Asianajaja - Valvonta - Esteellisyys - Laillisuusperiaate

Diaarinumero:	R2012/450
Taltio:	628
Antopäivä:	9.4.2015

Asianajaja, joka oli määrätty osakeyhtiön konkurssissa pesänhoitajaksi, oli aikaisemmin toiminut saman yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen puheenjohtajana ja valmistellut yhtiön toista ylimääräistä yhtiökokousta.

Korkein oikeus katsoi asianajajaa koskevassa valvonta-asiassa, että tämä oli yhtiökokouksen puheenjohtajana saanut asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä pesänhoitajan tehtävän hoitamisen kannalta, ja että tämä oli todennäköisesti saanut asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja valmistellessaan toista yhtiökokousta. Asianajaja oli siten ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden perusteella esteellinen toimimaan pesänhoitajana. Asianajajalle annettiin varoitus.

Kysymys myös laillisuusperiaatteesta.

L asianajajista 5 § 1 mom
L asianajajista 5 c § 1 mom

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisu 14.4.2011, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 13.3.2012 sekä vaatimukset ja vastaukset Korkeimmassa oikeudessa kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asian ovat ratkaisseet hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juha Paimela, Markus Nikolainen ja Hilppa Piirtola. Esittelijä on ollut viskaali Tomi Rantasaari.

Oikeuskanslerille myönnettiin valituslupa.

Oikeuskansleri vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että asianajaja A:lle määrätään varoitus.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Asianajaja A on vastauksessaan valtioneuvoston oikeuskanslerin valitukseen vaatinut Korkeinta oikeutta arvioimaan, mikä merkitys asiassa on sillä, että oikeuskansleri on valituksessaan esittänyt vaatimuksensa perusteiksi seikkoja, joihin ei ole asian aikaisemmassa käsittelyssä vedottu. A on perustellut tätä vaatimustaan sillä, että hänen valittaessaan valvontalautakunnan ratkaisusta hovioikeuteen oikeuskansleri oli ilmoittanut hovioikeudelle, ettei hänellä ollut lausuttavaa asiassa.

Korkein oikeus toteaa, että oikeuskanslerilla on asianajajista annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan oikeus valittaa valvontalautakunnan päätöksestä ja siten oikeus hakea asiassa muutosta. Asia on tullut valvontalautakunnassa vireille muun tahon kuin oikeuskanslerin ilmoituksesta. Oikeuskanslerin asianajajien toimintaa koskevan valvontatehtävän ja hänen Korkeimmassa oikeudessa esittämiensä vaatimusten kannalta valvontalautakunnan ratkaisu ei ole ollut hänelle vastainen. Siten oikeuskanslerin oikeudellinen tarve muutoksenhakuun on syntynyt vasta hovioikeuden päätöksestä kumota valvontalautakunnan ratkaisu. Korkein oikeus katsoo, että oikeuskanslerilla on ollut oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu pätevä syy esittää vaatimuksensa perusteet vasta Korkeimmassa oikeudessa.

Asian tausta

1. Asianajaja A on toiminut 30.11.2009 pidetyn C Oy:n ylimääräisen yhtiökokouksen puheenjohtajana. A on myös valmistellut toista yhtiön ylimääräistä yhtiökokousta, jonka puheenjohtajana hänen oli ollut tarkoitus toimia ja joka oli tarkoitettu pitää 4.2.2010. Jälkimmäinen yhtiökokous ei ollut kuitenkaan toteutunut.

2. C Oy on asetettu sittemmin konkurssiin ja A on määrätty konkurssipesän pesänhoitajaksi. Tämän jälkeen Helsingin käräjäoikeus on 15.11.2010 konkurssiasiamiehen hakemuksesta vapauttanut A:n pesänhoitajan tehtävästä ja määrännyt uuden pesänhoitajan. Päätöksessään käräjäoikeus on katsonut, että A:ta oli pidettävä esteellisenä toimimaan C Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävässä. A ei ollut yhtiön konkurssiin asettamisen yhteydessä antamassaan esteettömyysilmoituksessa pesänhoitajan tehtävään määräämiseksi ilmoittanut edellä kerrotuista ylimääräisten yhtiökokousten puheenjohtajuuteen liittyneistä toimistaan, joista hänen edustamansa asianajotoimisto oli yhtiötä laskuttanut.

