Yksityishenkilön velkajärjestely - Painavat syyt

Diaarinumero:	S2009/918
Esittelypäivä:	28.9.2010
Taltio:	189
Antopäivä:	27.1.2011

64-vuotias A oli pääosin velkaantunut 1990-luvulla päättyneen yritystoiminnan seurauksena. Lisäksi A oli vuonna 2005 tuomittu rangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen vuosina 1995 - 1997 mainitussa yritystoiminnassa tapahtuneiden rikosten johdosta. Yritystoiminnan päättymisen jälkeen A oli hankkinut uuden ammatin. Noin kymmenen vuotta jatkuneen ulosottoperinnän lisäksi hänen varallisuuttaan ja perintönä saamaansa omaisuutta oli realisoitu velkojen suorittamiseksi. Kysymys siitä, oliko asiassa painavia syitä myöntää velkajärjestely siitä huolimatta, että maksuvelvollisuus oli huomattavalta osalta aiheutunut talousrikollisuudesta.

VJL 10 a §

A pyysi 20.11.2008 vireille tulleessa hakemuksessaan, että hänelle myönnetään velkajärjestely. Velkojista Verohallinto vastusti hakemusta sillä perusteella, että velkajärjestelylle oli olemassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este eikä velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ollut mainitun lain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Käräjäoikeus oli määrännyt A:lle rikosperusteisen maksuvelvollisuuden vasta kesäkuussa 2005. A ei siten ollut voinut osoittaa pitkäaikaista pyrkimystä hoitaa maksuvelvollisuuksiaan. Kysymyksessä oli ollut törkeäksi luokiteltu rikos.

Käräjäoikeus totesi, että velkajärjestelyhakemuksen mukaan A:n velkojen yhteismäärä oli 1 041 768,37 euroa maksuvaran ollessa 74,78 euroa kuukaudessa. Velkajärjestelyyn oli painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa A:n maksukykyyn. A ei kohtuudella kyennyt parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista. Velkajärjestelylle oli siten velkajärjestelylain 9 §:n 2 kohdan mukaiset edellytykset.

Velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetun esteen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli tuomittu 8.6.2005 kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Teot oli tehty 1.1.1995 - 14.1.1997. A oli velvoitettu suorittamaan Uudenmaan verovirastolle vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti B:n kanssa 120 161 euroa sekä muille asianomistajille pienempiä määriä. Rikosperusteisten velkojen osuus oli yli 25 prosenttia A:n kokonaisvelkamäärästä. Velkajärjestelyn myöntämiselle oli siten velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este.

Edelleen käräjäoikeus totesi, että velkajärjestely voitiin velkajärjestelylain 10 §:n estämättä myöntää, jos siihen oli painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojan kannalta. Päätös velkajärjestelyn myöntämisestä tehtiin kokonaisharkinnan perusteella ottaen huomioon velkajärjestelyn puolesta ja sitä vastaan puhuvat seikat. Käräjäoikeus katsoi, että A:n tilanne velkojen määrä ja A:n ikä huomioon ottaen puolsi velkajärjestelyn aloittamista. A ei kuitenkaan ollut osoittanut pyrkineensä pitkään maksamaan velkojaan, eikä se olisi ollut käytännössä mahdollistakaan, koska rikosperusteiset velat olivat uudehkoja, rikostuomion ollessa vuodelta 2005. A:n hakemuksesta ilmenevät huomattavat velat perustuivat talousrikoksiin, jotka olivat olleet tekomuodoltaan törkeitä. Sanottuihin rikoksiin perustuvien vahingonkorvausvelkojen syntymisestä kulunut aika ei myöskään ollut erityisen pitkä. Vaikka velkajärjestelyllä olisi A:lle suuri merkitys, yleisen maksumoraalin ylläpitäminen puhui velkajärjestelyn myöntämistä vastaan.

A:n aikaisempi velkajärjestelyhakemus oli hylätty käräjäoikeuden 18.10.2006 antamalla päätöksellä. Päätöksessä oli eräistä velkajärjestelyn aloittamista puoltavista seikoista huolimatta katsottu, ettei yleisen maksumoraalin kannalta voitu pitää hyväksyttävänä, että törkeistä talousrikoksista tuomitulle henkilölle myönnettäisiin jo noin vuoden kuluttua tuomioista velkajärjestely, jolla hän pääsisi myös rikosperusteisista vahingonkorvausveloista eroon. Helsingin hovioikeus oli tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden ja 6.3.2007 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei aihetta käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen ollut.

