Oikeudenkäyntimenettely - Myöntäminen - Vahingonkorvaus - Korvauksen määrääminen - Velallisen rikos - Törkeä velallisen epärehellisyys

Diaarinumero:	R2012/707
Esittelypäivä:	18.6.2013
Taltio:	2001
Antopäivä:	24.9.2013

Vastaaja oli törkeää velallisen epärehellisyyttä koskeneessa asiassa käräjäoikeudessa kiistänyt syytteen ja rikokseen perustuneet asianomistajien korvausvaatimukset perusteeltaan mutta myöntänyt korvausvaatimukset määriltään oikeiksi. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen osaksi katsoen, että vastaaja oli ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön varoja ja omaisuutta vähemmän kuin syytteessä oli väitetty, mutta velvoitti vastaajan suorittamaan asianomistajille vahingonkorvausta täysimääräisesti sillä perusteella, että hän oli myöntänyt vaatimukset määriltään oikeiksi.

Hovioikeus, jossa vastaaja vaati korvausvelvollisuutensa alentamista, hylkäsi vaatimuksen sillä perusteella, että vastaaja ei ollut hovioikeudessa esittänyt hyväksyttävää perustetta korvausvelvollisuutensa määrällisen myöntämisen peruuttamiselle.

Kysymys käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyn ja ratkaisujen oikeellisuudesta.

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan A oli X Oy -nimisen yhtiön (jäljempänä yhtiö) hallituksen varsinaisena jäsenenä ja tosiasiallisena toimijana yhdessä ja yhteisymmärryksessä toisen vastaajan kanssa ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muuten luovuttanut yhtiön omaisuutta 45 521,69 euron arvosta.

Eläkevakuutusyhtiö, Lähivakuutus Yhtiö ja Verohallinto vaativat rikokseen perustuvana vahingonkorvauksena yhteensä 49 944,61 euroa. A kiisti korvausvaatimukset perusteiltaan mutta myönsi ne määriltään oikeiksi.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään velallisen epärehellisyyteen mutta katsoi ilman hyväksyttävää syytä luovutetun omaisuuden arvoksi 42 941,99 euroa. Käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan asianomistajille niiden vaatimat määrät kokonaisuudessaan hänen myönnettyään ne määriltään oikeiksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mia Sundström ja lautamiehet.

A valitti hovioikeuteen ja vaati muun ohella, että syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään. A vaati lisäksi, että asianomistajien korvausvaatimukset joka tapauksessa hylätään siltä osin kuin ne ylittivät määrät, joilla asianomistajille tuleviksi arvioituja jako-osuuksia oli pienennetty rikoksella.

Hovioikeus katsoi yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä luovutetun omaisuuden arvoksi 36 889,94 euroa. Koska A oli myöntänyt asianomistajien korvausvaatimukset määriltään oikeiksi, hovioikeus velvoitti A:n korvaamaan asianomistajille niiden vaatimat määrät kokonaisuudessaan. Hovioikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt myöntämisen peruuttamiselle hyväksyttävää syytä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Kauppinen, Leena Järvilahti ja Liisa Lehikoinen.

A:lle myönnettiin valituslupa hänelle tuomitun vahingonkorvausvelvollisuuden osalta.

A vaati valituksessaan, että hänen korvausvelvollisuutensa alennetaan 36 889,94 euroon.

Verohallinto vastasi valitukseen.

Eläkevakuutusyhtiö ja Lähivakuutus Yhtiö eivät vastanneet valitukseen.

Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys

1. A:ta on syytetty törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Syytteen mukaan A on yhdessä erään toisen henkilön kanssa ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muuten luovuttanut yhtiön omaisuutta yhteensä 45 521,69 euron arvosta ja menettelyllään aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä.

2. Yhtiön velkojat Eläkevakuutusyhtiö, Lähivakuutus Yhtiö ja Verohallinto ovat vaatineet A:n velvoittamista suorittamaan rikokseen perustuvana vahingonkorvauksena saamatta jääneitä vakuutusmaksuja sekä veroja ja työnantajamaksuja. Korvausvaatimusten yhteismäärä on ollut 49 944,61 euroa. Käräjäoikeudessa A on kiistänyt vaatimukset perusteeltaan mutta myöntänyt ne määriltään oikeiksi. A on kiistänyt lahjoittaneensa tai muuten luovuttaneensa yhtiön rahavaroja tai omaisuutta.

3. Käräjäoikeus on katsonut yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä lahjoitetun tai muuten luovutetun omaisuuden arvoksi yhteensä 42 941,99 euroa ja hylännyt syytteen enemmälti. Käräjäoikeus on kuitenkin velvoittanut A:n korvaamaan asianomistajille niiden vaatimat määrät kokonaisuudessaan, koska A oli myöntänyt korvausvaatimukset määriltään oikeiksi.

4. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä. A on lisäksi katsonut, että asianomistajien korvausvaatimukset tuli joka tapauksessa hylätä siltä osin kuin ne ylittivät käräjäoikeuden arvioimat määrät, joilla niille tuleviksi arvioituja jako-osuuksia oli rikoksella pienennetty.

5. Hovioikeus on katsonut yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä luovutetun omaisuuden arvoksi yhteensä 36 889,94 euroa. Koska A oli käräjäoikeudessa kiistänyt asianomistajien korvausvaatimukset perusteeltaan, mutta myöntänyt ne määriltään oikeiksi eikä hän hovioikeudessa ollut esittänyt hyväksyttäväksi katsottavaa perustetta myöntämisensä peruuttamiselle, hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua asianomistajille tuomittujen korvausten osalta.

6. Asiassa on A:n valituksen perusteella kysymys hänen korvausvelvollisuudestaan ja siitä, ovatko käräjäoikeus ja hovioikeus menetelleet oikein siitä määrätessään.

Korkeimman oikeuden kannanotot

7. Asianomistajien esittämät korvausvaatimukset ovat perustuneet syytteessä tarkoitettuun A:n rikokseen. Korvausvaatimukset ovat olleet noin 4 500 euroa suuremmat kuin syytteessä väitetty yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä luovutettujen varojen määrä. A on sinänsä myöntänyt asianomistajien korvausvaatimukset määrällisesti oikeiksi. Hän on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä niihin yhtiön varojen ja omaisuuden luovuttamisiin tai lahjoittamisiin, joista häntä on syytetty.

8. Kun A on kiistänyt asianomistajien korvausvaatimusten perusteen, hänen ei voida katsoa myöntäneen korvausvastuutaan siltä osin kuin asiassa päädytään siihen, että rikosperustetta korvausvastuulle ei ole. Joka tapauksessa käräjäoikeuden olisi tällaisessa tilanteessa tullut varmistua siitä, että A on korvausvaatimusten määrällisellä myöntämisellä tarkoittanut hyväksyä korvausvastuunsa täysimääräisenä siinäkin tilanteessa, että syyte tulee joltakin osin hylätyksi. Tähän olisi ollut erityistä aihetta siitäkin syystä, että asianomistajien esittämät korvausvaatimukset ovat ylittäneet selvästi syytteessä väitetyn yhtiöstä luovutettujen varojen määrän.

9. A on hovioikeuden pääkäsittelyssä selittänyt, että hän ei ollut käräjäoikeudessa esittämällään lausumalla tarkoittanut myöntää oikeiksi väitetyllä rikoksella asianomistajille aiheuttamiensa vahinkojen määriä vaan ainoastaan todeta, ettei hänellä ollut huomauttamista asianomistajien yhtiöltä velkomikseen ilmoittamiin määriin. Hovioikeus on kuitenkin pitänyt tätä A:n kannanottoa korvausvaatimusten määrällisen myöntämisen peruuttamisena.

10. Korkein oikeus toteaa, että A:n ei ole selvitetty tarkoittaneen käräjäoikeudessakaan myöntää asianomistajien korvausvaatimuksia täysimääräisinä siinä tilanteessa, että syyte joltakin osin hylätään. A:n hovioikeudessa esittämät kannanotot osoittavat, että tämä ei ole ollut hänen tarkoituksensa. Näin ollen A:n hovioikeudessa esittämää kannanottoa korvausvaatimuksiin ei ole tarvetta arvioida myöntämisen peruuttamisena.

11. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut korvausvastuunsa alentamista niin, ettei hänen korvausvastuunsa ylitä yhtiöstä ilman hyväksyttävää syytä lahjoitetuksi tai muuten luovutetuksi katsotun omaisuuden määrää eli 36 889,94 euroa. Verohallinto ei ole vastustanut A:n vaatimusta ja muut asianomistajat eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta lausua A:n vaatimuksesta. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty perusteita A:n myöntämää määrää suuremmalle korvausvastuulle. Asianomistajien kesken A:n maksettavaksi tuomittava vahingonkorvaus on jaettava niiden saamisten suuruuden mukaisessa suhteessa.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Eläkevakuutusyhtiölle, Lähivakuutus Yhtiölle ja Verohallinnolle maksettaviksi tuomittuja vahingonkorvauksia alennetaan. Hovioikeuden tuomitsemien määrien sijasta A velvoitetaan korvaamaan Eläkevakuutusyhtiölle 7 595,64 euroa, Lähivakuutus Yhtiölle 3 777,53 euroa ja Verohallinnolle 25 516,77 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Juha Häyhä, Jukka Sippo, Jorma Rudanko ja Tuula Pynnä. Esittelijä Tom Laitinen.