3. Suomen Asianajajaliiton hallitus on käsitellyt kokouksessaan 28.1.2011 A:n toimintaa C Oy:n konkurssissa ja päättänyt käynnistää A:han kohdistuvan valvonta-asian sen selvittämiseksi, oliko tämä asianajajana menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti.

4. Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta on ratkaisussaan 14.4.2011 todennut, että A oli ollut C Oy:n yhtiökokouksen puheenjohtajana 30.11.2009 ja valmistellut toista ylimääräistä yhtiökokousta, joka oli ollut määrä pitää 4.2.2010. A oli myös laskuttanut tästä tehtävästä yhtiötä. Valvontalautakunta on katsonut, että A oli ollut esteellinen C Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävään hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6.3 kohdan perusteella. Antaessaan 12.2.2010 suostumuksensa konkurssipesän pesänhoitajaksi A ei ollut maininnut mitään tehtävistään yhtiökokouksen puheenjohtajana, vaikka asiaa voitiin pitää merkityksellisenä, koska pesänhoitaja joutuu tehtävissään ottamaan kantaa kaikkeen yhtiön liiketoiminnassa tapahtuneeseen ja siten myös yhtiökokouksessa päätettyihin asioihin. A oli ollut esteellinen pesänhoitajan tehtävään yhtiöltä olleen puheenjohtajuustehtävän vuoksi. Valvontalautakunta on katsonut A:n esteelliseksi myös hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6.4 kohtaan nojautuvalla perusteella, josta Korkeimmassa oikeudessa ei enää ole kysymys. Valvontalautakunta on antanut A:lle varoituksen, koska hän oli rikkonut hyvän asianajajatavan esteellisyyttä koskevia säännöksiä.

5. A on valittanut valvontalautakunnan ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen ja vaatinut sen kumoamista ja hänelle annetun varoituksen poistamista. Hovioikeus on kuullut asiassa Suomen Asianajajaliittoa ja oikeuskansleria. Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, ettei valitus antanut aihetta muuttaa valvontalautakunnan ratkaisun lopputulosta siltä osin kuin kysymys oli asianajajien tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitetusta salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Sen sijaan hallitus on katsonut, ettei A:n menettely ollut tapaohjeiden 6.4 kohdan vastaista. Oikeuskansleri on puolestaan ilmoittanut, ettei hänellä ollut lausuttavaa asiassa.

6. Hovioikeus on 13.3.2012 antamassaan päätöksessä kumonnut valvontalautakunnan ratkaisun kokonaisuudessaan ja poistanut A:lle annetun varoituksen. Hovioikeus on lausunut tapaohjeiden 6.3 kohdan osalta, ettei valvontalautakunnan ratkaisussa ollut yksilöity, mitä sellaisia tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitettuja salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita tietoja, jotka olisivat haitanneet A:n kykyä valvoa täysipainoisesti konkurssipesän ja sen velkojien etua, A olisi saanut toimiessaan yhtiökokouksen puheenjohtajana. Valvontalautakunta oli katsonut A:n olleen esteellinen pesänhoitajan tehtävään sillä muodollisella perusteella, että hän oli toiminut saman yhtiön yhtiökokouksen puheenjohtajana. Hovioikeus on katsonut tapaohjeiden sanotussa kohdassa tarkoitetun esteellisyyden edellyttävän nimenomaisesti, että asianajaja on saanut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita tietoja, jotka saattavat haitata asianajajan kykyä täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua. Koska A:n ei ollut osoitettu saaneen tällaisia tietoja, A:n ei voitu katsoa olleen tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitetulla tavalla esteellinen.

