Kansainvälinen prosessioikeus - Tuomioistuimen toimivalta - Suomen tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta - Oikeudenkäyntimenettely - Tutkimatta jättäminen - Yksipuolinen tuomio

Diaarinumero:	S2009/90
Esittelypäivä:	25.11.2009
Taltio:	2102
Antopäivä:	4.10.2011

Ulkomaisten yhtiöiden väliseen sopimussuhteeseen liittyneessä takaussitoumuksessa oli oikeuspaikkalauseke, jonka mukainen amerikkalainen tuomioistuin oli antanut takaussaatavaa koskeneen suoritustuomion. Kysymys samaa saatavaa koskevan kanteen tutkimisesta suomalaisessa tuomioistuimessa sekä oikeudenkäyntimenettelystä ja yksipuolisesta tuomiosta. (Ään.)

OK 5 luku 13 §

T-yhtiöt vaativat kanteessaan, että S-yhtiö velvoitetaan suorittamaan T-yhtiöille näiden saatava 3 285 013,70 Yhdysvaltain dollaria korkoineen. Vaatimus perustui S-yhtiön 16.10.1996 T-yhtiöille antamaan takaussitoumukseen ja kalifornialaisen San Franciscon paikallisen tuomioistuimen 2.4.2007 antamaan tuomioon.

Kanteensa perusteina T-yhtiöt lausuivat muun ohessa, että T-yhtiöihin kuuluva yhtiö oli solminut korealaisen yhtiön (vuokranottaja) kanssa 1.9.1996 voimaan tulleen kontinvuokrasopimuksen, jolla se oli sitoutunut vuokraamaan viimeksi mainitulle yhtiölle vastiketta vastaan kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettuja kontteja. S-yhtiö oli 16.10.1996 antanut sanotulle yhtiölle toistaiseksi voimassa olevan takauksen vuokranottajan kaikkien kontinvuokrasopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämisestä.

Vuokranottaja oli sittemmin jättänyt maksamatta kontinvuokria ja palauttamatta kontit vuokrasopimuksen mukaisesti. Vuokranottaja ei ollut vastannut T-yhtiöihin kuuluvan yhtiön kehotuksiin korjata sopimusvelvoitteiden laiminlyönnit. Myöskään S-yhtiö ei ollut reagoinut millään tavalla mainitun yhtiön takaussitoumuksen perusteella esittämiin vaatimuksiin, minkä vuoksi viimeksi sanottu yhtiö oli 15.3.2004 aloittanut Kaliforniassa oikeudenkäynnin, joka oli päättynyt edellä mainittuun kalifornialaisen tuomioistuimen 2.4.2007 antamaan tuomioon, jossa S-yhtiö oli velvoitettu suorittamaan T-yhtiöille kontinvuokrasopimuksesta johtuneita erääntyneitä vuokria ja muita maksuja 3 049 227,44 Yhdysvaltain dollaria sekä asian selvittelystä ja oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja 235 786,26 Yhdysvaltain dollaria.

Kotkan käräjäoikeus oli toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan kanteen Suomessa, koska S-yhtiöllä oli omaisuutta sen tuomiopiirissä.

S-yhtiö vaati kanteen hylkäämistä, koska asiassa sovellettavan Venäjän lain mukaan takaussitoumus oli mitätön, mikä ilmeni venäläisten tuomioistuinten yhtiön kanteen johdosta antamista tuomioista.

Käräjäoikeus totesi, että S-yhtiön vastaus oli toimitettu käräjäoikeudelle sen määräämän ajan jälkeen ja siis myöhässä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että vastauksen myöhästymisestä huolimatta yhtiön väitteen johdosta oli selvitettävä, oliko samasta asiasta vireillä sellainen oikeudenkäynti, joka aiheutti ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen ja siten esti T-yhtiöiden kanteen tutkimisen. Käräjäoikeuden tuomiosta lähemmin ilmenevin perustein käräjäoikeus päätyi katsomaan, ettei S-yhtiön väitteen johdosta ollut estettä tutkia T-yhtiöiden kannetta.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n mukaan asia oli vastauksen myöhästymisen johdosta ratkaistava valmistelua jatkamatta ja kanne oli hyväksyttävä yksipuolisella tuomiolla, ellei se ollut selvästi perusteeton, jolloin se oli hylättävä tuomiolla.

