Yksityiselämän suoja - Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen - Sananvapaus

Diaarinumero:	R2009/1066
Esittelypäivä:	22.2.2011
Taltio:	2092
Antopäivä:	30.9.2011

Julkisuudessa esiintyneestä henkilöstä oli aikakauslehdessä julkaistu kaksi artikkelia, joissa oli käsitelty tämän aiemmin päättynyttä seurustelusuhdetta ja siihen liittyneitä asioita. Kysymys siitä, oliko asiassa syyllistytty yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. (Ään.).

RL 24 luku 8 §

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta 27.2.2003 tehdystä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, koska A ja B olivat oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä eli aikakausilehteä käyttämällä esittäneet X:n yksityiselämästä tietoja, vihjauksia ja kuvia seuraavasti:

1.1 A oli laatinut 7 päivää -lehden 27.2.2003 ilmestyneessä numerossa Z-nimisen henkilön haastatteluna julkaistun artikkelin, jossa kerrottiin muun ohella X:n ja Z:n seksielämästä sekä heidän yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmistaan ja riidanaiheistaan ja jossa oli julkaistu lista X:n entisistä miesystävistä tai sellaisiksi oletetuista henkilöistä; ja
1.2 B oli sanotun aikakausilehden vastaavana toimittajana hyväksynyt julkaistavaksi edellä mainitun artikkelin ja lisäksi päättänyt lehden kyseisen numeron kannen otsikon sisällöstä, jossa Z:n ja X:n kuvien ja niiden yhteyteen kirjoitetun tekstin avulla esitettiin Z:n olleen X:n entinen rakastettu ja kuvailtiin heidän seksielämäänsä.

Menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä X:lle.

Syyttäjä vaati lisäksi A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta 1.4.2004 tehdystä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, koska he olivat oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä eli aikakausilehteä käyttämällä esittäneet X:n yksityiselämästä tietoja, vihjauksia ja kuvia seuraavasti:

2.1 A oli kirjoittamassaan ja 1.4.2004 ilmestyneessä 7 päivää -lehdessä julkaistussa artikkelissa esittänyt muun ohella Z-nimisen mieshenkilön olleen X:n entinen miesystävä sekä lisäksi laatinut artikkelin otsikon sisällön muotoon "Pelkään etten näe koskaan tytärtäni", joka yhdessä artikkeliin liitettyjen X:n ja Z:n kuvien kanssa vihjasi Z:n olevan X:n tyttären isä;

2.2 C oli kirjoittamassaan samassa 7 päivää -lehden numerossa julkaistussa artikkelissa esittänyt Z:n olleen X:n entinen miesystävä ja lisäksi vihjauksen siitä, että Z olisi X:n tyttären isä, sekä toistanut aiemmin julkaistussa artikkelissa esitettyjä tietoja X:n ja Z:n väitetystä yhteiselämästä; ja

2.3 B oli vastaavana toimittajana hyväksynyt julkaistavaksi edellä tarkoitetut artikkelit otsikoineen sekä kyseisen 7 päivää -lehden numeron kannen, jossa otsikon ja X:ää sekä Z:aa esittävien kuvien avulla vihjattiin Z:n olevan X:n tyttären isä.

Menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä X:lle.

X yhtyi syytteeseen ja vaati vastaajien ja kustannusyhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä syytekohdan 1 osalta 30 000 euroa ja syytekohdan 2 osalta 20 000 euroa korkoineen.

A, B ja C kiistivät syytteen. Lisäksi he yhdessä kustannusyhtiön kanssa kiistivät korvausvaatimukset perusteeltaan ja paljoksuivat vaadittuja määriä.

X lausui käräjäoikeudessa muun ohella, ettei hän ollut koskaan antanut haastatteluja parisuhdetta tai seksielämää koskien, vaan hänen vastauksensa toimittajien kysymyksiin oli ollut "en kommentoi".

Syytteen kohdan 1 osalta X ei ollut antanut lupaa Z:lle kertoa artikkelissa esitettyjä asioita, eikä myöskään ollut antanut lupaa miesten kuvien julkaisuun ja niiden yhteydessä esitettyihin teksteihin. Artikkelin julkaisun johdosta X:n poikaa oli kiusattu koulussa. Lisäksi tämänlaiset jutut vaikuttivat X:n uraan kirjailijana haitallisesti.

Syytteen kohdan 2 osalta vastaajat eivät olleet olleet yhteydessä X:ään ennen kirjoituksen julkaisemista. X oli pitänyt artikkelia loukkaavana ja se oli vaikeuttanut tytärtä koskevien asioiden hoitamista.

X oli loukkaantunut siitä, kun Z:lle oli maksettu palkkio syytteen kohdan 1 haastattelusta. Muihin vastaavanlaisiin lehtijuttuihin X ei ollut puuttunut, koska siitä olisi tullut kohtuuton rasitus. X oli antanut haastattelun Ilta-Sanomissa 28.2.2003 julkaistuun artikkeliin ja todistaja T oli kirjoittanut sitaatteihin sen, minkä X oli kertonut. X oli kiistänyt suhteen Z:aan, koska oli halunnut isyysasian selviävän ensin. X:n kirjoittama Tulikärpäset-kirja ei ollut omaelämänkerrallinen, vaikka kustantaja oli niin virheellisesti ilmoittanut eikä X ollut huomannut virhettä. X oli kertonut tarvitsevansa julkisuutta markkinoidakseen kirjojaan, televisio-ohjelmia ja muita töitään.

A kertoi käräjäoikeudessa, että hän oli kirjoittanut 7 päivää -lehden 27.2.2003 julkaistun artikkelin Z:n otettua häneen yhteyttä. A oli poistanut artikkelista sellaisia kohtia, jotka koskivat ulkopuolisia. X ja Z olivat asuneet samassa talossa ja artikkelissa oli kerrottu heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan, mutta ei heidän seksielämästään. "X:n miehet" -kohdassa esitetyissä kuvissa esiintyvät miehet oli jo aikaisemmin esitelty julkisuudessa X:n seurustelukumppaneina. Lehden 1.4.2004 artikkelia varten A oli haastatellut Z:aa Italiassa. Z oli irrallisessa lauseessa sanonut pelkäävänsä, ettei koskaan näe tytärtään, kuitenkaan mitenkään yksilöimättä, kenestä oli kyse.

C kertoi käräjäoikeudessa, että hän oli kirjoittanut 7 päivää -lehden 1.4.2004 julkaistun artikkelin "Z pakoilee oikeutta" koskien X:n lähestymiskieltohakemusta Z:aa vastaan ja sitä, että Z:n oli huhuttu olevan X:n lapsen isä. Artikkeli oli perustunut julkisiin tietoihin ja asiaa oli käsitelty useita kertoja muissa lehdissä.

B lausui käräjäoikeudessa, että X oli A-luokan suomalainen julkkis, jonka yksityiselämä kiinnosti ihmisiä ja jonka julkisuus perustui valtaosaltaan hänen yksityiselämäänsä. X oli ollut vuoden 1988 Playboy-lehden kuvauksista lähtien julkkis. Molempien artikkelien kohdalla oli edetty normaalin työprosessin mukaan. Ennen 27.2.2003 tapahtunutta lehden julkaisua X:n ja Z:n suhteesta oli jo julkaistu neljä muuta artikkelia iltapäivälehdissä. Syytteessä tarkoitetusta jutusta oli pyyhitty pois seksielämän kuvaukset. Mieslista oli lehden arkistosta. X oli muuallakin lehdistössä yhdistetty listassa nimettyihin miehiin. Myöskään 1.4.2004 julkaistussa artikkelissa ei ollut mitään moitittavaa. Kummassakaan edellä mainitussa artikkelissa ei ollut asiavirheitä. B ei ollut ottanut yhteyttä X:ään ennen julkaisua, koska tältä ei olisi kuitenkaan saanut kommenttia, vaan B oli tarkastanut tiedot muuta kautta.

