Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2013:70

Kunnianloukkaus - Sananvapaus

Diaarinumero:R2010/1052
Esittelypäivä:20.9.2011
Taltio:1999
Antopäivä:23.9.2013

7 päivää -nimisessä lehdessä 30.3.2006 julkaistussa kirjoituksessa oli käsitelty kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. Kirjoituksessa todettiin tekoihin olevan epäiltynä 29-vuotiaan helsinkiläismiehen. Esitutkinnan aikana julkaistussa kirjoituksessa ei ollut mainittu epäiltyä nimeltä, mutta hänestä oli esitetty osittain kasvojen alueelta peitetty kuva. Lehtikirjoituksen otsikko oli ollut seuraava: "Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!" Kirjoituksessa oli käsitelty edelleen epäiltynä olevan henkilön suhdetta surmansa saaneisiin henkilöihin, hänen työhistoriaansa sekä taloudellista asemaansa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, etteivät kirjoituksessa esitetyt tiedot olleet virheellisiä eikä kirjoituksen perusteella ollut syntynyt virheellistä käsitystä siitä, että kysymys olisi ollut jo selvitetyistä rikoksista. Myöskään lehtijutun otsikossa käytettyä ilmaisua ei pidetty, ottaen huomioon kirjoituksen asiayhteys ja ilmaisun muotoilu sekä olosuhteet muutoinkin, halventavana. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

IhmisoikeusSop 8 art
IhmisoikeusSop 10 art
RL 24 luku 9 § 1 mom
RL 24 luku 9 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 26.2.2008

Syyksilukeminen

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen perusteella selvitetyksi, että A ja B, joista B oli Aller Julkaisut Oy -nimisen yhtiön kustantaman 7 päivää -nimisen lehden toimittaja ja A sen vastaava toimittaja, olivat esittäneet X:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa sekä muutoin halventaneet häntä, kun B oli laatinut sanotun lehden 30.3.2006 ilmestyneessä numerossa julkaistun, X:n epäiltyä syyllistymistä kolmeen henkirikokseen koskevan kirjoituksen ja A hyväksynyt sen julkaistavaksi.

Lehtikirjoituksessa oli valheellisesti kerrottu X:n olleen kolmen henkirikoksen uhrin rakastaja, hänen olleen enimmäkseen työttömänä ja hänellä olleen velkaa kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi hänen luonteestaan oli kirjoituksen otsikossa kerrottu halventavin ilmaisuin.

X oli ollut kirjoituksesta tunnistettavissa sen yhteydessä hänestä julkaistun valokuvan, jossa hänen silmänsä tosin olivat olleet peitettyinä, ja muiden kirjoituksessa mainittujen tietojen perusteella.

Vaikka kysymys oli ollut varsin vakavia rikosepäilyjä koskeneesta uutisesta, oli perättömien tietojen ja vihjausten esittäminen sekä muunlainen halventaminen ollut oikeudetonta. Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Käräjäoikeuden perustelut

Käräjäoikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että rikosta koskevien uutisten oli oltava täsmällisiä. Erityisesti oli kiinnitettävä huomiota syyttömyysolettamaan, mikäli uutisen julkaiseminen tapahtui ennen oikeudenkäyntiä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kirjoituksessa esitetty väite, että X olisi ollut enimmäkseen työttömänä, ei pitänyt paikkaansa. Myös väite siitä, että kaikki kolme kuollutta miestä olisivat olleet X:n rakastajia, oli osoitettu virheelliseksi. X:n ulosotossa ollut velka oli maaliskuussa 2006 ollut alle 20 000 euroa. Velkaa oli artikkelissa kuvailtu harhaanjohtavasti kymmeniksi tuhansiksi euroiksi.

B oli laatinut kirjoituksen ja A oli sen lukenut ja hyväksynyt julkaistavaksi virheellisin ja loukkaavin tiedoin. A ja B eivät olleet pyrkineet varmistumaan tietojen oikeellisuudesta eikä heillä muutoinkaan voitu katsoa olleen riittäviä perusteita uskoa niiden todenperäisyyteen. A ja B olivat tahallaan esittäneet X:stä valheellisen tiedon ja vihjauksen sekä muulla tavoin halventaneet häntä.

