen turvaamistoimiratkaisuun. Tämän vuoksi ja kun väliaikaisella ratkaisulla ei ollut loukattu oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia perustavaa laatua olevia vaatimuksia, hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden päätös väliaikaisesta turvaamistoimesta ollut lainvoimaisen tuomion tavoin lopullinen eikä sitä myöskään voitu rinnastaa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lopulliseen ratkaisuun, ja jätti kantelun tutkimatta.

31. Turvaamistoimiasia oli hovioikeuden kantelupäätöstä 13.6.2012 annettaessa käräjäoikeudessa vireillä ja työntekijäyhdistykset olivat tulleet kuulluiksi lopullisen turvaamistointa koskevan päätöksen tekemistä varten. Käräjäoikeudelle 7.6.2012 antamassaan vastauksessa työntekijäyhdistykset ovat vaatineet, että käräjäoikeus välittömästi peruuttaa väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen. Kantelupäätöksen perustelujen mukaan kantelijat olivat käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa vaatineet turvaamistoimihakemuksen tutkimatta jättämistä ja hylkäämistä pääosin samoilla perusteilla kuin mitä he ovat kantelussa esittäneet. Kuten edellä on mainittu, varsinaista turvaamistointa koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä työntekijäyhdistyksillä on valitusoikeus.

32. Korkein oikeus toteaa, että turvaamistoimen tarkoituksena on ollut työtaistelutoimenpiteen estäminen ja että hovioikeudelle tehdyssä kantelussa on katsottu, ettei käräjäoikeudella ollut ollut toimivaltaa arvioida työtaistelutoimenpiteen laillisuutta. Käräjäoikeuden ratkaisusta on ilmennyt, ettei työntekijäyhdistyksiä ollut kuultu ennen kantelun kohteena olevan päätöksen tekemistä. Kantelupäätöstä tehtäessä hovioikeuden tiedossa on osapuolten kertomusten perusteella ollut, että turvaamistoimella kiellettäväksi tarkoitettu työtaistelu oli jo lopetettu ja että työntekijät olivat palanneet töihin 7.6.2012. Turvaamistoimen tarkoitus oli siis tuolloin jo saavutettu.

33. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 8 §:n mukaan vireillä oleva turvaamistoimi on määrättävä peruutettavaksi, jos syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta on päätetty, ei enää ole. Säännös koskee myös väliaikaista turvaamistointa. Vaikka turvaamistoimihakemusta ei ollut vielä peruutettu hovioikeuden antaessa kantelupäätöksen, on hovioikeuden tiedossa olevien seikkojen perusteella jo tuolloin ollut selvää, ettei tarpeettomaksi käynyt turvaamistoimihakemus johtaisi varsinaisen turvaamistoimen määräämiseen, vaan että väliaikaisen turvaamistoimen vaikutukset jäisivät lopullisiksi. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa väliaikaista turvaamistointa koskeva päätös on perusteltua rinnastaa lainvoimaiseen tuomioon oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

34. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan väliaikaista turvaamistointa koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta. Korkein oikeus toteaa, että kantelussa on vedottu siihen, ettei kantelijoita ollut asiassa kuultu ja että sen vuoksi ne eivät olleet voineet tuoda esiin turvaamistoimen perusteiden virheellisyyttä koskevia käsityksiään. Tältä osin kantelussa on katsottu, ettei turvaamistoimen hakijoilla ole ollut edes oikeutta vaatia kantelijoilta vahingonkorvausta työtaistelun mahdollisesti aiheuttamista vahingoista, koska ainoa seuraamus työehtosopimuslain vastaisesta lakosta on hyvityssakko. Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa kantelijat ovat vielä katsoneet, että käräjäoikeuden olisi tullut heti hylätä turvaamistoimihakemus ja että hovioikeuden olisi tullut tutkia kantelu ja poistaa lakiin perustumattomien väitteiden nojalla mitätön väliaikainen turvaamistoimipäätös.

35. Korkein oikeus toteaa, että kantelu on kohdistunut oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavien vaatimusten kannalta keskeisiin seikkoihin, joita työntekijäyhdistykset eivät ole voineet saattaa muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi.

36. Turvaamistoimen hakijan vastapuolen oikeussuojan turvaamiseksi on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä säädetty vahingonkorvausvelvollisuudesta hakijan vastapuolelle silloin, kun hakija on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen. Väliaikaisen turvaamistoimen edellytykset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi tällaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Näin saatavilla oleva, aiheutuneen vahingon korvaamista silmälläpitäen säädetty oikeussuoja ei kuitenkaan ole verrattavissa siihen, että turvaamistoimen edellytykset on saatettavissa välittömästi ja nimenomaisesti ylemmän oikeusaseen tutkittavaksi säännönmukaisen muutoksenhaun keinoin, mikä on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä edellytyksiä. Turvaamistoimen tarpeellisuuden arviointi on vain yksi osa vahingonkorvauksen edellytyksiä. Turvaamistoimi saattaa koskea sellaista vastapuolen menettelyä, jonka estymisestä ei sellaisenaan aiheudu merkittävää ja erilliseen oikeudenkäyntiin kannustavaa vahinkoa. Vahingonkorvausta koskeva kanne on lisäksi nostettava erikseen, siihen saattaa liittyä näyttöongelmia ja sen nostaminen merkitsee usein varteenotettavaa oikeudenkäyntikuluja koskevaa riskinottoa. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita ei sanotuista syistä voida väliaikaisen turvaamistoimen osalta jättää pelkästään vahingonkorvauksen varaan.

37. Oikeuskäytännössä on sallittu erillinen muutoksenhaku kanteluperusteella tilanteessa, jossa pakkokeinoa koskeva päätös on merkinnyt puuttumista henkilön vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen säännöllisen muutoksenhaun rajoittuessa koskemaan pääasiaratkaisusta tehtävää valitusta. Vahvennetussa jaostossa antamassaan ratkaisussa KKO 1999:50 Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden verinäytteen antamiseen velvoittavasta ratkaisusta oli oikeus kannella, kun oikeus muutoksenhakuun oli järjestetty siten, että oikeudenloukkaus oli saattanut jo tapahtua ennen pääasiassa annettavaa ratkaisua. Isyyden vahvistamista koskevan oikeudenkäynnin aikana tehty ratkaisu, jolla henkilö oli velvoitettu antamaan verinäyte, oli rinnastettavissa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lopulliseen tuomioon. Tutkimukseen määrätyn henkilön oikeussuojan tarpeen katsottiin edellyttävän sitä, että hän saattoi välittömän valitusmahdollisuuden puuttuessa hakea muutosta verinäytteen antamiseen velvoittavaan käräjäoikeuden päätökseen kantelemalla (ks. myös KKO 1996:39, jossa oli kysymys vangittavaksi määrätyn henkilön oikeudesta tulla kuulluksi vangitsemisen edellytyksistä).