Todistajana kuultu toimittaja T oli kirjoittanut Ilta-Sanomissa 15.1.2003 julkaistun artikkelin "X löysi uuden miesystävän", missä oli kerrottu Z:sta X:n miesystävänä. Asiasta oli jo tätä ennen kirjoitettu jossain muussa lehdessä. Artikkelin tiedot olivatkin perustuneet muihin lähteisiin kuin X:n tai Z:n kertomaan. X ei ollut halunnut kommentoida asiaa. Samassa lehdessä 28.2.2003 julkaistun artikkelin "Minulla ei ollut suhdetta Z:n kanssa" todistaja oli kirjoittanut soitettuaan 7 päivää -lehden 27.2.2003 jutun johdosta X:lle, joka oli tuolloin antanut haastattelun. Muutoin X ei ollut antanut T:lle haastatteluja koskien miesasioitaan. T ei ollut kirjoittanut 15.3.2005 artikkelia "X naimisiin!" X:n suostumuksella, vaan tiedot olivat tulleet muusta lähteestä. 3.11.2005 artikkeliin "X muuttaa Viroon" todistaja oli saanut vihjeen ja X oli todistajan kysyttyä asiaa antanut luvan kirjoittaa muutosta. 20.1.2006 artikkeliin "Ero peruttiin!" X ei tosin ollut antanut suostumusta, mutta avioerotiedot olivatkin julkisia. T oli kirjoittanut X:n miesystävistä saatuaan luotettavan vihjeen. Muutaman kerran todistaja oli X:n pyynnöstä laatinut oikaisun kirjoitukseen. Todistajan kertoman mukaan yleensä toimituksissa päälliköt tekevät lehteen otsikot. T lausui, että X oli julkisuuden henkilö ja hänestä oli voinut kirjoittaa. T totesi, että jos lähde oli luotettava, kaikki toimittajat kirjoittivat lehteen jutun kysymättä kenenkään suostumusta.

27.2.2003 julkaistun artikkelin jälkeen X oli 28.2.2003 pyytänyt 7 päivää -lehden vastaavaa päätoimittajaa julkaisemaan anteeksipyynnön ja oikaisun. Sen jälkeen lehdessä oli julkaistu X:n asianajajan laatima oikaisu, jossa oli ilmoitettu, ettei X:llä ollut ollut lehden viime numerossa kerrotun kaltaista suhdetta Z:aan eikä hän ollut koskaan suunnitellut yhteiselämää saati yhteistä lasta Z:n kanssa.

Käräjäoikeuden mukaan kirjallisista todisteista selvisi seuraavaa. Vuosilta 1994, 1997 ja 1999 Neitsytöljy-kirjassa ja Image-lehden haastattelussa X oli kertonut yksityiselämäänsä liittyvistä asioista. 15.1.2003 Ilta-Sanomat oli kirjoittanut Z:sta X:n uutena miesystävänä, ja 5.2.2003 Iltalehti oli kirjoittanut Z:sta X:n entisenä miesystävänä. Näihin kirjoituksiin toimittajat olivat kysyneet X:n kommenttia, jota tämä ei ollut antanut. Ilta-Sanomat oli 13.2.2003 kirjoittanut Z:sta X:n ex-kumppanina. Iltalehti oli kirjoittanut 25.2.2003 otsikolla "X nauraa iloisesti vauvauutiselle" artikkelin, jonka johdosta X:ltä oli pyydetty asiaan kommenttia, mistä tämä oli kieltäytynyt.

X oli 28.2.2003 antanut Ilta-Sanomille haastattelun syytteen kohdan 1 artikkelin johdosta ja kiistänyt siinä esitetyn. Iltalehdessä 26.3.2003 X oli kertonut työstään, elämästään ja pojastaan. Katso-lehti oli kirjoittanut 12.6.2003 artikkelin otsikolla "X synnyttää syksyllä". Kysyttäessä X ei ollut halunnut kommentoida asiaa. Ilta-Sanomat oli kirjoittanut 5.3.2004 X:n hakeneen lähestymiskieltoa Z:aa vastaan, missä yhteydessä oli mainittu X:n tytär, jonka isäksi Z:aa oli vihjattu.

X oli kommentoinut vuonna 2004 julkaistua Tulikärpäset-kirjaansa toteamalla, ettei se ollut omaelämänkerrallinen. Kuitenkin kustantaja oli kirjaesittelyssä esitellyt sen omaelämänkerrallisena matkakirjana itsensä löytämiseen ja omien heikkouksiensa myöntämiseen. Edelleen vuodesta 2004 vuoden 2008 tammikuuhun X oli eri julkaisuissa kertonut muun muassa lapsistaan, silloisesta aviopuolisostaan ja terapiakäynneistään.

Käräjäoikeus totesi, että X ei ollut kiistänyt syytteessä mainittujen artikkelien tekstisisältöä. X oli ennen ja jälkeen syytteen tekoaikojen jatkuvasti tuonut yksityiselämäänsä huomion kohteeksi antamalla haastatteluja ja kuvia tiedotusvälineille sekä kirjoittamalla itse yksityiselämästään. X oli näin tietoisesti asettunut julkisuuteen. 27.2.2003 ja 1.4.2004 artikkelien oikaisupyynnön ja tutkintailmoitusten jälkeen X oli jatkanut yksityiselämäänsä kuuluvien asioiden kertomista julkisuudessa. Eri tiedotusvälineet olivat kertoneet X:n yksityiselämään liittyvistä asioista. X ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia muita tiedotusvälineitä kohtaan. Todistaja T oli todennut, että X oli julkisuuden henkilö ja hänestä oli voinut kirjoittaa, ja kun lähde oli luotettava, suostumusta ei tarvinnut kysyä. Kuvatulla menettelyllään X:n oli katsottava myös antaneen hiljaisen suostumuksensa syytteen mukaisten asioiden julkistamiseen.

Käräjäoikeus katsoi, että syyte ja korvausvaatimus perusteeltaan olivat jääneet selvittämättä ja hylkäsi ne.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pirkko Suominen sekä lautamiehet Carl-Olof Stenberg, Lasse Peussa ja Raila Perttilä (eri mieltä).

Eri mieltä ollut lautamies Perttilä katsoi selvitetyksi, että vastaajat olivat oikeudettomasti esittäneet syytteessä tarkoitettuja yksityiselämään kuuluvia asioita ilman X:n suostumusta ja menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa ja kärsimystä X:lle. Perttilä harkitsi oikeaksi tuomita A:n ja B:n 40 sekä C:n 20 päiväsakkoon sekä yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 2 000 euroa kuitenkin niin, että C:n korvattava määrä oli 500 euroa.

Syyttäjä ja X valittivat hovioikeuteen uudistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Vastaajat ja yhtiö vaativat valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momenttiin viitaten, että kysymyksessä olevissa artikkeleissa oli käsitelty sellaisia henkilösuhteita ja perhe-elämää koskevia tietoja, jotka selvästi kuuluivat yksityiselämän piiriin. X ei ollut rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä eikä, toisin kuin vastaajat olivat valitukseen vastatessaan väittäneet, myöskään näihin rinnastettavassa tehtävässä toimiva henkilö. Näin ollen asiassa tuli sovellettavaksi lainkohdan 1 momentti.

Kysymyksessä oleva rangaistussäännös liittyi perusoikeussuojan toteuttamiseen. Yksityiselämän suoja perusoikeutena turvattiin perustuslain 10 §:ssä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa. Sananvapaus puolestaan turvattiin perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Sovellettaessa esillä olevaa rangaistussäännöstä tämän kaltaisessa asiassa mainitut perusoikeudet olivat vastakkain, eikä niillä ollut keskinäistä etusijajärjestystä. Sananvapauteen ja yksityisyyden suojaan liittyvät näkökohdat oli siten pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain.

