Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2013:1

Liiketoimintakielto

Diaarinumero:R2011/912
Esittelypäivä:12.6.2012
Taltio:62
Antopäivä:18.1.2013

A oli ilmoittanut kaupparekisteriin itsensä osakeyhtiön hallituksen jäseneksi. Tosiasiallista määräysvaltaa yhtiössä oli kuitenkin käyttänyt X, joka oli tuomittu rangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä määrätty liiketoimintakieltoon. A oli tuomittu rangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta. Kysymys siitä, voitiinko myös A määrätä liiketoimintakieltoon ja täyttyivätkö liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset hänen osaltaan. (Ään.)

L liiketoimintakiellosta 2 §
L liiketoimintakiellosta 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 30.11.2009

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B:n ehdottomaan vankeusrangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta.

Käräjäoikeus luki A:n syyksi sen, että hän ja X olivat 8.6.2007 yhdessä ja yksissä tuumin aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin antaneet rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon ilmoittamalla A:n Y Oy:n, entisen Z:n hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi, vaikka yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa oli edelleen käyttänyt X.

Käräjäoikeus luki B:n syyksi sen, että hän oli 11.7.2007 aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin antanut rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon ilmoittamalla itsensä Y Oy:n, entisen Z:n hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi, vaikka yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa oli edelleen käyttänyt X.

Syyttäjä oli vaatinut, että A ja B määrätään liiketoimintakieltoon vähintään 3 vuodeksi.

Syyttäjän liiketoimintakieltovaatimuksen mukaan A ja B olivat toimiessaan Y Oy:n (ent. Z) muodollisena hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä, A 8.6. - 10.07.2007 ja B 4.7. - 5.9.2007, eli toimiessaan tosiasiallisesti X:n välikätenä ja niin sanottuina saattohoitajina laiminlyöneet liiketoiminnassa siihen liittyviä velvoitteita ja syyllistyneet siinä rikolliseen menettelyyn jota ei voitu pitää vähäisenä. A:n ja B:n toimintaa oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden ja terveen kilpailun kannalta vahingollisena.

A ja B olivat kiistäneet vaatimuksen liiketoimintakiellon määräämisestä.

Käräjäoikeus hylkäsi liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen.

Perusteluissaan käräjäoikeus lausui, että liiketoimintakiellosta annetun lain 2 §:n 3 kohdan mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä se, joka on yhteisön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana taikka muussa siihen rinnastettavassa asemassa, samoin kuin se, joka tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa taikka hoitaa sen hallintoa.

Sekä A että B olisivat vääräksi todettujen kaupparekisterimerkintöjen mukaan kesällä 2007 toimineet kumpikin vuorollaan lyhyen aikaa Z:n tai Y Oy:n hallituksen ainoina varsinaisina jäseninä. Heidän ei ollut väitetty osallistuneen suoranaisesti liiketoimiin yhtiön edustajina, vaikka heistä onkin oikeudenkäynnin kuluessa käytetty jossain määrin vakiintumatonta ”saattohoitajan” nimitystä.

Lain sanamuoto ei käräjäoikeuden mukaan näyttänyt asettavan estettä liiketoimintakiellon määräämiselle yhtiön hallinnossa laissa tarkoitetuissa asemissa vain muodollisestikin toimineille henkilöille. Tällaista tulkintaa puolsi sekin, että he joka tapauksessa hallituksen jäseninä olisivat velvollisia huolehtimaan yhtiön hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä muutoinkin sekä vastasivat yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä.

Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä 2 §:ssä tarkoitettu henkilö muun muassa, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Lisäksi edellytetään, että hänen toimintansa on kokonaisuutena arvioiden ollut sellaista, että sitä on pidettävä velkojien, sopimuskumppanien, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksen HE 198/1996 perusteluissa todettiin, että rikos voitaisiin katsoa tehdyksi liiketoiminnassa, kun se liittyy kiinteästi harjoitettuun taloudelliseen toimintaan. Tällaisia rikoksia ovat perustelujen mukaan perinteisesti taloudellisiksi rikoksiksi luokiteltavat teot, kuten erityisesti kirjanpitorikokset sekä velallisen rikokset, verorikokset, avustuspetokset ja petokset. Myös jos yrityksen toiminta jo sinällään perustuu rikolliseen menettelyyn, kuten varastetun tavaran kätkemiseen tai salakuljetukseen, kysymyksessä on lainkohdassa tarkoitettu menettely.