38. Selostetun ratkaisun mukaan velvoitetulla olisi ollut oikeus saattaa verinäytteen antamista koskevan ratkaisun edellytykset ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi siinä järjestyksessä kuin pääasiaa koskevasta muutoksenhausta oli säädetty. Sen sijaan silloin, kun väliaikainen turvaamistoimi annetaan varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi ja se sittemmin peruutetaan, voi turvaamistoimella tavoiteltu tarkoitus toteutua yksin hakijapuolen vaatimuksen perusteella ilman, että turvaamistoimen edellytykset tulisivat missään vaiheessa molemman asianosaisen vaatimusten valossa tutkituiksi.

39. Perustuslaissa ilmaistut perusoikeudet eivät ole velvoittavuudeltaan erilaisia vaan lähtökohtana on perusoikeussuojan yhtenäisyys. Tämän vuoksi vahvennetussa jaostossa annetun ratkaisun KKO 1999:50 merkitys ei rajoitu ainoastaan vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumista koskeviin tilanteisiin.

40. Edellä 24-26 ja 32-39 kohdissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista ja väliaikaista turvaamistointa koskevan päätöksen merkityksestä tässä asiassa esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että muutoksenhakukiellon on tällaisessa tapauksessa väistyttävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten täyttämiseksi. Hovioikeuden olisi näin ollen tullut tutkia hakijoiden sille tekemä kantelu.

41. Ratkaisussa 1999:50 Korkein oikeus päätyi arvioimaan kantelun kohteena olleen tutkimusmääräyksen oikeellisuutta. Myös tässä asiassa on enemmän viivytyksen välttämiseksi perusteltua, että Korkein oikeus ottaa kantelussa esitetyt vaatimukset suoraan tutkittavakseen.

Onko työntekijäyhdistyksillä ollut oikeus tulla kuulluksi asiassa?

42. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin säännös, joka oikeuttaa hyväksymään väliaikaista turvaamistointa koskevan hakemuksen vastapuolta kuulematta, on poikkeus oikeudenkäyntimenettelyä koskevasta pääperiaatteesta, jonka mukaan tuomiota ei saa perustaa sellaiseen aineistoon, josta asianosaiselle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Kuulemiseen velvoittava periaate kuuluu Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6.1 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14.1 artiklassa ja perustuslain 21 §:n 2 momentissa mainittuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Kuulemisperiaatteen toteutumisesta tuomioistuimen on huolehdittava viran puolesta.

43. Kuten oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentista tarkemmin ilmenee, väliaikaista turvaamistointa koskevaa hakemustakaan ei pääsääntöisesti voida hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Kuuleminen voidaan sivuuttaa vain, jos turvaamistoimen tarkoitus saattaa muuten vaarantua. Väliaikaisen turvaamistoimen voimassaolo on tarkoitettu tilapäiseksi ja se päättyy, kun asiassa tehdään lopullinen turvaamistointa koskeva päätös. Sikäli kuin turvaamistoimiasia etenee mainitussa järjestyksessä, kuulemisperiaate tulee otetuksi huomioon, koska lopullista turvaamistointa koskevaa päätöstä ei voida tehdä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi.

44. Väliaikaisen turvaamistoimen vaikutukset ovat jääneet lopullisiksi, kun työnantajapuoli on peruuttanut hakemuksensa työtaistelun päätyttyä. Työntekijäyhdistyksiä ei ole kuultu tilanteessa, jossa ne on väliaikaisen turvaamistoimenpiteen avulla velvoitettu lopettamaan aloittamansa työtaistelu. Niin kuin edellä 33 kohdassa on todettu, hovioikeuden antaessa kantelua koskevan päätöksensä on ollut selvää, että jo väliaikaisen turvaamistoimen vaikutukset tosiasiassa jäisivät lopullisiksi eikä varsinaista turvaamistointa koskevan vaatimuksen käsittely enää jatkuisi. Hovioikeuden olisi tullut ottaa tämä huomioon ja huolehtia siitä, että työntekijäjärjestöille varataan tilaisuus lausua käsityksensä turvaamistoimen edellytyksistä.

Väliaikaisen turvaamistoimen määräämistä koskeva kysymyksenasettelu

45. Työntekijäyhdistykset ovat katsoneet, ettei käräjäoikeudella ole ollut toimivaltaa ratkaista kysymystä ilmoitetun lakon laillisuudesta ja siten arvioida turvaamistoimen kohteena olleen etuuden lainmukaisuutta. Käräjäoikeudella ei ole ollut myöskään lakiin perustuvaa toimivaltaa kieltää aloittamasta työtaistelutoimenpidettä tai velvoittaa lopettamaan se eikä asettaa kiellon tehosteeksi sakon uhkaa. Kantelussa on siten kysymys sellaisesta perusluonteista turvaamistoimen määräämisen edellytystä koskevasta väitteestä, joka on rinnastettavissa ehdotonta oikeudenkäynnin edellytystä koskevaan väitteeseen. Työntekijäyhdistysten väite puuttuvasta toimivallasta tarkoittaa sitä, että turvaamistoimihakemus koskee sellaista pääasiaa, jossa haettu turvaamistoimi ei ole mahdollinen.

Koskeeko hakemus sellaista pääasiaa, jossa turvaamistoimi voidaan määrätä?

46. Tuomioistuin voi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan antaa turvaamistoimena kiellon tai määräyksen, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan sellainen oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentti velvoittaa hakijan kuukauden kuluessa turvaamistointa koskevan päätöksen antamisesta panemaan vireille pääasiaa koskevan kanteen tuomioistuimessa tai saattamaan pääasian käsiteltäväksi muussa sellaisessa menettelyssä, joka voi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Turvaamistoimella ei kuitenkaan voida edes tilapäisesti perustaa sellaista oikeutta, jota ei voida vahvistaa myöhemmässä pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

47. Oikeuskäytännössä on turvaamistoimi määrätty peruutettavaksi, kun pääasiassa ei ole ollut kysymys sellaisesta kanteesta, jonka nostaminen on turvaamistoimen voimassapysymisen edellytyksenä (KKO 2003:102). Kyseisessä tapauksessa käräjäoikeus oli antanut turvaamistoimenpiteenä kieltopäätöksen, jonka tarkoittamia kieltoja olisi pitänyt vaatia vahvistettavaksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan markkinatuomioistuimessa. Turvaamistoimen hakija oli tämän sijasta pannut pääasiana vireille käräjäoikeudessa vahingonkorvauskanteen turvaamistoimella kiellettyjen tekojen aiheuttamista vahingoista.