Korkein oikeus oli ennakkopäätöksessään KKO 2005:82 todennut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli useissa sananvapautta koskevissa ratkaisuissa antanut merkitystä sille, oliko kysymys ollut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta relevantista julkistamisesta vai tietyn lukijakunnan uteliaisuuden tyydyttämisestä. Sananvapauden asema ja tärkeys perusoikeutena liittyi nimenomaan demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän yhteiskunnallisen keskustelun ja arvostelun vapauden turvaamiseen. Ihmisen yksityiselämän hyödyntäminen vastoin hänen tahtoaan viihteellisen tai sensaatiohakuisen mediatoiminnan piirissä ei sitä vastoin kuulunut sananvapauden perusoikeussuojan tarkoitusperiin. Se seikka, että sananvapaus turvasi myös oikeuden liioittelevaan, kärjistävään ja yleisöä kohahduttavaan ilmaisuun, ei myöskään merkinnyt, että tällaista saisi harjoittaa yksilölle turvattujen oikeuksien kustannuksella.

Hovioikeus lausui, että jotta toisen oikeuksien suoja väistyisi sananvapauden eduksi, yksityiselämää koskevan tiedon luvattomalle levittämiselle tuli olla yleisestä näkökulmasta hyväksyttävä syy. Yksin siitä, että ihmisiä kiinnosti toisten yksityiselämä, ei seurannut, että heillä olisi sananvapauden nojalla oikeus vastaanottaa muiden yksityiselämää koskevia tietoja. Hyväksyttävän syyn arvioinnissa kysymys oli siitä, oliko tiedoilla mielenkiintoa yhteiskunnallisesti merkityksellisen keskustelun kannalta. Tässä tapauksessa ei ollut väitettykään, että julkaistuilla tiedoilla olisi sellaista merkitystä.

Yleisön oikeus tiedonsaantiin voi erityisissä tapauksissa ulottua myös julkisuuden henkilöiden yksityiselämän piiriin kuuluviin seikkoihin, mutta julkisuudessa tunnetut henkilöt eivät kuitenkaan jääneet suojan ulkopuolelle. Kuten muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Ranskaa vastaan 1.7.2003 antamasta ratkaisusta ilmeni, lehdistöllä ei välttämättä ollut oikeutta kirjoittaa yksityiskohtia henkilön yksityiselämästä, vaikka tämä olisi itsekin tuonut julkisuuteen joitakin yksityiselämäänsä koskevia tietoja. Yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen voi kuitenkin olla oikeutettua silloinkin, kun sen esittäminen ei ollut tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi, jos asianomaisen nimenomainen tai hiljainen suostumus teki tiedon kertomisen luvalliseksi (KKO 2005:82).

Kysymyksessä olevassa 27.2.2003 julkaistussa artikkelissa oli Z:n haastatteluun perustuen kerrottu Z:n ja X:n suhteesta ja heidän perhe-elämästään. Artikkelissa oli viittauksia intiimeihin henkilökohtaisiin asioihin. Lisäksi artikkelissa oli ollut listauksena kuvia X:n kanssa aiemmin suhteessa olleiksi väitetyistä miehistä. Toisessa 1.4.2004 julkaistussa artikkelissa oli edelleen viitattu Z:n ja X:n suhteeseen ja vihjattu Z:n olevan X:n tyttären isä. Hovioikeus katsoi, että syytteessä tarkoitetut X:n yksityiselämää koskevat tiedot olivat sellaisia, että niiden julkaiseminen oli ollut omiaan aiheuttamaan X:lle kärsimystä.

Vastaajat ja yhtiö olivat esittäneet, että Z:n ja X:n suhde oli jo ennen kysymyksessä olevia artikkeleita ollut julkisuudessa. Tätä väitettä tukivat asiassa esitetyt kirjalliset todisteet. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan ollut voinut vapauttaa vastaajia ennen tietojen uudelleen julkaisemista varmistautumasta siitä, että tietojen julkaisemiseen oli ollut X:n suostumus. 7 päivää -lehden kysymyksessä olevissa artikkeleissa X:n yksityiselämästä oli joka tapauksessa kerrottu vielä selvästi yksityiskohtaisemmin kuin asiassa esitetyissä ennen kysymyksessä olevia artikkeleita vuosina 2003 - 2004 ilmestyneissä muissa julkaisuissa.

X oli ollut vuosikausia julkisuudessa, ja hänen itsensäkin esittämästään ilmeni, että julkisuus oli hänelle tärkeää hänen uransa kannalta kirjailijana ja taiteilijana. Vaikka lehdistöllä oli sinänsä oikeus kirjoittaa julkisuuden henkilöistä, julkisuuden henkilötkään eivät edellä kerrotuin tavoin olleet kokonaan vailla yksityiselämän suojaa. Riidatonta asiassa oli, etteivät vastaajat olleet etukäteen pyytäneet X:ltä lupaa kysymyksessä olevissa artikkeleissa kerrottujen tietojen julkaisemiseen. Näin ollen asiassa oli hovioikeuden mukaan harkittava, voitiinko X:n kuitenkin katsoa hiljaisesti suostuneen nyt kysymyksessä olevan kaltaisten tietojen julkaisemiseen.

X oli esittänyt, että jo hänen vuonna 1997 tekemänsä tutkintapyynnön perusteella 7 päivää -lehden oli täytynyt olla tietoinen siitä, ettei hän halunnut miessuhteitaan käsiteltävän julkisuudessa. Edelleen hän oli katsonut, että viimeistään 27.2.2003 ilmestynyttä artikkelia koskeneen tutkintapyynnön tekemisen jälkeen lehti oli ollut tietoinen hänen kielteisestä suhtautumisestaan. Kirjallisina todisteina esitetyistä 7 päivää -lehdessä vuonna 1997 ilmestyneessä X:n vastineessa ja vuonna 2003 tehdyssä tutkintapyynnössä X oli pääasiallisesti väittänyt lehden tietoja perättömiksi. Tämä huomioon ottaen näissä asiakirjoissa esitetyn nojalla 7 päivää -lehden ei voitu katsoa tulleen tietoiseksi siitä, että X vastustaisi kaikkien, myös totuudenmukaisten yksityiselämää koskevien tietojen julkaisemista.

X oli vielä 1990-luvulla antanut henkilökohtaisia asioitakin koskevia haastatteluja, mikä ilmeni kirjallisina todisteina esitetyistä vuonna 1994 ilmestyneen Neitsytöljy-kirjan ja vuonna 1999 ilmestyneen Image-lehden teksteistä. Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty yhtään kirjallista todistetta vuosien 1999 - 2003 välillä ilmestyneistä julkaisuista, eikä asiassa esitetyn perusteella näin ollen ollut pääteltävissä, että X olisi tuolloin jatkuvasti tuonut julkisuudessa esiin yksityisasioitaan. Ennen kysymyksessä olevia artikkeleita vuosina 2003 - 2004 ilmestyneiden julkaisujen perusteella oli päin vastoin pääteltävissä, että X ei ollut halunnutkaan yksityisasioitaan julkisuudessa tarkemmin käsiteltävän. Muun muassa Ilta-Sanomien 15.1.2003 ja Iltalehden 5.2.2003 ilmestyneissä Z:n ja X:n suhdetta käsitelleissä artikkeleissa oli X:n mainintana todettu vain, ettei hän kommentoinut yksityiselämäänsä eikä ihmissuhdeuteluita. Tämä lehdistön tiedossa ollut X:n suhtautuminen huomioon ottaen oli hovioikeuden mukaan katsottava, ettei X:n voitu katsoa antaneen hiljaista suostumustaan 7 päivää -lehden artikkeleissa käsiteltyjen tietojen julkaisemiseen.