Mainittuun lainkohtaan sisältyvä määräys olla jatkamatta valmistelua tarkoitti sitä, että ratkaisu oli tehtävä pelkästään niiden asiakirjojen perusteella, jotka olivat saapuneet käräjäoikeuteen ennen vastausajan päättymistä. Koska harkittaessa prosessinedellytysten olemassaoloa tässä asiassa oli kuitenkin otettu huomioon määräajan jälkeen S-yhtiön toimittamaa aineistoa, ei ollut mahdollista jättää sitä huomiotta ratkaistaessa kysymys kanteen perusteettomuudesta.

Kanteen perusteettomuus tarkoitti mainitun lainkohdan mukaan sitä, etteivät kanteen tueksi esitetyt seikat todennäköisesti oikeuttaneet kantajaa saamaan vaadittua suoritusta. Kysymys oli ensisijassa oikeudellisesta harkinnasta, mikä edellytti sen ratkaisemista, minkä maan lakia asiassa sovellettiin. Koska takaussitoumus oli venäläisen yhtiön Venäjällä antama, käräjäoikeus katsoi, että sen pätevyyden arviointiin oli sovellettava Venäjän lakia. Moskovan kaupungin välitysoikeuden tuomio ja muutoksenhakutuomioistuinten siitä tehtyjen valitusten johdosta antamat tuomiot osoittivat, että S-yhtiön antama takaussitoumus oli Venäjän lain mukaan pätemätön muotovaatimusten noudattamatta jättämisen johdosta.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi T-yhtiöiden kanteen olevan selvästi perusteeton ja hylkäsi sen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikael Lindström.

T-yhtiöt valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeus lausui, että Bermudalla rekisteröity T-yhtiöihin kuuluva yhtiö oli vuokrannut eräälle korealaiselle yhtiölle kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettuja kontteja. Venäjällä rekisteröity S-yhtiö oli 16.10.1996 antanut sanotulle yhtiölle takaussitoumuksen korealaisen yhtiön kontinvuokrasopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä.

Korealaisen yhtiön jätettyä vuokran maksamatta ja kontit palauttamatta edellä mainittu yhtiö ja sen Delawaressa rekisteröity tytäryhtiö olivat Kotkan käräjäoikeudessa vireille panemassaan kanteessa vaatineet, että S-yhtiö velvoitetaan suorittamaan sen saatava. Vaatimus oli perustunut myös siihen, että saatava oli vahvistettu kalifornialaisen tuomioistuimen tuomiolla 2.4.2007.

T-yhtiöiden valituksesta ilmeni, että takaussitoumuksessa oli lauseke, jonka mukaan siihen sovellettiin Kalifornian osavaltion lakia. S-yhtiön vastauksen mukaan sitoumuksessa oli oikeuspaikkaviittaus Yhdysvaltoihin. Hovioikeuden varattua asianosaisille tilaisuuden selvittää, oliko kysymyksessä niin sanottu oikeuspaikkasopimus tai -lauseke, oli ilmennyt, että S-yhtiön allekirjoittaman takaussitoumuksen 16 kohdan mukaan takaajat olivat suostuneet siihen, että kaikki oikeudenkäynnit käydään vain Kalifornian osavaltiossa sijaitsevissa tuomioistuimissa.

Asiassa oli ensi sijassa kysymys siitä, kuuluiko asia suomalaisten tuomioistuinten kansainväliseen toimivaltaan vai olivatko asianosaiset tehneet sen poissulkevan oikeuspaikkasopimuksen ja oliko tuomioistuimen otettava tämä omasta aloitteestaan huomioon. Kysymys oli myös siitä, mikä merkitys oli sillä, että kanteen oli ilmoitettu perustuvan paitsi itse takaussitoumukseen myös siihen, että saatava oli vahvistettu oikeuspaikkasopimuksen osoittamassa kalifornialaisessa tuomioistuimessa.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan jos asia, jossa riitapuolet saavat tehdä sopimuksen laillisesta tuomioistuimesta, on haastettu muuhun alioikeuteen, kuin laki yleensä säätää, käsiteltäköön se siinä, vaikkei sopimusta ole tehtykään, jos haastettu on tullut saapuville eikä, ennen kuin hän on alkanut pääasiaan vastata, väitä, ettei asia siihen oikeuteen kuulu. Oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäyntiväite on tehtävä silloin, kun vastaaja ensimmäisen kerran käyttää asiassa puhevaltaa, ja kaikki väitteet, mikäli mahdollista yhdellä kertaa. Jos oikeudenkäyntiväite tehdään myöhemmin, älköön sitä otettako tutkittavaksi, ellei se koske seikkaa, jonka oikeus on velvollinen ottamaan huomioon omasta aloitteestaan.

