Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2015:78

Tuomioistuimen päätösvaltaisuus - Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäynnin edellytys - Jutun palauttaminen - Lainvoima - Osittainen lainvoima

Diaarinumero:R2014/738
Taltio:2033
Antopäivä:04.11.2015

Käräjätuomari oli yksin puheenjohtajana käsitellyt ja ratkaissut asian, jossa vastaajalle oli vaadittu rangaistusta muiden rikosten ohella lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus ei tämän vuoksi ollut ollut päätösvaltainen. Päätösvaltaisuuden puute ei ollut korjaantunut, vaikka asiaa oli sittemmin käsitelty laillisessa kokoonpanossa hovioikeudessa. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Kysymys myös tuomion osittaisesta lainvoimasta. (Ään.)

OK 2 luku 1 § 1 mom (811/2008)
OK 2 luku 6 § 1 mom (811/2008)

Johdanto

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta.

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 15.2.2013, muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 23.6.2014 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Jarmo Uhlbäck ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Eija-Liisa Helin ja Markku Mäkynen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja tuomittu korvausvelvollisuus poistetaan tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä ja B antoivat heiltä pyydetyt vastaukset.

Välitoimet

A antoi häneltä pyydetyn lausuman käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta. Lausuma annettiin tiedoksi syyttäjälle ja B:lle.

Käräjätuomari antoi häneltä pyydetyn lausuman. Lausuma annettiin tiedoksi asianosaisille. Lausuman pyytäminen heiltä katsottiin ilmeisen tarpeettomaksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet

1. Keski-Suomen käräjäoikeus on 15.2.2013 tuominnut A:n syytekohdissa 1 ja 2 rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla pahoinpitelyistä ja syytekohdassa 3 rikoslain 20 luvun 6 §:n nojalla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus on, otettuaan yhteistä rangaistusta määrätessään huomioon aikaisemman tuomion, tuominnut A:lle yhteiseksi vankeusrangaistukseksi 6 kuukautta vankeutta ja sen sijasta yhdyskuntapalvelua 160 tuntia. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan syytekohtien 2 ja 3 asianomistajalle B:lle vahingonkorvauksia kivusta ja särystä, muusta tilapäisestä haitasta ja loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

2. Asianomistaja B on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että A tuomitaan ankarampaan, vähintään 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja että muusta tilapäisestä haitasta tuomittua vahingonkorvausta korotetaan.

3. Myös A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että syytteet ja korvausvaatimukset kohdissa 2 ja 3 hylätään tai että vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi ja että korvausvelvollisuutta alennetaan kivun ja säryn sekä kärsimyksen osalta ja korvausvaatimus muusta tilapäisestä haitasta hylätään.

4. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn ja ottanut vastaan saman todistelun kuin käräjäoikeus. Hovioikeus on tuomiossaan 23.6.2014 korottanut yhteisen vankeusrangaistuksen 9 kuukaudeksi vankeutta ja B:lle muusta tilapäisestä haitasta maksettavaa vahingonkorvausta.

5. Valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja korvausvelvollisuus poistetaan tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Ratkaistavana oleva kysymys

6. Asia on ratkaistu käräjäoikeudessa yhden tuomarin kokoonpanossa. Korkein oikeus on tutkinut viran puolesta, onko käräjäoikeuden kokoonpano ollut päätösvaltainen ratkaisemaan asian. Hovioikeudessa kysymystä käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta ei ole käsitelty.

7. Korkein oikeus on muutoksenhakijana olevalle A:lle osoittamassaan lausumapyynnössä kiinnittänyt huomiota käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanoon ja varannut hänelle tilaisuuden lausua käräjäoikeuden päätösvaltaisuudesta. Myös vastapuolia syyttäjää ja B:tä on pyydetty lausumaan vastauksissaan erityisesti siitä, että asia on ratkaistu käräjäoikeudessa yhden tuomarin kokoonpanossa. Lausumat on annettu puolin ja toisin tiedoksi.

Sovellettavat säännökset

8. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin (811/2008) mukaan käräjäoikeus on päätösvaltainen rikosasiassa, kun tuomioistuimessa on puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Saman luvun 6 §:n 1 momentissa (811/2008) säädetään siitä, milloin käräjäoikeus on rikosasiassa päätösvaltainen yksin puheenjohtajan muodostamassa kokoonpanossa. Lainkohdan mukaan edellytyksenä on, ettei mistään syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ole syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä säädetty ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta enintään kaksi vuotta, tai se, että syytteessä tarkoitettu yksittäinen rikos on jokin lainkohdassa luetelluista rikoksista.

9. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuudesta säädetään rikoslain 20 luvun 6 §:ssä. Sekä tekohetkellä 21.1.2011 voimassa olleen lain (563/1998) että nykyisin voimassa olevan lain (540/2011) mukaan enimmäisrangaistus kyseisestä rikoksesta on vankeutta neljä vuotta.