Käräjäoikeus katsoi, ettei 18.10.2006 annetussa päätöksessä esitettyjä seikkoja ollut nyt aihetta arvioida toisin. Velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ei ollut velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johanna Kärävä.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että velkajärjestelylain 9 §:ssä mainitut velkajärjestelyn edellytykset täyttyivät ja että asiassa oli velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukainen este velkajärjestelyn aloittamiselle. Hovioikeudessa oli näin ollen kysymys siitä, oliko velkajärjestelyn myöntämiselle olemassa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

Hovioikeus katsoi muun ohella, että Verohallinnon velan, johon liittyi rikokseen perustuva este ja joka oli määrältään noin neljäsosa kokonaisvelkamäärästä, oli katsottava syntyneen viimeistään teonkuvauksessa mainitun törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevan menettelyn päättymisajankohtana eli 14.1.1997. Myöhemmin käräjäoikeuden syyksilukevasta tuomiosta oli ilmennyt, että saatava perustui rikokseen. Ensin mainitulla ajankohdalla oli merkitystä arvioitaessa velkaantumisesta kulunutta aikaa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuna painavana syynä, kun taas rikostuomion antamisajankohta otettiin huomioon punnittaessa velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaista esteen painoarvoa.

Pääosa A:n veloista oli syntynyt yli 12 vuotta sitten 1990-luvun alun laman seurauksena. A:n yhdessä aviopuolisonsa kanssa harjoittama ravintola- ja baaritoiminta oli tuolloin osoittautunut kannattamattomaksi. Ilmeistä oli, että A oli ollut maksukyvytön jo ennen rikostuomion antamisajankohtaa. Hovioikeus katsoi, että velkaantumisesta kulunut aika oli huomattavan pitkä ja se puolsi velkajärjestelyn myöntämistä.

A:n palkasta oli säännöllisesti ulosmitattu vuodesta 1999 lähtien ja 1.10.2008 mennessä oli näin kertynyt noin 27 900 euroa. Lisäksi A:n varallisuutta ja hänen perintönä saamansa vähäistä merkittävämpi omaisuus oli realisoitu ja varat käytetty kokonaisuudessaan velkojen suoritukseksi. A oli 63-vuotias. Hän oli velkaantumisen aloittaneen yritystoiminnan päättymisen jälkeen vuodesta 2001 lähtien aloittanut työskentelyn uudessa ammatissa. Hän oli lisäksi ilmoittanut olevansa valmis työskentelemään myös eläkkeellä ollessaan ja tinkimään elinkustannuksistaan, jotta hän pääsisi velkajärjestelyn piiriin. Hovioikeus totesi, että yli kymmenen vuoden säännöllisen ulosottoperinnän kautta veloille kertynyt suoritusten yhteismäärä oli huomioon otettavan suuruinen. Ottaen huomioon velkojen yhteismäärä ja toisaalta A:n ikä ja ansaintakyky oli selvää, että A oli ilman velkajärjestelyä ilmeisen pysyvästi vailla mahdollisuuksia maksaa velkojansa takaisin. Esitetyt seikat puolsivat velkajärjestelyn myöntämistä.

Velkajärjestelyn myöntämistä puolsi hovioikeuden mukaan myös se, että velkajärjestelyllä oli huomattava merkitys A:lle, kun taas velkojalle sen myöntämisellä oli merkitystä lähinnä maksumoraalisista ja lainkuuliaisuuteen liittyvistä syistä ottaen huomioon, että saatava oli rikokseen perustuva.

Johtopäätöksenä hovioikeus katsoi, että A:n syyksi 8.6.2005 luetuissa rikoksissa kysymys oli ollut hyvin moitittavasta menettelystä. Tuomion antamisesta ei ollut kulunut kovinkaan pitkää aikaa. Hovioikeus katsoi huolimatta velkajärjestelyä puoltavista seikoista, että rikokseen perustuva maksuvelvollisuus oli niin merkittävä, että se esti velkajärjestelyn myöntämisen. Yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin ylläpitäminen edellytti tässä tilanteessa velkajärjestelyn epäämistä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Marjatta Möller ja Åsa Nordlund. Esittelijä Teemu Vanhanen (mietintö).