S-yhtiö ei ollut väittänyt, että Kotkan käräjäoikeudelta puuttui takaussitoumukseen sisältyvän oikeuspaikkalausekkeen vuoksi toimivalta käsitellä asiaa. Yhtiön vastaus kanteeseen oli kuitenkin saapunut käräjäoikeuteen vastauksen antamiselle asetetun määräajan päätyttyä eli myöhään. Tällöin tuomioistuin oli velvollinen omasta aloitteestaan selvittämään ja ottamaan huomioon sekä ehdottomien että tahdonvaltaisten prosessinedellytysten olemassaolon. Oikeuskirjallisuuden mukaan tämä selvittämisvelvollisuus koski myös sitä, että asianosaiset eivät olleet oikeuspaikkasopimuksella määränneet tuomioistuimesta toisin. Tuomioistuin ei tällöin ollut sidottu kantajan haastehakemuksessa esittämään, vaan voi vaatia asiasta selvitystä ja ottaa huomioon myös myöhään jätetyn aineiston.

Asiassa oli siten vielä muutoksenhakuvaiheessakin selvitettävä, oliko asianosaisten välillä voimassa pätevä oikeuspaikkalauseke ja sulkiko se pois Kotkan käräjäoikeuden toimivallan.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen ja kansainvälisen prosessioikeuden vastaavan periaatteen mukaan sopimus laillisesta tuomioistuimesta riita-asioissa on tehtävä kirjallisesti.

Tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, että osapuolten välille oli syntynyt pätevä sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta.

Hovioikeus lisäksi katsoi, että takaussitoumukseen sisältyvän lausekkeen sanamuodon mukaan Kalifornian tuomioistuimilla oli yksinomainen toimivalta asiassa. Näin ollen lauseke sulki pois muiden maiden tuomioistuinten toimivallan. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden mukaan tällainen sopimus oli pätevä, eivätkä Suomen laissa olevat oikeuspaikkasäännökset syrjäyttäneet sitä (KKO 1971 II 89). Näin ollen asiaan ei sovellettu oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 momentin säännöstä siitä, että vastaaja voidaan haastaa siihen tuomioistuimeen, jonka tuomiopiirissä hänellä on omaisuutta.

Pääsääntöisesti ulkomaista tuomiota ei tunnusteta eikä panna Suomessa täytäntöön ilman siihen oikeuttavaa säännöstä. Kansainvälisten sopimusten perusteella ulkomainen tuomio voi olla täytäntöönpanokelpoinen joko suoraan tai erityisen täytäntöönpanomääräyksen johdosta. Näistä tilanteista ei ollut nyt kysymys. T-yhtiöt olivat sen sijaan haastehakemuksessa katsoneet, että kanne perustui Kaliforniassa annettuun tuomioon, jolla saatava oli vahvistettu. Hovioikeudelle antamassaan lausumassa yhtiöt olivat lisäksi todenneet, että tuomio oli pantava kotimaisen tuomion pohjaksi ja että tällöin se ei estänyt asian tutkimista Suomessa. Hovioikeus katsoi näiden mainintojen merkitsevän, että T-yhtiöt olivat perustaneet vaatimuksensa paitsi aineellisoikeudelliseen perusteeseen myös siihen, että kalifornialainen tuomio oli tunnustettava tässä asiassa päteväksi ja pantava sellaisenaan tuomion pohjaksi.

Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että oikeuspaikkasopimukseen perustuvan ulkomaisen tuomion pitäisi ilman lain tai sopimuksen säännöstäkin johtaa siihen, että ulkomaisen tuomion pätevyys tutkitaan ja tuomio tunnustetaan panemalla se kotimaisen tuomion pohjaksi. Kirjallisuudesta ilmeni kuitenkin myös, että käsitys ei ole vakiintunut suomalaisessa oikeuskäytännössä eikä siitä ole ennakkopäätöstä. Koska asiasta ei ollut lain säännöstä tai asiaan soveltuvaa kansainvälistä sopimusta eikä periaate ollut vakiintunut oikeuskäytännössä, hovioikeus katsoi, ettei Kaliforniassa annettua tuomiota voitu sellaisenaan panna nyt kysymyksessä olevassa asiassa tuomion perustaksi.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että Kotkan käräjäoikeus ei ollut ollut toimivaltainen käsittelemään kumpaankaan kanneperusteeseen nojautuvaa T-yhtiöiden vaatimusta, vaan sen olisi tullut jättää kanne tutkimatta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja jätti kanteen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Rantanen, Kari Janhunen ja Marja-Leena Honkanen. Esittelijä Jussi-Pekka Jutila.

T-yhtiöille myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan T-yhtiöt vaativat, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja tutkii kanteen tai palauttaa sen hovioikeuden käsiteltäväksi.

S-yhtiö vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Kotkan käräjäoikeus oli oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla hylännyt T-yhtiöiden S-yhtiötä vastaan nostaman takaussaatavaa koskevan velkomuskanteen selvästi perusteettomana. Käräjäoikeuden soveltaman lainkohdan mukaan tuomioistuimen on ratkaistava asia valmistelua jatkamatta, jos vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa, jossa sovinto on sallittu, ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa. Tuomioistuimen on tällöin hyväksyttävä kanne yksipuolisella tuomiolla taikka, jos kanne on selvästi perusteeton, se on hylättävä tuomiolla.

2. T-yhtiöt vaativat valituksessaan hovioikeudelle käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Hovioikeus kehotti omasta aloitteestaan asianosaisia esittämään selvitystä kanteen perusteeksi ilmoitettuun takaussitoumukseen S-yhtiön vastauksen mukaan sisältyvästä oikeuspaikkalausekkeesta. Näin saadun selvityksen perusteella hovioikeus katsoi, että asianosaisten välille oli oikeuspaikkalausekkeella, joka antoi Kalifornian tuomioistuimille yksinomaisen toimivallan, syntynyt oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n (240/1929) 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu pätevä sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta asiassa. Hovioikeus totesi T-yhtiöiden vedonneen siihen, että kanne perustui myös kalifornialaisen tuomioistuimen 2.4.2007 antamaan tuomioon, jolla takaussaatava oli vahvistettu. Hovioikeus katsoi kuitenkin, ettei sanottua tuomiota voitu sellaisenaan panna Suomen tuomioistuimessa annettavan tuomion perusteeksi, eikä Kotkan käräjäoikeus ollut tälläkään perusteella toimivaltainen käsittelemään kannetta. Hovioikeus jätti T-yhtiöiden kanteen tutkimatta.

3. Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko hovioikeus T-yhtiöiden valituksen ja S-yhtiön vastauksen pohjalta tekemiensä havaintojen johdosta saanut viran puolesta ottaa huomioon riidan kohteena olevaan takaussitoumukseen sisältyvän oikeuspaikkalausekkeen ja vaatia asianosaisilta siihen liittyen selvitystä, vaikka S-yhtiö ei ollut asian käsittelyssä nimenomaisesti vedonnut suomalaisen tuomioistuimen kansainvälisessä toimivallassa oikeuspaikkalausekkeen johdosta olevaan puutteeseen. Mikäli vastaus on myönteinen, tulee harkittavaksi kysymys siitä, estääkö yksinomaista oikeuspaikkaa koskeva lauseke tässä tapauksessa kanteen tutkimisen Suomen tuomioistuimessa. Lopuksi arvioitavaksi voi tulla Kotkan käräjäoikeuden alueellinen toimivalta asiassa.

