Ylimääräinen muutoksenhaku - Muutoksenhakuoikeus - Tuomion purkaminen riita-asiassa - Euroopan ihmisoikeussopimus - Perhe-elämän suoja

Diaarinumero:	H2011/57
Esittelypäivä:	31.10.2011
Taltio:	2873
Antopäivä:	19.12.2011

Käräjätuomarin puheenjohdolla käräjäoikeus oli vahvistanut lainvoiman saaneella päätöksellään A:n hakemuksesta ottolapsisuhteen A:n ja C:n välille siten, että C on äitinsä B:n ja A:n yhteinen lapsi. Käräjätuomari vaati, että käräjäoikeuden päätös puretaan, koska A oli kuollut muutama päivä ennen päätöksen antamista ja hakemuksen olisi tullut sen vuoksi raueta.

Käräjätuomarin hakemus hylättiin, koska päätöksen purkaminen viranomaisen aloitteesta ja vastoin asianosaisten tahtoa merkitsisi puuttumista A:n ja C:n välille syntyneeseen perhe-elämän suojaan ilman hyväksyttävää syytä ja voisi merkitä myös perheen lasten joutumista perusteettomasti keskenään erilaiseen asemaan. Puuttuminen olisi ollut myös suhteetonta, koska puuttumisen puolesta puhuvia seikkoja ei ilmennyt.

OK 31 luku 7 §
IhmisoikeusSop 8 artikla

Käräjätuomari on pyytänyt, että Vantaan käräjäoikeuden 5.1.2011 hänen puheenjohtajana toimiessaan antama päätös, jolla on vahvistettu ottolapsisuhde A:n ja C:n välille, puretaan. Hakemuksen mukaan päätös on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, koska hakijana ollut A oli kuollut 29.12.2010 eli ennen päätöksen antamista, mikä seikka oli tullut käräjäoikeuden tietoon vasta päätöksen antamisen jälkeen.

Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko ottolapsisuhteen vahvistaneella käräjätuomarilla oikeus hakea päätöksen purkamista.

Korkein oikeus toteaa, ettei laissa ole säännöksiä tuomioistuimen tai tuomarin oikeudesta hakea tekemänsä ratkaisun purkamista. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, tuomarilla voi poikkeuksellisesti olla oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkamista. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun ratkaisua rasittaa ilmeinen virhe, jonka korjaamiseen liittyy voimakas julkinen intressi.

Tässä tapauksessa Vantaan maistraatti on ilmoittanut käräjätuomarille käsityksenään, että käräjäoikeuden päätös on A:n kuoleman vuoksi pätemätön, minkä vuoksi maistraatti ei ole tallentanut tietoa ottolapsisuhteen vahvistamisesta väestötietojärjestelmään. Tämän vuoksi on syntynyt epäselvyyttä siitä, mitä oikeusvaikutuksia käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä on. Epäselvyyden poistamiseksi on ratkaistava, onko käräjäoikeuden päätöstä hakijan kuolemasta huolimatta noudatettava. Tämän kysymyksen ratkaiseminen on myös ottolapsiasian asianosaisten kannalta tarpeellista.

Korkein oikeus katsoo, että syntyneeseen oikeudelliseen epäselvyyteen liittyy tässä tapauksessa sellainen merkittävä julkinen intressi, jonka nojalla asian ratkaisseella käräjätuomarilla on katsottava olevan oikeus hakea päätöksen purkamista.

Korkein oikeus tutkii hakemuksen.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Vantaan käräjäoikeus on 5.1.2011 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä vahvistanut A:n hakemuksesta ottolapsisuhteen hakijan ja C:n välille siten, että C on A:n ja äitinsä B:n yhteinen lapsi. B ja D, jota on pidetty C:n isänä, olivat antaneet adoptioon suostumuksensa. Ottolapsineuvonnassa lapseksiottamisen oli todettu olevan C:n edun mukaista. Käräjäoikeus on todennut, että kyseessä oli tosiasiallisesti syntyneeseen lapsen ja vanhemman suhteeseen perustuva ottolapsisuhteen vahvistaminen. Käräjäoikeus on myös todennut A:n sairastavan nopeasti etenevää sairautta. Adoption yhtenä tarkoituksena oli turvata C:n taloudelliset edut A:n kuoleman jälkeen. Käräjäoikeus ei ole pitänyt tätä adoption vahvistamista vastaan puhuvana seikkana.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko päätös käräjätuomarin hakemuksen johdosta purettava sen vuoksi, että A on kuollut ennen päätöksen antamista.

Asiassa merkitykselliset säännökset ja oikeusohjeet

3. Ottolapsisuhteen perustamisessa on kysymys sellaisesta henkilöön sidotusta asiasta, jota koskeva vaade ei hakijan kuollessa siirry hänen oikeudenomistajilleen. Tällaisessa asiassa hakijan asianosaisasema lakkaa, jos hän kuolee oikeudenkäynnin vireillä ollessa. Tällöin asia prosessuaalisten sääntöjen mukaan normaalisti raukeaa, eikä asiaratkaisua voida enää antaa. Purkuhakemus on perustunut tähän oikeudelliseen seikkaan.