Asiassa oli vedottu myös kysymyksessä olevien artikkelien jälkeen ilmestyneisiin muihin kirjoituksiin, mutta näillä ei hovioikeuden mukaan ollut ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa nyt kysymyksessä olevien tekojen rangaistavuutta. Näistäkään ei tosin ollut saatavissa tukea vastaajien esittämälle, sillä näissä myöhemmissäkään julkaisuissa X ei ollut tuonut esiin vastaavankaltaisia yksityiskohtia yksityiselämästään kuin mitä kysymyksessä olevissa artikkeleissa oli esitetty.

Edellä kerrotun perusteella A:n, B:n ja C:n oli katsottava syyllistyneen siihen menettelyyn, josta heille oli vaadittu rangaistusta. Oikeudenmukaisena seuraamuksena heidän menettelystään hovioikeus piti sekä A:n että B:n osalta 40 päiväsakkoa ja C:n osalta 20 päiväsakkoa.

Kysymyksessä olevan menettelyn aiheuttamasta kärsimyksestä X:lle suoritettava korvaus oli arvioitava ottaen lähtökohdaksi tapauksen objektiiviset piirteet, kuten asian laatu ja asian saama julkisuus. X:n asiassa esittämät korvausvaatimukset olivat oikeuskäytäntöön ja asian laatuun nähden selvästi ylimitoitetut. Hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi X:lle aiheutuneesta kärsimyksestä ensimmäisen artikkelin osalta 5 000 ja seuraavan artikkelin osalta 3 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Markus Nikolainen ja Eija Multimäki.

A:lle, B:lle ja C:lle sekä kustannusyhtiölle myönnettiin valituslupa.

A, B ja C vaativat yhteisessä valituksessaan kustannusyhtiön kanssa omalta osaltaan, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Kustannusyhtiö puolestaan vaati, että korvausvaatimukset hylätään.

Virallinen syyttäjä ja X vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Mistä asiassa on kysymys

1. Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä 7 päivää -lehdessä 27.2.2003 ja 1.4.2004 julkaistujen X:ää koskevien artikkeleiden perusteella. X on yhtynyt virallisen syyttäjän syytteeseen ja lisäksi vaatinut A:lta, B:ltä ja C:ltä sekä lehden kustantaneelta kustannusyhtiöltä (jäljempänä yhtiö) korvausta artikkeleiden aiheuttamasta kärsimyksestä. Vastaajat ja yhtiö ovat kiistäneet heihin kohdistetut vaatimukset.

2. Käräjäoikeus on hylännyt asiassa esitetyt rangaistus- ja muut vaatimukset. Sen sijaan hovioikeus on tuominnut A:n, B:n ja C:n syytteen mukaisesti yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkorangaistuksiin sekä velvoittanut heidät ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle vahingon- ja oikeudenkäyntikulujen korvausta viivästyskorkoineen.

3. Vastaajien ja yhtiön valituksen perusteella Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko syytteessä tarkoitettujen, syytekohdissa 1 ja 2 kuvattujen artikkeleiden julkaiseminen loukannut rikoslain 24 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla X:n yksityiselämän suojaa ottaen erityisesti huomioon X:n asema julkisuudessa ja artikkelissa mainituista seikoista aikaisemmin julkaistut tiedot.

Sovellettava lainkohta ja ratkaisun lähtökohdat

4. Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Pykälän 2 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

5. Sanottu rangaistussäännös suojaa henkilön yksityiselämää perusoikeutena, jota turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa. Säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon myös perusoikeutena turvatun sananvapauden suoja, jota säännellään perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Sananvapautta voidaan 10 artiklan 2 kohdan mukaan lailla rajoittaa, jos se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi.

6. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään, esimerkiksi ratkaisussaan KKO 2010:39 (kohta 10) ja siinä viitatussa aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että sananvapaus ei oikeuta kunnian tai yksityiselämän loukkausta eikä muutakaan oikeuden väärinkäyttöä ja ettei sananvapaudella ja yksityiselämän suojalla ole yleisellä tasolla keskinäistä etusijajärjestystä. Rangaistussäännöksen sisällössä on jo otettu huomioon vastakkain olevat perusoikeudet, jotka on pyrittävä säännöstä sovellettaessa sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain. Tämä oikeuksien punninta on tapauskohtaista, ja siinä on otettava huomioon se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot koskettavat asianomaisen yksityiselämän ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä. Kansallisen rikoslain säännöksessä ja sen soveltamisessa omaksutut periaatteet yksityiselämän sisällöstä sekä yksityiselämän suojan ja sananvapauden yhteensovittamisesta vastaavat olennaisilta osiltaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä noudatettuja arviointiperusteita.

Syytteessä tarkoitettujen artikkeleiden sisältö

7. Syytteen kohdassa 1 rangaistusvaatimus on perustunut 7 päivää -lehdessä 27.2.2003 julkaistuun Z-nimisen henkilön haastatteluun pohjautuvaan artikkeliin, jossa on kerrottu X:n ja Z:n seksielämästä sekä heidän yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmistaan ja riidanaiheistaan, sekä otsikolla "X:n miehet" julkaistuun listaan X:n entisistä miesystävistä tai sellaisiksi oletetuista henkilöistä. Lehden kannen otsikossa Z:n ja X:n kuvien ja niiden yhteyteen kirjoitetun tekstin avulla on esitetty Z:n olleen X:n entinen rakastettu ja kuvailtu heidän seksielämäänsä. Artikkelin on laatinut A ja lehden vastaavana toimittajana toiminut B on hyväksynyt artikkelin julkaistavaksi ja päättänyt kannen otsikosta.

8. Syytteen kohdassa 2 rangaistusvaatimus on perustunut 7 päivää -lehdessä 1.4.2004 julkaistuun A:n laatimaan artikkeliin, jossa Z:n esitettiin olevan X:n entinen miesystävä. Artikkelissa ja lehden kannessa on esitetty Z:n ja X:n kuvat sekä otsikko "Pelkään etten näe koskaan tytärtäni!". Rangaistusvaatimus on lisäksi perustunut samassa lehden numerossa julkaistuun toiseen, C:n laatimaan artikkeliin, jossa on esitetty Z:n olleen X:n entinen miesystävä ja vihjattu, että Z olisi X:n tyttären isä. Artikkelissa on lisäksi esitetty edellisessä kohdassa mainitussa, jo julkaistussa artikkelissa esitettyjä tietoja X:n ja Z:n väitetystä yhteiselämästä. Lehden vastaavana toimittajana B on hyväksynyt artikkelit ja lehden kannen otsikoineen julkaistaviksi.

Vastaajien keskeiset perusteet syytteen kiistämiselle

9. A, B ja C ovat vedonneet siihen, että X:n asemasta julkisuuteen antautuneena ja julkisuutta hyväkseen käyttävänä henkilönä johtuu, että syytteessä tarkoitettujen tietojen julkaiseminen on ollut oikeutettua. Vastaajat ovat katsoneet, että X on tehnyt itsestään ja yksityiselämästään niin sanotun kaupallisen tavaramerkin ja siten antanut tietoisesti suostumuksensa sille, että hänen yksityisasioistaan ja -elämästään kirjoitetaan. Väitteensä tueksi he ovat esittäneet kirjallisina todisteina lukuisia X:ää käsitteleviä ajanjaksolta 1994 - 2008 peräisin olevia lehtiartikkeleita ja muuta aineistoa.