Hovioikeuden tutkimisvalta ja menettely

4. T-yhtiöiden kanteen vireilletulon aikaan voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n (240/1929) 1 momentista ilmeni, että asianosaiset saivat eräin poikkeuksin sopia yleiseen tuomioistuimeen kuuluvan riita-asiansa käsiteltäväksi muussa kuin lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Sellainen asia, jossa asianosaiset saivat tehdä sanotunlaisen oikeuspaikkasopimuksen, voitiin pykälän 2 momentin mukaan käsitellä muussakin kuin lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jollei saapuville tullut vastaaja ollut tehnyt väitettä tuomioistuimen puuttuvasta toimivallasta. Sääntelyä tulkittiin vakiintuneesti niin, että vastaajan jätettyä antamatta häneltä pyydetyn vastauksen asetetussa määräajassa ja asian tullessa siten ratkaistavaksi edellä perustelujen kohdassa 1 mainittujen yksipuolisen tuomion antamista koskevien säännösten pohjalta myös tahdonvaltaiset oikeuspaikkasäännökset ja oikeuspaikkasopimuksesta mahdollisesti aiheutuva puute prosessinedellytyksissä oli otettava viran puolesta huomioon.

5. Edellä esitetty sääntely koski valtionsisäistä oikeuspaikkasopimusta ja sen huomioon ottamista toimivaltakysymystä arvioitaessa, mutta vastaavanlaisia periaatteita sovellettiin vakiintuneesti Suomessa voimassa olevien kansainvälisen prosessioikeuden periaatteiden nojalla arvioitaessa oikeuspaikkasopimuksen merkitystä myös tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määräytymisen kannalta. Edellä selostettua vastaava nimenomainen sääntely sisältyy nyt voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 26 §:ään.

6. T-yhtiöiden kanteessa on kysymys takaussaatavan velkomisesta ja siten sellaisesta asiasta, jossa asianosaiset ovat voineet sopia toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Koska S-yhtiö on käräjäoikeudessa antanut vastaukseksi pääasiaan tarkoitetut lausumansa vasta vastaukselle asetetun määräajan jälkeen, tuomioistuimen on tullut tutkia toimivaltansa asiassa ja ottaa muun muassa oikeuspaikkasopimuksesta ja sen osoittaman tuomioistuimen antamasta tuomiosta mahdollisesti johtuvat esteet asian tutkimiselle viran puolesta huomioon. T-yhtiöiden valitettua hovioikeuteen ja katsottua, että asia olisi tullut ratkaista yksipuolisella tuomiolla, myös hovioikeuden on tullut tai sillä on ollut ainakin oikeus viran puolesta kiinnittää huomiota S-yhtiön vastauksesta ilmikäyvästä oikeuspaikkasopimuksesta mahdollisesti aiheutuvaan puutteeseen Kotkan käräjäoikeuden toimivallassa. Estettä ei ole ollut sillekään, että hovioikeus on tässä tarkoituksessa pyytänyt asianosaisilta lisäselvitystä oikeuspaikkasopimuksesta. Siten hovioikeuden menettely mainituilta osin on ollut lain mukainen.

Estääkö oikeuspaikkalauseke jutun tutkimisen Suomessa?

7. Oikeuspaikkasopimuksessa sovitun tuomioistuimen toimivalta samoin kuin sopimuksesta mahdollisesti johtuva muiden tuomioistuinten toimivallan syrjäytyminen perustuu asianosaisten määräämisvaltaan. Tämän mukaisesti oikeuspaikkasopimusta ja sen huomioon ottamista koskevat edellä mainitut säännökset lähtevätkin siitä, että asianosaiset voivat halutessaan vapaamuotoisestikin luopua vetoamasta oikeuspaikkasopimukseen.

8. Hovioikeuden edellä mainitusta syystä pyytämässä lausumassa S-yhtiö on ilmoittanut, ettei se kiistänyt suomalaisen tuomioistuimen toimivaltaa asiassa. Se on näin ollen luopunut vetoamasta oikeuspaikkalausekkeeseen. Oikeuspaikkalausekkeesta mahdollisesti aiheutunut tuomioistuimen toimivaltaa koskeva puute on siten korjaantunut ja asia sen puolesta voidaan tutkia suomalaisessa tuomioistuimessa.

9. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ei olisi tullut jättää kannetta oikeuspaikkasopimuksen vuoksi tutkimatta.

Estääkö asiassa annettu vieraan valtion tuomioistuimen tuomio asian tutkimisen Suomessa?

