Seksuaalirikos - Pakottaminen sukupuoliyhteyteen - Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Näytön arviointi

Diaarinumero:	R2012/187
Esittelypäivä:	19.11.2013
Taltio:	2681
Antopäivä:	20.12.2013

Kysymys näytön arvioinnista pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevassa rikosasiassa, jossa asianomistaja ja vastaaja olivat antaneet vastakkaiset kertomukset sen suhteen, oliko seksuaalinen kanssakäyminen perustunut pakottamiseen vai ollut vapaaehtoista.

RL 20 luku 3 §

Syyttäjä vaati X:lle rangaistusta sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. Syytteen mukaan X oli 25.1.2010 A:n asunnossa kiertänyt kätensä A:n ympärille, kosketellut tätä rinnoista, jalkojen välistä ja takapuolesta sekä suudellut tätä, vaikka A oli kieltänyt monta kertaa sanallisesti X:ää ja yrittänyt työntää X:ää poispäin. X oli työntänyt A:n makuuhuoneeseen, riisunut tämän vaatteet, istunut sängyllä A:n rintakehän päällä ja työntänyt sukupuolielimensä A:n suuhun. X oli puristellut A:ta rinnoista lujalla otteella ja työntänyt sukupuolielimensä A:n sukupuolielimeen. A:lle oli tullut rintaan mustelma. X oli siten pakottanut A:n sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Raiskaus oli ottaen huomioon väkivallan vähäisyys kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.

A yhtyi syytteeseen.

X kiisti syytteen.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Selostettuaan A:n ja X:n kertomuksia käräjäoikeus arvioi niiden luotettavuutta seuraavalla tavalla: X:n esitutkintakertomus, jonka mukaan hän ei ollut lainkaan harrastanut seksiä A:n kanssa, heikensi jossain määrin X:n kertomuksen uskottavuutta. Se, että A oli tapahtumien jälkeen hakeutunut mielenterveystoimistoon hoitoon ja ollut osastohoidossa helmikuussa 2010 ja tämän jälkeen avohoidossa, tuki jossain määrin syytettä. A:ta koskevasta lääkärinlausunnosta 11.3.2010 ei ilmennyt väkivaltaan liittyviä seikkoja. Mustelma, jonka kellertävä väri oli voinut viitata jäljen vanhempaan alkuperään, oli mahdollisesti tullut muussa tilanteessa. Todistaja B:n kertomus tapahtumienkulusta perustui siihen, mitä hän oli A:n esitutkintakuulustelussa läsnä olleena kuullut A:n kertoneen.

Käräjäoikeuden mukaan näyttö siitä, että X olisi käyttämällä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa pakottanut A:n sukupuoliyhteyteen, ei ollut riittävä. Epäselvässä tapauksessa asia oli ratkaistava syytetyn eduksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari sekä lautamiehet, joista kaksi on ollut eri mieltä.

Käräjäoikeuden eri mieltä olleet lautamiehet katsoivat, että syyttäjän syyte oli tullut näytetyksi toteen A:n luotettavalla kertomuksella ja sitä tukevalla muulla näytöllä.

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että X:lle luetaan syyksi syytteen mukainen pakottaminen sukupuoliyhteyteen.

Hovioikeus katsoi asiassa olevan riidatonta, että X oli ollut A:n kanssa sukupuoliyhteydessä. A:n kertomuksella ja sitä tukevilla lääkärinlausunnoilla oli tullut näytetyksi, että X oli menetellyt syytteessä selostetulla tavalla. X:n oli täytynyt ymmärtää toimineensa vastoin A:n tahtoa, kun A oli useita kertoja kieltänyt X:ää ja yrittänyt työntää tätä pois. A oli antanut uskottavan syyn sille, miksi hän oli suuseksin jälkeen antanut X:lle kondomin.

Hovioikeus tuomitsi X:n syytteen mukaisesti pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä velvoitti X:n suorittamaan vahingonkorvausta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet. Valmistelijana on toiminut viskaali.

X:lle myönnettiin valituslupa.

X vaati valituksessaan, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta sekä korvausvelvollisuudesta.

Syyttäjä ja A vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeuden hylättyä syytteen näyttämättömänä hovioikeus on syyttäjän ja asianomistajan valitusten johdosta katsonut selvitetyksi, että X oli syytteessä tarkemmin kuvatulla tavalla vastoin A:n kieltoja ja estelyjä väkivalloin pakottanut tämän sukupuoliyhteyteen. Hovioikeus on tuominnut X:n ehdolliseen kymmenen kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen sukupuoliyhteyteen pakottamisesta. Hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa A:n kertomukseen ja sitä tukevana näyttönä lääkärintodistuksiin, joiden mukaan A:lla on todettu tapahtuman jälkeen vakavia psyykkisiä oireita.