Viskaali Vanhanen katsoi mietinnössään, että asian kokonaisarvioinnissa velkajärjestelyä puoltavat seikat olivat sitä vastustavia näkökohtia painavampia. Erityisesti velkaantumisesta kuluneella ajalla oli harkinnassa keskeinen merkitys. Velkajärjestelyä puoltavat seikat yhdessä olivat velkajärjestelylain 10 a §:ssä edellytetty painava syy sille, että velkajärjestely voitiin esteestä huolimatta myöntää. Mietinnön mukaan velkajärjestely tuli myöntää.

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään velkajärjestely.

Verohallinto vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Velkajärjestelyn edellytykset ja kysymyksenasettelu

1. Alempien oikeuksien lausumin tavoin yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset velkajärjestelyn myöntämiseksi A:lle ovat olemassa.

2. Helsingin hovioikeus on päätöksellään 6.3.2007 numero 733 hyväksynyt Helsingin käräjäoikeuden 18.10.2006 antaman päätöksen, jossa oli katsottu, että velkajärjestelyn myöntämiselle oli velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu este ja että velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta ei ollut painavia syitä. Hovioikeuden ratkaisu on lainvoimainen. Kysymys on siten siitä, muodostavatko tässä hakemuksessa esitetyt seikat velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä velkajärjestelyn myöntämiselle.

Painavat syyt

3. Velkajärjestelylain 10 a §:n mukaan velkajärjestely voidaan 10 §:n estämättä myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velkaantumisesta kulunut aika, velallisen toimet velkojen maksamiseksi ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.

4. Mainitun säännöksen esitöiden (HE 98/2002 vp s. 33) mukaan jos velallisen velat perustuvat törkeään rikokseen taikka jos velallinen on järjestellyt tulojaan tai varojaan pyrkimyksenään välttää velkojensa takaisinmaksamista, on yleensä edellytettävä, että velkojen syntymisestä on kulunut enemmän aikaa kuin silloin, jos on kyse esimerkiksi ilmeisen kevytmielisestä velkaantumisesta. Mitä suurempaa moitittavuutta velkajärjestelyn este osoittaa velallisessa, sitä tärkeämpää on, että velallinen on pitkäaikaisesti osoittanut selvää pyrkimystä velvoitteidensa hoitamiseen. Toisaalta velallisen henkilökohtaiset olosuhteet voivat myös tällöin puhua velkajärjestelyn myöntämisen puolesta. Esimerkiksi rikosten perusteella maksettavaksi määrätty rahamäärä voi olennaisesti vaikeuttaa henkilön hakeutumista työelämään. Velkajärjestelyn myöntämistä rikokseen syyllistyneelle voi puoltaa velallisen elämäntilanteen muuttuminen ja hänen sosiaalinen ryhdistäytymisensä.

5. A:n velkojen kokonaismäärä on vuonna 2008 tehdyn hakemuksen mukaan noussut korkoineen yli miljoonaan euroon. Velat ovat pääosin syntyneet vuosina 1993 - 1996. Velkaantumisesta on siten kulunut jo pitkä aika, selvästi yli 10 vuotta. Velat ovat suurelta osin olleet peräisin vuonna 1997 päättyneestä yritystoiminnasta. Rikosperusteinen maksuvelvollisuus, joka velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaan on velkajärjestelyn esteenä, on vahvistettu käräjäoikeuden vuonna 2005 antamalla pysyväksi jääneellä tuomiolla, mutta vastuun perustaneet seikat olivat tapahtuneet jo vuosina 1995 - 1997. Huolimatta siitä, että asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan velat saattavat ulosottokaaren 2 luvun 24, 25 ja 27 §:n säännökset huomioon ottaen osaksi olla jo vanhentuneet tai lähiaikoina vanhentumassa, velkojen määrä on niin suuri, ettei A kykenisi selviytymään niistä aiheutuvista menoista ilman velkajärjestelyä.