Lainkohdan mukaan kielto voidaan määrätä vain sellaisen rikollisen menettelyn vuoksi, jota ei voida pitää vähäisenä. Tarkoitus on, että vähäisyyttä arvioidaan ensisijaisesti menettelystä säädetyn rangaistuksen perusteella. Yleensä rikollista menettelyä voidaan pitää liiketoimintakiellon edellytyksiä arvioitaessa vähäisenä, jos rikoksesta säädetty rangaistus on sakkorangaistus tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Rikollista menettelyä ei sitä vastoin voida pitää vähäisenä, jos rikoksesta voi seurata vankeutta yli kaksi vuotta. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi kirjanpitorikos, törkeä petos, törkeä veropetos ja törkeä velallisen petos. Rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, mutta enintään kaksi vuotta vankeutta, ei voida esittää samanlaista olettamusta siitä, onko menettelyä pidettävä vähäisenä vai ei, vaan menettelyn moitittavuus ja sopimattomuus on arvioitava tapauksittain. Tällaisia rikoksia ovat muun muassa petos, veropetos, avustuspetos, avustuksen väärinkäyttö, tuottamuksellinen kirjanpitorikos, velallisen epärehellisyys ja velallisen petos. Jos tällaisia rikoksia on useita, ei menettelyä kuitenkaan tulisi yleensä pitää vähäisenä.

Rekisterimerkintärikosta ei ollut tuotu esille liiketoimintakieltoa koskevan lain perustelutekstissä rikoksena, jonka nojalla liiketoimintakielto voitaisiin määrätä. Toisaalta jotkin perusteluissa esille otetut rikokset oli mainittu vain esimerkkeinä, mistä oli pääteltävissä, ettei perustelutekstin luetteloa ollut sinänsä tarkoitettu tyhjentäväksi. Rikoslain 16 luvun kriminalisoinnit kuitenkin koskivat luvun otsikoinnin mukaan rikoksia viranomaisia vastaan. Tuon otsikoinnin ja perustelutekstin valossa vaikutti ilmeiseltä, ettei lakia säädettäessä ollut ainakaan suoranaisesti tarkoitettu, että syyksi luettu rekisterimerkintärikos aina avaisi mahdollisuuden liiketoimintakiellon asettamiselle.

Lain esitöiden mukaan oikeastaan mitään rikosta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ollut suljettu liiketoimintakiellon mahdollistavien rikosten joukon ulkopuolelle. Liiketoimintakiellon määrääminen rekisterimerkintärikoksen perusteella kuitenkin edellyttäisi, että tarkoitettujen väärien merkintöjen tekemistä voitaisiin pitää liiketoimintana. Sellainen taas edellyttäisi jonkinlaista jatkuvuutta väärien merkintöjen aiheuttamisessa ja lisäksi esimerkiksi kaupankäyntiä sellaisilla yhtiöillä, joiden kaupparekisterimerkinnät olisi tietoisesti muutettu vääriksi.

Rajoitus ilmeni myös siitä, että liiketoimintakiellon määrääminen aina edellytti kokonaisarviota rikollisen menettelyn vahingollisuudesta. Syytteessä tarkoitetuissa tilanteissa oli ennen kaikkea ollut kysymys todellisessa vastuuasemassa olleiden tahojen henkilöllisyyden häivyttämisestä virallisista tiedostoista ja sen myötä myös yhtiön käteiskassaan tulleiden tai nostettujen suurten käteisvarojen siirtämisestä pois yhtiön varallisuuspiiristä. Yhtiö ei ollut uusien nimellisten hallituksen jäseniensä toimikausilla enää harjoittanut mitään varsinaista liiketoimintaa. Väärän merkinnän aiheuttamista viranomaisen ylläpitämään rekisteriin ei tuollaisessa tilanteessa voitu pitää sellaisena liiketoimena, jonka sopimattomien ja vahingollisten muotojen estämiseksi liiketoimintakielto voitaisiin määrätä. Sen vuoksi oli vaatimukset liiketoimintakiellosta A:lle ja B:lle hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Yrjö Vannela ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.8.2011

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A ja B määrätään liiketoimintakieltoon kolmeksi vuodeksi.