2. X on asian kaikissa vaiheissa kiistänyt syyllistyneensä minkäänlaiseen väkivaltaan tai pakottamiseen. Hän oli pyynnöstä kuljettanut autolla A:n tämän asunnolle, jossa he olivat vapaaehtoisesti olleet sukupuoliyhteydessä.

3. Sukupuoliyhteys on todennettu DNA-näytteellä. Lääkärintodistuksen mukaan A:ssa ei ole havaittu ulkoisia väkivallan merkkejä lääkärintarkastuksessa, joka on tehty vajaan kahden vuorokauden kuluttua epäillyn raiskauksen jälkeen. Esitutkintapöytäkirjan mukaan A:n rinnan yläpuolella on kuitenkin ollut kellertävä sormenpään kokoinen mustelma. Tapahtumilla ei ole ollut ulkopuolisia todistajia.

4. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on asianosaisten keskenään ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioinnista sen suhteen, oliko seksuaalinen kanssakäyminen perustunut väkivaltaiseen pakottamiseen vai ollut vapaaehtoista ja oliko A:n vastustelu ollut niin havaittavaa, että X:n on katsottava menetelleen tahallisesti. Laajemmin kysymys on siitä, osoittaako esitetty näyttö kokonaisuudessaan arvioituna riittävällä varmuudella X:n syyllistyneen sukupuoliyhteyteen pakottamiseen vai jääkö hänen syyllisyydestään vähintäänkin varteenotettava epäily.

Yleistä asianosaisten kertomusten uskottavuuden ja niihin perustuvan näytön riittävyyden arvioinnista seksuaalirikoksissa

5. Rikoksen syyksilukeminen edellyttää, että tuomioistuin näyttöä kokonaisuudessaan harkittuaan katsoo, ettei syytetyn syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä (esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2013:27 ja 2013:77). Näyttökynnys ei seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. Koska lähtökohtana on syyttömyysolettama, näytön hankkiminen on syyttäjän tai asianomistajan vastuulla.

6. Näytön arviointi tuomioistuimessa perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan vapaaseen todistusharkintaan. Näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

7. Silloin kun väitetylle rikokselle ei ole ulkopuolisia todistajia tai kun teosta ei ole seurannut ulkoisesti havaittavia vammoja tai niitä ei ajan kulumisen seurauksena enää ole havaittavissa, näyttö perustuu suurelta osin asianosaisten kertomusten varaan. Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista.

8. Nykyisin vallitsevan oikeuspsykologisen käsityksen mukaan henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön puhetavasta, ilmeistä ja eleistä taikka tunnereaktiosta oikeudenkäynnissä tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan (Esimerkiksi Christianson - Ehrenkrona: Psykologi och bevisvärdering, 2011 ja Haapasalo: Todistajanpsykologia - aikuiset todistajat teoksessa Santtila - Weizmann-Henelius (toim.), Oikeuspsykologia, 2008 sekä Granhag - Stridbeck: Psychological Perspectives on the Evaluation of Evidence teoksessa Granhag (toim.) Forensic Psychology in Context, 2010). Suurempi merkitys on kertomuksella itsessään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella. Vaikka näytön riittävyyttä arvioitaessa keskitytään rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin, voidaan kuultavien uskottavuutta ja heidän kertomustensa luotettavuutta tarkasteltaessa pitää merkityksellisinä myös sellaisia kertomusten osia, jotka eivät liity välittömästi rikoksen tunnusmerkkeihin.

9. Rikosasiassa vastaaja voi kertomuksellaan ja väitteillään sekä näitä koskevilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan käsitystä asianomistajan kertomuksen oikeellisuudesta taikka vastaaja voi kertomuksellaan tarjota vaihtoehtoisen tapahtumien selityksen. Vastaajan ei edellytetä puolustautuakseen voivan esittää vastanäyttöä syyttäjän todistelulle taikka kykenevän esittämään vakuuttavaa todistelua oman kertomuksensa paikkansapitävyydestä. Vastaajan kertomuksen uskottavuuden arvioiminen korostuu silloin, kun asianomistajan kertomusta muuta näyttöä vasten on pidettävä luotettavana. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen.

Asiassa esitetty näyttö

Riidattomina pidettävät seikat

10. Asianomistaja A ja vastaaja X ovat Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti kertoneet, että A oli tapahtumailtana noin yhdeksän aikaan soittanut X:lle ja pyytänyt kyytiä kotiin ravintolan edestä. X oli kuljettanut autollaan A:n tämän asunnolle, jolloin he olivat päättäneet juoda yhdessä kahvia. A:n ryhdyttyä valmistamaan kahvia keittiössä he olivat olleet sukupuoliyhteydessä. X oli tällöin käyttänyt A:n ojentamaa kondomia. Yhdynnän jälkeen he olivat juoneet kahvia, ja poistuessaan X oli antanut A:lle 20 euron setelin.