Käräjäoikeus totesi, että artikkeli sisälsi valokuvan X:n profiilista silmät peitettyinä sekä tiedon X:n kotiosoitteesta. X:stä oli mainittu hänen ikänsä ja että hän asui Pohjois-Helsingissä. Lisäksi artikkelissa oli kerrottu X:n eri elämänvaiheista. X oli artikkelissa annetuilla tiedoilla tunnistettavissa lähipiirissään ja lehden laajan levikin vuoksi myös laajemmin. Valokuvan ja kotiosoitteen julkistaminen oli ollut itse rikosuutisoinnin kannalta tarpeetonta.

Käräjäoikeus totesi väitteiden loukkaavuuden osalta, että rikosuutisten julkaisemisessa oli oltava erityisen varovainen, ettei kirjoitus loukannut epäillyn oikeusturvaa ja syyttömyysolettamaa. 7 päivää -lehden artikkelissa julkaistut tiedot olivat kirjoituksen kokonaisuus ja uutisarvo huomioon ottaen vain vähäisessä määrin virheellisiä. X:ää koskeneen rikosepäilyn julkituleminen oli perustunut poliisin tiedottamiseen, mutta poliisin tiedottaminen ei ollut käsittänyt nyt virheellisiksi osoitettuja tietoja. Virheelliset tiedot olivat luonteeltaan sellaisia, että ne olivat omiaan aiheuttamaan X:lle kärsimystä ja halveksuntaa etenkin, kun tiedot oli julkaistu otsikolla “Hän on mielistelevä limanuljaska”. Halventava nimitys oli mainittu otsikossa ja saatettu laajan henkilöpiirin tietoon. Otsikoksi nostettu X:n luonnetta kuvaamaan tarkoitettu lausahdus oli haukkumanimitys, ja siitä sai erittäin negatiivisen ja puolueellisen arvion X:n luonteesta. Käräjäoikeus katsoi tämänkaltaisen rikosuutisen otsikoinnin olevan erityisen moitittavaa, koska uutinen oli julkaistu esitutkintavaiheessa ilman, että X:llä olisi ollut mahdollisuutta kommentoida luonteensa arvostelemista.

Lopputulos

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. A ja B sekä Aller Julkaisut Oy velvoitettiin suorittamaan X:lle korvausta kärsimyksestä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jenni Ojanperä ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.11.2009

A, B ja Aller Julkaisut Oy valittivat hovioikeuteen vaatien syytteiden ja korvausvaatimuksen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että artikkelissa esitetyt tiedot olivat käräjäoikeuden mainitsemin tavoin virheelliset ja harhaanjohtavat. Ne eivät olleet sellaisia, että niiden esittäminen sellaisenaan olisi ollut omiaan aiheuttamaan X:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Artikkeli oli kuitenkin ilmestynyt ajankohtana, jolloin X oli ollut esitutkinnassa epäiltynä vakavista rikoksista. Tällaisessa vaiheessa oli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi tärkeää, että tiedotusvälineiden selostukset asiasta olivat tarkkoja ja totuudenmukaisia. Tähän nähden mainitut valheelliset tiedot oli esitetty epäiltyjä rikoksia koskevan kirjoittelun yhteydessä siten, että ne olivat olleet omiaan aiheuttamaan X:lle kärsimystä ja häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kirjoituksen otsikossa ja tekstissä käytetyllä nimityksellä oli halvennettu X:ää.

Artikkelissa oli ollut kuva talosta, jossa X:n kertomin tavoin sijaitsi hänen elämänkumppaninsa omistama huoneisto, jossa X oli kirjoilla. He olivat viettäneet asunnolla aikaa ollessaan Helsingissä. Kuva ei ollut siten lisännyt X:n tunnistettavuutta.