6. Korkeimmassa oikeudessa esitetyn selvityksen mukaan A on suorittanut ulosottoperinnän kautta velkojaan 17.12.2009 mennessä yhteensä 30 868,33 euroa. Vaikka kysymys ei olekaan ollut kuukausittaisista suorituksista, palkan ulosmittaus on ollut suhteellisen säännöllistä 2000-luvulla. A:n hakemuksessa ilmoitettu maksuvara 74,78 euroa kuukaudessa huomioon ottaen on selvää, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta velkojen vapaaehtoiseen suorittamiseen ulosmittauksen lisäksi. Näin ollen se seikka, että velkojen perintä on tapahtunut pääasiassa ulosmittauksin, ei osoita, että A olisi vältellyt velkojensa vapaaehtoista suorittamista. Saadun selvityksen mukaan A:n osuus eräästä kuolinpesästä ja muuta omaisuutta on realisoitu velkojen suorittamiseksi. Hän on konkurssiin päättyneen yritystoiminnan jälkeen hankkinut uuden ammatin. Hän on lisäksi velkajärjestelyhakemuksessaan ilmoittanut muun ohella olevansa valmis tinkimään elinkustannuksistaan parantaakseen maksuvaraansa.

7. A on vielä 2000-luvulla velkaantunut jonkin verran. Lisävelkaantuminen ei kuitenkaan ole ollut määrältään merkittävää. Näiden velkojen perusteet eivät myöskään osoita, että A olisi laiminlyönyt sen, mitä häneltä on kohtuudella voitu velallisena vaatia.

8. Velkajärjestelyllä olisi huomattava merkitys A:lle. Ainoalle velkajärjestelyä vastustaneelle velkojalle Verohallinnolle velkajärjestelyllä ei olisi mainittavaa taloudellista merkitystä.

Johtopäätökset

9. Korkein oikeus toteaa, että A:n omat toimet velkojensa maksamiseksi ovat jääneet varsin vähäisiksi, vaikka aikaa velkojen maksamiseksi niiden ikä huomioon ottaen on ollut runsaasti. Asiakirjoista ilmenevät toistuvat tuloksettomat ulosmittausyritykset ovat kuitenkin osoituksena siitä, että A:lta on vielä 1990-luvulla puuttunut kyky lyhentää velkaa. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt mitään sellaista, mikä osoittaisi, ettei A olisi kantanut vastuutaan veloista sen jälkeen kun perheen yritystoiminta päättyi konkurssiin. Osoituksena A:n asianmukaisesta asennoitumisesta velkavastuuseen voidaan pitää hänen siirtymistään uuteen ammattiin ja siitä alkaen säännöllisesti tapahtunutta velkojen lyhentymistä ulosottotoimenpitein. Velkajärjestely on A:lle tärkeä ja sen kielteiset taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat lähinnä valtioon. Vuonna 1946 syntyneen A:n ikä ja hyvin rajalliset mahdollisuudet parantaa maksukykyään puoltavat velkajärjestelyä.

10. Rikoksen perusteella maksettavaksi määrätty velka perustuu tuomioon, jonka antamisesta edelleenkin on kulunut varsin vähän aikaa. Velkajärjestelyn myöntäminen näin pian tuomion jälkeen olisi poikkeuksellista ja ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, jonka mukaan rikoksesta syntynyt velka muodostaa yleisen esteen velkajärjestelylle. Harkittaessa, onko tästä huolimatta painavia syitä myöntää velkajärjestely, on kuitenkin otettava huomioon, että uusimmatkin tapahtumat, joihin rikostuomio on perustunut, ovat jo yli kolmentoista vuoden takaa ja että A:n perheen talous on jo niihin aikoihin raunioitunut.

11. Punnitessaan mainittuja vastakkaisia perusteita Korkein oikeus päätyy katsomaan, että velkajärjestelyä puoltavat perusteet, joista ratkaisevana voidaan pitää velkaantumisesta kulunutta pitkää aikaa, ovat tässä tapauksessa niin painavia, että ne voidaan katsoa laissa tarkoitetuiksi painaviksi syiksi myöntää velkajärjestely yleisestä esteestä huolimatta.

12. Velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan välittömästi ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Ari Kantor. Esittelijä Heli Sankari.