Vaatimukset ja vastaus Korkeimmassa oikeudessa

7. Oikeuskansleri on vaatinut hovioikeuden päätöksen muuttamista ja varoituksen määräämistä A:lle. Oikeuskansleri on katsonut, että esteellisyyden arvioimisessa huomio tulee kiinnittää siihen, onko luottamus puolueettomuuteen vaarantunut jostakin havaittavissa olevasta syystä. Esteellisyyden toteamisessa ratkaisevaa on osoittaa eri tehtävissä toimimisen aiheuttama, objektiivisesti tarkastellen luottamusta puolueettomuuteen vaarantava asetelma, eikä asianajajan subjektiivinen tietoisuus joistakin konkreettisista tosiseikoista. Valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä, josta hyvä asianajajatapa lain ja Suomen Asianajajaliiton sääntöjen lisäksi ilmenee, ei ole edellytetty, että konkreettisesti ja yksilöidysti osoitetaan asianajajan saaneen salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Riittävää on se, että kyse on sellaisesta tehtävästä, johon liittyy tällaisten tietojen saaminen. Hovioikeuden päätös poikkesi siten valvontalautakunnan vakiintuneeksi katsottavasta ratkaisukäytännöstä. Oikeuskansleri on lausunut, että C Oy oli hakenut itseään konkurssiin ja ehdottanut A:ta pesänhoitajaksi. A oli ollut mukana yhtiön konkurssia edeltävissä vaiheissa, sillä hän oli ollut 30.11.2009 pidetyn yhtiökokouksen puheenjohtaja ja valmistellut seuraavaa yhtiökokousta, joka oli ollut tarkoitus pitää 4.2.2010.

8. A on vastauksessaan vaatinut, että valitus hylätään. Osakeyhtiön yhtiökokouksen puheenjohtajan valitsevat osakkeenomistajat, joten oikeudellinen suhde muodostuu puheenjohtajan ja osakkeenomistajien välille. Puheenjohtajalle ei tässä tehtävässään muodostu tavanomaisen asianajotoimeksiannon tarkoittamalla tavalla päämies- tai vastapuolisuhdetta. Konkurssipesän pesänhoitajan tehtävänä on huolehtia puolueettomasti ja tasapuolisesti siitä, että konkurssipesän velkojien edut toteutuvat. Yhtiökokouksen puheenjohtajan ja konkurssipesän pesänhoitajan tehtävillä ei ole intressiristiriitaa luovaa yhteyttä eikä niissä kummassakaan ole tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitettua yksittäistä asiakasta. Toimeksiannoilla tai niiden intressitahoilla ei ole ollut sellaista suhdetta, että sen perusteella esteellisyys tai perusteltu epäily tästä voisi syntyä. Vasta toissijaisesti kysymys on siitä, ettei asiassa ole hovioikeuden päätöksen mukaisesti näytetty A:n saaneen yhtiökokouksen puheenjohtajana yhtiöstä luottamuksellista tietoa, jolla saattaisi olla vaikutusta pesänhoitajan tehtävän hoitamiseen. Mitä löyhempi toimeksiantojen välinen yhteys on, sitä konkreettisemmin tiedot on yksilöitävä.

9. Korkeimmassa oikeudessa on oikeuskanslerin valituksen johdosta kysymys siitä, onko A hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 6.3 kohdan perusteella ollut C Oy:n yhtiökokouksen puheenjohtajan tehtäviensä vuoksi esteellinen toimimaan myöhemmin saman yhtiön konkurssissa pesänhoitajana ja onko hän menetellyt asiassa vastoin hyvää asianajajatapaa siten, että siitä tulee määrätä hänelle varoitus.

Sovellettavat säännökset ja tapaohjeet

10. Asianajajan esteettömyyttä koskevat vaatimukset ilmenevät asianajajista annetun lain säännöksistä ja Suomen asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista (tapaohjeet, voimassa olevat ohjeet on vahvistettu 15.1.2009). Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Tapaohjeiden kohdassa 1.1 todetaan, että hyvä asianajajatapa ilmenee laissa ja Suomen Asianajajaliiton (asianajajaliitto) säännöissä säädetyn lisäksi hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista (tapaohjeet), muista asianajajaa velvoittavista ohjeista, valvonta- ja kurinpitoasioissa annetuista ratkaisuista ja asianajajakunnan omaksumista hyväksyttävistä käytännöistä.