48. Mainittu ratkaisu osoittaa, että pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tulee olla kysymys saman etuuden turvaamisesta, jota turvaamistoimella on tavoiteltu. Kun turvaamistoimihakemuksella on käsillä olevassa asiassa pyydetty kiellettäväksi työntekijäyhdistysten työrauhavelvoitetta rikkoen toteuttama työtaistelu, tulisi myös pääasiaa koskevan menettelyn voida johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kieltotuomioon, jolla työtaistelun aloittaminen, jatkaminen ja uudistaminen kiellettäisiin.

49. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työtaistelutoimenpiteenä pidettävä menettely voidaan sinänsä kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla (KKO 2000:94).

50. Toisin kuin mainitun ratkaisun taustalla olevassa tilanteessa, käsillä olevassa asiassa väliaikaiseen turvaamistoimeen johtanut työnantajien hakemus on koskenut asian osapuolia sitovien työehtosopimusten voimassaoloaikana toimeenpantua työtaistelutoimenpidettä. Turvaamistoimihakemuksen perusteena on nimenomaisesti vedottu siihen, että kiellettäväksi pyydetty työtaistelutoimenpide kohdistuu voimassa olevaan työehtosopimukseen.

51. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan yksinomainen toimivalta käsitellä ja ratkaista kysymys siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen taikka työehtosopimuslain mukainen sekä työehtosopimuksen ja työsopimuslain säädösten vastaisen menettelyn seuraamuksista, on työtuomioistuimella. Työtuomioistuin voi määrätä vain sellaisista seuraamuksista, joista on säädetty työehtosopimuslaissa tai työehtosopimuksessa.

52. Työehtosopimukseen sidottujen työrauhavelvollisuus ilmenee työehtosopimuslain 8 §:stä, sen rikkomisen seuraamukset ja seuraamusten määräämisen perusteet saman lain 9 ja 10 §:stä. Seuraamuksena työrauhavelvollisuuden rikkomisesta on mainituista lainkohdista ilmenevin tavoin työtuomioistuimen määräämä hyvityssakko. Sen sijaan työtaistelun toimeenpanoa kieltävän tuomion antaminen ei kuulu työehtosopimuslain mukaisiin seuraamuksiin. Tässä asiassa ei ole edes väitetty, että kieltotuomio perustuisi työehtosopimukseen.

53. Turvaamistoimea koskevassa pääasiassa olisi siis kysymys voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesta työrauhavelvollisuuden rikkomisen johdosta määrättävästä seuraamuksesta, jona voi tulla kysymykseen ainoastaan hyvityssakko. Sen määräämisessä yksinomainen toimivalta on työtuomioistuimella. Työtuomioistuimen yksinomaisen toimivallan vuoksi tässä asiassa yhtäältä yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa kieltää työtaistelutoimenpidettä eikä toisaalta työehtosopimuksesta johtuvan työrauhavelvollisuuden rikkomiseen perustuvaa työtaistelun kieltävää ratkaisua voida saada muussakaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa menettelyssä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

54. Turvaamistoimihakemus ei tässä asiassa ole liittynyt sellaiseen pääasiaan, joka voisi johtaa sellaiseen ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun, jolla työtaistelutoimenpide kiellettäisiin. Näin ollen myöskään vastaavaa turvaamistoimea ei olisi pitänyt määrätä vaan käräjäoikeuden olisi tullut jättää turvaamistoimihakemus tutkimatta.

55. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeus on 27.6.2012 peruuttanut määräämänsä väliaikaisen turvaamistoimen. Sen vuoksi Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta antaa asiassa lausuntoa enemmälti.

Enemmän lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen (eri mieltä) ja Tuula Pynnä (eri mieltä). Esittelijä Petteri Mikkola.

Oikeusneuvos Pynnä: Enemmistön ratkaisun kohdissa 1 - 15 esitetty koskee asian käsittelyn aikaisempia vaiheita, miltä osin minulla ei ole aihetta lausua toisin. Sen sijaan sen jälkeen lausun asiassa enemmistön kannasta poiketen perustelujen ja lopputuloksen osalta seuraavan.

Mistä asiassa on kysymys

Säännönmukainen muutoksenhaku käräjäoikeuden väliaikaiseen turvaamistoimipäätökseen on laissa kielletty. Turvaamistoimiasian ollessa vireillä käräjäoikeudessa hovioikeus on jättänyt sen tutkittavaksi saatetun, käräjäoikeuden väliaikaista päätöstä koskevan kantelun tutkimatta. Hovioikeuden päätöksen jälkeen turvaamistoimen hakija on ilmoittanut osapuolten sopineen riitansa, jonka johdosta se on peruuttanut turvaamistoimenpidettä koskevan hakemuksensa. Käräjäoikeus on peruuttanut väliaikaisen turvaamistoimen ja jättänyt turvaamistoimiasian sillensä. Valituksen johdosta hovioikeuden kantelua koskevan ratkaisun oikeellisuus on Korkeimman oikeuden tutkittavana.

Oikeussuojan tarve

Vaatimus oikeussuojan tarpeen olemassaolosta on oikeuskäytännössä vakiintunut ehdoton oikeudenkäynnin edellytys. Tuomioistuimen ratkaisua koskevan muutoksenhakemuksen tutkiminen edellyttää, että hakijalla on myös muutoksenhakuvaiheessa oikeussuojan tarve. Tässä tapauksessa on kysymys tilanteesta, jossa hovioikeudessa kantelun kohteena ollut väliaikaista turvaamistoimenpidettä koskeva käräjäoikeuden päätös ei enää muutoksenhakuvaiheessa Korkeimmassa oikeudessa ole voimassa. Tällaisessa tilanteessa, jossa kohteena olevan ratkaisun lopputulokseen ei enää voida puuttua, muutoksenhakijalla on oikeuskäytännössä katsottu olevan vain poikkeuksellisesti hyväksyttävä tarve saada ratkaisua koskeva muutoksenhakunsa tutkituksi ylemmässä tuomioistuimessa.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään lähtenyt siitä, että vain korostetusti tärkeiden oikeushyvien, vapauden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kyseessä ollessa on mahdollista asianosaisen muutoksenhaun johdosta lausua päätöksen perusteiden lainmukaisuudesta, vaikka päätöstä sellaisenaan ei enää voida muuttaa taikka kumota. Korkein oikeus on antanut lausunnon vangitun muutoksenhakemuksen johdosta, vaikka lausunnon antamisen muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun osalta katsottiin muuten enemmälti raukeavan (KKO 2014:29, kohta 5). Sen sijaan Korkein oikeus on jättänyt tutkimatta valituksen, joka on koskenut tutkintavangin yhteydenpitorajoitusta. Korkein oikeus on todennut, että yhteydenpitorajoitus ei tarkoita niin vakavaa puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen, että rajoituksen kohteeksi joutuneella voisi olla oikeudellista tarvetta saada rajoituspäätöksen perusteet tutkittavaksi enää yhteydenpitorajoituksen päättymisen jälkeen (KKO 2010:64, kohta 10). Samoin takavarikkoa koskevassa asiassa on katsottu, ettei oikeudenkäynnin aikana määrättyä takavarikkoa koskevasta valituksesta voitu antaa lausuntoa enää sen jälkeen, kun takavarikosta oli päätetty rikostuomiossa (KKO 1996:122).