Korkeimman oikeuden kannanotto käräjäoikeuden päätösvaltaisuuteen

10. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on säädetty ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta. Kyseinen rikos ei ole myöskään mikään oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 6 §:n 1 momentissa luetelluista rikoksista, joissa käräjäoikeus on päätösvaltainen, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Näin ollen käräjäoikeus ei ole ollut päätösvaltainen ratkaisemaan asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa.

Päätösvaltaisuuden puutteen korjauskelpoisuudesta

11. Asiassa on lisäksi harkittava, onko käräjäoikeuden päätösvaltaisuuden puute korjaantunut sen johdosta, että asiaa on sittemmin käsitelty laillisessa kokoonpanossa hovioikeudessa.

12. Ehdoton oikeudenkäynnin edellytys on, että tuomioistuimen kokoonpano on laillinen.

13. Lainsäädännössä on vuoden 2009 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella laajennettu yhden tuomarin kokoonpanossa käsiteltävien asioiden alaa nostamalla enimmäisrangaistus kahteen vuoteen vankeutta ja ottamalla säännökseen luettelo tietyistä soveltamisalaan kuuluvista rikoksista. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä tätä on perusteltu sillä, että yhden tuomarin kokoonpanon käyttöalan ulkopuolelle oli aikaisemmin rajautunut asioita, jotka olivat oikeudellisesti selviä, joissa ei ollut vaikeita näyttökysymyksiä ja joissa rangaistuskäytäntö oli vakiintunutta. Kyseisen kaltaisissa asioissa asianosaisen oikeusturvan ei katsottu heikentyvän, vaikka ne ratkaistaisiinkin yhden tuomarin kokoonpanossa lautamieskokoonpanon asemesta (HE 85/2008 vp s. 9). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, kuten muidenkaan seksuaalirikosten, ei ole katsottu soveltuvan yhden tuomarin kokoonpanossa ratkaistavaksi.

14. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä tuomioistuimen laillista perustamista koskeva vaatimus on edellyttänyt sitä, että tuomioistuin toimii yksittäistapauksessa sen kokoonpanoa koskevien säännösten mukaisesti (Posokhov v. Venäjä, 4.3.2003, kohta 39 ja Buscarini v. San Marino, 4.5.2000, kohta 2). Jos tuomioistuimen kokoonpanoa koskevien säännösten rikkomista ei ole nimenomaisesti käsitelty tai todettu, yksinomaan uutta käsittelyä laillisessa kokoonpanossa ei ole rikosasioissa katsottu riittäväksi keinoksi oikeudenloukkauksen korjaamiseksi (Posokhov v. Venäjä, kohdat 31 - 36, De Cubber v. Belgia, 26.10.1984, kohta 33 ja Findlay v. Yhdistynyt kuningaskunta, 25.2.1997, kohta 79).

15. Kansallisessa oikeuskäytännössä käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta rasittanut virhe on vakiintuneesti johtanut asian palauttamiseen käräjäoikeuteen (KKO 2003:5, KKO 2001:30 ja KKO 1998:69).

16. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että käräjäoikeudessa tapahtuva käsittely on usein rikosasian ainoa täysimittainen tuomioistuinkäsittely. Muutoksenhakuasteessa asia saattaa olla esillä enää rajoitettuna. Tästä syystä käräjäoikeuden kokoonpanoa koskevalla sääntelyllä ja sen noudattamisella on korostunut merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta.

17. Mainituilla perusteilla käräjäoikeuden kokoonpanon päätösvaltaisuutta koskeva puute ei ole korjaantunut siitä syystä, että hovioikeus on sittemmin ratkaissut asian laillisessa kokoonpanossa.

Asian jatkokäsittelystä

18. Korkein oikeus toteaa, että syytekohdassa 1 tarkoitetun pahoinpitelyn syyksilukemiseen ei ole haettu muutosta hovioikeudesta. A on kuitenkin hovioikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, paitsi syytekohtien 2 ja 3 hylkäämistä, myös kaikista syytekohdista tuomitun yhteisen rangaistuksen alentamista. Korkeimmassa oikeudessa A on vaatinut, että asia palautetaan kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi. Kuten edeltä ilmenee, asia on käräjäoikeudessa käsitelty väärässä kokoonpanossa, minkä vuoksi asia on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytekohdan 3 osalta palautettava käräjäoikeuteen. Asian jatkokäsittelyn osalta on harkittava, onko perusteltua palauttaa myös syytekohdat 1 ja 2 käräjäoikeuden käsiteltäviksi.