10. Oikeuspaikkasopimuksella asianosaiset voivat säännellä sitä, missä tuomioistuimessa heidän riitansa tulee ratkaista, mutta kysymys siitä, missä valtiossa ja millä edellytyksillä sovitun tuomioistuimen antama tuomio voidaan panna täytäntöön, jää osapuolten sopimisvallan ulkopuolelle. Tältä osin tuomioistuinten toimivalta samoin kuin vieraassa valtiossa annetun tuomion tunnustaminen ja tuomion täytäntöönpanon edellytykset perustuvat lähtökohtaisesti valtiota sitovien kansainvälisoikeudellisten sopimusten määräyksiin.

11. Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä ei ole riita-asioissa voimassa sopimusta maiden kesken noudatettavasta tuomioistuinten kansainvälisestä toimivallasta tai tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Kalifornialaisen tuomioistuimen samaa takaussaatavaa koskevassa asiassa antamaa lainvoimaista tuomiota ei myöskään voida panna Suomessa täytäntöön Suomessa sovellettavien kansainvälisen prosessioikeuden periaatteiden nojalla. Näin ollen T-yhtiöiden mahdollisuus saada kalifornialaiseen tuomioon perustuvalle saatavalleen suoritus Suomessa olevasta S-yhtiön omaisuudesta edellyttää sitä, että asia voidaan tutkia suomalaisessa tuomioistuimessa. Muussa tapauksessa T-yhtiöillä ei olisi mahdollisuutta saada oikeuspaikkasopimukseen perustuvia oikeuksiaan Suomessa käytännössä toteutetuiksi. Varhemmassa ratkaisussaan KKO 1980 II 54 Korkein oikeus katsoi suomalaisen tuomioistuimen olleen toimivaltainen käsittelemään korvausvelvollisuutta koskeneen asian, vaikka samaa korvausvelvollisuutta koskenut asia oli jo ratkaistu englantilaisen tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Suomen tuomioistuimen toimivalta perustui siihen, ettei aikaisempi tuomio asiassa ollut täytäntöönpanokelpoinen Suomessa.

12. Sen perusteella, mitä edellä on esitetty, Korkein oikeus katsoo, ettei yksinomaiseen oikeuspaikkasopimukseen perustuvaa vieraan valtion tuomioistuimen tuomiota voida pitää tässä asiassa ehdottomana esteenä saman asian tutkimiselle suomalaisessa tuomioistuimessa. Näin ollen estettä tutkia asia suomalaisessa tuomioistuimessa ei ole senkään johdosta, että takaussaatavaa koskevassa asiassa on jo annettu kalifornialaisen tuomioistuimen tuomio.

Tuomioistuimen alueellisesta toimivallasta

13. T-yhtiöiden kanteen vireilletulon aikaan voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n (41/1921) 1 momentin neljännen virkkeen mukaan vieraan valtion kansalaista haettakoon sillä Suomessa olevalla paikkakunnalla, missä on hänelle kuuluvaa omaisuutta. Oikeuskäytännössä säännöksen katsottiin soveltuvan myös toisessa valtiossa kotipaikan omaavaan yhtiöön, jolta siten voitiin hakea saatavaa Suomessa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä yhtiöllä kannetta vireille pantaessa oli omaisuutta (KKO 1972 II 34 ja 1975 II 80). Omaisuus ei saanut olla ilmeisen vähäarvoinen kannevaatimukseen nähden ja lisäksi sen tuli olla ulosmitattavissa. T-yhtiöt ovat haastehakemuksessaan ilmoittaneet, että S-yhtiö omistaa Kotkassa omaisuutta, jota on kanteessa tarkoitettuun asiaan liittyen yhtiöiden vaatimuksesta pantu takavarikkoon. Näin ollen haastehakemuksen pohjalta kanne on kuulunut Kotkan käräjäoikeuden alueelliseen toimivaltaan.

Kanteen tutkiminen

14. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa asian välittömästi ratkaistavakseen.