Tässä tapauksessa on ensisijassa kysymys siitä, onko työntekijäyhdistyksillä oikeudellista intressiä saada Korkeimman oikeuden ratkaisu siitä, olisiko hovioikeuden tullut tutkia työntekijäyhdistysten kantelu käräjäoikeuden väliaikaisesta turvaamistoimipäätöksestä sekä mikäli näin olisi, onko työntekijäyhdistyksillä edelleen oikeudellinen intressi saada ratkaisu siihen, onko käräjäoikeus menetellyt kantelussa esitetyillä perusteilla virheellisesti.

Työntekijäyhdistykset ovat Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa katsoneet, että vaikka väliaikainen turvaamistoimi on sittemmin peruutettu, yhdistyksillä on edelleen oikeudellinen intressi saada kannanotto käräjäoikeuden menettelyn lainmukaisuudesta, koska muussa tapauksessa työnantajien lainvastainen toimintatapa voisi toistua muissa tapauksissa. Totean, että Korkeimmalla oikeudella ei ole toimivaltaa ratkaista asiaa pelkästään yleisenä laintulkintakysymyksenä. Muutoksenhakijan oikeudellisen tarpeen saada asiassa ratkaisu tulee liittyä vireillä olevaan asiaan. Arvioin asiaa seuraavassa tästä lähtökohdasta.

Työtaisteluoikeus nauttii perustuslaillista suojaa osana perustuslain 13 §:n tarkoittamaa ammatillista yhdistymisvapautta. Työsopimuslain 13 luvun 1 §:ssä on työnantajalle ja työntekijälle turvattu yhdistymisvapaus. Työtaisteluoikeus on lisäksi tunnustettu useissa kansainvälisissä sopimuksissa, joita ovat esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (22 art.), Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä Kansainvälisen työjärjestön piirissä syntynyt yleissopimus: ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskeva sopimus (ILO:n sopimus n:o 87, SopS 45/49). Euroopan unionin oikeudessa lakko-oikeutta suojataan unionin oikeuden soveltamisalalla perusoikeuskirjan määräyksillä.

Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa lakko-oikeutta suojataan osana sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettua yhdistymisvapautta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan lakko-oikeus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton oikeus, joka valtion tulisi kaikissa tilanteissa turvata. Sopimusvaltioilla on lakko-oikeuden osalta harkintavaltaa. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut loukkauksen tapahtuneen esimerkiksi asiassa Enerji Yapi-Yol Sen v. Turkki 21.4.2009, jossa virkamiehiä kiellettiin osallistumasta lakkoon ja heitä rangaistiin siihen osallistumisesta. Hyväksytyksi rajoitukseksi ihmisoikeustuomioistuin on sen sijaan katsonut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön, jolla kiellettiin myötätuntolakot kokonaan (National Union of Rail, Maritime and Transport Workers v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.4.2014, kohdat 86-87).

Ammatillinen yhdistymisoikeus, johon myös lakko-oikeus kuuluu, on edellä kuvatuin tavoin perustuslain ja ihmisoikeussopimusten suojaama oikeus. Lakko-oikeuteen kohdistuvat rajoitukset eivät kuitenkaan sellaisenaan rinnastu tilanteisiin, joissa puututaan vakavalla tavalla henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapauteen ja joissa oikeuskäytännössä on poikkeuksellisesti katsottu olevan tarve saada päätöksen lainmukaisuus ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi siitä huolimatta, että päätöstä ei enää voida muutoksenhakijan vaatimin tavoin lopputulokseltaan muuttaa. Oikeussuojan tarvetta arvioitaessa merkitystä on kuitenkin väitetyn loukkauksen luonteen lisäksi sillä asiayhteydellä, jossa väitetty loukkaus on tapahtunut. Tässä tarkoituksessa on tarpeen tarkastella turvaamistoimilainsäädännön tarkoitusta ja turvaamistoimilainsäädännössä vahvistettuja oikeusturvatakeita kokonaisuudessaan.

Turvaamistoimijärjestelmä muodostaa poikkeuksen siitä pääsäännöstä, että täytäntöönpanotoimiin voidaan ryhtyä vasta, kun tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisun riita-asiassa. Turvaamistoimi voidaan myöntää oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetyissä tilanteissa todennäköisenä pidettävän oikeuden turvaamiseksi. Sen yhteydessä ei ratkaista asianosaisten välistä riitaa lopullisella tavalla. Turvaamistoimiasia on summaarista prosessia ja sen tarkoituksena on ehkäistä hakijan oikeuden vaarantuminen ennen pääasian ratkaisemista, taikka joissakin tilanteissa järjestellä jokin tilanne väliaikaisesti oikeudenkäynnin ajaksi (HE 179/1990 vp s. 14). Turvaamistoimesta voidaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla päättää myös väliaikaisesti varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi, jos turvaamistoimen tarkoitus saattaa muuten vaarantua. Päätös on tällöin luonteeltaan väliaikainen ja tarkoitettu olemaan voimassa vain sen ajan kuin vastapuolen kuuleminen voidaan toimittaa ja käräjäoikeus voi kuulemisen jälkeen arvioida asian uudelleen. Laki edellyttää myös, että asiat käsitellään kiireellisenä. Lain esitöistä ilmenee, että lakia valmisteltaessa on pidetty tärkeänä korostaa nimenomaisella säännöksellä turvaamistoimenpiteitä koskevien asioiden kiireellistä käsittelyä (HE 179/1990 vp s. 10, 16 ja 17).

Koska turvaamistoimi myönnetään edellä kuvatuin tavoin summaarisessa menettelyssä, on lainsäädännössä pyritty varmistamaan asianosaisten oikeusturva edellyttämällä asioiden käsittelyltä kiireellisyyttä ja turvaamalla turvaamistoimeen liittyvien asioiden nopea vireille tulo määräaikasäännöksin sekä vahvistamalla vastaajille oikeus saada aiheettomasta turvaamistoimesta aiheutuneet vahingot ja kulut täysimääräisesti korvatuiksi.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijalla on vahingonkorvausvastuu vastapuolelle tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta ja siitä aiheutuneista kuluista. Hakijan vastuu on oikeuskäytännön mukaan ankaraa ja hän vastaa myös vastapuolelle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta. Vahingonkorvauskanteen nostamiselle on laissa säädetty erityinen lyhyehkö määräaika. Hakijan on myös tullut asettaa ennen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa ulosottokaaren mukainen vakuus ulosottomiehelle aiheettomaksi osoittautuvasta turvaamistoimesta aiheutuneiden vahinkojen ja kulujen varalle. Vakuuden asettamisvelvollisuus turvaa vastaajan asemaa varmistamalla sen, että tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuvat vahingot ja kulut tulevat myös tosiasiassa korvatuiksi.