19. Korkein oikeus toteaa, että oikeuskäytännössä asia on vanhastaan palautettu alioikeuteen siltäkin osin, kuin se on muutoksenhakemuksen perusteella jäänyt lainvoimaiseksi, jos kysymys on ollut sellaisesta oikeudenkäyntivirheestä, joka on otettava huomioon viran puolesta ja joka on vaikuttanut koko asiaan (esim. KKO 1948 II 435).

20. Oikeudenkäyntiä koskevia säännöksiä on sittemmin muutettu ja uudistettu useita kertoja, mutta niin kuin Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:80 (kohta 6) todennut, jutun palauttamisesta ei ole laissa erillisiä säännöksiä ja palauttaminen sekä sitä koskevat oikeusohjeet perustuvat oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Jutun palauttamista koskevassa arvioinnissa voi jutun tarkoituksenmukaista käsittelyä koskevalla harkinnalla olla tilanteen mukaan merkitystä.

21. Arvioidessaan jutun osittaisen palauttamisen perusteita Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan kiinnittänyt huomiota oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiin siitä, milloin syytteet käsitellään ja ratkaistaan yhdessä ja milloin erikseen. Lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Saman lain 11 luvun 5 §:ssä säädetään, että jos samassa oikeudenkäynnissä käsitellään useampia syytteitä, tuomioistuin voi ratkaista niistä jonkin erikseen, vaikka muiden syytteiden käsittely vielä jatkuu. Samaa vastaajaa koskevat syytteet voidaan kuitenkin ratkaista erikseen vain, jos se on asian käsittelyn kannalta perusteltua. Korkein oikeus on katsonut, että samaan historialliseen tapahtumainkulkuun perustuneet syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta tuli palauttaa käräjäoikeuteen yhdessä käsiteltäviksi, vaikka palauttamisperuste ei suoranaisesti liittynyt törkeään pahoinpitelyyn. Koska palauttamisperuste ei liittynyt eräisiin muihin syytekohtiin, niiden erikseen käsittelemistä ja ratkaisemista hovioikeudessa voitiin puolestaan pitää edellä viitatuissa lainkohdissa tarkoitetulla tavalla soveliaana ja perusteltuna.

22. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kaikki oikeudenkäynnissä käsitellyt syytteet ovat koskeneet samaa vastaajaa ja samana iltana tapahtuneita, toisiaan seuranneita tekoja. Syytteet liittyvät niin läheisesti toisiinsa, että niiden käsittely yhdessä on perusteltua ja eduksi asian selvittämiselle. Yhdessä käsittelemistä puoltaa myös yhteisen rangaistuksen määrääminen. Korkein oikeus katsoo, että tapauksessa on erityisiä syitä sille, että syytekohdat ja niihin liittyvät korvausvaatimukset käsitellään ja ratkaistaan käräjäoikeudessa kokonaan uudelleen ja siten myös syytekohdan 1 osalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 15.2.2013 nro 13/553 kumotaan.

Asia palautetaan Keski-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan viivytyksettä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Pekka Koponen (eri mieltä) ja Tuula Pynnä. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Koponen: Olen muutoin Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla, mutta kohtien 19 - 22 osalta lausun seuraavaa:

Käräjäoikeuden kokoonpanoa koskeva virhe on asiassa koskenut ainoastaan syytekohtaa 3. A on kuitenkin hovioikeudessa ja edelleen Korkeimmassa oikeudessa hakenut muutosta myös syytekohdan 2 syyksilukemiseen. Samaan asianomistajaan kohdistuneiksi väitetyt kohtien 2 ja 3 teot saattavat olla oikeusvoiman kannalta samaa menettelyä. Lisäksi syytteen mukaan kohdan 2 teolla aiheutettu tajuttomuus on ollut tosiasiallinen edellytys kohdan 3 mukaiselle teolle. Tämän vuoksi Korkeimman oikeuden kannanotolla kohdan 2 syyksilukemiseen olisi merkitystä myös käräjäoikeuteen palautettavan kohdan 3 arviointiin. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2012:80 on todettu, että jutun osittaista palauttamista koskevassa harkinnassa tulee ottaa huomioon myös se, että palautettava osa muodostaa sellaisen itsenäisen kokonaisuuden, jonka käsittely ei ole riippuvainen mahdollisesti ylempään oikeusasteeseen jäävästä muusta jutun osasta. Näistä syistä on perusteltua palauttaa asia käräjäoikeuteen myös syytekohdan 2 osalta.