10. Lisäksi vastaajat ovat esittäneet, että X:n ja Z:n seurustelusuhteen olemassaoloa oli ennen syytteessä tarkoitettua ensimmäistä, 27.2.2003 julkaistua kirjoitusta jo käsitelty kahdessa iltapäivälehdessä julkaistuissa neljässä artikkelissa, joten suhteen olemassaolo ja myös sen päättyminen oli tullut niiden johdosta laajasti yleiseen tietoon. Näiden kirjoitusten johdosta X ei ollut kuitenkaan vaatinut oikaisua eikä esittänyt minkäänlaisia vaatimuksia kyseisiä lehtiä kohtaan. Syytteessä tarkoitettu "X:n miehet" -kohdassa julkaistu lista X:n entisistä miesystävistä tai sellaisiksi oletetuista henkilöistä koostui puolestaan X:n seurustelukumppaneina jo aikaisemmin julkisuudessa esitellyistä henkilöistä.

11. Edelleen vastaajat ovat vedonneet siihen, että X oli heti 27.2.2003 julkaistun artikkelin ilmestymisen jälkeen antanut toiselle lehdelle haastattelun, jossa X oli itse kertonut yksityiselämästään samoja seikkoja, joita sanotussa artikkelissa oli tuotu esiin. Haastattelusta tehty artikkeli oli julkaistu kyseisen lehden 28.2.2003 ilmestyneessä numerossa. Artikkelin mukaan X oli kiistänyt, että hänellä olisi ollut seurustelusuhde Z:aan. Lisäksi X oli kiistänyt, että hän olisi raskaana ja että Z tai eräs toinen mies olisi isä.

12. A, B ja C ovat katsoneet, että itseään ja yksityiselämäänsä jatkuvasti julkisuuteen tuova henkilö ei voi vaatia, ettei hänen yksityiselämästään voitaisi kirjoittaa myös ehkä kielteisiksi koettavia seikkoja. Tietojen julkaiseminen ei edellytä tällaisen henkilön nimenomaista suostumusta, vaan tiedot voidaan tarkistaa muistakin lähteistä.

Asianomistajan käsitys

13. X on puolestaan lausunut, että vaikka hän on pitkään ja paljon ollut julkisuudessa, hän ei ole luopunut yksityiselämänsä suojasta. X on todennut, että hän ei ole itse aktiivisesti tuonut syytteessä kuvatun kaltaisia yksityiselämäänsä kuuluvia tietoja julkisuuteen, vaan hän on ollut tässä suhteessa äärimmäisen pidättyväinen tiedotusvälineisiin nähden. Tämän kantansa hän on myös toistuvasti ja selkeästi ilmoittanut tiedotusvälineiden edustajille. Hän ei ole vuoden 1993 jälkeen haastatteluissa tai muullakaan tavoin tuonut itse julkisuuteen parisuhteitaan, miesystäviään tai vastaavia seikkoja koskevia tietoja. X on sen sijaan kertonut, että hän on käyttänyt julkisuutta hyväkseen kirjailijana ja kuvataiteilijana.

14. X ei ollut itse tuonut julkisuuteen nyt kysymyksessä olevia, syytteessä esitettyjä tietoja. X oli 27.2.2003 julkaistun artikkelin jälkeen antanut eräälle iltapäivälehdelle haastattelun voidakseen kiistää seurustelusuhteen ja huhut raskaudesta, koska hän oli halunnut tyttärensä isyysasian selviävän ensin. X oli lisäksi nimenomaan vaatinut, että 7 päivää -lehti julkaisisi kyseisen artikkelin johdosta omasta aloitteestaan oikaisun, mihin lehti ei ollut suostunut. Lehdessä oli kuitenkin julkaistu X:n laatima oikaisu, jossa hän oli kiistänyt yllä mainitussa artikkelissa esitetyt seurustelusuhdetta koskeneet tiedot.

15. X on lausunut, että vastaajien menettely on aiheuttanut hänelle kärsimystä ja ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa sekä häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Erityisen loukkaavana X on pitänyt sitä, että hänen alaikäinen poikansa oli mainittu 27.2.2003 julkaistussa artikkelissa ja siitä ilmenneessä asiayhteydessä, mistä johtuen lapsi oli joutunut kärsimään muun muassa koulussa ja ystäväpiirissään. X on lisäksi todennut, että artikkelit olivat vaikuttaneet haitallisesti sekä hänen uskottavuuteensa taiteilijana että tiettyihin asioihin, jotka kuuluivat hänen henkilökohtaiseen elämänalueeseensa.

16. X:n mukaan 27.2.2003 julkaistu artikkeli oli ilmestynyt poikkeuksellisen laajalevikkisessä myynninedistämiseen tarkoitetussa kampanjalehdessä. Molemmat syytteessä tarkoitetut artikkelit olivat olleet lehden näyttäviä pääaiheita, joilla lehteä oli nimenomaisesti markkinoitu. On selvää, että tällainen tavanomaista näyttävämpi esillepano aiheutti enemmän kärsimystä kuin vähäisempi sisäsivuilla julkaistava artikkeli.

Esitetty selvitys X:stä julkisuuden henkilönä

17. Korkein oikeus toteaa hovioikeuden tavoin, että asiassa esitetty selvitys osoittaa X:n olleen julkisuudessa jatkuvasti useiden vuosien ajan, vaikkakin todisteluna esitettyjen lehtiartikkelien määrästä päätellen julkisuuden määrä oli ajoittain vaihdellut. Vuonna 1994 ilmestyneestä Neitsytöljy-kirjasta ja vuonna 1999 julkaistusta Image-lehden artikkelista ilmeneekin, että X oli 1990-luvulla kertonut julkisuudessa myös yksityisasioikseen luonnehdittavista seikoista. Kuitenkin hovioikeuden tavoin voidaan katsoa myös selvitetyksi, ettei X ainakaan syytteessä tarkoitettuja lehtijuttuja välittömästi edeltävinä kolmena tai neljänä vuotena ollut kertonut yksityisasioistaan julkisuudessa. Todisteina esitetyt lukuisat lehtikirjoitukset ovatkin pääosin peräisin syytteessä tarkoitettujen lehtiartikkeleiden ilmestymisen jälkeiseltä ajalta, ja niistä on puolestaan pääteltävissä, että X on jälleen tuossa vaiheessa ollut suhteellisen paljon julkisuudessa ja että hän on antanut myös yksityiselämäänsä koskettelevia haastatteluja tiedotusvälineille.

18. Asiassa ei ole osoitettu, että X olisi ainakaan vuoden 1999 jälkeen ennen syytteessä tarkoitettua 27.2.2003 julkaistua artikkelia antanut haastatteluja nimenomaisesti seurustelusuhteistaan ja sen kaltaisista yksityiselämäänsä kuuluvista seikoista. Myöskään ei ole selvitetty, että X olisi ennen kyseisen artikkelin julkaisemista itse tuonut julkisuuteen seurustelusuhdettaan Z:aan ja tätä suhdetta lähemmin kuvaavia seikkoja. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että X olisi sanotun artikkelin julkaisemisen jälkeenkään tuonut julki vastaavan kaltaisia tietoja itsestään tai kommentoinut seurusteluaan. X on vain heti kiistänyt julkisuuteen levitetyt tiedot seurustelustaan, kuten edeltä kohdasta 11 ilmenee, ja sen jälkeen muuten hän on antanut henkilöönsä ja yksityiselämäänsäkin liittyviä tietoja julkisuuteen useimmiten yhteyksissä, jotka ovat liittyneet hänen toimintaansa kirjailijana ja kuvataiteilijana. X ei myöskään ollut ennen 27.2.2003 ja 1.4.2004 julkaistuja artikkeleita julkisuudessa kertonut, että Z on hänen tyttärensä isä.

19. Niin kuin edeltä ilmenee, X on kertomansa mukaan käyttänyt julkisuutta hyväkseen kirjailijana ja kuvataiteilijana muun muassa haastatteluja antamalla. X:n myönteisestä suhtautumisesta julkisuuteen ja siten osaksi hänen omistakin toimistaan on johtunut, että hänestä on tullut tiedotusvälineiden avulla vuosien myötä julkisuuden henkilö. Esitetyn selvityksen mukaan X on kuitenkin pyrkinyt rajoittamaan julkisuuttaan esimerkiksi kieltäytymällä kommentoimasta lehdistön edustajille seurustelusuhteitaan ja joissakin tapauksissa vaatimalla lehdistöltä oikaisuja kirjoittelun johdosta. Siten X on julkisuuden henkilön roolistaan huolimatta halunnut suojata joitakin yksityiselämänsä osa-alueita julkisuudelta.