11. Aikaisemmin A ja X olivat tavanneet kerran toisella paikkakunnalla sijainneessa ravintolassa, jossa A oli ollut työskentelemässä, ja kerran tai kahdesti X:n omistamassa ravintolassa. A ja X olivat vaihtaneet yhteystietoja, koska A oli kiinnostunut saamaan viikonlopputyötä uudelta opiskelupaikkakunnaltaan X:n ravintolasta.

12. Tapahtumahetkellä A on ollut 19-vuotias matkailualan opiskelija ja X 40-vuotias ravintola-alan liikkeenharjoittaja. Korkeimman oikeuden havaintojenkin mukaan A on hentorakenteinen ja fyysisesti X:ää huomattavasti heikompi.

Asianomistajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

13. Asianomistaja A on Korkeimmassa oikeudessa kuultuna kertonut tapahtumista seuraavasti: Hän oli tapahtumailtana eronnut silloisesta poikaystävästään ja juonut ravintolassa yhden tai kaksi siideriä. Poistuessaan ravintolasta hän oli huomannut myöhästyneensä linja-autosta, jolloin hän oli soittanut X:lle ja pyytänyt kyytiä kotiinsa. Ajomatkalla he olivat jutelleet työasioista. A oli puhunut suomea, jota myös X oli puhunut, tosin käyttäen välillä muutamia englanninkielisiä sanoja. Autossa X oli koskettanut kevyesti A:n reittä, mutta A:sta se ei ollut vaikuttanut oudolta. Perille saavuttua X oli pyytänyt, että A tarjoaisi kahvia. A oli suostunut pyyntöön, koska hänellä oli X:stä hyvä käsitys ja koska tämä voisi tulevaisuudessa olla hänen työnantajansa.

14. Kahvia keittäessään A oli edelleen puhunut työasioista mutta kertonut myös parisuhteensa päättymisestä, jolloin X ilmiselvästi oli halunnut lohduttaa A:ta. X oli ensin halannut, mutta A:n työnnettyä häntä poispäin X oli tarttunut A:han yhä kovakouraisemmin ja intiimeihin alueisiin koskien. A oli yrittänyt työntää X:ää luotaan ja kiemurrella pois tämän otteesta. Ensin A oli kieltänyt X:ää ystävällisesti, mutta kourimisen yllyttyä A oli tiukasti kieltänyt X:ää jatkamasta lähentelyä. X ei ollut kuitenkaan totellut vaan oli ottanut A:sta kiinni ja työntänyt tätä makuuhuonetta kohti. A oli edelleen yrittänyt estellä ja sanallisesti kieltää X:ää.

15. A:n mukaan hän ei ahdistuksensa ja pelkonsa vuoksi ollut kyennyt fyysisesti vastustamaan enempää X:ää. Tultuaan vastoin tahtoaan johdatetuksi asunnon makuuhuoneeseen A oli lamaantunut ja oli pystynyt vain toistamaan "ei näin" -kiellon. X oli ensin nostanut hänen villapaitansa ylös ja lopuksi kokonaan pois sekä riisunut häneltä housut. A:n maatessa sängyllä X oli noussut koko painollaan hajareisin A:n rintakehän päälle lukiten jaloillaan hänen kätensä kehon sivuille ja työntänyt peniksen hänen suuhunsa. A ei tällöin ollut saanut kunnolla henkeä ja häntä oli oksettanut. A ei ollut osannut ajatella muuta kuin ettei ainakaan saisi sukupuolitautia, minkä vuoksi hän oli ojentanut X:lle kondomin ennen kuin tämä ryhtyisi yhdyntään. Koko yhdynnän ajan A oli ollut liikkumaton ja vain tuijottanut tyhjää televisioruutua ja yrittänyt kuvitella itsensä mahdollisimman kauas pois tapahtumasta. A:n muistikuvatkin tapahtumista makuuhuoneeseen siirtymisen jälkeen ovat kuin katkenneet.

16. Yhdynnän jälkeen he olivat juoneet keittiössä kahvia, jolloin A oli istunut keittiössä selkä seinää vasten kädet jalkojensa ympärillä mitään puhumatta. X oli kahvin juotuaan jättänyt pöydälle 20 euroa ja sanonut osin englanniksi ja osin suomeksi, että "minä autan sinua, sinä autat minua, tämä meidän salaisuus". Tämän jälkeen X oli sanonut haluavansa tavata A:n vielä uudestaan ja lähtenyt noin kello kymmenen aikaan sanoen, että hänellä oli kotona lapsi odottamassa.

17. A oli kertomansa mukaan siivonnut kaikki jäljet X:n vierailusta, polttanut saamansa setelin ja laittanut käytetyn kondomin roskiin. A oli aamulla koulussa tuntenut olonsa oudoksi ja vasta silloin muistanut, mitä illalla oli tapahtunut. A oli kertonut tapahtuneesta ystävälleen, todistaja B:lle, jonka tukemana hän oli seuraavana päivänä lähtenyt lääkäriin ja tekemään rikosilmoitusta. Lääkärikeskuksessa A:lle ei ollut tehty varsinaista raiskaustutkimusta eikä lääkäri ollut myöskään pyytänyt häntä ottamaan paitaa päältään mustelman toteamiseksi. Lääkäri oli loukkaavasti todennut, että oli onni, että raiskatuksi oli tullut hän eikä pieni lapsi.