Artikkelissa oli ollut myös kuva X:stä itsestään. X oli ollut tämän kuvan perusteella ainakin hänen lähipiirinsä sekä vankilassa hänen kanssaan yhtä aikaa olleiden henkilöiden tunnistettavissa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Markus Nikolainen ja Eija Multimäki.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle ja Aller Julkaisut Oy:lle myönnettiin valituslupa.

A, B ja Aller Julkaisut Oy esittivät valituksessaan seuraavat vaatimukset. A ja B vaativat, että syyte hylätään ja että heidät vapautetaan korvausvelvollisuudesta. Aller Julkaisut Oy vaati, että se vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Virallinen syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

X vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin lausunut asiassa tulleen selvitetyksi, että A ja B, joista B oli Aller Julkaisut Oy -nimisen (nykyisin Aller Media Oy) yhtiön kustantaman 7 päivää -nimisen lehden toimittaja ja A sen vastaava toimittaja, olivat esittäneet X:stä virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja lehden 30.3.2006 ilmestyneessä numerossa julkaistussa kirjoituksessa, jonka B oli laatinut ja A hyväksynyt julkaistavaksi. Kirjoitus koski X:n epäiltyä syyllistymistä kolmeen henkirikokseen. X:n oli valheellisesti kerrottu olleen kolmen henkirikoksen uhrin rakastaja, hänen olleen enimmäkseen työttömänä ja hänellä olleen velkaa kymmeniä tuhansia euroja.

2. Hovioikeus on lausunut, että kyseiset osin valheelliset tiedot eivät olleet sellaisia, että niiden esittäminen sellaisenaan olisi ollut omiaan aiheuttamaan X:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Artikkelin ilmestymisen aikaan X oli ollut kuitenkin epäiltynä vakavista rikoksista. Tällaisessa vaiheessa oli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi tärkeää, että tiedotusvälineiden selostukset olivat tarkkoja ja totuudenmukaisia. Tähän nähden epäiltyjä rikoksia koskeneen kirjoittelun yhteydessä esitetyt valheelliset tiedot olivat olleet omiaan aiheuttamaan X:lle kärsimystä ja häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Myös otsikossa ja tekstissä käytetyllä nimityksellä oli halvennettu X:ää. Hovioikeus on katsonut A:n ja B:n syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, olivatko hovioikeuden mainitsemat, kyseisessä artikkelissa esitetyt väitteet valheellisia ja oliko artikkelissa käytetty nimitys halventava. Jos vastaus näihin kysymyksiin on myönteinen, kysymys on siitä, onko artikkelin laatiminen ja julkaiseminen rangaistava kunnianloukkauksena.

Kunnianloukkausta koskeva sääntely

4. Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Vastaavasti on Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (ihmisoikeussopimus) 10 artiklan 1 kappaleen perusteella jokaisella sananvapaus.

5. Yksityiselämää suojataan perustuslain 10 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (ihmisoikeustuomioistuin) ratkaisukäytännössä 8 artiklan 1 kappaleen on katsottu antavan suojaa myös henkilön maineelle ja kunnialle (Ks. esimerkiksi ratkaisu Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004, kohta 91).

6. Sananvapauden suojaaminen toisaalta ja kunnian suojaaminen toisaalta voivat ristiriitatilanteissa vaatia niiden välisen kohtuullisen tasapainon määrittelemistä. Sananvapauden käyttöä voidaan rajoittaa vain lailla ja rangaistaviksi onkin yleensä säädetty muun muassa sellaiset lausumat, jotka loukkaavat toisen mainetta ja kunniaa. Toisaalta kunnianloukkausta koskevien rangaistussäännösten tulkinnassa täytyy ottaa huomioon myös sananvapauden suoja, kuten esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2009:3 kohdassa 5 on todettu.