Sen sijaan syytekohdan 1 osalta palauttamisen laajuutta koskevan harkinnan lähtökohdat eroavat olennaisesti siitä tilanteesta, joka on ollut arvioitavana mainitussa ratkaisussa KKO 2012:80. Tuossa asiassa yhtenä syytekohtana oli käräjäoikeudessa ollut törkeä pahoinpitely, joka myös syyksiluettiin vastaajille. Hovioikeuskäsittelyn aikana sanotun rikoksen asianomistaja kuoli, minkä perusteella syyttäjä vaati hovioikeudessa vastaajille rangaistusta myös törkeästä kuolemantuottamuksesta. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että törkeässä pahoinpitelyssä ja törkeässä kuolemantuottamuksessa oli vastaajien menettelyn osalta kysymys saman historiallisen tapahtumainkulun arvioinnista. Sanotussa asiassa oikeusvoimavaikutus on siten kattanut menettelyn kokonaisuudessaan ja se on oikeusvoiman kannalta muodostanut yhden kokonaisuuden. Oikeusvoiman kannalta samaa konkreettista tapahtumaa koskevat syytteet samaa vastaajaa vastaan on käsiteltävä yhdessä, koska ne voidaan saattaa vain kertaalleen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Käsiteltävässä asiassa syytekohdassa 1 A:n syyksi on lainvoimaisesti luettu pahoinpitely, joka kohdistuu eri asianomistajaan kuin syytekohtien 2 ja 3 teot. Pahoinpitely- ja seksuaalirikoksissa oikeusvoiman ulottuvuus arvioidaan asianomistajakohtaisesti siinäkin tapauksessa, että menettely sinänsä olisi ajallisesti ja paikallisesti samaa tapahtumaa. Edellä käsitellystä ratkaisusta 2012:80 poiketen syytekohdan 1 eri asianomistajaan kohdistunut pahoinpitely on siten oikeusvoiman ulottuvuuden kannalta eri teko verrattuna syytekohtien 2 ja 3 pahoinpitelyyn ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön eikä näiden syytekohtien kesken ole oikeusvoimavaikutusta.

Kohdan 1 syyksilukemista koskevan tuomion lainvoimaisen osan poistamiseen ei näin ollen ole asiassa kohtien 1 ja 3 väliseen oikeusvoimaan liittyvää perustetta. Kohdan 1 käsitteleminen ei ole muutoinkaan riippuvainen kohtien 2 tai 3 käsittelemisestä. Palauttamisen perustuminen viran puolesta huomioon otettavaan ehdottomaan oikeudenkäynnin edellytykseen ei myöskään ole yleisesti sovellettava peruste osittaisesta lainvoimasta poikkeamiseen. Tällaisen palauttamisperusteen osalta on lähtökohtaisesti arvioitava, onko oikeudenkäyntivirhe ollut sellainen, että se on vaikuttanut myös tuomion lainvoimaiseen osaan. Tässä asiassa käräjäoikeudella ei ole ollut mitään estettä kohdan 1 käsittelemiseen yhden tuomarin kokoonpanossa, mutta sitä ei ole saanut käsitellä sanotussa kokoonpanossa yhdessä kohdan 3 kanssa. Virheen luonnetta ei voida pitää kohdan 1 palauttamista voimakkaasti puoltavana seikkana.

Kuten enemmistön perustelujen kohdassa 20 ja ratkaisun 2012:80 kohdassa 6 lausutusta ilmenee, jutun palauttamisessa on nimenomaisten säännösten puuttuessa tuomioistuimen harkinnalla tavanomaista enemmän merkitystä. Jutun palauttamista kokonaisuudessaan eli myös syytekohdan 1 osalta puoltavat asiassa ehdottoman prosessinedellytyksen puuttuminen palautuksen perusteena sekä tuomioistuimen mahdollisuus määrätä samassa menettelyssä kaikkien syytekohtien osalta sekä syyksilukemisesta että yhteisestä rangaistuksesta. Syytekohdan 1 palauttamista vastaan puhuvat toisaalta lainvoimaisen tuomion pysyvyyden merkitykseen liittyvät seikat. Osittainenkin lainvoima aikaansaa oikeusrauhan, jota yleensä voidaan järkyttää vain menestyksellisen ylimääräisen muutoksenhaun täyttävin edellytyksin. Palauttamisen laajuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös asianomistajan edut ja näyttöharkinnan edellytykset. Syytekohdan 1 asianomistajan kannalta asia on tullut lainvoimaisesti ja lopullisesti ratkaistuksi käräjäoikeuden tuomiolla 15.2.2013. Tuomion poistaminen ja asian palauttaminen myös kohdan 1 osalta johtaa tältäkin osin uuteen oikeudenkäyntiin ja näytön uuteen vastaanottamiseen usean vuoden viiveen jälkeen.

Edellä lausuttujen tuomion poistamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen syytekohdan 1 osalta puoltavien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen punninnassa jälkimmäisten on katsottava olevan painavampia. Tämän vuoksi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot tulee asiassa poistaa Korkeimman oikeuden päätöslauselmassa tarkoitetuilta osin vain kohtien 2 ja 3 osalta sekä palauttaa asia vain näiltä osin Keski-Suomen käräjäoikeuteen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.