Täyttyvätkö rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säännellyn rikoksen tunnusmerkistötekijät

Tietojen kuuluminen yksityiselämän alueelle

20. Rikoslain 24 luvun 8 §:n ja sitä edeltäneen 27 luvun 3 a §:n (908/1974) esitöistä (HE 84/1974 vp s. 3, HE 184/1999 vp s. 31) ilmenee, ettei yksityiselämän käsitteelle ole niissä tarkoitettu antaa suppeaa tai tarkoin rajattua sisältöä. Esitöissä on todettu yksityiselämän käsitteen ytimeen kuuluvan, että yksilöllä tulee olla tietty rauhoitettu ala, johon kuuluvat asiat hänellä on oikeus pitää omana tietonaan, jos hän haluaa. Yksityiselämän piiriin kuuluvista asioista esitöissä mainitaan esimerkkeinä henkilön perheelämä, vapaa-ajan käyttö, terveys ja ihmissuhteet (HE 84/1974 vp s. 3). Yksityiselämää suojataan myös totuudenmukaisten tietojen levittämiseltä (HE 184/1999 vp s. 31). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yksityiselämän käsitteellä on lavea merkityssisältö, joka ei ole yleisellä käsitteellä tyhjentävästi määriteltävissä (esimerkiksi Amann v. Sveitsi, 16.2.2000, suuri jaosto, kohta 65). Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään arvioinut yksityiselämän käsitettä edellä esitetyistä lähtökohdista.

21. Korkein oikeus toteaa, että syytteessä tarkoitetuissa artikkeleissa käsitellään X:n yksityiselämään kuuluvia seikkoja. Julkaistut tiedot ja vihjaukset X:n ja Z:n seurustelusuhteesta ja heidän seksielämästään, X:n aikaisemmista miesystävistä tai sellaisiksi oletetuista henkilöstä sekä X:n vastasyntyneen tyttären isyydestä kuuluvat lähtökohtaisesti rikoslain 24 luvun 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla X:n suojatun yksityiselämän ydinalueeseen.

Vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan aiheutuminen

22. Rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaan vain sellainen yksityiselämää koskevan tiedon tai vihjauksen oikeudeton levittäminen on rangaistavaa, joka on omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Tätä tulisi lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 184/1999 vp s. 31 - 32) mukaan arvioida siitä lähtökohdasta, mikä on tiedon tai vihjauksen luonne. "On omiaan" -ilmaisulla on haluttu sulkea soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset teot, jotka kyllä tosiasiallisesti ovat aiheuttaneet loukatulle kärsimystä, mutta vain sen vuoksi, että hän on reagoinut asiaan yllättävällä tavalla. Lainkohdassa tarkoitetun teon tulisi olla sellainen, että sen yleisesti ajatellaan aiheuttavan kärsimystä suurelle osalle sellaisia ihmisiä, joihin se kohdistuu. Vastaavalla tavalla tulisi arvioida halveksuntaa.

23. Korkein oikeus katsoo, että kappaleessa 21 esitetyt tiedot ja vihjaukset ovat aihepiiriltään ja sensaatiomaisesti käsiteltyinä sen kaltaisia, että niiden laaja levittäminen on yleensä omiaan aiheuttamaan rikoslain 24 luvun 8 §:n tarkoitettua vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Pykälässä tarkoitettu loukkaavuus ei edellytä sitä, että tiedot sinänsä koskisivat poikkeuksellisia, arkaluontoisia tai hävettäviä seikkoja vaan olennaista on henkilön yksityiselämän joutuminen yleisön tietoon ja puheenaiheeksi ilman asianomaisen suostumusta. On myös selvää, että julkaistujen tietojen sisällöllä ja tietojen yksityiskohtaisuudella samoin kuin sillä tavalla, jolla tiedot on hankittu, on vaikutusta yksityiselämän suojan tarpeeseen ja turvaamisen keinoihin.

24. Sen lisäksi syyte perustuu myös tietoihin, joita Z oli haastattelussaan kertonut siitä, miten hän ja X olivat suunnitelleet suhteen vakiinnuttamista ja yhteisten lasten hankkimista ja siitä, mihin heidän keskinäiset riidanaiheensa olivat liittyneet. Kysymys on näiltäkin osin ollut lähtökohtaisesti X:n yksityiselämään kuuluvien asioiden ilmaisemisesta. Sen arvioiminen, onko tällaisten tietojen esittäminen ollut omiaan aiheuttamaan X:lle mainitussa säännöksessä tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on yhteydessä kysymykseen siitä, ovatko vastaajat ylipäänsä saaneet tuoda artikkeleissa julki X:n ja Z:n seurustelusuhteen ja sen päättymisen.

Tietojen levittämisen oikeudettomuus

25. Ollakseen rangaistavaa toisen yksityiselämään koskevien tietojen ja vihjausten levittämisen tulee olla oikeudetonta. Tässä asiassa tulee arvioitavaksi, onko X:n asema julkisuuden henkilönä merkityksellinen, onko X:n katsottava suostuneen tietojen julkaisemiseen ja ovatko tiedot menettäneet yksityisen luonteensa sen johdosta, että samoja tai samankaltaisia tietoja ja vihjauksia on jo aikaisemmin julkaistu laajalevikkisissä tiedotusvälineissä.

26. Rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan rangaistavaa ei ole esittää politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivan henkilön yksityiselämästä sellaisia tietoja, jotka voivat vaikuttaa tällaisen henkilön toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä ja joiden esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. X ei ole lainkohdassa tarkoitettu henkilö eikä häntä voida rinnastaa tällaisessa asemassa oleviin vain sen perusteella, että hän on laajasti yleisön tuntema henkilö. Säännöksen tarkoituksena ei ole yleisesti kaventaa julkisuudessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa, vaan mahdollistaa sananvapauden kannalta keskeinen julkinen keskustelu ja arvostelu.

27. Yleisön oikeus tiedonsaantiin voi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan erityisissä tapauksissa ulottua myös julkisuuden henkilöiden yksityiselämän piiriin kuuluviin seikkoihin (von Hannover v. Saksa 24.6.2004, kohta 64, Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi 16.11.2004, kohta 45 ja MZN Limited v. Yhdistynyt Kuningaskunta 18.1.2011, kohta 147). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on erotellut yhtäältä ne tapaukset, joissa yksityiselämään puuttuvan tiedon kertomisella edistetään yleiseltä kannalta kiinnostavista ja tärkeäksi koetuista asioista käytävää julkista keskustelua, ja toisaalta ne tapaukset, joissa tiedon paljastaminen olisi tarkoitettu ainoastaan tyydyttämään tietyn lukijakunnan uteliaisuutta (esimerkiksi von Hannover v. Saksa 24.6.2004, kohta 65 sekä Saaristo ym. v. Suomi 12.10.2010, kohdat 66 - 67 ja Reinboth ym. v. Suomi 25.1.2011, kohta 86). Tältä osin voidaan viitata kansainvälisesti tunnetun mallin yksityisyyden suojaa koskevaan ratkaisuun (MZN Limited v. Yhdistynyt Kuningaskunta 18.1.2011, kohta 143). Sananvapauden suojaa voidaan tulkita kapeammin tapauksessa, jossa tiedotusvälineessä julkaistut lausumat koskivat vain henkilökohtaista elämänaluetta (Zourguenidze v. Zeorgia 17.10.2006, kohta 40 ja von Hannover v. Saksa 24.6.2004, kohdat 64 - 67 siinä viitattuine tapauksineen).