15. S-yhtiön jätettyä vastaamatta T-yhtiöiden kanteeseen määräajassa käräjäoikeuden oli tullut tutkia asia vain siinä laajuudessa kuin edellä perustelujen kohdassa 1 mainitussa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään. T-yhtiöiden valituksen johdosta hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko kanne pitänyt hyväksyä yksipuolisella tuomiolla ja siten ratkaista asia toisin kuin käräjäoikeus, joka oli hylännyt kanteen selvästi perusteettomana. Ottaen huomioon, että hovioikeuden valta tutkia asia oli rajoitettu käräjäoikeuden tutkimisvaltaa vastaavin tavoin, Korkein oikeus toteaa, ettei pääasia ole ollut alemmissa oikeuksissa täysitutkintaisen riita-asian oikeudenkäynnin kohteena. Siitä johtuu, että kanne edellä mainitun lainkohdan nojalla on Korkeimmassa oikeudessa hyväksyttävä yksipuolisella tuomiolla, ellei sitä hylätä selvästi perusteettomana.

16. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu kanteen olevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton silloin, kun kanteessa ilmoitetuista tosiseikoista ei voi lain mukaan seurata sitä, mitä kantaja vaatii, tai kanne perustuu seikoille, jotka yleisesti tiedetään vääriksi. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, ettei T-yhtiöiden kanne ole laissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton. Näin ollen kanne tulee hyväksyä.

S-yhtiö velvoitetaan suorittamaan T-yhtiöille yhteisesti takaussitoumukseen perustuvaa saatavaa 3 285 013,70 Yhdysvaltain dollaria korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2007 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Jukka Sippo (eri mieltä) ja Jorma Rudanko. Esittelijä Mika Huovila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Sippo: Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista. Korkeimman oikeuden perustelujen kohdan 5 jälkeen lausun seuraavaa.

T-yhtiöiden kanteessa on kysymys takaussaatavan velkomisesta ja siten sellaisesta asiasta, jossa asianosaiset ovat voineet sopia toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Koska S-yhtiö on käräjäoikeudessa antanut vastaukseksi pääasiaan tarkoitetut lausumansa vasta vastaukselle asetetun määräajan jälkeen, tuomioistuimen on tullut tutkia toimivaltansa asiassa ja ottaa muun muassa oikeuspaikkasopimuksesta mahdollisesti johtuva este asian tutkimiselle viran puolesta huomioon. T-yhtiöiden valitettua hovioikeuteen ja katsottua, että asia olisi tullut ratkaista yksipuolisella tuomiolla, myös hovioikeuden on tullut tai sillä on ollut ainakin oikeus viran puolesta kiinnittää huomiota S-yhtiön vastauksesta ilmenneestä oikeuspaikkasopimuksesta mahdollisesti aiheutuvaan puutteeseen Kotkan käräjäoikeuden toimivallassa. Estettä ei ole ollut sillekään, että hovioikeus on tässä tarkoituksessa pyytänyt asianosaisilta lisäselvitystä oikeuspaikkasopimuksesta.

Hovioikeuden edellä mainitusta syystä pyytämässä lausumassa S-yhtiö on kuitenkin ilmoittanut, ettei se kiistänyt suomalaisen tuomioistuimen toimivaltaa asiassa.

Oikeuspaikkasopimuksessa sovitun tuomioistuimen toimivalta samoin kuin sopimuksesta mahdollisesti johtuva muiden tuomioistuinten toimivallan syrjäytyminen perustuu asianosaisten määräämisvaltaan. Tämän mukaisesti oikeuspaikkasopimusta ja sen huomioon ottamista koskevat säännökset lähtevätkin siitä, että asianosaiset voivat halutessaan luopua vetoamasta oikeuspaikkasopimukseen. Näin ollen hovioikeuden ryhdyttyä viran puolesta selvittämään asianosaisten välisestä oikeuspaikkasopimuksesta mahdollisesti johtuvaa estettä asian käsittelylle ja asianosaisten kantaa siihen sen on tullut panna ratkaisunsa perustaksi asianosaisten yksimielisyys siitä, ettei oikeuspaikkasopimus estänyt asian tutkimista. Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä myös käräjäoikeuden alueellisesta toimivallasta.

Hovioikeuden ei siten olisi tullut jättää kannetta tutkimatta. Yhdysvalloissa annettu samaa asiaa koskeva tuomio, joka ei ole Suomessa täytäntöönpanokelpoinen, ei myöskään estä nyt kysymyksessä olevan kanteen tutkimista, eikä tällaista ole asiassa edes väitetty.

Kanteen tutkimisen ja asian lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.