11. Tapaohjeiden asianajotoiminnan perusarvoja koskevassa osassa edellytetään muun muassa, että asianajajan on tehtävän vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön (3.3 kohta). Tapaohjeiden esteellisyyttä koskevassa osassa on esteellisyyttä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden perusteella koskeva 6.3 kohta, jonka mukaan asianajaja ei saa ottaa hoitaakseen tehtävää, jos muussa tehtävässä saadut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat seikat saattavat haitata asianajajan kykyä täysipainoisesti valvoa asiakkaansa etua.

12. Asianajajista annetun lain 5 c §:n 1 momentissa säädetään, että asianajaja ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Tapaohjeiden 3.4 kohdassa on lausuttu asianajajan salassapitovelvollisuudesta vastaavalla tavalla ja vaitiolovelvollisuudesta, että asianajaja ei saa myöskään luvattomasti ilmaista muita tietoja, joita hän on tehtävää hoitaessaan saanut tietää asiakkaasta ja tämän oloista. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus ovat ajallisesti rajoittamattomia.

13. Tapaohjeiden tulkinnan apuvälineeksi on Asianajajaliiton hallituksen asettaman työryhmän toimesta laadittu kommentaari 31.1.2011. Siinä on esteellisyyden osalta lausuttu esteettömyyden olevan perusarvo, minkä vuoksi kaikki sellaiset tekijät, joiden perusteella asianajajan voidaan katsoa olevan esteellinen, otetaan huomioon esteellisyysarvioinnissa. Edellä todetuin tavoin myös valvonta-asioissa noudatettu ratkaisukäytäntö muokkaa ja täsmentää hyvää asianajajatapaa.

Tapaohjeisiin perustuvan sääntelyn luonteesta

14. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:10 (kohdat 10 - 11) todennut, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Sen sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina. Niissä korostuvat kysymykset kurinpitoratkaisujen mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

15. Tässä tapauksessa hovioikeus on kumonnut valvontalautakunnan ratkaisun sen vuoksi, ettei ratkaisussa ollut yksilöity niitä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joita A olisi saanut tehtävässään C Oy:n yhtiökokouksen puheenjohtajana. Hovioikeus on katsonut tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitetun esteellisyyden edellyttävän nimenomaisesti, että asianajaja on saanut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita tietoja. Oikeuskansleri on katsonut, ettei valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä ole asetettu tällaista edellytystä. Asiassa on siten arvioitava sitä, miten tapaohjeiden 6.3 kohtaa on tulkittava huomioon ottaen asianajajan oikeussuoja sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset. Ensiksi on kuitenkin arvioitava sitä, mikä merkitys on annettava hovioikeuden ratkaisunsa perusteella keskeisenä pitämälle laillisuusperiaatteelle.

Laillisuusperiaatteen vaikutuksesta tapaohjeiden tulkintaan

16. Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoslain 3 luvun 1 §:n mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Laillisuusperiaate sisältyy myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan ja Euroopan unionin peruskirjan 49 artiklaan.

17. Tapaohjeissa on kysymys asianajajia koskevista ammatillisista käyttäytymissäännöistä, joilla on ensisijaisesti asianajajien ammatillisia käytäntöjä ohjaava tarkoitus. Valvonta-asiassa on vain yksi asianosainen, sen kohteena oleva asianajaja, ja hänellä on rikosasioista poikkeava velvollisuus pysyä totuudessa sekä esittää selvityksensä asiassa avoimesti (HE 54/2004 vp s. 5 ja 25). Valvonnan kohteena olevan ei voida katsoa syyllistyneen rikokseen eikä häntä tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Valvonta-asian käsittely voidaan rinnastaa lähinnä hallintolainkäyttöön, vaikka siinä on myös rikosasian käsittelylle ominaisia piirteitä. Kansallisen lainsäädännön perusteella rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei siten tule asianajajaa koskevan valvonta-asian käsittelyssä sovellettavaksi.

18. Ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan laillisuusperiaatteen osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut ratkaisuissaan samanlaista rikosasian käsitteen tulkintaa kuin 6 artiklan osalta. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten soveltumista on arvioitu kolmen niin sanotun Engel-kriteerin valossa (alun perin Engel ja muut v. Alankomaat 8.6.1976, sittemmin tulkintaa on edelleen kehitetty ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa). Niiden mukaan huomiota tulee kiinnittää teon kansallisen luokittelun ohella erityisesti teon laatuun ja luonteeseen sekä seuraamuksen luonteeseen ja ankaruuteen. Yleisesti rajoittamattomaan henkilöpiiriin sovellettavat ja tavoitteiltaan yleisestävät seuraamukset voivat todennäköisimmin johtaa hallinnollisenkin menettelyn katsomiseen rikossyytteeseen rinnastettavaksi.

19. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Brown v. Yhdistynyt kuningaskunta 24.11.1998 katsonut, että asianajajalle kurinpitomenettelyssä ammatillisista rikkomuksista määrätty 10 000 punnan sakko suuruutensa vuoksi sisälsi rangaistuksellisia piirteitä. Se ei kuitenkaan riittänyt tekemään olennaiselta luonteeltaan kurinpidollista menettelyä rikosasiaksi, mikä olisi puolestaan ollut edellytys 7 artiklan sisältämän laillisuusperiaatteen soveltamiselle. Ratkaisevaa asiassa oli, että kysymys oli luonteeltaan kurinpidollisesta eikä rikosoikeudellisesta menettelystä. Asetetut vaatimukset kohdistuivat rajatun ammatillisen ryhmän eli asianajajien käyttäytymiseen eikä niitä ollut tarkoitettu suuren yleisön noudatettaviksi.

20. Asianajajia koskeva kurinpitomenettely ei siten lähtökohtaisesti tule arvioitavaksi ihmisoikeussopimuksen kannalta rikossyytteenä, vaikka menettelyssä määrättävissä oleva taikka määrätty seuraamus olisi varsin tuntuvakin. Kurinpitomenettely voi kuitenkin kuulua ihmissoikeussopimuksen 6 artiklan siviilioikeudelliseen soveltamisalaan sen johdosta, että jo mahdollisuus asianajajaliitosta erottamiseen voi merkitä sitä, että kurinpitomenettelyssä on kysymys 6 artiklassa tarkoitetusta henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista päättämisestä (A v. Suomi 8.1.2004). Seuraamuksen ankaruudella on voinut olla olennainen merkitys myös esimerkiksi arvioitaessa summaarisessa menettelyssä oikeuden halventamisesta asianajajalle tuomittua seuraamusta 6 artiklan ja 10 artiklan kannalta (Kyprianou v. Kypros, suuri jaosto 15.12.2005).

21. Käsiteltävänä olevassa asiassa A:lle on valvontalautakunnassa määrätty varoitus. Asiassa ei ole mitään viitteitä siitä, että mahdollisena seuraamuksena olisi ollut harkittavana asianajajaliitosta erottaminen. Edellä mainitun Brown-ratkaisun perusteella voidaan arvioida, ettei nyt kysymyksessä olevan kaltainen asianajajaa koskeva kurinpitomenettely luonteensa vuoksi kuulu ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan soveltamisalaan.

22. Korkein oikeus katsoo toisaalta perustelluksi, että arvioidessaan perusoikeuksien toteutumista valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa tuomioistuin soveltaa osin samoja periaatteita kuin rikosasian oikeudenkäynnissä. Arvioitaessa sitä, kuinka tarkasti hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa tulee kuvata salassa pidettävien tai luottamuksellisten tietojen saamiseen perustuva asianajajan esteellisyys, ei voida merkittävästi poiketa laillisuusperiaatteen epätäsmällisyys- ja analogiakielloista. Hyvän asianajajatavan asettamien esteettömyysvaatimusten tulkinnan tulee myös olla kohtuudella ennalta arvattava. Siten laillisuusperiaatetta koskevasta ratkaisukäytännöstä voidaan saada tulkinta-apua käsiteltävänä olevassa asiassa. Myös Korkein hallinto-oikeus on antanut tulkinnassaan merkitystä rikosoikeudelliselle laillisuusperiaatteelle esimerkiksi asiassa KHO 2004:15, jossa oli kysymys kiinteistövälitystoiminnan harjoittajan välitysliikerekisteriin merkitsemisen edellytyksistä.