18. Painajaisten ja ahdistuskohtausten vuoksi A oli nukkunut asunnossaan teon jälkeiset yöt veitsi yöpöydällä. A oli viikon kuluttua hakeutunut päivystyksen kautta psykiatriseen osastohoitoon, jossa hänellä oli todettu traumaperäinen stressireaktio. A:lla on edelleen säännöllinen uni- ja mielialalääkitys ja lääkinnällinen hoitosuhde traumaattista tapahtumaa seuranneen masennuksen vuoksi. Hän oli myös irtisanonut asuntonsa, koska ei ollut kyennyt tapahtuneen vuoksi enää olemaan siellä, ja oli lopulta muuttanut isänsä luokse toiselle paikkakunnalle. Hänellä ei ollut tapahtuman aikaan ollut taloudellisia vaikeuksia, sillä hän sai opintotukea ja kävi viikonloppuisin töissä.

19. Saatuaan tietää, että käräjäoikeus oli hylännyt syytteet X:ää vastaan, A oli hetken mielijohteesta mennyt X:n ravintolaan ja sanonut toivovansa, että X tuomitaan rikoksestaan.

Muu syytteen tueksi esitetty näyttö

20. Todistajana kuultu B on kertonut, että hän oli tutustunut A:han heidän aloittaessaan opinnot edellisenä syksynä ja että he olivat viettäneet paljon aikaa yhdessä. He olivat käyneet yhdessä kerran myös X:n ravintolassa, jolloin oli puhuttu sekä hänen että A:n mahdollisuuksista saada työtä X:n ravintolasta. X ymmärsi hyvin suomea, mutta B ei muistanut, oliko X tuolloin puhunut suomea vai englantia. Ravintolassa X oli pyrkinyt lähentelemään häntä ja oli myös jälkikäteen lähetellyt viestejä.

21. B:n kertoman mukaan A oli itkuisena ja sekavana kertonut B:lle koulussa, että X oli edellisenä iltana raiskannut hänet. B oli seuraavana päivänä vienyt A:n lääkäriin ja poliisin luokse. B:n mukaan ennen iloinen, seurallinen ja huoleton A oli tapahtuman johdosta muuttunut täysin, kuin toiseksi ihmiseksi. Tämän ja myös muuttuneiden elämäntilanteiden johdosta he eivät sittemmin olleet pitäneet juurikaan yhteyttä toisiinsa. B:n mukaan A:lla ei ollut opiskeluaikana ollut erityistä rahapulaa.

22. Todistajana kuultu psykiatriaan suuntautunut sairaanhoitaja C on kertonut tavanneensa A:ta tapahtuman jälkeen viikon tai kahden välein tämän asuessa opiskelupaikkakunnallaan. Keskustelut olivat koskeneet koko ajan väkisinmakaamista ja asian oikeuskäsittelyä. C:llä ei ollut koskaan herännyt epäilystä A:n kertomuksen osalta. A:n oireet olivat olleet vakavia ja pahenevia ja ne olivat sopineet seksuaalirikoksen uhriksi joutuneelle. C on kertonut, että lamaantuminen on hänen työssä saamansa käsityksen mukaan ylivoimaisen hyökkäyksen uhrille ominainen psyykkinen suojautumismekanismi. Hänen mukaansa on hyvin tavallista, etteivät seksuaalirikoksen uhrit mene suoraan ilmoittamaan asiasta poliisille.

23. A:n terveydentilasta annetun lääkärintodistuksen ja sairaanhoitaja C:n potilastiedoista kokoaman lausunnon mukaan A on viikon kuluessa tapahtumasta hakeutunut psykiatriseen hoitoon, ollut noin kaksi viikkoa psykiatrisessa osastohoidossa, tavannut tämän jälkeisten kuukausien aikana yhteensä 13 kertaa psykiatriaan erikoistuneen sairaanhoitajan tai lääkärin ja ollut ainakin neljä kuukautta sairaslomalla. A:lla on todettu traumaperäinen stressireaktio sekä dissosiatiivisia oireita, unettomuutta ja masentuneisuutta.

Vastaajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa ja esitutkinnassa

24. Vastaaja X on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että A oli soitellut hänelle aikaisemminkin ja oli X:n ravintolassa käydessään syönyt maksutta ja halunnut lainata rahaa sekä tuolloin pyytänyt X:ää mukaansa diskoon ja baariin. Tapahtumailtana A oli soittanut monta kertaa. X oli suostunut ajamaan A:n kotiin, koska hän oli ajatellut A:lla olleen hätätilanne ja koska tämä olisi muutoin voinut tulla hänen ravintolaansa.