4. Purkuhakemuksen kohteena on ratkaisu perheen sisäisestä adoptiosta. Koska ratkaisu liittyy asianosaisten perhe-elämään, asiaa ei tule tarkastella yksinomaan oikeudenkäyntiä koskevien prosessuaalisten sääntöjen valossa, vaan huomioon tulee ottaa myös perhe-elämän suojaa koskevat säännökset ja periaatteet, joista tämän asian kannalta keskeisimpiä ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla sekä sen soveltamista koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.

5. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 8 artiklassa tarkoitettu perhe-elämä on läheisten henkilökohtaisten siteiden olemassaolosta riippuva tosiasiakysymys. Tosiasiallisia perhesiteitä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa yhdessä asumisen kesto, suhteiden laatu sekä aikuisen omaksuma rooli lapseen nähden (esim. Moretti ja Benedetti v. Italia, 27.4.2010).

6. Arvioitaessa perhe-elämän suojan vaikutuksia ihmisoikeussopimuksen kannalta merkitystä voi olla myös sillä, onko perhe-elämän suojan piiriin kuuluvia kohdeltu yhdenvertaisesti. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan Camp ja Bourimi v. Alankomaat (3.10.2000) katsonut ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklaa loukatun, kun avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen perhesidettä hänen biologiseen isäänsä, joka oli ollut tietoinen raskaudesta ja aikonut avioitua lapsen äidin kanssa, ei ollut vahvistettu taannehtivin vaikutuksin isän kuoltua ennen lapsen syntymää. Tämän vuoksi lapsen jääminen vaille perillisasemaa asetti hänet eriarvoiseen asemaan kuin avioliitossa syntyneet ja tunnustetut lapset.

Tapauksen olosuhteet ja asianosaisten kannanotot

7. A:n hakemus ottolapsisuhteen vahvistamisesta on tullut vireille käräjäoikeudessa 18.11.2010. Käräjäoikeus on katsonut kaikkien lapseksiottamisesta annetun lain 1 luvussa asetettujen lapseksiottamisen edellytysten täyttyneen, joten estettä hakemuksen hyväksymiselle ja adoption vahvistamiselle ei ole ollut. A:n kuolema on kuitenkin sattunut joitakin päiviä ennen kuin käräjäoikeuden päätös asiassa on annettu.

8. B on kertonut Korkeimman oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä seurustelleensa A:n kanssa siitä lähtien, kun C oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. A ja B ovat olleet avioliitossa 7.12.1996 - 27.5.2009 ja uudelleen 17.9.2010 lukien A:n kuolemaan saakka. A oli toiminut C:n tosiasiallisena isänä koko sen ajan, kun asianosaiset olivat seurustelleet ja olleet avioliitossa. Tämän ajan perhe on asunut yhdessä. Sen sijaan D:tä C ei ollut tavannut kertaakaan eikä tämän isyyttä ollut koskaan vahvistettu. B on vastustanut päätöksen purkamista.

9. C on suullisessa käsittelyssä kertonut pitäneensä A:ta aina oikeana isänään ja toivovansa, että päätös adoption vahvistamisesta pysyisi voimassa. C:lle määrätty edunvalvoja on katsonut, että purkuhakemus tulisi hylätä ja vahvistaa, että A on C:n isä.

10. A:n ja B:n yhteinen lapsi E on ilmoittanut suullisessa käsittelyssä pitäneensä C:tä aina sisarenaan ja toivovansa, ettei käräjäoikeuden päätöstä purettaisi. Myös E:lle määrätty edunvalvoja on katsonut, että purkuhakemus tulisi hylätä.

Johtopäätös

11. Korkein oikeus toteaa, että C:n ja A:n välillä on pitkään ollut tosiasiallista perhe-elämää ja että heidän välillään on osoitettu olleen todellinen ja läheinen henkilökohtainen side. C on tosiasiallisesti ollut perheessä samassa asemassa kuin A:n ja B:n yhteinen lapsi E. Sen vuoksi heidän perhe-elämänsä kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklan mukaisen suojan piiriin.

12. Korkein oikeus katsoo, että ottolapsisuhteen vahvistamisesta annetun päätöksen purkaminen viranomaisen aloitteesta ja vastoin asianosaisten nimenomaista tahtoa merkitsisi puuttumista A:n ja C:n välille syntyneen perhe-elämän suojaan ilman hyväksyttävää syytä ja voisi merkitä myös perheen lasten joutumista perusteettomasti keskenään erilaiseen asemaan. Päätöksen purkaminen olisi myös suhteetonta siihen nähden, ettei mitään sen puolesta puhuvia seikkoja ole tässä tapauksessa ilmennyt.

13. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hakemuksen tueksi ole sellaisia perusteita, joiden johdosta käräjäoikeuden päätös olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n nojalla purettava.

Hakemus hylätään. Käräjäoikeuden vahvistama adoptio jää siis voimaan. C:tä on pidettävä A:n ja B:n yhteisenä lapsena sen estämättä, että A on kuollut ennen kuin käräjäoikeus on vahvistanut ottolapsisuhteen hänen ja C:n välillä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Tarja Raiskinen.