Tapaohjeiden 6.3 kohdan tulkinnasta

23. Tapaohjeiden 6.3 kohdan sanamuoto ei viittaa pelkkään tietojen saamisen mahdollisuuteen eikä siihen, että jo vaara saada sanottuja tietoja muodostaisi esteellisyyden. Valvonta-asioiden ratkaisukäytännöstä ei toisaalta ole todettavissa ratkaisuja, joissa olisi edellytetty yksilöityä selvitystä asianajajan saamista tiedoista. Riittävänä on pidetty sitä, että asianajaja oli ilmeisesti saanut kantelijan toimeksiannon aikana kantelijan taloudellista asemaa koskevia tietoja, joilla saattoi olla liityntä vireillä olevaan riita-asiaan (valvontakertomus 2013 s. 32), tai että asianajaja oli voinut aikaisemmassa tehtävässään saada tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla voi olla merkitystä uuden toimeksiannon hoitamisessa (ratkaisu 7.5.2010), taikka että asianajajan oli pitänyt saada kantelijan toimeksiantoja vuosikausia hoitaessaan sellaisia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle (täysistuntoratkaisu 23.5.2006).

24. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että tapaohjeiden sanamuodon mukaan vain saadut tiedot aiheuttavat esteellisyyden. Valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä noudatetun tulkinnan on kuitenkin todettu olleen sellainen, että esteellisyyden voi luoda myös se, että asianajaja on voinut saada tällaisia tietoja. Valvontalautakunta on voinut esteellisyyttä arvioidessaan tukeutua siihen, millaisia tietoja asianajajan voidaan yleisesti odottaa saavan päämiehestään tietyn tyyppisiä tehtäviä hoitaessaan ilman, että valvontalautakunnan tulisi lausua, minkä konkreettisen salassa pidettävän tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvan tiedon asianajaja on saanut (Markku Ylönen: Asianajajaoikeus, 2014, s. 332).

25. Valvonta-asian käsittelyyn ei sisälly esitutkinnan kaltaista virallisselvitystä, vaan asia käsitellään muun muassa asianajajan itsensä antaman selvityksen perusteella. Asianajajista annetun lain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että valvontalautakunnan tulee oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että asia tulee riittävästi selvitetyksi (HE 54/2004 vp s. 25). Jo näistä valvonta-asian käsittelyyn liittyvistä menettelyllisistä piirteistä johtuu, ettei voida edellyttää, että valvontalautakunnan ratkaisu perustuisi samanlaisella yksityiskohtaisuudella selvitettyihin tietoihin kuin ratkaisu rikosasiassa ja että valvontalautakunnassa voitaisiin noudattaa samanlaisia yksilöintivelvollisuutta ja näyttötaakkaa koskevia periaatteita kuin rikosasiassa.

26. Kerrotut valvonta-asioiden selvittämiseen liittyvät rajoittavat tekijät tukevat sellaista tapaohjeiden tulkintaa, että niitä voidaan soveltaa tarkoitetulla tavalla. Esteellisyyssääntelyn tarkoituksen mukaista on, ettei tapaohjeiden 6.3 kohdan katsota edellyttävän kysymyksessä olevien tietojen tiukkaa yksilöintivelvollisuutta. Tällainen tulkinta on asianajajan kannalta myös ennalta arvattava huomioon ottaen valvonta-asioiden ratkaisukäytäntö.

27. Korkein oikeus katsoo, että tapaohjeiden asianomaista kohtaa sovellettaessa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että asianajajalla on todellinen mahdollisuus puolustautua esteellisyysepäilyä tai -väitettä vastaan. Asianajajalla tulee olla mahdollisuus osoittaa, ettei hän aikaisemmassa tehtävässään ole tosiasiallisesti saanut salassa pidettäviä tai vaitiolovelvollisuuden alaan kuuluvia tietoja taikka ettei kyseisessä tehtävässä ole syntynyt edes vaaraa sellaisten tietojen saamisesta. Esteellisyysväitteen tai -epäilyn tulee tämän vuoksi olla riittävästi yksilöity.