Turvaamistoimen hakijalle säädetyllä vakuuden asettamisvelvollisuudella ja ankaralla vahingonkorvausvastuulla taataan myös sitä, että väliaikaisen turvaamistoimen voimassaoloaikaan kohdistuvat, turvaamistoimen kohteeksi joutuneelle aiheutuneet aineelliset ja aineettomat vahingot voidaan kanneteitse saattaa tuomioistuimessa tutkittavaksi nopeasti turvaamistoimen peruuttamisen jälkeen. Tällöin vahingonkorvauskanteen yhteydessä arvioitavaksi tulee ensisijassa se, oliko väliaikaisena myönnettyä turvaamistointa, joka on kuitenkin ennen lopullisen turvaamistoimipäätöksen antamista peruutettu, pyydetty tarpeettomasti, ja lisäksi se, oliko haetulle turvaamistoimelle ollut olemassa laissa säädetyt edellytykset.

Mahdollinen oikeudenloukkaus on edellä kuvatuilla oikeuskeinoilla hyvitettävissä väliaikaisen turvaamistoimen oikeusvaikutusten lakattua. Sen sijaan nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa väliaikainen turvaamistoimi ei turvaamistoimen peruuttamista koskevan uuden päätöksen johdosta ole voimassa, asiaa käsittelevä ylempi tuomioistuin ei voi enää muuttaa turvaamistoimen myöntämispäätöstä eikä kumota sitä. Myöskään korvausvastuuta koskevat kysymykset eivät voi sanotussa yhteydessä tulla käsiteltäviksi. Väliaikainen turvaamistoimi on ensi asteessa myönnetty väitetyn oikeuden todennäköisyyden perusteella. Pelkästään näytön puutteellisuus, vaikkakin sitä koskeva kysymys nousisi hakemuksen pohjalta esille, ei voi johtaa hakemuksen välittömään tutkimatta jättämiseen käräjäoikeudessa. Väitetyn oikeuden olemassaolosta ei turvaamistoimiprosessin kaltaisessa summaarisessa oikeudenkäynnissä voida antaa myöskään muutoksenhakuasteessa lopullista aineellisoikeudellista ratkaisua. Tällainen kysymys ei ole ollut turvaamistoimioikeudenkäynnin kohteena.

Niin kuin edeltä ilmenee, käräjäoikeus on työtaistelutoimen loputtua ja työnantajien sekä työntekijäyhdistysten sovittua riitansa työnantajien pyynnöstä peruuttanut väliaikaisen turvaamistoimen ja jättänyt turvaamistoimihakemuksen sillensä. Väliaikaisen turvaamistoimen vaikutukset ovat siten lakanneet hovioikeuden kanteluasiassa antaman päätöksen jälkeen. Työnantajien ilmoituksen mukaan Ammattiliitto Pro on myös nostanut vahingonkorvausta koskevan kanteen käräjäoikeudessa. Kuten edellä olen todennut, käräjäoikeus voi vahingonkorvauskanteen yhteydessä joutua myös arvioimaan kysymystä siitä, oliko työnantajien hankkimalle väliaikaiselle turvaamistoimelle ollut olemassa lainmukaiset edellytykset.

Arvioidessani edellä esittämiäni näkökohtia eli työntekijäyhdistysten oikeussuojan tarpeestaan esittämää perustetta, sekä väitetyn oikeudenloukkauksen luonnetta, turvaamistoimimenettelyä ja siihen liittyviä oikeussuojakeinoja kokonaisuutena katson, ettei työntekijäyhdistyksillä ole Korkeimmalle oikeudelle tekemänsä valituksen johdosta nyt käsillä olevassa muutoksenhakutilanteessa riittävää oikeudellista tarvetta saada ratkaisua siihen, olisiko hovioikeuden tullut tutkia sille tehty kantelu, joka on perustettu kantelussa yksilöityihin väitteisiin siitä, että käräjäoikeus olisi väliaikaisesta turvaamistoimesta päättäessään menetellyt virheellisesti. Näin ollen jätän enemmän lausunnon antamisen valituksesta raukeamaan, ja siten hovioikeuden päätös kantelun jättämisestä tutkimatta jää pysyväksi.

Sen johdosta, että enemmistö on katsonut, että työntekijäyhdistyksillä on oikeussuojan tarve, ja ottanut työntekijäyhdistysten valituksen välittömästi tutkittavaksi, lausun seuraavan.

Voidaanko väliaikaista turvaamistoimea koskevasta päätöksestä kannella?