7. Kunnianloukkaus on säädetty rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 9 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Säännöksen 2 momentin mukaan ei 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

8. Kunnia on osa perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa säädettyä yksityiselämän suojaa. Tämän vuoksi voidaan rikoksesta epäillyn kunniaa koskevan suojan arvioinnissa saada tukea rikokseen syyllistyneen henkilön yksityiselämän suojaa koskevassa arvioinnissa noudatetusta käytännöstä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jättänyt ilmeisen perusteettomana tutkimatta Korkeimman oikeuden vahvennetun jaoston tekemää ratkaisua KKO 2005:136 koskevan hakemuksen (Lappalainen v. Suomi 20.1.2009). Asiassa oli kysymys siitä, että eräässä lehdessä oli julkaistu pahoinpitelyyn, vapaudenriistoon ja heitteillejättöön syyllistyneen henkilön nimi. Hänet oli tuomittu vuoden ja yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoi, ettei rikoksista tuomitun henkilön nimen julkaiseminen ollut sellainen asianomaisen henkilön yksityisyyden suojaa loukkaava rikollinen teko, jonka perusteella olisi voitu tuomita vahingonkorvauksia.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2005:136 perusteluissa todetaan, että rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia. Yksityiselämään kuuluva oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta rangaistukseen tuomitulle henkilölle (kohta 10). Edelleen mainitussa ratkaisussa todetaan, että rikoksentekijän nimen tai henkilöllisyyden paljastaminen ilman hänen lupaansa joukkoviestinnässä merkitsee aina jonkinasteista puuttumista asianomaisen yksityiselämään perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetussa mielessä (kohta 12).

10. Toisaalta rikokseen tai rikoksentekijään sekä olosuhteisiin kokonaisuudessaan voi liittyä seikkoja, jotka puoltavat yleisön oikeutta saada rikoksentekijän nimi ja henkilöllisyys tietoonsa (KKO 2005:136, kohta 12). Ratkaisun perusteluissa on viitattu ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun von Hannover v. Saksa 24.6.2004 ja todettu, että on eroteltava yhtäältä ne tapaukset, joissa tiedon kertomisella edistetään yleiseltä kannalta kiinnostavista ja tärkeiksi koetuista seikoista käytävää julkista keskustelua, ja toisaalta ne tapaukset, joissa yksityiselämään puuttuvan tiedon paljastaminen olisi tarkoitettu ainoastaan tyydyttämään tietyn lukijakunnan uteliaisuutta (ks. myös ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Standard Verlags GmbH v. Itävalta 4.6.2009, kohta 52).

11. Arvioinnissa vaikuttavat rikoksen laatu ja sitä koskevan oikeudenkäynnin luonne sekä asian saama muu julkisuus kuin myös rikoksentekijän oma henkilö ja yhteiskunnallinen asema sekä hänen lähiympäristönsä olosuhteet (KKO 2005:136, kohta 13). Mitä julkisemmassa ja yhteiskunnallisesti tärkeämmässä yhteydessä rikos tehdään, sitä suurempi yhteiskunnallinen kiinnostavuus ja merkitys on myös rikoksentekijän henkilöä koskevilla tiedoilla (KKO 2005:136, kohta 14 ja ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Selistö v. Suomi 16.11.2004, kohta 51).

12. Mainitusta ratkaisusta KKO 2005:136 ilmenee edelleen (kohta 19), että rikoksentekijän nimen tai henkilöllisyyden paljastamisen sallittavuutta arvioitaessa on huomiota kiinnitettävä paitsi lehtikirjoituksen sisältöön ja sanomaan myös sen yleiseen sävyyn sekä otsikointiin ja kuvitukseen. Yksityiselämän loukkaamiskynnyksen ylittyminen on todennäköisempää silloin, jos rikoksentekijän nimen tai henkilöllisyyden julkaisemisen yhteyteen liittyy muita yksityiselämän piiriin puuttuvia paljastuksia tai jos koko kirjoituksen ja siihen liittyvän kuvituksen katsotaan tapahtuneen sellaisessa epäasiallisessa ”häirinnän ilmapiirissä”, jonka ihmisoikeustuomioistuin totesi leimaa-antavaksi esimerkiksi tuomiossaan von Hannover v. Saksa 24.6.2004. Vastaavasti ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Tammer v. Viro 6.2.2001 todettiin (kohdat 65 - 67), ettei artikkelissa käytettyjen loukkaavaan kieliasuun puettujen arvoarvostelmien käyttäminen ollut välttämätöntä mielipiteen ilmaisemiseksi.