28. Korkein oikeus katsoo edelleen, että tapaohjeiden 6.3 kohtaa sovellettaessa on yleensä perusteltua edellyttää, että edellä tarkoitettujen tietojen saaminen on ollut asianajajan hoitamassa muussa tehtävässä todennäköistä. Tietojen merkitystä arvioitaessa on lisäksi kiinnitettävä huomiota esteellisyyssääntelyn tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Valvontalautakunnan harkintavaltaan jää, onko tapaohjeiden 6.3 kohdan mukaisen esteen tehtävän vastanottamiseen katsottava tapauskohtaisen selvityksen perusteella olevan olemassa myös silloin, kun todennäköisyys ohjeissa tarkoitettujen tietojen saamiseen on ollut tätä alhaisempi. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei tehtävän luonteeseen liittyvä pelkkä abstrakti mahdollisuus tietojen saamiseen ole riittävä osoitus asianajajan tapaohjeiden vastaisesta menettelystä.

A:n menettelyn arviointi

29. Asiassa esitettyyn asiakirja-aineistoon sisältyy C Oy:n ylimääräisen yhtiökokouksen 30.11.2009 pöytäkirja. Pöytäkirja osoittaa, että yhtiökokouksessa on ollut käsiteltävänä yhtiön toimintaan liittyviä liikesalaisuuksia. Korkein oikeus katsoo, että A:n on siten selvitetty saaneen yhtiökokouksessa 30.11.2009 tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

30. Tarkoituksena oli ollut pitää C Oy:n seuraava ylimääräinen yhtiökokous 4.2.2010. A oli saanut myös sen puheenjohtajana toimimista koskevan toimeksiannon. Tämän tehtävän sisällöstä asiakirjoissa on A:n asianajotoimiston lasku hänen toimenpiteistään 26.1. - 4.2.2010. Toimenpiteisiin on sisältynyt asiakirjoihin tutustumista, yhtiökokouksen valmistelua ja neuvotteluja. Vastauksessaan valvontalautakunnalle A on kertonut saaneensa edellistä yhtiökokousta vastaavan toimeksiannon vuodenvaihteen 2009 - 2010 jälkeen, kun yhtiössä oli ollut tarkoitus pitää toinen ylimääräinen yhtiökokous helmikuun alussa 2010. Kokousta ei ollut kuitenkaan pidetty ja toimeksiannon sisällöksi oli jäänyt valmistautuminen kokouksen puheenjohtajan tehtävän hoitamiseen.

31. Valvontalautakunnan ratkaisun perusteluista ei ilmene, onko valvontalautakunta arvioinut tätä tehtävää joltakin osin eri tavoin kuin toimimista puheenjohtajana toteutuneessa yhtiökokouksessa. Kuten edellä on lausuttu, tulee asianajajalla valvonta-asiassa olla todellinen mahdollisuus osoittaa, ettei hän ole tietyssä tehtävässä saanut sellaisia luottamuksellisia tietoja, jotka haittaisivat myöhemmän tehtävän suorittamista ja tekisivät hänet siihen esteelliseksi. A ei ole lausumissaan käsitellyt sitä, mitä tietoja ja asiakirjoja hän oli saanut yhtiöstä toteutumatta jääneen yhtiökokouksen valmistelua varten. Myöskään oikeuskanslerin valituksessa taikka valvontalautakunnan ratkaisussa ei ole kannanottoja tästä kysymyksestä. Asiaa joudutaan siten arvioimaan sen nojalla, mitä tuossa tilanteessa on saadun selvityksen perusteella pidettävä todennäköisenä. Yhtiön liiketoimintaan liittyvät taloudelliset tiedot ovat lähtökohtaisesti vaitiolovelvollisuuden alaisia. Huomioon ottaen se, että A on valmistellut kokousta aiottuun kokouspäivään saakka, voidaan pitää todennäköisenä, että hän on tämän tehtävänsä nojalla saanut ainakin asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja.