Työntekijäyhdistykset ovat kannelleet käräjäoikeuden tekemästä väliaikaisesta turvaamistoimipäätöksestä hovioikeuteen ja vaatineet, että päätös poistetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla. Työntekijäyhdistykset ovat kantelussaan vedonneet siihen, että ne ovat kärsineet haittaa, koska käräjäoikeus ei ollut kuullut niitä ennen väliaikaisen päätöksen tekemistä. Toiseksi ne ovat katsoneet käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti, koska se ei ollut välittömästi peruuttanut väliaikaista turvaamistoimimääräystä havaittuaan, että kantelijat olivat keskeyttäneet lakon. Työntekijäyhdistykset ovat vaatineet, että väliaikainen turvaamistoimipäätös peruutetaan.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan lainvoimainen tuomio voidaan tehdystä kantelusta poistaa tuomiovirheen perusteella. Edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä on tapahtunut jokin saman pykälän 1 - 4 kohdissa mainittu oikeudenkäyntivirhe. Saman luvun 16 §:n mukaan kantelu voidaan tehdä myös, milloin kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta. Väliaikaisessa turvaamistoimiasiassa annettu päätös on tarkoitettu olemaan voimassa vain väliaikaisesti kunnes käräjäoikeus päättää asiasta lopullisesti vastapuolen kuulemisen jälkeen. Väliaikaisratkaisu ei ole lainvoimainen tuomio, joka voisi olla tuomiovirhekantelun kohteena. Hakijoiden oikeus kannella väliaikaista turvaamistointa koskevasta päätöksestä riippuu siten siitä, onko päätöksessä kysymys lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on arvioitaessa sitä, rinnastuuko tuomioistuimen oikeudenkäynnin aikana tekemä ratkaisu lainvoimaiseen tuomioon, otettu huomioon se, saattoiko päätös johtaa sellaiseen tilanteeseen, jolloin päätöksen kumoaminen tai muuttaminen myöhemmässä muutoksenhakuvaiheessa ei voisi enää korjata tilannetta. Ratkaisussa KKO 1999:50 oli kysymys vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisesta tilanteessa, jossa henkilöt velvoitettiin sakon uhalla antamaan verinäyte isyyden vahvistamista koskevassa asiassa. Ratkaisuissa KKO 1998:129 ja KKO 1999:123 kysymys oli asiakirjan esittämisvelvollisuudesta ja salassapidosta. Ratkaisu KKO 2013:91 koski tuomioistuimen prosessijohtotoimenpiteitä. Viimeksi mainituissa ratkaisuissa Korkein oikeus katsoi, ettei päätöksistä voinut kannella erikseen, kun taas verinäytteen antamiseen velvoittaneesta ratkaisusta oli oikeus kannella. Vastaavasti keskusrikospoliisin kantelu katsottiin mahdolliseksi ratkaisussa KKO 2011:27. Kysymys oli poliisin peitetoiminnan osalta siitä, voivatko keskusrikospoliisin tutkintamenetelmiä ja poliiseja koskevat tiedot päätyä oikeudenkäynnin kuluessa tehtävän päätöksen kautta julkisiksi. Ratkaisun perusteluissa viitattiin siihen, ettei keskusrikospoliisi ollut rikosasiassa asianosainen ja todettiin, ettei sillä näyttänyt olevan käytettävissään tehokasta muutoksenhakukeinoa silloin, kun tuomioistuin on asettanut sille asiakirjan esittämisvelvollisuuden.

Nyt esillä oleva asia poikkeaa edellä mainituista ratkaisuista siinä, että kantelun kohteena oleva väliaikainen turvaamistoimi on edellä todetuin tavoin tarkoitettu tilapäiseksi järjestelyksi siten, että myös käräjäoikeus voi muuttaa antamaansa päätöstä tai peruuttaa sen. Hovioikeuden käsitellessä työntekijäyhdistysten sille tekemää kantelua, työntekijäyhdistykset olivat antaneet vastineensa turvaamistoimihakemuksen johdosta käräjäoikeudelle. Käräjäoikeus on ollut vastineen saatuaan velvollinen käsittelemään turvaamistoimea koskevan hakemuksen kiireellisesti ja arvioimaan tässä yhteydessä hakemuksessa sekä vastineessa esitettyjen seikkojen pohjalta, onko varsinaiselle turvaamistoimelle perusteita vai tuleeko väliaikainen turvaamistoimi peruuttaa.

Kuten hovioikeus on todennut, tuomiovirhekantelun perusteella hovioikeudessa eivät tulleet tutkittaviksi turvaamistoimihakemukselle laissa säädetyt aineelliset edellytykset. Totean, että käräjäoikeuden päätöksen poistaminen tuomiovirheen perusteella ja asian palauttaminen käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, ei olisi tosiasiassa muuttanut asian käsittelyn tilaa ja asianosaisten asemaa käräjäoikeudessa. Kantelusta huolimatta turvaamistoimiasian käsittely oli nimittäin jatkunut keskeytyksettä käräjäoikeudessa asianosaiskuulemisin.

Totean lisäksi, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan väliaikaista turvaamistointa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Sen sijaan pykälän 1 momentin mukaan muutosta saa hakea lopullisesti määrättyyn turvaamistoimipäätökseen myös erikseen. Mainitut säännökset yhdessä muiden sanotun luvun säännösten kanssa muodostavat sen kokonaisuuden, jossa lainsäätäjä on edellä jo kuvatuin tavoin pyrkinyt ottamaan huomioon sekä turvaamistoimelle ominaisen kiireellisyyden vaatimuksen että osapuolten oikeussuojatarpeet. Väliaikaista turvaamistointa koskevan päätöksen ottaminen tutkittavaksi kantelun kohderatkaisuna hovioikeudessa samanaikaisesti kun turvaamistoimihakemuksen käsittely jatkuu keskeytyksettä käräjäoikeudessa, on omiaan vaikeuttamaan lopullista turvaamistoimimääräystä koskevan asian viivytyksetöntä ratkaisemista käräjäoikeudessa.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, ettei turvaamistoimen väliaikaisratkaisussa ole kysymys lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta ratkaisusta. Hovioikeus ei ole menetellyt virheellisesti jättäessään ratkaisua koskeneen kantelun tutkimatta. Tällä perusteella katson, toisin kuin enemmistö, että työntekijäyhdistysten valitus hovioikeuden päätöksestä tulisi hylätä.

Äänestyksen johdosta velvoitettuna lausun lisäksi enemmistön ratkaisussa esitetyistä ratkaisun lähtökohdista seuraavan.

Olisiko käräjäoikeuden päätös tullut kantelun johdosta poistaa?

Olen edellä katsonut, että nyt kyseessä oleva väliaikainen turvaamistoimipäätös ei ole ollut sellainen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitettu lainvoimaiseen tuomioon rinnastettava päätös, josta olisi voitu, turvaamistoimiasian ollessa käräjäoikeudessa edelleen käsiteltävänä, kannella.

Enemmistö on kuitenkin katsonut, että hovioikeuden olisi tullut tutkia väliaikaisesta turvaamistoimihakemuksesta tehty kantelu. Oikeusastejärjestyksestä johtuu, että kantelussa esitettyjen kanteluperusteiden arviointi kuuluu ensiasteena hovioikeuden toimivaltaan. Enemmistö on kuitenkin ottanut kantelun asiallisesti tutkittavakseen palauttamatta asiaa hovioikeuteen.

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 1, 2 ja 4 kohtien mukaan lainvoimainen tuomio voidaan tehdystä kantelusta poistaa, jos asia on otettu tutkittavaksi, vaikka on ollut olemassa sellainen seikka, jonka johdosta oikeuden olisi omasta aloitteestaan pitänyt jättää asia tutkittavaksi ottamatta, tai jos henkilö, jota ei ole kuultu kärsii haittaa tuomiosta tuomiovirheen perusteella taikka jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Korkein oikeus on täysistuntoratkaisussaan KKO 2014:93 (kohta 11) lausunut, että edellä mainitun pykälän 1 momentin 1 ja 4 kohdan säännökset, joiden kannalta kyseistä asiaa oli tullut arvioida, rakentuvat sille lähtökohdalle, että tuomion poistaminen tuomiovirheen perusteella edellyttää, että tuomioistuin on asian käsitellessään menetellyt virheellisesti. Toisin sanoen asiassa on tullut tapahtua oikeudenkäyntimenettelyä koskeva lain soveltamisvirhe ratkaisun antamisen ajankohtana vallinneen oikeustilan valossa (olisi pitänyt jättää tutkimatta; oikeudenkäynnissä on tapahtunut muu oikeudenkäyntivirhe).