28. Tässä asiassa ei ole edes väitetty, että syytteessä tarkoitetut tiedot ja vihjaukset mitenkään liittyisivät yhteiskunnalliseen tai muuhun yleisesti merkitykselliseen keskusteluun. Yksityiselämää koskevien tietojen levittäminen vain lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämiseksi ei merkitse osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun vain siitä syystä, että kysymys on julkisuudessa hyvin tunnetusta henkilöstä. X:ää koskevien tietojen levittämistä ei siten voida perustella yleiseltä kannalta hyväksyttävällä syyllä.

29. Henkilön nimenomainen tai hiljainen suostumus tekee yksityisasioista kertomisen luvalliseksi. Rikoslain 24 luvun 8 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 184/1999 vp s. 32) mukaan hiljaisen suostumuksen perusteella on katsottu sallituksi kertoa esimerkiksi viihdetaiteilijoiden ja muiden paljon julkisuudessa esiintyvien henkilöiden yksityisasioita. Lakivaliokunta on kuitenkin mietinnössään (LaVM 6/2000 vp s. 5) katsonut, että hiljaisen suostumuksen olettaminen on ongelmallista, koska kyse on perusoikeutena suojatusta oikeushyvästä. Ilman nimenomaista lupaa ei ole yleensä perusteltua olettaa, että henkilö olisi suostunut ainakaan yksityiselämänsä ydinalueelle kuuluvan tiedon julkistamiseen. Korkein oikeus on arvioinut suostumusedellytystä ratkaisussaan KKO 2010:39 (kohta 28) toteamalla, että yksityiselämää koskevan tiedon koskiessa useita henkilöitä tiedon levittäminen edellyttää lähtökohtaisesti kunkin suostumusta ja että jokainen voi antaa suostumuksensa vain omasta puolestaan.

30. Käsillä olevassa tapauksessa syytteessä tarkoitetut tiedot ja vihjaukset perustuvat pääosin Z:n haastattelulausuntoihin. Erityisesti siihen nähden, että tiedot on esitetty X:ää koskevissa sensaatiohakuisissa artikkeleissa, ei sille seikalle, että kyse on Z:n omaakin yksityiselämää koskevien tietojen esittämisestä, voida antaa X:n yksityiselämää koskevien tietojen paljastamisen oikeuttavaa merkitystä. Asiassa on selvitetty, että X ei ole antanut nimenomaista tai hiljaista suostumustaan syytteessä tarkoitettujen artikkeleiden julkaisemiseen.

31. Tieto voi kuitenkin menettää yksityisen luonteensa, jos se on tullut yleiseen tietoon. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan MZN Limited v. Yhdistynyt Kuningaskunta 18.1.2011, kohta 147, erotellut tiedot sen perusteella, oliko henkilö itse julkistanut tiedot, jolloin ne olivat tulleet julkisen keskustelun piiriin, vai oliko kyse tiedoista, joita henkilö ei ollut itse julkistanut. Ratkaisussaan Hachette Filipacchi Associés ("Ici Paris") v. Ranska 23.7.2009, kohta 53, olennaista merkitystä on annettu sille, että valittaja oli aiemmin erityisesti omaelämäkerrassaan paljastanut henkilöään koskevia seikkoja julkisuudessa, minkä tuomioistuin katsoi vähentävän hänen yksityiselämänsä suojan tarvetta. Myös ratkaisussa Reinboth v. Suomi, 25.1.2011, kohta 87, esitetään, ettei ollut tarpeen estää tietojen julkistamista uudelleen, kun kyseiset yksityiselämää koskevat tiedot oli jo kahta vuotta aikaisemmin julkaistu ja ne olivat siten tulleet yleisön saataville ja mahdollisesti suurenkin ihmisjoukon tietoon.

32. Mainitut näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että yksityisasioitaan julkisuuteen tuovan ja julkisuutta jopa hyväkseen käyttävän henkilön on lähdettävä siitä, että hänen yksityiselämänsä on ainakin aiemmin julki tuoduilta osilta tullut yleisön tietoon ja julkisen keskustelun kohteeksi. Tämän vuoksi mainitunlaisen henkilön velvollisuus sietää yksityiselämäänsä koskevaa kirjoittelua ja kommentointia on tavallista yksityishenkilöä suurempi, vaikkakin myös viihdejulkisuutta hyödyntävän henkilön on voitava saada suojaa yksityiselämänsä ja etenkin sen ydinalueen turvaamiseksi. Tiedotusvälineiden toimintamahdollisuuksien kannalta on lisäksi perusteltua katsoa, että yksityiselämäänsä itse julkisuuteen tuoneella henkilöllä saattaa olla myös korostunut toimintavelvollisuus, jollei hän halua yksityiselämäänsä tai jotakin sen osa-aluetta julkisuudessa käsiteltävän.

33. Koska yksityiselämää koskevan tiedon levittämisessä kysymys on vastakkaisiin suuntiin vaikuttavista perusoikeuksista, Korkein oikeus on jäljempänä esitetyissä johtopäätöksissään arvioinut syytteessä tarkoitettuja artikkeleita sekä edellä mainittujen oikeudettomuutta koskevien näkökohtien kannalta että siltä kannalta, onko artikkeleiden julkaisemiseen osallistuneiden vastaajien sananvapauteen puuttumista rangaistuksen keinoin pidettävä välttämättömänä X:n yksityiselämän suojan vuoksi.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

34. Korkein oikeus toteaa, että X:n julkisuudessa olo on ollut pitkäaikaista, laajaa ja jatkuvaa, joskin sekä ajallisesti että aihepiireiltään vaihtelevaa. X on avoimesti hyödyntänyt julkisuuttaan kirjailijana ja kuvataiteilijana. X on vuosien kuluessa tuonut itse myös yksityiselämäänsä liittyviä, osin sen ydinalueeseen kuuluvia asioita toisinaan suorasukaisellakin tavalla julkisuuteen. Tästä johtuen hänen on täytynyt käsittää, että kyseisiä aihepiirejä tullaan myös käsittelemään tiedotusvälineissä. Toisaalta X on, muun muassa oikaisuja joissakin tapauksissa vaatimalla, osoittanut halunneensa rajoittaa yksityiselämäänsä kohdistunutta julkisuutta. Korkein oikeus päätyy katsomaan, ettei X:n henkilöön liittyvästä pitkäaikaisesta julkisuudesta ole saanut olettaa, että hänen yksityiselämänsä ydinalueeseen kuuluvista asioista olisi lupa yleisesti levittää tietoja tai vihjauksia hänen suostumuksettaan tai että hän olisi antanut hiljaisen suostumuksensa myös sellaisten yksityisasioihinsa liittyvien tietojen tai vihjausten esittämiseen, joita hän ei ole itse tuonut julkisuuteen tai jotka eivät jo muutoin ole tulleet julkisiksi.

35. X ei ollut ennen syytteessä esitettyjen lehtiartikkeleiden julkaisemista useaan vuoteen itse tuonut julkisuuteen nimenomaan läheisiä ihmissuhteitaan ja seurusteluasioitaan. Perusteettomana ei kuitenkaan voida pitää vastaajien asiassa esittämää väitettä siitä, että X:n aikaisempia seurustelusuhteita oli kuitenkin käsitelty laajasti lehdistössä. Huolimatta X:n osoittamasta pidättyvästä suhtautumisesta hänen ja Z:n välisen suhteen julkistamiseen heidän seurusteluaan oli kiistattomasti käsitelty jo neljä kertaa laajalevikkisissä iltapäivälehdissä ennen syytteessä tarkoitetun ensimmäisen artikkelin julkaisemista. X ei ollut puuttunut tiedon julkaisemiseen näissä lehdissä.