32. A on vastauksessaan lausunut, ettei yhtiökokouksen puheenjohtajan ja konkurssipesän pesänhoitajan tehtävillä ylipäätään ole ollut intressiristiriitaa luovaa yhteyttä eikä kummassakaan tehtävässä ole ollut tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitettua yksittäistä asiakasta. A on pitänyt tätä ensisijaisena perusteena sille, ettei hän ole ollut esteellinen C Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan tehtävään.

33. Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kommentaarissa 31.1.2011 on salassapito- ja vaitiolovelvollisuuteen perustuvan esteellisyyden osalta lausuttu, ettei asianajaja voi ottaa hoitaakseen tehtävää, jossa hänen aikaisemmin muissa tehtävissä saamillaan salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvilla tiedoilla on merkitystä. Jos asianajaja ottaisi tällaisissa olosuhteissa tehtävän hoidettavakseen, hän olisi tehtävää hoitaessaan velvollinen koko ajan huolehtimaan siitä, ettei hän riko velvollisuuksiaan aikaisempaa asiakasta kohtaan. Tällaisessa tilanteessa hän ei kykenisi parhaan kykynsä mukaan valvomaan uuden asiakkaansa etua.

34. Osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajat käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Korkein oikeus toteaa, että yhtiökokouksen puheenjohtaja vuorostaan vastaa asemansa puolesta muun muassa päätöksenteon asianmukaisuudesta ja siitä, että kokouskutsun mukaiset asiat tulevat käsitellyiksi. Konkurssipesän pesänhoitajan on puolestaan konkurssilain 14 luvun 3 §:n mukaan hoidettava tehtävänsä huolellisesti ja hyvää pesänhoitotapaa noudattaen. Hänen on toimittava tehtävässään velkojien yhteiseksi eduksi. Pesänhoitajan on tehtävässään noudatettava velkojien antamia ohjeita ja määräyksiä näiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa. Kun yhtiökokouksen puheenjohtajan tehtävänä on huolehtia ensi sijassa osakkeenomistajien ja yhtiön eduista ja konkurssipesän hoitajan puolestaan ensisijaisesti konkurssiin asetetun yhtiön velkojien eduista, tehtäviin sisältyy jo lähtökohtaisesti intressiristiriita. Asiakkaan käsitettä ei myöskään voida tulkita A:n esittämällä tavalla rajoittavasti. Tämä olisi myös valvontalautakunnan ja alan käytännön vastaista (esimerkiksi valvontakertomus 2011 s. 26, Pekka Santala: Asianajajan esteellisyydestä konkurssi-asioissa, DL 1994 s. 85 - 86, Matti Nenonen, Konkurssipesän hoitaminen ja hyvä pesänhoitotapa, 2004, s. 24 - 25). A:n ensisijainen esteellisyyden kiistämisperuste ei siten voi menestyä. Tässä arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, että osakkeenomistajat ja velkojat ovat asiassa olleet osin samoja tahoja.

Johtopäätökset

35. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeudella ole ollut perustetta katsoa asiassa jääneen osoittamatta, että A olisi saanut tietoonsa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia seikkoja. Asiassa ei myöskään voida hovioikeuden tavoin katsoa sanottujen tietojen jääneen riittävästi yksilöimättä, koska yhtiökokouksessa käsitellyt aiheet ovat ilmenneet asiakirjoista. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, että valvontalautakunta on toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan A:n olleen tapaohjeiden kohdan 6.3 perusteella esteellinen C Oy:n konkurssipesän pesänhoitajaksi ja että kurinpidollisen rangaistuksen määräämiseen A:lle tämän johdosta on ollut riittävät perusteet. Varoitusta ei voida pitää kohtuuttomana seuraamuksena kerrotusta hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä.

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisun lopputuloksen varaan. Asianajaja A:lle määrätty varoitus jää siten voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Teemu Vanhanen.