Hovioikeus hyväksyi tältä osin käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen, Markus Nikolainen ja Marjut Koivisto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A ja B määrätään liiketoimintakieltoon kolmeksi vuodeksi.

A ja B vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on käräjäoikeudessa tuomittu 8.6.2007 tehdystä rekisterimerkintärikoksesta 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja B 11.7.2007 tehdystä rekisterimerkintärikoksesta 15 päivän vankeusrangaistukseen.

2. Heidän syykseen on luettu seuraavat teot: A oli 8.6.2007 yhdessä X:n kanssa ja B 11.7.2007 yksin aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen kaupparekisteriin antaneet rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon ilmoittamalla Y Oy:n, entisen Z:n (yhtiö) hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi A:n 8.6.2007 alkaen ja B:n 11.7.2007 alkaen. Yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa oli kuitenkin edelleen käyttänyt X. Hänet on samassa asiassa tuomittu paitsi rekisterimerkintärikoksesta myös törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja määrätty liiketoimintakieltoon.

3. Käräjäoikeuden tuomio on A:n ja B:n rikosten syyksilukemisen ja tuomittujen rangaistusten osalta lainvoimainen. Syyttäjä on lisäksi vaatinut A:n ja B:n määräämistä liiketoimintakieltoon, koska he olivat liiketoiminnassa syyllistyneet rikolliseen menettelyyn. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hylänneet vaatimuksen.

4. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, ovatko A ja B olleet sellaisessa asemassa, että heidät voidaan määrätä liiketoimintakieltoon. Jos vastaus on myönteinen, kysymys on toiseksi siitä, täyttyvätkö tässä tapauksessa liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset.

Liiketoimintakiellon henkilöpiiri

5. Liiketoimintakiellosta annetun lain (liiketoimintakieltolaki) 2 §:n 3 kohdan mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä se, joka on yhteisön hallituksen jäsenenä samoin kuin se, joka tosiasiallisesti johtaa yhteisön toimintaa taikka hoitaa sen hallintoa.

6. Lainkohta on voimassa alkuperäisessä muodossaan. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan kieltoon voisi tulla määrätyksi muun muassa se, joka on tosiasiallisesti, ilman muodollista asemaa johtanut yhteisön toimintaa tai hoitanut sen hallintoa, samoin kuin se, jota tällainen henkilö on käyttänyt välikätenä yhtiön johdossa (HE 29/1985 vp s. 14 - 15).

7. Yhtiö on asetettu konkurssiin 5.9.2007. A ja B ovat toimineet yhtiön kolmen viimeisen kuukauden ajan niin sanottuina saattohoitajina olemalla yhtiön hallituksen ainoana jäsenenä, A 8.6. - 10.7.2007 ja B 11.7. - 5.9.2007. Tosiasiallisesti heidän toimintansa yhtiössä on rajoittunut siihen, että he ovat ilmoittaneet väärän tiedon kaupparekisteriin. Heidän muu toimintansa on ollut vähäistä ja lyhytaikaista.

8. Huomioon ottaen liiketoimintakieltolain 2 §:n 3 kohdan sanamuoto ja lain esityöt, Korkein oikeus toteaa, ettei A:n ja B:n aseman muodollisuus eikä heidän oman toimintansa vähäisyys estä heidän määräämistään liiketoimintakieltoon, jos kiellon määräämisen edellytykset muuten täyttyvät. A ja B kuuluvat tässä tapauksessa liiketoimintakieltolain 2 §:n 3 kohdan mukaiseen henkilöpiiriin.

Liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset

9. Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan (1220/1997) mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä saman lain 2 §:ssä tarkoitettu henkilö, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Liiketoiminnassa tehty rikos