25. A oli ollut vähän juovuksissa. Autossa A oli kertonut, että hänen suhteensa poikaystävään oli katkennut ja ettei kukaan välittänyt hänestä. A oli pyytänyt X:ltä 500 euron lainaa vuokraa varten ja kosketellut X:ää tämän kuljettaessa autoa. Asunnon edessä A oli pyytänyt X:ää kahville, mihin X oli suostunut. Kahvia juotaessa A oli kertonut monista ongelmistaan. Seuraavaksi A oli lähestynyt X:ää ja alkanut suudella keittiössä. Hetken kuluttua he siirtyivät yhdessä makuuhuoneeseen siten, että X seurasi A:ta. A ei ollut missään vaiheessa työntänyt itseään poispäin X:stä, vaan oli sen sijaan pyytänyt, että he harrastaisivat seksiä. A oli antanut kondomin ja he olivat olleet yhdynnässä, mutteivät olleet harjoittaneet suuseksiä. A:n makuuhuoneessa ääneen lausuman kiellon "ei, ei noin" X oli ymmärtänyt tarkoittaneen vain sitä, ettei yhdyntää saanut suorittaa ilman kondomia tai silloisessa asennossa. A oli X:n kuvailun mukaan ollut aloitteellinen, suorastaan "seksihullu", kun taas X itse ei ollut ensi alkuun myöntynyt lähentelyihin ja pyyntöön seksistä.

26. Yhdynnän jälkeen iloisella mielellä ollut A oli kaatanut X:lle lisää kahvia ja he olivat edelleen puhuneet A:n parisuhde- ja talousongelmista. X:n ollessa lähtemässä asunnosta A oli pyytänyt 20 euroa ja näyttänyt, ettei jääkaapissa ollut ruokaa. Saatuaan rahan A oli saattanut X:n asuntonsa ovelle, halannut ja pyytänyt saada nähdä hänet uudelleen. Koko tapahtuma A:n asunnolla oli ollut lyhyt, noin puolen tunnin pituinen.

27. X:n mukaan A oli käräjäoikeuden vapauttavan tuomion jälkeen tullut hänen ravintolaansa ja sanonut voivansa luopua koko asiasta, jos X maksaisi hänelle. Totuudenvastainen raiskausväite saattoi olla peräisin myös hänen kilpailijaltaan, jonka ravintolassa toisella paikkakunnalla A oli ollut työssä. Väitteellä tavoiteltiin taloudellisia etuja ja hänen maineensa vahingoittamista.

28. X oli esitutkintakertomuksensa mukaan vastannut kieltävästi poliisin kysymyksiin siitä, oliko hän harrastanut A:n kanssa tämän asunnolla, muualla tapahtumailtana tai muulloin seksiä taikka ollut A:n kanssa yhdynnässä, muuten harrastanut seksiä tai vastaavaa. Esitutkintakertomuksen mukaan X oli kertonut olleensa A:n asunnolla vain kymmenen minuuttia. Korkeimmassa oikeudessa X on selittänyt esitutkintakertomustaan suomen kielen ymmärtämisvaikeuksilla sekä tulkin ja avustajan puuttumisella. Hän ei ollut tarkoittanut kiistää yhdynnän tapahtumista, vaan oli ymmärtänyt poliisin kysyneen, oliko hän mielestään syyllistynyt raiskaukseen.

29. X on kertonut, että hän oli saapunut Suomeen vuonna 1992, saanut kansalaisuuden noin vuonna 1997 ja perustanut ensimmäisen yrityksensä Suomessa vuonna 1999. X:n työntekijöistä osa oli suomenkielisiä. Perheensä kanssa ja yleensä myös työntekijöidensä kanssa hän puhui englantia.

Korkeimman oikeuden arviointi

Tapahtumainkulkua koskevan näytön arviointi

30. Asianomistaja A:n kertomus sukupuoliyhteydestä, käytetystä pakosta samoin kuin tapahtumien taustoista on ollut yksityiskohtainen, selväpiirteinen ja johdonmukainen. A:n kertomus ei sisällä mahdottomia tai vaikeasti selitettäviä seikkoja. A on alusta alkaen tuonut oma-aloitteisesti esiin itsensä kannalta epäedullisinakin pidettäviä seikkoja, kuten kondomin antamisen X:lle. Käytettyä väkivaltaa ja sen uhkaa A on kuvannut tavalla, jossa ei ole ollut liioittelevia piirteitä. A on kysymysten johdosta kyennyt täydentämään ja elävöittämään kertomustaan.

31. A on kertonut syytteen mukaisesta teosta, sitä edeltävistä ja sitä seuranneista tapahtumista olennaisilta osiltaan samalla tavalla tuomioistuinkäsittelyssä ja sitä edeltäneessä esitutkinnassa. Kertomus on useita kertoja ja pitkän ajan kuluessa toistettu samankaltaisena myös muille henkilöille, kuten A:ta tutkineille ja hoitaneille lääkäreille sekä muulle hoitohenkilökunnalle.