13. Edellä selostetussa rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa on kysymys valheellisesta tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta. Saman momentin 2 kohdassa on kysymys puolestaan muunlaisesta halventavasta lausumasta, joka voi olla yhtäältä tosiseikkoihin perustuva lausuma tai sitten arvostelma, jollaisen osalta ei ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. Tätä jaottelua vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä jako yhtäältä tosiasiatoteamuksiin ja toisaalta arvoarvostelmiin. Esimerkiksi edellä kohdassa 5 tarkastellussa ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston ratkaisussa Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004 on todettu, että tosiasioiden olemassaolo voidaan näyttää, mutta arvoarvostelmien totuudenmukaisuus ei ole näytettävissä (kohta 98).

14. Tosiasiaväitteiden kysymyksessä ollessa ihmisoikeustuomioistuin on rikosuutisten julkaisemista koskevissa, erityisesti kunnian loukkaamista koskevissa ratkaisuissaan korostanut sitä, minkälaiseen selvitykseen väitteet ovat perustuneet. Väitteiden esittämistavalla on erityistä merkitystä silloin, kun tiedot esitetään ennen kuin esitutkinta on käynnistetty tai asia on tuomioistuimessa ratkaistu. Ihmisoikeustuomioistuimen 6.4.2010 antamassa ratkaisussa Ruokanen ym. v. Suomi oli kysymys lehtikirjoituksesta, jossa oli asianomistajan kertomukseen perustuen väitetty, että Suomen mestaruuden voittaneen, erään pienen paikkakunnan urheilujoukkueen jäsenet olisivat mestaruusjuhlien yhteydessä raiskanneet nuoren naisen. Nämä väitteet oli esitetty tosiasiaväitteinä. Väitetyn tapahtuman toisen osapuolen näkemyksiä ei ollut kysytty eikä tuotu esille kirjoituksessa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että toimittajan tuomitsemiselle kunnianloukkauksesta oli ollut riittävät perusteet.

15. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa White v. Ruotsi 19.9.2006 oli kysymys Ruotsissa julkaistusta kirjoituksesta, jossa väitettiin kirjoituksessa mainitun henkilön surmanneen pääministeri Olof Palmen. Ruotsalainen tuomioistuin oli katsonut kirjoituksen olevan objektiivisesti arvioiden kunniaa loukkaava. Koska tiedot oli kuitenkin tarkastettu olemassa olevista lähteistä ja koska kysymys oli yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, tuomioistuin oli hylännyt syytteen. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei asiassa ollut ylitetty kansalliselle tuomioistuimelle kuuluvaa harkintavaltaa ja katsoi, ettei kirjoituksen kohteena olleen henkilön ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista kunnian suojaa ollut loukattu (White v. Ruotsi 19.9.2006, kohdat 28 - 30).

16. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2000:54 oli kysymys vireillä olevaa rikosasiaa koskevan uutisen julkaisemisesta. Ratkaisussa on todettu, että uutisen otsikointi ja teksti antoivat lukijalle sellaisen käsityksen, että syytetyn syyllisyys olisi ollut selvä. Mistään ei ollut ilmennyt, että kysymys oli ollut syyttäjän kannasta ja että syytteet oli kiistetty. Ratkaisussa on kiinnitetty huomiota vireillä olevien oikeudenkäyntien selostuksien tarkkuuteen. Syytetyn leimaaminen syylliseksi kesken käsittelyn ja pelkästään toisen osapuolen kannan esiintuominen merkitsevät ennenaikaista julkista tuomiota. Myös tuomioistuinten toimintaedellytyksiä silmällä pitäen voidaan edellyttää, ettei yleisölle luoda vääriä käsityksiä ja odotuksia.

17. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Tammer v. Viro 6.2.2001 on todettu, että lehtiartikkelissa käytetyt viron kielen sanat merkitsivät loukkaavaan kieliasuun puettuja arvoarvostelmia, joihin turvautuminen ei ollut ollut välttämätöntä kielteisen mielipiteen ilmaisemiseksi. Kritiikki olisi voitu muotoilla turvautumatta niin loukkaaviin ilmaisuihin (Tammer v. Viro 6.2.2001, kohdat 65 - 67).

18. Edellä kuvattujen oikeuskäytännössä noudatettujen arviointikriteerien lisäksi Korkein oikeus toteaa, että julkistettaessa tietoja vireillä olevasta rikosasiasta, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, esitetäänkö tekstissä asian keskeneräisyydestä huolimatta tosiasiatietoja, ja tukevatko tosiseikat mahdollisia arvoarvostelmia riittävästi ja ovatko nämä arvostelmat ja käytetyt ilmaisut muutoin oikeasuhteisia asian laatuun nähden. Yksittäisten tietojen vähäisellä epätarkkuudella ei yleensä ole merkitystä, jos kirjoitus ei ole omiaan synnyttämään lukijalle väärää kuvaa asiasta ja kirjoituksen kohteena olevan henkilön syyllistymisestä käsiteltävänä olevaan tekoon.

30.3.2006 julkaistun lehtikirjoituksen arviointi

19. 7 päivää -lehdessä oli 30.3.2006 julkaistu kirjoitus sarjamurhista epäillystä helsinkiläismiehestä. Kirjoituksen otsikko kuului:

“Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!”

Tekstin yhteydessä oli kuva kerrostalosta, jossa X:n ilmoitettiin asuneen. Lisäksi kirjoituksessa oli kuva X:stä. Kuvasta oli peitetty silmien alue. Kerrostaloa esittävän kuvan alapuolella oli teksti:

”Kolmen rakastajansa murhista epäilty helsinkiläismies on ollut enimmäkseen työttömänä.”

X:ää koskevan kuvan yhteydessä oli teksti:

”Velat kymmeniä tuhansia.”

20. Kirjoituksessa on todettu helsinkiläismiehen olevan epäilty kolmen rakastajansa murhista. Samalla on julkaistu tekijäksi epäillyn valokuva osittain silmien alueelta mustattuna. Kirjoituksen kohteena olevan X:n syyllisyyttä henkirikoksiin ei ole kerrottu tosiasiana, vaan kysymyksessä on todettu olevan epäily ja lausuttu viimeisimmän kuolemantapauksen etenevän syyteharkintaan viimeistään huhtikuussa. Kahteen aikaisempaan tapaukseen liittyvän tutkinnan on ilmoitettu alkavan kyseisen viikon lopulla. Heinolan käräjäoikeus on tuominnut X:n 31.5.2006 antamallaan tuomiolla murhasta, taposta ja kuolemantuottamuksesta elinkaudeksi vankeuteen. Kouvolan hovioikeus on 8.3.2007 antamallaan tuomiolla hylännyt syytteen kuolemantuottamuksesta, mutta pysyttänyt syyksi lukemisen tapon ja murhan osalta sekä tuomitun rangaistuksen.

21. Siltä osin kuin 7 päivää -lehden 30.3.2006 julkaistussa artikkelissa on sinänsä käsitelty epäilyä X:n syyllistymisestä kolmeen henkirikokseen, A:lle ja B:lle ei ole vaadittu rangaistusta kunnianloukkauksesta. Rangaistusta on vaadittu sillä perusteella, että lehtikirjoituksen tiedot työttömänä ja kolmen miehen rakastajana olemisesta sekä useiden kymmenien tuhansien veloista olivat virheellisiä. Lisäksi kysymys on ”limanuljaska” -sanan halventavan luonteen arvioinnista.

22. Työttömänä ja kolmen miehen rakastajana oleminen sekä velat ovat kaikki yhdistettävissä siihen motiiviin, joka X:llä lehtikirjoituksen mukaan olisi ollut henkirikoksiin, eli ystävien varallisuuden saamiseen perintönä itselleen. Väitteillä on kehitetty mielikuvaa siitä, että X oli itse elänyt helppoa elämää ja surmannut ystävänsä perinnön toivossa.