10. Lainkohdan sanamuodon mukaan rikoksen, joka voi olla liiketoimintakiellon määräämisen perusteena, pitää olla tehty liiketoiminnassa. Lainkohdan muuttamista koskevan hallituksen esityksen mukaan lain tavoitteena ei ole yksinomaan velkojien etujen, vaan myös muidenkin liiketoiminnan sidosryhmien etujen suojaaminen vahingolliselta ja sopimattomalta liiketoiminnalta. Kiellon perusteena voi periaatteessa olla mikä tahansa sellainen rangaistava menettely liiketoiminnassa, jonka perusteella liiketoimintaa harjoittavan toimintaa voidaan pitää muiden kannalta vahingollisena (HE 198/1996 vp s. 8). Toiminta voi olla vahingollista, jos liike- tai asiakassuhteiden luominen perustuu siihen, että yrityksestä tai sen toiminnasta annetaan väärä kuva todellisuutta vastaamattomien yritys tai sopimusjärjestelyjen tai harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Rikos voitaisiin katsoa tehdyksi liiketoiminnassa, kun se liittyy kiinteästi harjoitettuun taloudelliseen toimintaan. Sen sijaan rikoksia, jotka eivät liity mitenkään taloudelliseen toimintaan, ei voitaisi pitää liiketoiminnassa tehtyinä, vaikka niihin syyllistytään elinkeinon harjoittamisen yhteydessä (HE 198/1996 vp s. 15 - 16).

11. A ja B on tuomittu rekisterimerkintärikoksesta rangaistukseen. He olivat ilmoittaneet kaupparekisteriin harhaanjohtavan tiedon siitä, miten osakeyhtiön hallinto oli tosiasiallisesti järjestetty. Tieto on ollut osakeyhtiön liiketoiminnan harjoittamisen kannalta merkityksellinen ja ilmoitettu osakeyhtiön hallituksen jäsenen asemassa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n ja B:n rikollisen menettelyn tapahtuneen liiketoimintakieltolaissa tarkoitetulla tavalla osakeyhtiön liiketoiminnassa.

Onko rikollinen menettely ollut vähäistä?

12. Liiketoimintakielto lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kielto voidaan määrätä vain sellaisen rikollisen menettelyn perusteella, jota ei voida pitää vähäisenä. Lain esitöiden mukaan vähäisyyttä arvioidaan ensisijaisesti menettelystä säädetyn rangaistuksen perusteella. Rikollista menettelyä voidaan yleensä pitää lain kannalta vähäisenä, jos rikoksesta säädetty rangaistus on sakkorangaistus tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Rikollista menettelyä ei sitä vastoin voida pitää vähäisenä, jos rikoksesta voi seurata vankeutta yli kaksi vuotta (HE 198/1996 vp s. 15). Vähäisyysarvioinnin perusteena on ensisijaisesti rikoksen yleinen moitittavuus eli rikoslaji tai -tyyppi, siis kyseessä olevaa tekoa yleisempi arviointiperuste. Toisaalta arviota ei mainitun esityölausuman mukaan tule tehdä yksinomaan rikoksesta säädetyn rangaistuksen perusteella vaan huomioon tulee ottaa rikoksen ilmenemismuoto ja menettelyn laajuus.

13. A:n ja B:n syyksi luetusta rekisterimerkintärikoksesta säädetty ankarin rangaistus on kolme vuotta vankeutta. Tältä pohjalta arvioituna heidän menettelyään ei voida pitää vähäisenä. Vähäisyyttä kuitenkin puoltavat edellä kohdassa 7 mainitut A:n ja B:n aseman muodollisuus ja toiminnan vähäisyys sekä lyhyt kesto. Kun kuitenkin heidän tekonsa koskee yrityksen yksilöinnin ja sen vastuuhenkilöiden arvioinnin kannalta keskeistä seikkaa, heidän menettelyään ei kuitenkaan voida pitää vähäisenä.

Rikollisen menettelyn kokonaisarvostelu

14. Harkittaessa lopuksi vielä sitä, onko A:n ja B:n rikollista menettelyä pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan kilpailun kannalta kokonaisuutena arvioiden vahingollisena on aluksi otettava huomioon liiketoimintakieltolain 1 §:n mukainen lain tarkoitus. Se on sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estäminen sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitäminen.

15. Liiketoimintakieltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 198/1996 vp s. 17) on todettu, että liiketoimintaan liittyvistä lainvastaisuuksista aiheutuu lähes säännönmukaisesti toisille vahinkoa ja siten niihin syyllistyneen toimintaa voidaan pitää aina vahingollisena. Jotta kiellon määräämistä voidaan pitää perusteltuna, vahingollisuuden pitää kuitenkin olla tuntuvaa. Liiketoimintakiellon määräämistä ei tulisi yleensä harkita pelkästään yksittäisen rikoksen tai laiminlyönnin perusteella. Liiketoimintakielto merkitsee varsin tuntuvaa puuttumista henkilön toimintavapauteen ja siten sitä tulisi käyttää vain niissä tapauksissa, joissa velkojien, sopimuskumppaneiden ja julkisen talouden suojaamiseen voidaan katsoa olevan ilmeistä tarvetta.