32. A ja X olivat tavanneet ennen tapahtumailtaa vain muutaman kerran. X:n esittämille väitteille siitä, että syytteen taustalla olisi hänen ravintola-alalla toimivan kilpailijansa ja A:n yhteinen juonittelu, ei ole esitetty mitään tukea. Sama koskee X:n esittämää käsitystä siitä, että A olisi pyrkinyt taloudelliseen hyötyyn tekaistulla syytteellään tai muutoin tapahtumien yhteydessä. Korkein oikeus pitää epätodennäköisenä, että A, jolla ei esitetyn näytön mukaan ole tapahtuma-aikaan ollut erityisiä taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia, olisi ryhtynyt sukupuoliyhteyteen kiristämisen tarkoituksessa. Rikosilmoituksen tekeminenkin on ollut pitkälti todistaja B:n aloitteellisuuden varassa. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ei ole tullut esille sellaista henkilökohtaista tai muuta motiivia, joka vähentäisi A:n kertomuksen uskottavuutta.

33. X:n mukaan A:n kertomuksen uskottavuutta vähentää se, että tämä olisi voinut estää oraaliyhdynnän esimerkiksi puremalla. Kahvin juominen yhdessä ei sovi yhteen raiskauskertomuksen kanssa. A ei myöskään ollut heti soittanut poliisille tai kertonut tapahtumasta naapureilleen. Näiden väitteiden johdosta Korkein oikeus toteaa, ettei raiskauksen tai muun väkivallan uhrin voida edellyttää ryhtyvän itse väkivaltaisiin tai muihin vastustamistoimiin. Tällaisen teon kohteelta ei voida myöskään odottaa teon jälkeen erityistä uhrikäyttäytymistä. Puolustustekojen puuttumista tai lamaantumista ei voida pitää osoituksena siitä, ettei rikosta ole tapahtunut. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että seksuaalirikoksissa pitkätkään viiveet viranomaisille ilmoittamisessa eivät ole poikkeuksellisia, koska uhrin mieli voi torjua traumaattista kokemusta ja siihen liittyvää häpeää, ahdistusta ja pelkoa.

34. A on kertonut tapahtumista ystävälleen heti seuraavana päivänä, mikä todentuu paitsi todistaja B:n kertomuksella myös lääkärinlausunnon ja rikosilmoituksen päiväysten perusteella. Korkein oikeus katsoo, että A:n kertomus ystävälleen ja hänen valmiutensa ryhtyä tuoreeltaan asian vaatimiin tutkimuksiin tukevat hänen kertomustaan.

35. A:ssa ei ole havaittu merkkejä pakotetusta yhdynnästä, kun häntä on tutkittu vajaan kahden vuorokauden kuluttua tehdyssä lääketieteellisessä tutkimuksessa. A:lla on ollut meneillään lääkärintodistuksessa mainittu tulehduslääkitys, mikä on ollut omiaan vähentämään yhdynnästä aiheutuvien jälkien syntymistä. Kuvatunlaisesta pakottamisesta ei välttämättä edes aiheudu fyysisiä vammoja. Esitutkintakertomuksessa mainittu pieni mustelma A:n rintakehässä on sen kaltainen, ettei sillä ole näyttönä merkitystä. Korkein oikeus katsoo, ettei väkivallan merkkien puuttuminen tässä tapauksessa heikennä A:n kertomuksen luotettavuutta.

36. Todistaja B on tapahtuma-aikana ollut A:n ystävä ja todistaja C A:n hoidosta vastannut sairaanhoitaja. Tällaisten sidosten johdosta heidän esittämiinsä arvioihin A:n kertomuksen uskottavuudesta on suhtauduttava varauksella. Korkeimman oikeuden mukaan kummankin todistajan kertomuksia voidaan pitää luotettavina siltä osin kuin kysymys on siitä, mitä A on heille tapahtuneesta kertonut ja miten A:n käyttäytyminen on tapahtuman jälkeen muuttunut ja miten häntä on hoidettu. Todistaja B:n kertoman mukaan A:n persoona on muuttunut iloisesta ja seurallisesta jopa niin paljon, ettei tätä enää nykyään tunnistanut samaksi henkilöksi. Todistaja C:n kertomuksella, hänen laatimallaan yhteenvedolla potilastapaamisista sekä lääkärinlausunnoilla on näytetty, että A on viikon kuluessa hakeutunut psykiatriseen osastohoitoon, että hänellä on tällöin todettu traumaperäinen stressireaktio ja että hän on siitä alkaen ollut pitkällisessä hoidossa vaikea-asteisten psyykkisten ongelmien vuoksi.