Kantelussa on nyt kysymys väliaikaista turvaamistoimipäätöstä annettaessa tapahtuneiksi väitetyistä menettelyllisistä virheistä. Hovioikeuden ratkaistavana on sen vuoksi ollut kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti väliaikaisratkaisun antamisvaiheessa vallinneiden seikkojen perusteella. Toisin kuin enemmistö on perusteluissaan painottanut, katson, ettei hovioikeuden olisi pitänyt ratkaisuperusteissaan ennakoida sitä, tulisiko väliaikainen turvaamistoimipäätös olosuhteiden mahdollisen muuttumisen vuoksi käräjäoikeudessa annettavalla uudella päätöksellä peruutettavaksi ja jäisikö turvaamistoimiasia sillensä. Katson siten myös, ettei arviota siitä, rasittaako käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistoimipäätöstä menettelyvirhe, voida ylemmässä tuomioistuimessa perustaa arvioon siitä, onko tulevilla tapahtumilla mahdollisesti vaikutusta asian käsittelylle käräjäoikeudessa. Kantelussa on ylimääräisenä muutoksenhakukeinona kysymys yksinomaan käräjäoikeudessa jo tapahtuneen menettelyn oikeellisuudesta.

Työntekijäyhdistykset ovat, siltä osin kuin asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys, kantelussaan ensinnä katsoneet, että niille on aiheutunut haittaa heitä kuulematta annetun lainvastaisen turvaamistoimipäätöksen johdosta. Yhdistykset ovat todenneet, että turvaamistoimihakemuksessa on annettu käräjäoikeudelle olennaisesti harhaanjohtavaa tietoa. Kun käräjäoikeus ei ollut ennen väliaikaista turvaamistoimipäätöstä kuullut työntekijäyhdistyksiä, on tästä työntekijäyhdistysten mukaan katsottu aiheutuneen selkeästi lainvastainen päätös.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentissa lausutun pääsäännön mukaan hakemusta hyväksyttäessä vastapuolelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Säännöksen mukaan turvaamistoimipäätös voidaan antaa tilapäisesti vastapuolta kuulematta silloin, jos turvaamistoimen tarkoitus saattaa muuten vaarantua.

Kuuleminen on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeita. Väliaikainen turvaamistoimipäätös voidaan lain nimenomaisen säännöksen mukaan tehdä vastaajia kuulematta. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että päätös myöhemmin vastaajien kuulemisen jälkeen osoittautuu aineellisoikeudellisesti virheelliseksi. Tässä suhteessa työtaisteluihin kohdistuvat väliaikaiset turvaamistoimet eivät ole poikkeuksellisessa asemassa, vaan sama tilanne koskee myös kaikkia väliaikaisia turvaamistoimipäätöksiä, jotka niin ikään voivat liittyä perus- ja ihmisoikeuksiin. Lainsäätäjä on kuitenkin katsonut, että kiireellisissä tilanteissa turvaamistoimenpide tulee voida myöntää väliaikaisesti vastaajia kuulematta. Samalla lainsäätäjä on arvioinut turvaamistoimilainsäädäntöön liittyviä oikeusturvatakeita kokonaisuutena ja turvannut vastaajien asemaa muun ohella turvaamistoimen hakijan velvollisuudella asettaa vakuus ennen turvaamistoimen täytäntöönpanoa sekä ankaralla vahingonkorvausvastuulla.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aikaisemmin katsonut, etteivät väliaikaista oikeussuojaa koskevat määräykset kuuluneet lainkaan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan asialliseen soveltamisalaan. Ratkaisussa Micallef v. Malta 15.10.2009 ihmisoikeustuomioistuin on muuttanut oikeuskäytäntöään. Ihmisoikeustuomioistuimen uudemman linjauksen mukaan väliaikaismääräykset eivät automaattisesti sulkeudu sopimuksen 6 artiklan asiallisesta soveltamisalasta. Tuomioistuimen mukaan 6 artikla soveltuu väliaikaismääräyksiin, mikäli määräyksessä ja pääasiassa oli molemmissa kyseessä siviilioikeudellinen oikeus tai velvollisuus ja määräyksellä tosiasiassa päätettiin henkilön oikeudesta tai velvollisuudesta. Kansallisen tuomioistuimen tulee arvioida väliaikaismääräyksen kohdetta, tarkoitusta ja vaikutuksia. Artikla 6 soveltuu riippumatta väliaikaismääräyksen kestosta, jos sillä tosiasiassa määritetään kyseinen oikeus tai velvollisuus. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin hyväksynyt sen, että poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa haetun toimen tehokkuus edellyttää nopeaa päätöksentekoa, ei kaikkia 6 artiklan edellytyksiä voida toteuttaa välittömästi (Micallef v. Malta ja A.K. v. Liechtenstein 9.7.2015, kohdat 45 - 48).

Katson, ettei oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 2 momentin väliaikaista turvaamistoimea koskeva säännös vastapuolen kuulemisen sivuuttamisesta tilapäisesti ole sellaisenaan ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan kanssa. Totean, että käräjäoikeus on heti väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen jälkeen varannut työntekijäyhdistyksille tilaisuuden tulla kuulluksi. Työntekijäyhdistykset ovat myös toimittaneet vastineensa käräjäoikeudelle kantelun tekemistä edeltäneenä päivänä. Käräjäoikeudelle toimittamassaan vastineessa työntekijäyhdistykset ovat vaatineet turvaamistoimen tutkimatta jättämistä ja hylkäämistä pääosin samoilla perusteilla, joihin he ovat vedonneet hovioikeudessa kantelunsa tueksi.

Edellä esitetyn perusteella katson, ettei käräjäoikeuden menettely ole ollut virheellinen vain sillä perusteella, että käräjäoikeus on antanut turvaamistoimen väliaikaisratkaisun lain sallimin tavoin vastapuolta kuulematta.

Työntekijäyhdistykset ovat toisena kanteluperusteenaan pitäneet menettelyvirheenä myös sitä, että käräjäoikeus ei ollut välittömästi havaittuaan kantelijoiden keskeyttäneen lakon peruuttanut väliaikaista turvaamistoimea. Käräjäoikeus oli saanut tiedon lakon peruuttamisesta viimeistään saatuaan tiedokseen kantelijoiden käräjäoikeudelle turvaamistoimihakemuksen johdosta toimittaman vastineen.