16. Tässä tapauksessa A:n ja B:n rikollinen menettely yhtiön toiminnassa on rajoittunut väärän tiedon ilmoittamiseen kaupparekisteriin yhtiön tosiasiallisesta hallinnosta. Heidän toimintansa yhtiössä on ollut muutoin vähäistä. Tähän nähden he ovat olleet yhtiössä vain muodollisessa asemassa antamalla nimensä käytettäväksi kaupparekisteriin yhtiön kolmen viimeisen kuukauden ajaksi ennen yhtiön konkurssia.

17. A:n ja B:n toiminta on voinut jonkin verran hankaloittaa sen selvittämistä, mikä on ollut päätekijä X:n asema yhtiössä. Yhtiön velkojien ja sopimuskumppaneiden sekä julkisen talouden taikka terveen ja toimivan kilpailun kannalta heidän toiminnallaan ei kuitenkaan ole ollut juuri lainkaan merkitystä. Asiassa ei ole ilmennyt, että he olisivat aikaisemmin syyllistyneet tällaiseen menettelyyn. Näillä perusteilla A:n ja B:n menettely ei kokonaisuutena arvioiden ole ollut niin vahingollista, että liiketoimintakiellon määräämistä heille voitaisiin pitää perusteltuna eikä heitä siten tule määrätä liiketoimintakieltoon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen (eri mieltä) ja Ari Kantor. Esittelijä Petteri Mikkola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Mikkola:

Esittelijän mietintö kohtien 1 - 13 osalta vastasi Korkeimman oikeuden ratkaisua. Korkein oikeus lausunee kohtien 14 - 17 asemesta seuraavan.

Kuten rekisterimerkintärikosta koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 2004:88 on todettu, ulkopuolinen henkilö saa kaupparekisteristä tiedon esimerkiksi siitä, ketkä toimivat yhtiön toimielimissä ja kenellä on oikeus edustaa yhtiötä sekä tehdä sen puolesta oikeustoimia. Näillä tiedoilla on merkitystä esimerkiksi silloin, kun harkitaan yhtiön luotottamista tai sopimussuhteen solmimista yhtiön kanssa. Niin rekisterin luotettavuuden kuin sen käyttäjien suojan kannalta on tärkeää, etteivät rekisterin tiedot anna harhaanjohtavaa kuvaa yhtiöstä.

A:n ja B:n syyksi rekisterimerkintärikoksena luettua menettelyä, jolla on annettu harhaanjohtava kuva yhtiöstä, on siten pidettävä ainakin yhtiön velkojien ja sopimuskumppaneiden kannalta vahingollisena. A:lla ja B:llä ei ole ollut tarkoitustakaan harjoittaa liiketoimintaa, vaan toimia X:n välikätenä tämän tosiasiallisen vastuuaseman peittämiseksi. Tällainen yrityksen toiminnan loppuvaiheessa tapahtuva menettely liittyy, kuten käsillä olevassakin tapauksessa, tyypillisesti taloudelliseen rikollisuuteen ja osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta elinkeinon harjoittamista koskevista määräyksistä sekä heikentää liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta. A:n ja B:n menettelyä on sen vuoksi pidettävä laissa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvioiden vahingollisena.

Asiassa ei ole ilmennyt, että A ja B olisivat aiemmin harjoittaneet liiketoimintaa tai että heidän tarkoituksenaan olisi harjoittaa liiketoimintaa. Tähän nähden liiketoimintakieltoon määrääminen ei kohtuuttomasti rajoita heidän toimeentulomahdollisuuksiaan ja toimintavapauttaan. Sen sijaan velkojien, sopimuskumppaneiden ja julkisen talouden suojaamisen kannalta liiketoimintakieltoa elinkeinooikeudellisena turvaamistoimena samankaltaisen toiminnan estämiseksi on pidettävä perusteltuna.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että A ja B on määrättävä liiketoimintakieltoon.

A ja B määrättäneen kolmeksi vuodeksi liiketoimintakieltoon.

Oikeusneuvos Koponen:

Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.