23. Kun otetaan huomioon, että kirjallisina todisteina esitetyt X:n verotustiedot osoittavat hänen ansiotasonsa varsin alhaiseksi, perustuu lehtikirjoituksessa oleva maininta työttömänä olemisesta tosiasioihin nojautuviin hyväksyttäviin päätelmiin. Siten väitteen tueksi on ollut riittäviä perusteita.

24. Asiassa on riidatonta, että X oli joko elänyt läheisessä suhteessa kyseisten kolmen miehen kanssa tai ollut muutoin heidän läheinen ystävänsä. Ilmaus ”kolmen rakastajansa” ei ole tähän taustaan nähden väärä tai valheellinen. Kysymys on ollut tyypillisestä tosiseikkoihin perustuvasta päätelmän tekemisestä.

25. Kolmanneksi on vielä käsiteltävä kirjoituksessa olevat maininnat X:n veloista. X on itse todennut, että velat eivät olleet huhtikuussa 2006 edes kahtakymmentä tuhatta. Asiassa on riidatonta, että X:llä on ollut velkaa kirjoituksen julkaisemisen hetkellä. Käytetyssä ilmaisussa on epätarkkuutta, kun siinä puhutaan kymmenistä tuhansista. Kysymys ei ole kuitenkaan ylipäätään sellaisesta ilmaisusta, jolla olisi pyritty täsmällisyyteen, vaan pikemminkin kysymys on ollut tosiseikkoihin perustuvasta arviosta.

26. Korkein oikeus katsoo, että lehtikirjoituksessa esitetyt tiedot eivät edellä kohdissa 23 - 25 todetuin tavoin ole olleet syytteessä väitetyllä tavalla virheellisiä. Edelleen Korkein oikeus toteaa, että vaikka henkirikosten taustalla olevaa mahdollista motiivia on kirjoituksessa käsitelty ennen tuomioistuimen ratkaisua, motiivia ei ole esitetty selvitettynä tosiasiana vaan yhteydessä muihin epäilyihin.

27. Otsikossa oleva maininta ”mielistelevä limanuljaska” on loukkaavaksi ilmaisuksi kirjoitettu luonnearvio. Suomen kielen perussanakirjan mukaan henkilöstä käytettynä ”limanuljaska” on halventava ilmaisu inhottavasta ihmisestä. Toimittajan ilmoituksen mukaan kysymyksessä on X:n ystävän käyttämä ilmaisu X:stä.

28. Loukkaavat tai halventavat ilmaisut aiheuttavat eriasteista kärsimystä ja halveksuntaa riippuen siitä, minkälaisessa asiayhteydessä ja minkälaisen aihepiirin käsittelyn yhteydessä ilmaisua käytetään. Merkitystä on myös sillä, minkälaisia muita määreitä samassa yhteydessä on käytetty. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa lehtijuttu on käsitellyt vakavia rikoksia eli henkirikoksia. X:n on epäilty osittain taloudellisesta motiivista surmanneen kolme miesystäväänsä. Kirjoituksen aihepiiriin nähden ei siinä käytetyn ilmaisun ”mielistelevä limanuljaska” voida katsoa olevan omiaan aiheuttamaan sellaista halveksuntaa, jota rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan.

Vahingonkorvaus

29. Koska A ja B eivät ole loukanneet X:n kunniaa rangaistavaksi säädetyllä teolla, eivät he eikä Aller Media Oy ole velvollisia suorittamaan X:lle korvausta kärsimyksestä. A, B ja Aller Media Oy vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Tuomiolauselma

A

Syyte kunnianloukkauksesta (tekoaika 30.3.2006) hylätään ja A vapautetaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

B

Syyte kunnianloukkauksesta (tekoaika 30.3.2006) hylätään ja B vapautetaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Yhteiset lausunnot

A, B ja Aller Media Oy vapautetaan heidän maksettavakseen kärsimyksen perusteella tuomitusta 3 000 euron suuruisesta korvauksesta X:lle korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Timo Ojala.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.