Hovioikeuden käsitellessä kantelua turvaamistoimiasian käsittely on ollut kesken käräjäoikeudessa. Työntekijäyhdistysten toimitettua vastineensa käräjäoikeudelle käräjäoikeuden on sen jälkeen tullut asiassa edellä kerrotuin tavoin kertyneen oikeudenkäyntiaineiston perusteella arvioida sitä, ovatko turvaamistoimen aineelliset edellytykset olemassa vai tuleeko väliaikainen turvaamistoimi peruuttaa. Huolimatta siitä, että käräjäoikeuden on tullut menetellä turvaamistoimenpidettä koskevassa asiassa kiireellisesti, käräjäoikeuden ei voida katsoa menetelleen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä mainitulla tavalla virheellisesti, kun se ei ollut välittömästi saatuaan työntekijäyhdistysten vastineen peruuttanut väliaikaista turvaamistoimenpidettä.

Hovioikeus ei myöskään olisi voinut kanteluasiassa antamallaan ratkaisulla ratkaista turvaamistoimihakemuksen aineellisia edellytyksiä, jotka ensiasteena kuuluvat käräjäoikeuden ratkaisutoimivaltaan.

Näillä perusteilla katson, etteivät työntekijäyhdistysten kantelunsa tueksi vetoamat edellä kerrotut seikat ole sellaisia, joiden johdosta hovioikeuden olisi tullut tuomiovirheen perusteella poistaa käräjäoikeuden väliaikainen turvaamistoimipäätös.

Onko käräjäoikeus ollut toimivaltainen ratkaisemaan väliaikaista turvaamistoimenpidettä koskevan asian?

Enemmistö on päätynyt tulkintaan, jonka mukaan työntekijäyhdistysten kantelu olisi perustunut lisäksi siihen, ettei käräjäoikeus ole ollut toimivaltainen tutkimaan väliaikaista turvaamistoimenpidettä koskevaa hakemusta. Tältä osin totean seuraavan.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan turvaamistoimesta päättää yleinen tuomioistuin hakemuksesta. Pykälän 2 momentin mukaan jos yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen käsittelemään 1 momentissa tarkoitettua pääasiaa, turvaamistoimesta päättää sen paikkakunnan käräjäoikeus, missä vastapuolella on kotipaikka taikka missä kyseinen omaisuus tai huomattava osa siitä sijaitsee tai missä turvaamistoimen tarkoitus voi muutoin toteutua. Tähän nähden totean, että turvaamistoimihakemukset voivat kuulua käräjäoikeuden toimivaltaan silloinkin, kun yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen pääasian osalta.

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetun yleisen turvaamistoimen soveltamisala on laaja. Työtaistelutoimenpiteitä ei ole miltään osin suljettu säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Turvaamistoimenpiteet voivat siten koskea myös työtaistelutoimenpiteitä, mikäli pykälässä säädetyt edellytykset muutoin täyttyvät. Myös Korkein oikeus on aikaisemmassa oikeuskäytännössään saartoa koskevassa asiassa vahvistanut sen, että työtaistelutoimenpiteet voivat sinänsä olla turvaamistoimenpiteiden kohteena, Korkeimman oikeuden ratkaisu 2000:94. Korkein oikeus on sanotussa ratkaisussaan todennut, että työtaistelutoimenpide on kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan yhteisön oikeudessa siten, että siihen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Sitä voitaisiin pitää todennäköisesti oikeudenvastaisena myös, jos vastaavanlainen työtaistelutoimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraamuksiensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintuneesti katsottu oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi.

Yleisen turvaamistoimen edellytyksenä on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaan, että hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu kuin 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla, ja on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.

Käsillä olevassa asiassa työnantajat on turvaamistoimihakemuksessaan katsoneet, että niillä on ollut oikeus vaatia, että työntekijäjärjestöt eivät ryhdy työrauhavelvoitteen vastaisiin laittomiin työtaistelutoimenpiteisiin osapuolia sitovien työehtosopimusten voimassaoloaikana. Hakemuksen mukaan työnantajat ovat myös oikeutettuja vaatimaan, etteivät työntekijäjärjestöt, niiden alayhdistykset tai jäsenet toimeenpane työnseisausta tekemättä tästä työriitojen sovittelusta annetun lain mukaista ennakkoilmoitusta vähintään kahta viikkoa ennen työnseisausta. Työnantajat ovat katsoneet, että niiden oikeus perustuu lain ja työehtosopimuksen nimenomaisiin määräyksiin ja että tämä oikeus voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla ratkaisulla. Työnantajien mukaan työnseisaus oli työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n vastainen, koska siitä ei ollut tehty ennakkoilmoitusta.

Työnantajat ovat hakemuksessaan katsoneet vaaran laittomista työtaisteluista olevan konkreettinen. Sen mukaan laiton lakko aiheuttaa työnantajille merkittäviä vahinkoja, jotka heikentävät niiden toiminnan tulosennustetta ja vaikuttavat niiden mahdollisuuksiin tarjota työntekijöilleen töitä. Vastapuolet ovat samassa asiassa jo aikaisemmin toimeenpanneet ulosmarssin, josta oli aiheutunut merkittäviä vahinkoja. Lentokonehuollon keskeytyminen voi merkitä työnantajien koko liiketoiminnan keskeytymistä.

Niin kuin olen jo edellä todennut, käräjäoikeus on yleisenä tuomioistuimena ollut toimivaltainen arvioimaan sitä, ovatko väliaikaisen turvaamistoimen edellytykset täyttyneet. Yleisen turvaamistoimen soveltamisalaa ei ole laissa rajattu, kun vain laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Käräjäoikeuden harkinta siitä, ovatko laissa säädetyt edellytykset väliaikaisen turvaamistoimihakemuksen osalta täyttyneet, perustuu asian aineellisoikeudelliseen arviointiin. Väliaikaisen turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi se, että turvaamistoimenhakijan oikeus saattaa muuten vaarantua. Tältäkin osin kysymys on hakemuksen aineellisoikeudellisesta arvioinnista, mikä siis kuuluu ensiasteena käräjäoikeuden harkintavaltaan. Edellä jo lausumani tavoin näytön arviointiin liittyvät kysymykset eivät sellaisenaan voi olla perusteena hakemuksen jättämiselle heti tutkimatta käräjäoikeuden toimesta.

Katson, että käräjäoikeus ei ole tässä tapauksessa ylittänyt toimivaltaansa ottaessaan väliaikaista turvaamistoimea koskevan hakemuksen tutkittavakseen. Hovioikeudelle tehty kantelu on koskenut vain käräjäoikeuskäsittelyn menettelyllisen puolen arviointia. Katson, että kantelulle ei ole ollut käräjäoikeuden toimivaltaa koskevilta osin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä säädettyä perustetta. Sen vuoksi kantelua ei voida hyväksyä.

Oikeusneuvos Poutiainen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pynnä.