37. Korkein oikeus toteaa, että psyykkiset oireet eivät itsessään osoita rikoksen uhriksi joutumista. Yksilöllisistä eroista johtuen tietynlaisen reaktion esiintymisestä tai sen puuttumisesta ei voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko henkilö joutunut seksuaalirikoksen uhriksi. A:n oireet ovat kuitenkin alkaneet pian tapahtuman jälkeen ja ne laadultaan sopivat aiheutuneiksi seksuaalirikoksesta johtuvasta traumasta. Pitkällisen hoidon aikana keskustelut ovat jatkuvasti kiertyneet syytteessä kuvattuun väkisinmakaamiseen eikä esille ole tullut mitään muuta A:n psyykkisiä ongelmia selittävää tekijää. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa ajallinen yhteys, oireiden sopivuus ja pitkään hoitoon nojautuvat potilastiedot tukevat selvästi A:n kertomusta.

38. Edellä käsitellyt A:n kertomuksen ominaisuudet ja muu näyttö tukevat hänen kertomuksensa luotettavuutta. A:n kertomus saa tukea muusta näytöstä erityisesti siltä osin kuin kysymys on syytteessä kuvatun menettelyn jälkeisistä tapahtumista. Asiassa ei ole esitetty sellaisia väitteitä tai sellaista asianosaisten kertomuksista riippumatonta todistelua, joka horjuttaisi A:n kertomuksen luotettavuutta. Näin ollen näytön arvioinnissa on seuraavaksi arvioitava, onko X:n kertomusta pidettävä luotettavana.

39. X:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on ollut tapahtumiltaan johdonmukainen eikä siinä ole ollut sisäisiä ristiriitoja. X:n kertomukselle on ollut leimaa-antavaa se, että siinä on kuvattu 19-vuotias A korostuneen aloitteelliseksi ja A:lle ennestään lähes tuntematon 40-vuotias, perheellinen X seksuaalisten lähentelyjen lähes vastentahtoiseksi kohteeksi. X:n kertomuksen mukaan A on aloittanut lähentelynsä samaan aikaan, kun hän on onnettomana kertonut taloudellisista ja ihmissuhteisiin liittyneistä ongelmistaan, ja sukupuoliyhdynnän jälkeen jatkanut samoista aiheista, mutta nyt varsin iloisena. Tällainen käyttäytyminen on poikkeuksellista eikä se saa tukea A:n henkilöstä esitetystä selvityksestä. Myöskään X:n kertomus siitä, että A olisi autossa pyytänyt 500 euroa vuokraan ja yhdynnän jälkeen 20 euroa ruokaan, ei ole yhteensopiva eikä vastaa selvitystä A:n taloudellisesta asemasta.

40. X on edellä kohdassa 25 kuvatulla tavalla Korkeimmassa oikeudessa tunnustanut kuulleensa makuuhuoneessa A:n esittämän kiellon. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista tai muusta oikeudenkäyntiaineistosta ei käy ilmi, että X olisi aikaisemmin tunnustanut kyseisen seikan. X:n selitys siitä, että A:n jo ennen sukupuoliyhdynnän aloittamista tai sen aikana esittämä kielto olisi liittynyt A:n haluun käyttää kondomia tai vaihtaa asentoa, ei ole kovin uskottava. Korkein oikeus toteaa X:n kertomuksen tältä osin pikemminkin tukevan A:n kertomusta kuin X:n väitettä A:n seksuaalisesta aloitteellisuudesta ja halukkuudesta.

41. X on esitutkinnassa, toisin kuin myöhemmässä oikeuskäsittelyssä, kieltänyt olleensa sukupuoliyhteydessä A:n kanssa. X on selittänyt eron sillä, ettei hän ole tarkoittanut esitutkinnassa kiistää sukupuoliyhteyttä vaan syyllistymisensä raiskaukseen ja että väärinymmärrys on johtunut hänen heikosta suomen kielen taidostaan sekä tulkin ja avustajan puuttumisesta esitutkintakuulustelussa. Tältä osin Korkein oikeus toteaa ensiksi, ettei X esitutkintakertomusta antaessaan ole ollut vapautensa menettäneenä ja että hän on kuulustelupöytäkirjan merkinnän mukaan nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hän tarvitse avustajaa eikä tulkkia kuulustelussa. Vaikka esitutkintakertomuksen käytölle vertailuaineistona ei ole estettä, on kuitenkin arvioitava se, vaikuttaako tulkin ja avustajan puuttuminen tässä tapauksessa paikkansapitämättömäksi osoitetun kertomuksen merkityksellisyyteen. Esitutkintakertomuksen mukaan sukupuoliyhteyden tai muun seksin harjoittamista oli kysytty X:ltä usealla eri tavalla ja varsin tavallisia sanoja käyttäen, jolloin X oli väittänyt, etteivät he olleet harjoittaneet minkäänlaista seksiä ja että vain A oli yrittänyt antaa suukkoja. Vapaasti tapahtumista kertoessaan X oli väittänyt olleensa A:n luona vain kymmenen minuuttia, jolloin he olivat keskustelleet lähinnä rahasta ja työpaikasta. Ottaen huomioon, että X oli tuolloin asunut ja harjoittanut liiketoimintaa Suomessa yli 10 vuotta, että hän oli antanut poliisille muutoin melko yksityiskohtaisen kertomuksen illan tapahtumista suomeksi ja että myös A:n ja todistaja B:n mukaan X ymmärsi suomea varsin hyvin, Korkein oikeus ei pidä X:n väitettä väärinymmärryksestä uskottavana. Vaikka X:llä on voinut olla muita syitä yrittää salata poliisiltakin sukupuoliyhteys A:n kanssa, X:n kertomuksen muuttuminen DNA-tutkimuksen valmistumisen jälkeen heikentää X:n uskottavuutta.