36. Korkein oikeus katsoo, ettei X:n yksityiselämän suojan turvaamiseksi ole ollut tarvetta rajoittaa häntä koskeneiden jo aikaisemmin yleiseen tietoisuuteen tulleiden asioiden toistamista tiedotusvälineissä. X:n ja Z:n seurustelusuhdetta ja sen päättymistä sekä X:n aikaisempia seurustelukumppaneita tai sellaisiksi oletettuja henkilöitä käsittelevät kirjoitukset sisälsivät juuri tällaisia tietoja. Sen vuoksi tietoja ei ole esitetty rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin oikeudettomasti. Myöskään Z:n haastattelussaan kertomia suhteen vakiinnuttamista ja yhteisten lasten hankkimista koskevia suunnitelmia sekä tietoja heidän riidanaiheistaan ei ole pidettävä laadultaan sellaisina, että niiden esittämisen seurustelua koskevan artikkelin yhteydessä voitaisiin katsoa olleen omiaan aiheuttamaan X:lle sanotussa rangaistussäännöksessä tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Siten näiltä osin A, B ja C eivät ole syyllistyneet syytteessä esitettyyn rangaistavaan menettelyyn.

37. X:n ja Z:n seurustelusuhteen laatua koskevana paljastuksena 7 päivää -lehden kannen otsikossa on esitetty Z:n haastatteluun perustuva yleinen luonnehdinta suhteeseen sisältyneestä seksielämästä. Lehden artikkeliin on sisältynyt Z:n lausumia, joissa oli kuvailtu suhteen laatua kuitenkaan ilmaisematta yksityiskohtaisia tietoja tai kuvaamatta yksittäisiä tapahtumia. Korkein oikeus toteaa, että 27.2.2003 julkaistun 7 päivää -lehden kannen teksti ja kuvat tuovat huomiota herättävällä tavalla julki seurustelusuhteesta yksityisyyden ydinalueeseen kuuluvia asioita. Toisaalta artikkelin mukaan Z oli haastattelussaan vain muutamilla sanoilla kepeällä tyylillä kuvannut seksisuhdetta. Artikkelissa on käytetty ilmaisuja, joita ei voida pitää X:ää kielteisesti leimaavina. Korkein oikeus katsoo, että laadultaan tällaisten lausumien ilmaiseminen muutenkin julkiseksi tullutta seurustelusuhdetta käsittelevän artikkelin yhteydessä ei ole ollut omiaan aiheuttamaan X:lle sanotussa rangaistussäännöksessä tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tältäkään osin A, B ja C eivät ole syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn.

38. Lopuksi on tarkasteltava tiedon levittämisen oikeutusta siltä osin kun 7 päivää -lehden 1.4.2004 julkaistun numeron kannessa, otsikoissa ja artikkelin tekstissä on siteerattu Z:n lausumaa, joka yhdessä kannen ja artikkelin kuvituksen kanssa luettuna vihjaa, että Z on X:n syyskuussa 2003 syntyneen tyttären isä. Kysymyksessä on X:n yksityiselämään liittyvä vihjaus, joka selvästi on kuulunut hänen yksityiselämänsä ydinalueeseen. Vihjaus on tuotu julkisuuteen ilman X:n suostumusta ja tarkoituksellisesti sensaatioluonteisella tavalla tilanteessa, jossa kysymys lapsen isyydestä on ollut riitainen ja selvittämättä, vaikka vihjaus on sittemmin osoittautunut todenperäiseksi. Korkein oikeus katsoo, että tällaisen vihjauksen julkistaminen on yleensä omiaan aiheuttamaan asianomaiselle rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

39. Kuten edeltä lausutusta ilmenee, X on halunnut myös rajoittaa julkisuuttaan vaatimalla oikaisuja hänen yksityiselämäänsä liittyneen kirjoittelun johdosta. Näin on tapahtunut käsiteltävänä olevan kirjoittelunkin yhteydessä, kun X oli edeltä kohdasta 14 ilmenevin tavoin vaatinut 7 päivää -lehdeltä oikaisua syytteen 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen, 27.2.2003 julkaistun artikkelin johdosta. Tuon artikkelin julkaisemisen jälkeen toisessa lehdessä oli edellä kohdassa 11 todetuin tavoin seuraavana päivänä julkaistu X:n antamaan haastatteluun pohjautuva kirjoitus, jossa X oli kiistänyt kysymyksessä olevassa syytteen 1 kohdassa tarkoitetussa artikkelissa esitetyt tiedot ja vihjaukset hänen ja Z:n seurustelusta. Samassa haastattelussa X oli lisäksi kiistänyt huhut raskaudestaan toteamalla muun muassa, että hän ei ollut raskaana Z:lle. Lisäksi asiassa on selvitetty, että eräässä iltapäivälehdessä oli 5.3.2004 julkaistu artikkeli, jossa oli X:n tuomioistuimessa vireille paneman lähestymiskieltoa koskevan asian selostamisen yhteydessä esitetty X:n tyttären osalta, että tämän isäksi oli vihjailtu Z:aa.

40. Korkein oikeus toteaa, että 1.4.2004 ilmestyneessä 7 päivää -lehden numerossa julkaistussa X:n tyttären isyyttä koskevassa tiedossa tai vihjauksessa on ollut kysymys asiasta, joka X:n omistakin lausumista johtuen oli ollut jo aikaisemmin esillä tiedotusvälineissä. Sen vuoksi ei X:n yksityiselämän suojan ydinalueen turvaamiseksi ole ollut välttämätöntä rajoittaa tällaisen tiedon tai vihjauksen toistamista tiedotusvälineissä. Näin ollen X:n tyttären isyyttä koskevan tiedon tai vihjauksen esittäminen edellä mainitussa syytteen 2 kohdassa tarkoitetussa 7 päivää -lehden artikkelissa ei ole ollut rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin oikeudetonta. A, B ja C eivät ole tältäkään osin syyllistyneet rangaistavaan menettelyyn.

Lopputulos

41. Edellä mainituilla perusteilla syyte on hylättävä ja A, B ja C on vapautettava heille tuomituista rangaistuksista. Lisäksi A, B ja C sekä kustannusyhtiö on vapautettava heille määrätystä vahingonkorvausvelvollisuudesta X:lle ja X:n vaatimukset näiltä osin hylättävä.

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Virallisen syyttäjän syyte 27.2.2003 ja 1.4.2004 tehdyistä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä hylätään ja A, B sekä C vapautetaan heille kullekin tuomitusta rangaistuksesta. Lisäksi A, B ja C sekä kustannusyhtiö vapautetaan heille tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta kokonaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Marjut Jokela. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Käsitykseni X:stä julkisuuden henkilönä poikkeaa jossain määrin Korkeimman oikeuden enemmistön perusteluissa esitetystä. X on ollut julkisuuden henkilönä 1980-luvun loppupuolelta alkaen. Hän on tullut tunnetuksi valokuvamallina, kansikuvatyttönä, juontajana, käsikirjoittajana, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Myös hänen yksityiselämänsä on ollut julkisuuden valokeilassa, mikä on ainakin osittain ollut hänen oma valintansa. Julkisuus on edistänyt X:n ammatillista toimintaa ja pyrkimyksiä viihde- ja kulttuurielämän piirissä. Uransa myöhemmässä vaiheessa hän on haastatteluja antaessaan ja muutoin julkisuudessa esiintyessään pyrkinyt valitsemaan käsiteltävät aihepiirit ja mediat. Kysymys näyttää kuitenkin olleen pikemminkin yrityksestä hallita julkisuutta kuin selkeästä ja johdonmukaisesta pyrkimyksestä sulkea henkilöönsä ja yksityiselämäänsä kuuluvat seikat julkisuuden ulkopuolelle.

Tästä lähtökohdasta päädyn enemmistön tavoin hylkäämään esitetyt syytteet yksityiselämän loukkaamisesta.