42. Edellä kohdissa 32, 33 ja 39 on käsitelty X:n erilaisia selityksiä A:n käyttäytymiselle ja seksuaalirikossyytteelle. Väitteet ovat myös yhdessä tarkasteltuina epäuskottavina eivätkä ne puolla käsitystä X:n kertomuksen paikkansapitävyydestä.

43. Yhteenvetona Korkein oikeus katsoo, että A:n kertomusta voidaan sitä tukeva näyttö huomioon ottaen pitää luotettavana. Syytettä tukeva näyttö on asian laatuun ja näyttömahdollisuuksiin nähden myös riittävän kattava. X:n kertomus puolestaan sisältää useita seikkoja, jotka merkittävästi horjuttavat X:n uskottavuutta ja hänen kertomuksensa luotettavuutta. Esitetty vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on mahdollinen, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna varsin epätodennäköinen. Korkein oikeus katsoo, että tapahtumien kulkua voidaan arvioida A:n kertomuksen pohjalta.

Tunnusmerkistö ja tahallisuus

44. X on lisäksi valituksessaan esittänyt, että vaikka tapahtumat olisivat edenneet A:n kuvaamalla tavalla, tapauksessa ei täyty sukupuoliyhteyteen pakottamisen tunnusmerkistö eikä X:n voida katsoa toimineen tahallisesti.

45. Rikoslain 20 luvun 3 §:n mukainen sukupuoliyhteyteen pakottaminen on saman luvun 1 §:n mukaisen raiskauksen lievin tekomuoto. Ensiksi mainitun pykälän 1 momentin tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että rikoksentekijä on pakottanut toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä väkivaltaa tai sen uhkaa, joka kuitenkin voi olla vähäistä. Rikoksessa keskeistä on toisen itsemääräämisoikeuden loukkaus.

46. Koska A oli kieltänyt X:n lähentelyt, täyttävät syytteessä kuvattu kouriminen ja makuuhuoneeseen työntäminen samoin kuin myöhemmin A:n päällä istuminen myös väkivaltaa koskevan tunnusmerkin. Käytetyn väkivallan ja siitä seuranneen pelkotilan ja avuttomuuden johdosta A on tullut pakotetuksi sukupuoliyhteyteen. Korkein oikeus katsoo X:n menettelyn täyttävän kyseisen rikoksen ulkoiset tunnusmerkit.

47. X on väittänyt, ettei hän ollut ymmärtänyt pakottavansa A:ta ainakaan sen jälkeen, kun A oli ojentanut hänelle kondomin. X:n mukaan hän ei ollut selvillä A:n vastustuksen jatkumisesta eikä ollut toiminut tahallisesti.

48. Edellä esitetyn mukaisesti asiassa on katsottu näytetyksi, että A on keittiössä yrittänyt työntää X:ää luotaan ja että hän on sanallisesti kieltänyt X:ää sekä keittiössä että myöhemmin makuuhuoneessa. X on tunnustanut kuulleensa A:n kiellon ennen yhdyntää. Korkein oikeus toteaa lähtökohtana, ettei pelkästään lähentelyä ja yhdyntää koskevien kieltojen jälkeen tapahtuvasta fyysisen tai edes sanallisen vastustelun päättymisestä voida päätellä suostumusta yhdyntään. Tahallisuutta ei poista eikä rikoksentekijää vapauta vastuusta vain se, että hän olettaa toisen muuttaneen mielensä ilman, että tahdon muuttumista on sanallisesti tai muutoin selkeästi ilmaistu. Pelkkää kondomin ojentamista ei tämänkaltaisissa olosuhteissa voida pitää sellaisena ilmaisuna. Korkein oikeus katsoo, ettei tapaukseen tästä syystä voida soveltaa vastuuvapausperusteena myöskään rikoslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua tunnusmerkistöerehdystä.

Johtopäätös

49. Edellä selostetut seikat huomioon ottaen ja arvioituaan jutussa esitettyä kirjallista ja suullista näyttöä kokonaisuudessaan Korkein oikeus päätyy siihen, että syytteen tueksi on esitetty riittävä näyttö. X:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen pakottamiseen sukupuoliyhteyteen ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Marjut Jokela. Esittelijä Teemu Vanhanen.